Meidän piireissä, siis lestadiolaisten ympyröissä, jos arkisesti puhutaan, on melko vaikeaa olla sinkku nainen, varsinkin jos on hieman epävarma itsestään.
Olen tavallinen 20 ja 30 välillä oleva neiti. En osaa ulkonäköä kehua, koska olen vihannut itseäni vuosikaudet ja sairastanut syömishäiriötä itseinhon kouriSSA. Pikkuhiljaa siitä olen paranemassa ja kokoilen hajanaista kehonkuvaani ja jäljellä olevia itsetunnon rippeitä.
Viestini pointti on, että uskovaisilta pojilta ja miehiltä saa niin heikosti kannustavaa palautetta naiseudesta ja olemassaolosta. Tiedän että olen keskivertoa heikommalla tässä suhteessa, koska en osaa ottaa positiivista palautetta rivien välistä. Mutta siltikin, olisi mannaa sielulle, jos joskus kuulisi jotakin hyvää palautetta itsestä. Vai oletteko uskovaiset poikamiehet niin kranttuja ja vaativia, ettei tytöistä löydy mitään kehuttavaa. Itse kuulen kehuja ja flirttiä kyllä työpaikalla, koulussa ja kaupugilla, mutta niille ei osaa antaa mitään arvoa sille. MErkityksellistä on vain se, miten uskovaiset miehet minua arvostavat. Syömishäiriön syy on osittain ollut nimenomaan se, etten enää uskaltanut tulla seuroihin, koska pelkäsin näyttäväni liian epämiellyttävältä. TUnsin ettei kukaan voinut juuri edes katsoa minuun. SIlti terapautit ja hoitajat eivät usko kertomaani, koska väittävät minun olevan viehättävä ja sievä, mikä taas minun mielestäni on mielistelyä ja typerää nuoleskelua.
Ehkä olen pikkuhiljaa löytämässä itsearvostusta, mutta peräänkuulutan silti uskovaisten hyväksyvää palautetta sekä ulkonäöstä että naiseudesta ja ihmisyydestä muutenkin, jos sitä vaan voi antaa rehellisesti. Se voisi tulevaisuudessa estää monen naisen valtavalta tuskalta.
KAipaan niin kovasti rakasta kumppania, vartaloni haluaisi koskettaa ja rakastella. Mieleni ja sieluni haluaisi rinnalla kulkijan. Olen vain edelleenkin siinä ahtaassa vankilassa, etten uskalla luottaa itseeni ja viehätysvoimaani, vaan mieluummin kärsin yksinäisyyden tuskaa ja vihaan itseäni. Sitä paitsi, vaikka ulkoisesti kelpaisinkin, onko kaikki kokemani tuska sitä, että olen vinoon kasvanut, pilalle mennyt, eikä kukaan enää saata siksikään haluta minua? Onko ne vaan edelleenkin niitä nuoria ja kokemattomia, joilla ei ole mitään vielä takana?
Kyllä minä tästä vielä nousen ja elän varmasti yksinäisenäkin hyvän elämän, ja Jumalahan sen joka tapauksessa siunaa niinkuin on tarkoittanut. Mutta kaikki pelottaa, kun kaipaus on niin kova.
Olen tavallinen 20 ja 30 välillä oleva neiti. En osaa ulkonäköä kehua, koska olen vihannut itseäni vuosikaudet ja sairastanut syömishäiriötä itseinhon kouriSSA. Pikkuhiljaa siitä olen paranemassa ja kokoilen hajanaista kehonkuvaani ja jäljellä olevia itsetunnon rippeitä.
Viestini pointti on, että uskovaisilta pojilta ja miehiltä saa niin heikosti kannustavaa palautetta naiseudesta ja olemassaolosta. Tiedän että olen keskivertoa heikommalla tässä suhteessa, koska en osaa ottaa positiivista palautetta rivien välistä. Mutta siltikin, olisi mannaa sielulle, jos joskus kuulisi jotakin hyvää palautetta itsestä. Vai oletteko uskovaiset poikamiehet niin kranttuja ja vaativia, ettei tytöistä löydy mitään kehuttavaa. Itse kuulen kehuja ja flirttiä kyllä työpaikalla, koulussa ja kaupugilla, mutta niille ei osaa antaa mitään arvoa sille. MErkityksellistä on vain se, miten uskovaiset miehet minua arvostavat. Syömishäiriön syy on osittain ollut nimenomaan se, etten enää uskaltanut tulla seuroihin, koska pelkäsin näyttäväni liian epämiellyttävältä. TUnsin ettei kukaan voinut juuri edes katsoa minuun. SIlti terapautit ja hoitajat eivät usko kertomaani, koska väittävät minun olevan viehättävä ja sievä, mikä taas minun mielestäni on mielistelyä ja typerää nuoleskelua.
Ehkä olen pikkuhiljaa löytämässä itsearvostusta, mutta peräänkuulutan silti uskovaisten hyväksyvää palautetta sekä ulkonäöstä että naiseudesta ja ihmisyydestä muutenkin, jos sitä vaan voi antaa rehellisesti. Se voisi tulevaisuudessa estää monen naisen valtavalta tuskalta.
KAipaan niin kovasti rakasta kumppania, vartaloni haluaisi koskettaa ja rakastella. Mieleni ja sieluni haluaisi rinnalla kulkijan. Olen vain edelleenkin siinä ahtaassa vankilassa, etten uskalla luottaa itseeni ja viehätysvoimaani, vaan mieluummin kärsin yksinäisyyden tuskaa ja vihaan itseäni. Sitä paitsi, vaikka ulkoisesti kelpaisinkin, onko kaikki kokemani tuska sitä, että olen vinoon kasvanut, pilalle mennyt, eikä kukaan enää saata siksikään haluta minua? Onko ne vaan edelleenkin niitä nuoria ja kokemattomia, joilla ei ole mitään vielä takana?
Kyllä minä tästä vielä nousen ja elän varmasti yksinäisenäkin hyvän elämän, ja Jumalahan sen joka tapauksessa siunaa niinkuin on tarkoittanut. Mutta kaikki pelottaa, kun kaipaus on niin kova.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Yksinkertaisesti luulisin asian olevan niin, että uskovaisilla miehillä ei ole tapana kauheasti kehua eikä muutenkaan kommentoida kauniinpaa sukupuolta. Ainakaan ääneen. Ei siinä muuta kuin rohkeasti vaan juttelemaan mielenkiintoisten miesten kans. Siitä se lähtee. Pääasia et on oman pääkoppansa sisällä ok. Se näkyy yllättävän hyvin päälle päin jos ei oo sinut itsensä kanssa. Joten se puoli kannattaa hoitaa. Ja se ei saisi kyllä olla kiinni uskov. miesten kommenteista tai niiden puuttumisesta!!
Taisit ymmärtää asian paremmin kuin osasin odottaa. Ja vieläpä annoit mahdollisimman fiksun vastauksen. Olen samaa mieltä "valoisampina hetkinäni", että niin pitää ollakin. Ei se, mikään, saa olla ulkonäöstä kiinni, ja turhanaikainen ulkonäön kehuminen pahentaisi asiaa. Sitä paitsi, nyt jos harvoin kuulee jotakin positiivista vaikkapa muustakin kuin ulkonäöstä, tuntuu se sitäkin arvokkaammalta, harvinaista herkkua kun on.
Eli ihan hyvä linja ja hyvä näin. Pitäis vain löytää oma arvostus oman pään sisältä eikä kerjätä sitä muualta. Se ei taida sitä paitsi ikinä riittää, jos itse inhoaa itseään.
Kiitti yksinkertaisesta mutta jälleen kerran, kirkastavasta vastauksesta. Yrittelen päivä kerrallaan päästä takaisin terveiden ja fiksujen kirjoihin...
Nuori ihminen kokee voimakkaasti nämä "rakkausasiat". Et ole ainoa etkä poikkeava tunteidesi kanssa. Rakkaus ei tosin ole vain yksipuolista toisen huomion saamista, vaan toisen huomioon ottamista, ja siten joskus todellakin tahdon asia.
Rukoilen puolestasi, että löydät tulevan puolisosi. Kaikki on Jumalan käsissä, hän voi tehdä, mita haluaa. Uskotaan niin, että hänen tahtonsa on meille paras, vaikka se aina ei menisi juuri niin kuin em haluamme tai toivomme.
Ei muuta kun tsemppiä kehiin, kyllä se sinullekin vielä uskovainen puoliso löytyy. Itsetunto kohdalleen niin siitä se lähtee. Olet arvokas ihminen!
Sydäntä lämmittää että ymmärrätte. Jospa minä sitten jaksan, kun olen teidän rukouksissa, oli se tulevaisuus ja elämä Jumalan tarkoittamana millainen tahansa.
kehutaan. Ja kyllä on kehuttukin. Sekä vl.t että ei-vl:t. On ihan normaalia, että mies kehuu naista. Toisaalta ei ole kovin normaalia, jos mies alkaa kehumaan jossain piirissä hieman ei niin tuttua naista.
Minua on kyllä kehuttu ihan aika tutustumisvaiheessa. Myös joku ei-tuttu mies on voinut kehua, esim joku humalaisen tapainen.
" Kaikki on Jumalan käsissä, hän voi tehdä, mita haluaa. Uskotaan niin, että hänen tahtonsa on meille paras, vaikka se aina ei menisi juuri niin kuin em haluamme tai toivomme."
Älä usko tuollaista hölynpölyä. Jos haluat löytää kunnon miehen, mene sillaisiin paikkoihin joissa heitä on. Lavatansseista erittäin moni avioliittoon päättynyt suhde on saanut alkunsa.
Erillaiset iltaharrastukset, opintokerhot, harrastuskerhot, aikuisopiskelu, saattavat samanmielisiä ihmisiä lähekkäin ja suhde syntyy itsestään.
Ei uskosta silti luopua tarvitse, mutta vl- uskon tiukoissa raameissa ei helposti synny hyviä ihmissuhteita.
Pitkän matkaa elämää nähneenä voin sanoa, että älä suotta jää odottelemaan miesten kehuja. Suomalaisen miehet ilmaisevat tunteitaan niin harvakseltaan, ja vielä harvemmin kehuvat, että sitä on vaan luotettava itse itseensä.
Miehet ovat harvoin mitään sanaseppiä, enemmän se välittäminen näkyy arkisissa asioissa(ainakin parisuhteessa). Tekevät jonkun pienen palveluksen, korjaavat fillarin, leikkaavat nurmikon, sipaisevat poskea ohimennen jne. Ei siis mitään ylitsevuotavaa sanallista kehumista yleensäkään. Lisäksi miesten rakkaus on aika seksikeskeistä useimmiten. Miehet näyttävät rakkauttaan siten, ovat fyysisempiä. Heille senkaltainen läheisyys on tärkeää.
Tässä oli muutamia mietteitä. Älä vaivu synkkyyteen, kyllä se oikea sinunkin tiellesi osuu - lakkaat vain vaatimasta itseltäsi ja miehiltä liikoja.
En tiedä millaisiin miehiin olet törmäillyt, mutta eivät nuo perättömät ja ennakkoluuloiset väitteet ainakaan minuun päde :) Minä näytän kuinka paljon rakastan ja välitän, eikä se ole pelkkä posken sipaisu tai "rakastan sinua" kommentti.
"Suomalaisen miehet ilmaisevat tunteitaan niin harvakseltaan, ja vielä harvemmin kehuvat,..."
Tässä on meille miehille parannuksen paikka.
Monet kuitenkin ovat. Se on ikäänkuin perisuomalaista "kulttuuria" ettei liikoja lörpötellä. Ehkä olet eri ikäluokkaa? 40 ikäluokassa monesti noin kuinka sanoin...
älä vedä hernettä nenään kumminkaan:)
Vasta 23 ;)
Ja se on hyvä! Mä olen sua 10v vanhempi ja mieheni ikä alkaa 4:lla. Siinä miesikäluokassa tuo avoin tunteilu on ehkä (?) pikkuisen harvinaisempaa. Siis ehkä. On heissäkin varmasti avoimemmin tunteita ilmaisevia, sitä en käy väittämään.
suomalainen-jörrikkäkulttuuri on pikkuhiljaa muuttumassa. Eläköön huuto sille:)
Elämää jo pitkälti eläneenä voin sanoa, että miehet eivät useinkaan ole mitään sanaseppiä. Heidän välittämisensä (parisuhteessa) näkyy usein ihan arkisissa asioissa. Leikkaavat nurmikon, korjaavat fillarin, sipaisevat poskea ohimennen jne. Mitään ylitsevuotavaa rakkaussuitsutusta harvemmin kuulee.
Miehet ovat rakkaudessaan fyysisempiä. Seksi on avioliitossa tärkeää ja heidän tapansa antaa ja saada läheisyyttä. Naiset monesti kaipaisivat ehkä enemmän yleistä hyvänäpitoa ja noita mainitsemiasi kehujakin. Itsehän voi silti toista helliä, meillä ainakin mies ottaa hellittelyjä mielellään vastaan ja hellittelee siinä samalla vähän minuakin:)
Kyllä se oikea sinunkin kohdallesi vielä osuu, avoimin mielin vain liikenteeseen. Kunhan et vaadi liikoja itseltäsi - etkä miehiltä. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet!
"Mitään ylitsevuotavaa rakkaussuitsutusta harvemmin kuulee."
Jos minä alan suitsuttaa (kun hän sen ansaitsee)niin vastaus on:
1. Joh. 3:18
Lapsukaiseni, älkäämme rakastako sanalla eli kielellä, vaan työllä ja totuudella.
Jotta se siitä!
Ei sitä ihan joka hetki tarvitse sanoa, kun sen tietää muutenkin.
Elämää jo pitkälti eläneenä voin sanoa, että miehet eivät useinkaan ole mitään sanaseppiä. Heidän välittämisensä (parisuhteessa) näkyy usein ihan arkisissa asioissa. Leikkaavat nurmikon, korjaavat fillarin, sipaisevat poskea ohimennen jne. Mitään ylitsevuotavaa rakkaussuitsutusta harvemmin kuulee.
Miehet ovat rakkaudessaan fyysisempiä. Seksi on avioliitossa tärkeää ja heidän tapansa antaa ja saada läheisyyttä. Naiset monesti kaipaisivat ehkä enemmän yleistä hyvänäpitoa ja noita mainitsemiasi kehujakin. Itsehän voi silti toista helliä, meillä ainakin mies ottaa hellittelyjä mielellään vastaan ja hellittelee siinä samalla vähän minuakin:)
Kyllä se oikea sinunkin kohdallesi vielä osuu, avoimin mielin vain liikenteeseen. Kunhan et vaadi liikoja itseltäsi - etkä miehiltä. Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet!
Kiitos että jaoit näin avoimesti sinun omasta elämästäsi, ja naiseudesta noin yleisemminkin.
Naiseus on valtaosalle miehiä tuntematon asia, se sinun on hyvä tietää näin heti aluksi.
Ei pidä pellästyä, jos mies ei ymmärrä sinua juuri lainkaan sinun keskeisempien tarpeidesi osalta, hän on nimittäin erilainen tarpeiltaan.
Seksuaalisuus on uskossa valvoville miehille yksi sellainen pelottava asia.
Valvovalla omallatunnolla elävä uskova poika pelkää syntiin lankeamista silmiensä kautta.
Kun nuo naisen muodot... niin... usko tai älä ne ovat... sellaisia kun ne ovat. No ei tietenkään kaikkien, mutta ehkä sitten sinun on.
Eli tuo miespoloinenkin on arka, eikä suinkaan kranttu. Sinun pitäisi hieman oppia rohkaisemaan miestä, ja muista että mieskin on herkkä ja usein arka ihminen, aivan kuten sinäkin.
Se että kaipaat rinnallesi miestä on terveen naisen merkki. "Mieheen on sinun halusi oleva".
No naisen halu on vähän erilaista halua, mitä mies halulla ymmärtää, miehelle halu on yhtä kuin kova tarve tunkeutua naiseen, nyt tässä ja heti.
Tätä haluaan uskossa valvova mies pelkää koska se on niin väkevä, ja niin konaisvaltainen.
Hän tietää miten halu on saanut hänet monesti lankeamaan mm. itsetyydytykseen, ja siitä seuraava häpeä ja omantunnon vaiva ei ole ollenkaan kivaa.
Ne joiden omatunto nukkuu synnion unta, kuten täälläkin monesti heitä esiintyy, he eivät näistä kristityn kiusauksista tiedä mitään.
Siksi he ovat rohkeita ja suorastaan etsivät tilaisuutta päästä "rokottamaan" naisia. Siksi he esiintyvät avoimen viettelevästi naisten lähellä.
Naisen tarve on kokea hellyyttä ja läheisyyttä, sekä ennen kaikkea tarve kokea olonsa turvalliseksi tuon vahvan nallekarhun lähellä.
Sinulla on siis normaalin naisen normaali tarve.
Joo... tuo naiseuden ihailu ja ylistys onnistuu vasta vähän vanhemmalta ja nimenomaan kypsältä mieheltä, joka on jo hieman perillä naiseuden saloista.
Kyllähän kiimassa oleva nuorempi huorimieskin ylistää, mutta vain saadakseen mahdollisimman pian tunkeutua tuohon naiseen, ja sitten taas jatkaakseen seuraavan naisen luo sama leikki mielessään, ja ainoana tavoitteenaan.
---------------------------------------
Sydämestään uskovat miehet arvostavat sinun laistasi naista kovasti, koska sinä vaikutat turvalliselta tytöltä, jolla on kyky sitoutua elämänikäisiin ihmissuhteisiin, olla uskollinen aviokumppani.
Sinä seurustelisit kunnolla ja avioituisit ennen ensimmäistäkään yhdyntää, tällainen kuva minulle välittyy sinusta. Eli näissä asioissa älä tingi koskaan. Sellainen mies joka hyvin nopeasti tuo esiin tuon suurimman tarpeensa josta edellä kerroin, ei ole sinun arvoisesi kumppani.
Kiitos kun paneuduit asiaan ja vastasit noin kannustavasti. Kyllä tässä varmasti auttaisi kun itse kukin ymmärtäisi itsensä lisäksi vähän paremmin muita, esim vastakkaisen sukupuolen ajatusmaailmaa jne.
Vaikka tuon miehen "herkkyyden" seksuaalisuudelle tavallaan tietää, ei sitä osaa koskaan kuitenkaan huomioida. Tietysti sitä yrittää olla viehättävä ja houkuttelevan näköinen, ja tekeekin sen vain omaa naisellisuutta vahvistaakseen, se kun meinaa olla vähän vähissä välillä. (Ei muuten, mutta siksi että naisena kuuluisi tietysti olla miehen kumppani, eikä yksinäinen ja epätoivoinen. kyllä se naisellisuus siinä pikkuhiljaa karsiutuu muuten pooois.)
Toivottavasti olet oikeassa ja kiitos kovasti että välitit vastata! Kyllä nämä kommentit aina vähän auttavat eteenpäin, vaikka anonyyminä keskusteleminen onkin vähän "epäluonnollista".
Kyllä mäkin varmasti saan sua vähän kehua, että vaikutat fiksulta tyypiltä (lue: fiksummalta kuin monet täällä!) ja aidosti uskovaiselta. KAikkea hyvää sinunkin elämääsi, ja muista että olet vaikuttanut kannustavalla, oivaltavalla ja avaavalla viestilläsi erään nuoren naisen elämänkatsomukseen rohkaisevasti!! Eikä se ole kovin vähän se!
Mietin viestiäsi vielä lisää, ja löydän uusia ja uusia puolia ja valaistun!!!
Lienet Jumalan lähettiläs kun osaat noin kirkastaa minulle tätä asiaa.
Usko ja hyvä omatunto kannattaa säilyttää, Jumala huolehtii. Miehet jotka vähemmät flirttaavat ja vehkeilevät ovat niitä "oikeita" joilla on jalommat aikeet. Ymmärsinkö oikein?
Olen myös sitä mieltä ettei kannata hirveästi niiden kehujen varaan rakentaa. Minua ainakin nuorena lähinnä harmitti imartelut ulkonäöstä. Voin sanoa että silloin kun olin nuori ja naimaton, sen kaltaista huomiota tuli paljonkin, eikä se kyllä mulle merkinnyt mitään. En kiinnostunut koskaan sellaisista jotka imartelivat. Jotenkin liian tavanomainen ja lattea tapa lähestyä. (siinä näemme että meitä naisiakin on moneen lähtöön, yksi toivoo kehuja, toinen ei). Lisäksi monesti läpi paistoi tuo Turhapuron mainitsema toive seksistä, joten eipä paljoa kiinnostanut siksikään.
Huomioni herätti mies, joka ei ollut hissukka, muttei myöskään pitänyt suurta melua itsestään. Hän ei juurikaan ladellut kohteliaisuuksia, ei yrittänyt lähestyä liian hyökkäävästi,oli hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan, rehti ja suora ihana suomalainen perusmies. Oli luotettava ja uskollinen, ja on ollut sitä tähän päivään saakka. Yli 10 vuotta jo.
Keskustelun avanneelle sanoisin, että kiinnitä huomiotasi niihin hiljaisempiinkin miehiin. Eivät ole ehkä kovia tekemään aloitteita ja rohkeuttakin puuttuu, mutta sinäkin voit olla se aloitteentekijä. Ja anna vähän armoa itsellesikin, olet ihana ihminen juuri sellaisena kuin olet. Sinuakin varten on olemassa mies joka rakastuu juuri Sinuun.
Silmät auki ja avointa mieltä, kyllä se Oma Rakas löytyy vielä. Äläkä lankea turhan liehittelijöihin sitä ennen:)
t. Nainen 32-wee
Iloitsen yhdessä sinun kanssasi. Jumala sinua siunatkoon, ja uskossa vahvistakoon. Herra johdattakoon sinulle puolison.
Minä sain Jumalalta aikanaan paremman puolison, kun koskaan olisin osannut toivoakaan.
Muista aina että Jumalamme on hyvä.
Älä missään tapauksessa pelkää olla nainen.
Naiseus on ihana asia. Valotin sinulle vähän tätä asiaa uskovan miehen näkökulmasta.
Seurustelu on hyvin tärkeä ja perustava vaihe
avioliittoon aiottaessa. Jos seurustelussa tulee "vahinko(ja)", niin se voi luoda paineita mennä hätäiseen avioliittoon. Tärkeä toiseen tutustuminen voi jäädä hyvin vajavaiseksi. Yhdyntä sitoo kaksi ihmistä, miehen ja naisen toisiinsa ja jos jostakin syystä aikeet epäonnistuvat, niin siitä voi jäädä hyvin syvät haavat.
Eräs ei-uskova mies joka oli ollut yhdynnässä useampien naisten kanssa, sanoi minulle kerran, että se on aivan kuin jättäisi palan itsestään.
Kiinnitä ihan ensimmäiseksi huomiota siihen mitä ja miten tuleva puolisokokelas puhuu omista vanhemmistaan.
Toiseksi kiinnitä huomio siihen, miten halukkaasti ja laajasti hän puhuu ydinperheensä
henkisestä ilmapiiristä ja suhteistaan sisaruksiinsa ja sosiaaliseen yhteisöönsä.
Salaperäisyys ja salailu ei anna hyvää luotettavaa kuvaa, mutta avoimuus luo jo heti pohjaa avioliitossa hyvin tärkeälle perus-turvallisuudelle.
Ilman keskinäistä avoimuutta suhteesta ei tule henkisiä tarpeita tyydyttävää. Avioliitto on melkoinen oppiloulu. Se voi olla joko taivas, tai sitten se voi olla miltei helvetti.
Viestisi oli kaunis ja varmasti alkuperäistä kirjoittajaa oikealla tavalla vahvistava.
Yksi asia minua kuitenkin häiritsi. Se on ajatus, joka erityisesti vl-kulttuurissamme elää aika voimakkaasti, vaikka se on vanhentunut kuva naisen ja miehen seksuaalisuudesta. Kirjoitit, että mies on haluiltaan fyysisempi, hän haluaa seksi, mutta nainen haluaa hellyyttä ja läheisyyttä.
Olen törmännyt tämänkaltaisiin ajatuksiin erityisesti "vanhempien" miesten (nimenomaan miesten taholta). Eräässä keskusteluillassa (kylläkin jo 15 vuotta sitten) alustaja kehoitti naisia pitämään rajat seurustelulle, kun miehet eivät siihen kykene. Sama alustaja on vasta viime vuosina isät ja äitit leirillä kehoittanut äitejä "antamaan" miehen halutessa, ettei miehet joudu kiusauksiin vieraiden naisten kanssa. Eräs tuttavani, silloin vielä nuori (ja naivi) mies oli siinä uskossa, että naisilla ei ole haluja ennen kuin nainen "kohtaa" miehen ja mies sytyttää nämä halut hänessä :D
Sinun viestissä oli tämä sama ajatus aika vahvana ja olen tästä hyvin eri mieltä. Nainen on myös seksuaalinen ja halukas, hän haluaa ihan samalla tavalla kuin mieskin, himokkaasti ja fyysisesti. Tietenkin naisen biologia asettaa tietyt realiteetit hänen halulle: kuukautiskierto vaikuttaa halukkuuteen, puhumattakaan raskauksista, synnytyksistä, imetyksistä ja niihin liittyvistä hormonivaihteluista. Myös miehen suhtautuminen naiseen vaikuttaa: osaako mies vastaanottaa naisen seksuaalisena ja halukkaan, ja osaako hän tyydyttää naisen. Jos näin ei tapahdu, naisen liekki avioliitossa hiipuu pikkuhiljaa.
Käsitys miehen ja naisen seksuaalisuudesta on vaihdellut vuosisatojen aikana. Esimerkiksi keskiajalla naista pidettiin haluiltaan eläimellisenä ja syntisenä, kyltymättömänä ja riettaana. Mies, jumalallisena ja Jumalan kuvana hillitsi himonsa ja yhtyi naiseen _vain_ saadakseen aikaan lisää Jumalan kuvia, eli poikalapsia (naisella ei ollut ihmisarvoa siihen aikaan, ja keskusteltiinpa peräti, että pitäsikö naisille ja apinoille antaa äänioikeus, mutta todettiin, että ei).
Luther osaltaan "normalisoi" kirkon, ja sitä kautta ihmisten suhdetta seksuaalisuuteen, mutta myöhemmin esimerkiksi viktoriaanisena aikana suhde seksuaalisuuteen oli taas muuttunut mutkikkaaksi. Nyt nainen oli viaton enkeli, joka ei tiedä synnistä, eli seksistä mitään. Silloiset (englantilaiset) avioliitto-oppaat puhuivat kierrellen aviovelvollisuuksista, joiden aikana naisen kannattaa "laittaa silmät kiinni, avata jalat ja ajatella kuningatarta ja isänmaata". Mies oli nyt se, joka oli himojensa vanki. Miehen takia viktoriaanisena aikana jopa peitettiin pöytien jalat, koska ne muistuttivat liikaa naisen nilkkoja. Viktoriaaninen mies vei viattoman ja kokemattoman, lapsekkaan enkelinaisensa seksuaalisuuden salattuun maailmaan, jos vei. Todennäköisesti ei.
Nykyajan (nuori) nainen on tiedostava ja seksuaalisuus on läsnä hänen elämässään (useimmissa tapauksissa) samalla tavalla kuin (nuorten) miestenkin elämässä. Uskovainen nainen joutuu kamppailemaan himon ja seksuaalisuuden syntiä vastaan, ja kärsii syyllisyyttä masturbaatiosta samalla tavalla kuin mieskin.
Kyllä naisella on ihan samalla tavalla halu ja tarve yhdyntään. Liekö sitten sillä erotuksella, että nainen haluaa ja tarvitsee myös hellyyttä. Mutta kyllä ainakin meillä myös mies kaipaa kovasti hellyyttä. Todellisuus on kuitenkin(valitettavasti) uskovaisissa perheissä usein ehkä sitä, että nainen on sidottu lasten tuloon ja siksi ehtii ja jaksaa haluta vähemmän kuin mies. Liekö siitä johtuu tämä sinnikkäästi meikäläisyydessä elävä myytti siitä, että mies on seksuaalinen ja himokas (myös heikompi sortumaan syntiin, mutta se jostakin syystä aivan kuin sallitaan tai ymmärretään) ja nainen haluttomana ja epäseksuaalisena sitten on velvollinen huolehtimaan miehen moraalista. Tässä yhtälössä käy pahimmillaan niin, että heikon miehen himot ja lankeamiset kaatuvat naisen vastuulle ja hänen synneiksi, koska hänen velvollisuus on pitää ne rajat miehelle. Näinhän se ei mene, eikä saa olla!
"Kirjoitit, että mies on haluiltaan fyysisempi, hän haluaa seksi, mutta nainen haluaa hellyyttä ja läheisyyttä."
Tarkoitin sitä, että nainen tarvitsee hellyyttä ja läheisyyttä, syttyäkseen tyydyttävään seksiin. Kun sen sijaan mies saa kosketuksen helliin tunteisiinsa usein vasta seksin kautta.
"Sinun viestissä oli tämä sama ajatus aika vahvana ja olen tästä hyvin eri mieltä."
Et havainnut ilmeisesti sitä, että tuo ajatus oli sinun oma ajatuksesi.
Naiset ja miehet ovat tietenkin yksilöitä.
Ja esimerkiksi nymfomania, eli naisen yletön ja tyydyttämätön seksintarve on monille riippuvuuden kehässä roikkuville naisille tuttu asia.
"Nainen on myös seksuaalinen ja halukas, hän haluaa ihan samalla tavalla kuin mieskin, himokkaasti ja fyysisesti."
Näin se on, kiitos Herralle.
Olen syventynyt tähän asiaan aika paljon, ja nimenomaan tuntemieni naisten kautta olen tietoa saanut. Enkä ole myöskään eilisen teeren poika.
Nuoret neidit ja nuoret rouvat ovat oma ryhmänsä.
Mutta vuosikymmeniä kestävissä avioliitoissa elää paljon naisia, jotka voivat pahoin jo ajatellessaankin seksiä.
Kokemukset seksistä miehen kanssa ovat olleet niin vastenmielisiä ja katkeraa pettymystä tuottavia jo pidemmän aikaa.
Elikkä on turha vesittää tärkeätä asiaa miehille, puhumalla nurten naisten seksuaalisuudesta noin yleisellä tasolla.
Tämähän on mukava, että ymmärsin väärin tarkoittamasi! Minä luin väärin ajatuksesi perimmäistä merkitystä, enkä hoksannut ajatella sinun tarkoittavan hellyyttä "väylänä" muulle seksuaalisuudelle. Näinhän se monesti on, totta puhut.
Enkä missään tapauksessa tarkoittanut viestiäni mitenkään "opettavana" (vaikka siihen kirjoittelinkin monenlaista) tai kritiikkinä, vaan vastasin sinun viestisi inspiroimana laajempaan, meikäläisten keskuudessa ainakin jollakin asteella vielä elävään (toivottavasti jo hiipuvaan), käsitykseen naisesta ja miehestä.
Sinun viestistäsi heijastui juuri se, mitä oman viestini alussa kirjoitin: viestisi oli kaunis ja nimenomaan naista positiivisesti huomioiva ja häntä ymmärtämään pyrkivä. Hienoa myös, jos tuttavapiirissäsi on noin avointa, että voitte keskustella näinkin intiimeistä asioista keskenänne. Itse edustan vielä "nuorta", alle 35vee ikäluokkaa, eikä kaikkien tämän ikäistenkään ole helppoa kertoa tunteistaan tähän aihepiiriin liittyen (en kylläkään tiedä minkä ikäinen olet, mutta viestistäsi välittyi kuva, että olisit jo kypsempään ikään ehtinyt).
Ymmärsit asian oikein.
Ymmärrän myös sen mistä sinä kirjoitit aiemmin. Harvempi mies on naiseudesta ede kauheasti kiinnostunut. Johtunee siitä kun miehen on niin vaikeata sitä käsittää.
Minulla on ollut pelkästääm hyviä ja positiivisia kokemuksia naisista. Äiti ensiksi ja sitten ihana rakas vaimo, sekä rakkaat tyttäret. Vanhin tyttäristänikin on jo yli 30v.
Stereotypiat miehestä ja naisesta on eri asia, kun yhteisesti ymmärretty yhteinen kieli.
Mistä minä toisen tarpeet tietäisinkään, ellei hän niitä itse minulle kerro, ja ellen minä kuuntele, ja tietenkin myös usko kuulemaani todeksi. Siis puhumalla itse ja kuuntelemalla toista osapuolta, päästään kyllä perille toinen toisemme tarpeista.
Ongelmaksi mudostuu hyvin usein toisen tulkitseminen. Kun ei puhuta eikä ymmärretä, niin sitten tulkitaan. Pidämme omaa tulkintaamme toisesta luotettavampana, kun hänen omaa viestiänsä omista tarpeistaan. Ihmeellistä, se on, mutta totta kuitenkin.
Kyllä minulla on muutamia ystäviä joiden kanssa on keskusteltu hyvin kipeistä ja intiimeistä asioista. Mutta olen kaikesta kiitollinen Jumalalle. Jumala on monia nostanut itseinhon ja itsesäälin suosta ihmeellisellä tavalla.
Naisilla on useimmiten sellainen etu puolellaan miehiin verrattuna, että he kykenevät puhumaan vaikeuksistaan, ja näin pääsevät avun piiriin.
>>Nainen on myös seksuaalinen ja halukas, hän haluaa ihan samalla tavalla kuin mieskin, himokkaasti ja fyysisesti.
Myös miehen suhtautuminen naiseen vaikuttaa: osaako mies vastaanottaa naisen seksuaalisena ja halukkaan, ja osaako hän tyydyttää naisen. Jos näin ei tapahdu, naisen liekki avioliitossa hiipuu pikkuhiljaa. >>
Näinhän se juuri on kuten kirjoitit. Nainen myös himoitsee ja haluaa. Ei välttämättä mitenkään heikommin eikä edes vähemmän kuin mies. Vaan joskus jopa enemmän.
Luulen että erot halukkuudessa ovat enemmänkin yksilökohtaisia kuin sukupuolisidonnaisia. On miehiä joille fyysinen puoli ei ole niin tärkeää ja myös naisia. Ja toisinpäin.
Yleisesti vain mieluummin tunnutaan ajattelevan että nainen kaipaa enimmäkseen vain läheisyyttä. En tiedä onko se miehille jotenkin turvallisempi ajattelumalli, ehkäpä?
Onko totta, että vl-miehet ovat seksuaalisesti niin poikkeavia, etteivät kykene elämään kuten normaalit miehet, kuten kuvaat?
Ovatko kaikki vl-miehet seksuaalisesti niin yliseksuaalisia (epänormaalitila) kuten kuvaat?
Muut miehet, tässä elämässä, eivät ole niin yliseksuaalisia, vaan normeeleja seksuaalisuudeltaan ja kykenevät täysin ilman seksuaalisia ajatuksia olemaan naisten keskuudessa ja kehumaan heidän ulkonäköäänkin...
Ei varmasti olisi helppoa olla vl-nainen, jos vl-miesten seksuaalisuus ei kerran ole tervettä, kuten kuvaat.
"...kykenevät täysin ilman seksuaalisia ajatuksia olemaan naisten keskuudessa..."
Ei kukaan seksuaalisesti normaali - nuori mies.
Olen itse normaali mies. Ja paljon myöskin tekemisissä normaalien REHELLISTEN miesten kanssa. Vl- ihmisiä en tunne.
Kyllä terve mies on naisten keskuudessa ilman seksuaalisia ajatuksia. Se on sairautta, jos seksi tulee mieleen naisten seurassa. Yliseksuaalisuus on sairautta. Kuvaamasi käyttäytyminen on yliseksuaalisen miehen käyttäytymistä.
Normaali terve aikuinen kykenee hallitsemaan mielensä ja osaa hallinnallaan antaa seksuaalisuudelle sijaa silloin, kun täytyy: oman puolison kanssa siihen sovitussa tilanteessa.
Kuvaamasi yliseksuaalinen käyttäytyminen on tyypillistä esim. raiskaustapausten tutkinnassa. raiskaajat vetoavat ja selittävät, että eivät kykene hallitsemaan mieltään, vaan seksualisoivat normaalit kanssakäymistilanteet naisten kanssa.
Terve, aikuinen mies hallitsee seksuaalisuutensa, eikä hänelle tule seksuaalisia ajatuksia mieleen kanssakäymisessä naisten kanssa.
Jos olet vakavissasi kuvatessasi itseäsi, sinun olisi syytä hakeutua lääkärin kanssa keskustelemaan.
Miehisestä ajattelusta en tiedä muuta kuin sen, mitä olen pitkään aviossa olleena mieheltäni oppinut tai päätellyt itse.
Mutta minusta tuntuu täällä palstalla pahalta, kun miehen seksuaaliset reaktiot selitetään jotenkin meidän naisten syyksi. Seurusteluaikana.
Lisäksi olen törmännyt seuraavaan tulkintaan.
Aviossakin nainen on ainakin osasyyllinen miehensä vääriin ajatuksiin ja tekoihin. Jos ei ole tarpeeksi viehättävä, niin mies voi helpommin ihastua vieraaseen.
Mutta kun pidämme itsemme hoikkina, kauniina ja vetävinä, niin siten suojelemme, ettei mies silmiensä kautta sortuisi katsemaan muita naisia! Meidän pitäisi kai pystyä kilpailemaan missien ja mallien kanssa? Sehän on usein aivan utopistinen vaatimus.
Itsestäni kuulostaa nuo joidenkin kuvaukset vl-miesten seksuaalisuudesta aivan yliampuvilta, aivan kuin olisi kyse jostakin eläimistä. Luonnollisesti vl-miehet eivät tietenkään ole sen seksuaalisempia kuin muutkaan miehet, vaan joidenkin varoitusten taustalla lienee pelko siitä, että joutuisimme normaalin seksuaalisen halun vuoksi johonkin syntiin (joka monille muille ei ehkä ole syntiä). Olen silti ällistynyt lukiessani kommentteja kuten "vaimon kuuluu pitää huolta miehen seksuaalisista tarpeista, ettei tämä johdu kiusauksiin" (ei suora lainaus vaan ajatus johon olen törmännyt). Oma käsitykseni ainakin on, että avioliitto on kahden tasavertaisen ihmisen liitto ja molemmat ovat toistensa kumppaneita ja palvelijoita ja ottavat toki huomioon toisen tarpeet, olematta silti toisen "orjia".
Ja tottakai voi olla naisen kanssa myös vain ystävä ilman taka-ajatuksia.
Tuli tuossa mieleen, että mikä tekisi vl-aviomiehestä "eläimen", jos vl-sinkkumiehet eivät sitä ole? Opin mukaanhan vl-sinkkumiehen ei luonnollisesti tule tehdä syntiä eli elämään ei siis kuulu minkäänlaista seksuaalista tyydytystä. Miksi siis hänestä aviossa tulisi "eläin", jota pitää nyt olla koko ajan tyydyttämässä, ettei hän vain joudu syntiin? Seksiä haluaa jokainen, mutta kyllä kai normaali aviomies kunnioittaa vaimoaan ja antaa tämän esimerkiksi levätä raskauden jälkeen, ettei väsyneen vaimon tarvitse pakottaa itseään sänkyyn, jos ei vielä halua.
Kirjoitat, että saat heikosti kannustavaa palautetta miehiltä. Oletko itse antanut sitä heille? Samalla tavalla miehet voivat kärsiä huonosta itsetunnosta ja kaipaavat jotain positiivista kommenttia itsestään. Vasta sitten hekin uskaltavat rohkaistua ja tulla puhumaan. Milloin viimeksi kehuit jotain sinkkumiestä komeaksi tai mukavaksi jne? Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan :)
"Milloin viimeksi kehuit jotain sinkkumiestä komeaksi tai mukavaksi jne? Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan :) "
Ei kai tuollainen nyt yleensä ole tapana? Vai mennäänkö sitä sanomaan jollekin johon on juuri tutustuttu että: "kyllä mä olen katsellut että oot tosi söpö pakkaus".
Miehet saavat kyllä palautetta aika tavalla helpommin kuin naiset. Ovat usein kylissä kukkoja tunkiolla, niin että 16 tyttöä yhtä korstoa kohden, joten siinä tuntuu välillä että vähempikin palaute ha ihastelu riittäisi..
Siitä se tytön "harmaavarpunen"-olo tuleekin, että meitä on niin paljon, suurin osa herttaisia ja sieviä, mutta miehiä ja niiden huomiota kun ei kaikille riitä. Useista tytöistä tulee raukkoja, itsesääliin vajonneita, pelokkaita ja arkoja, vaikka olisivat todellisuudessa reippaita naisen alkuja. KAupallisesti sanottuna kysynnän ja tarjonnan epätasaisuus hämmentää ja masentaa sen aidon ilon pilalle.
TOsin, melko turhaa spekulaatiota, kun Jumala kuitenkin säätää nämä asiat, eikä siinä ole merkitystä kenenkään sanomisilla ja tekemisillä, tukanväristä tai farkkujen istuvuudesta puhumattakaan.
...voihan sitä sanoa noinkin. Kevyt ja kohtelias flirttailu tuo molemmille hymyn huulille ja avaa tilaa keskustelulle.
Miksei se ole tapana, vastaatko sielä siihen? Eikö ole tapana sanoa mukavia asioita toisista? Tuskin kukaan pahastuu jos söpöksi pakkaukseksi tms sanotaan.
Kai se useimmiten on uskalluksesta kiinni. Ajatellaan että on jotenkin liian päällekäyvää avata keskustelu tuolla taktiikalla. ei sillä että siinä mitään vikaa olisi:)
Luulen, että kättelyssä on helpompi kehut antaa kuin myöhemmin. Ja jos mies ei kättelyssä anna kehuja, nainen voi jättää hänet omaan arvoonsa... jos kerran kehujamiehiäkin on olemassa.
>>Ja jos mies ei kättelyssä anna kehuja, nainen voi jättää hänet omaan arvoonsa... jos kerran kehujamiehiäkin on olemassa>>
Heti alkuun kehuvia on paljon vähemmän kuitenkin. Älkääs nyt olko niin vaativia.
Ei ole helppoa myöskään miespuolisella vastaavassa ympäristössä. On valtava halu uskoa ja elää normaalia, siveellistä elämää, mutta on just nuo mainitsemasi ristiriidat (seksuaalisuus ym. luonnolliset vietit) jarruttamassa matkantekoa.. Olen 21v, siis mies, ja minusta tuntui että joku likkaihminen oli kirjottanu tänne kertomuksen suoraan mun sielusta.. Uskonelämä on ns. sitkuttelua, sitä vain näyttelee uskovaista vaikkei välttis sitä ole, sen takia koska se halu uskoa on niin kova. Niinhän sitä sanotaan että ei ihminen omasta tahdostaan vaan Jumalan armosta.. Joten eikö ole näin että tyydytään siihen mihin kohtalo(lue=Jumala) meitä vie? =D
vähän avata silmiäsi ja lähteä maailmaan katsomaan muitakin kuin niitä peräkammarin poikia. Etkö tiedä, että kristittyjä uskovaisia fiksuja miehiä on paljon enemmän lestadiolaisuuden ulkopuolella. Ei se lestadiolainen kumppani ole aina paras ratkaisu. Kyllä siinäkin piirissä löytyy kaikenlaista yrittäjää. Unohda turhat ennakkoluulot ja katsele myös ulkopuolelle. Siellä ne timantit odottavat poimijaansa.
Niistä timanteista voidaan olla montaa mieltä, ja joillakin on jopa kokemusta.
Uskallanpa väittää että likkakin eläisi mieluummin yksikseen, kuin lähtisi "ulkopuolelta" naimaan.
Vaikka ei lestadiolaispojatkaan ole ihmisiä kummenpia, kyllä Jumala on tarkoittanut sen avioliiton sellaiseksi liitoksi, ettei sitä kaksi moraaliltaan niin erilaista voi millään solmia. Siinä on sitten enemmänkin kun sukset ristissä. Älkääkä kukaan lähtekö koittaan. Siitä ei tuu muuta kun paha mieli ja isot arvet.
Minäpä sen tiedän! ;(
Siis väität että ei-uskovainen on huono valinta uskovaiselle!?! Rasismia!
Lisäksi mikä on tarkalleen ottaen moraalin ero uskovaisen ja ei-uskovaisen ihmisen välillä? Näin niinku yleistettynä, kuten tekstissäsikin.
Ja sitäpaitsi, kun rakastuu, ei siinä usko paina. Toisaalta, itse kunnioitan jokaisen omaa henkilökoht. elämänafilosofiaa (uskoa tms), ja odotan samaa muilta.
Tuli taas todetuksi se, että vl:n opin mukaan kaikki muut ihmiset näyttävät olevan lähtökohtaisesti moraalittomia ja heidän toimintansa ja elämäntapansa on kristinuskon kannalta moitittavaa.
Pidän tätä loukkaavan ylimielisenä asennoitumisena kanssaihmisiä kohtaan. Edellinen kirjoittaja mainitsi sanan rasismi. Se on vahva sana, mutta jotain sen tapaista tuossa vl-suhtautumisessa toisella tavalla uskoviin on.
Raamatun mukaan ei ole ketään joka tekee hyvää, emme onnistu täyttämään lakia kukaan. Armosta olemme erehtyväisinä täydelliset.
tuli todistetuksi?
> Tuli taas todetuksi se, että vl:n opin mukaan
> kaikki muut ihmiset näyttävät olevan
> lähtökohtaisesti moraalittomia ja heidän
> toimintansa ja elämäntapansa on kristinuskon
> kannalta moitittavaa.
Ehkä kirjoittajan sanavalinta oli huono, mutta luulen, että hän tarkoitti sitä, että vl:än ja muulla tavoin uskovan arvomaailmat ovat oikeasti niin kaukana toisistaan, että harvemmin sellaisesta liitosta tulee mitään. Ehkä perhe-elämän kannalta merkittävin ristiriita vl:än ja ei-vl:än välille syntyy useimmiten ehkäisykysymyksestä, mutta potentiaalisia konfliktin aiheita on paljon muitakin. Kokemuksesta ja useiden "esimerkkien" perusteella tiedän, että useimmiten vl-osapuoli vähitellen luopuu uskostaan, joko omasta tahdostaan tai aviopuolison "painostuksesta". Harvemmin käy valitettavasti niin, että ei-vl-osapuoli "kääntyisi" aviopuolisonsa tunnustamaan uskoon.
En todellakaan tarkoita, enkä usko että kirjoittajakaan tarkoitti, että kaikki muut kuin vl:ät olisivat lähtökohtaisesti jotenkin moraalittomampia! Tämä oli sinnun tuilkintasi, koska halusit asian niin tulkita.
> Pidän tätä loukkaavan ylimielisenä
> asennoitumisena kanssaihmisiä kohtaan. Edellinen
> kirjoittaja mainitsi sanan rasismi. Se on vahva
> sana, mutta jotain sen tapaista tuossa
> vl-suhtautumisessa toisella tavalla uskoviin on.
On hyvin valitettavaa, jos sinulle on syntynyt tuollainen näkemys. Ehkä siinä on jotain perääkin, eihän ole savua ilman tulta, kuten sanotaan. Toisaalta itsestäni tuntuu, että tuttavapiirini vl:ät suhtautuvat samalla tavalla kaikkiin ihmisiin. Onhan toki luonnollista, että saman arvopohjan omaavan ihmisen kanssa pääsee helpommin läheisiin suhteisiin, mikä saattaa "ulkopuolelta" katsottuna tuntua muiden syrjimiseltä.
> Raamatun mukaan ei ole ketään joka tekee hyvää,
> emme onnistu täyttämään lakia kukaan.
Tuossa olet oikeassa. Enkä usko, että kukaan Raamattua ohjenuoranaan käyttävä uskova ihminen, olipa vl tai kuka tahansa, voisi muulla tavalla ajatella.
varsinkin nuoret yleensä vain tuijottavat naisia, eivät kysy mitään naisen elämästä tai työstä. Ehkä lähemmäs 30-vuotiaat ovat toisenlaisempia, mutta useimmilla miehillä on sellainen sovinistinen asenne naisiin ja he vain tuijottelevat, mutta eivät tule juttelemaan. Naisten kannattaa hakeutua itseään vanhempien tai ainakin samanikäisten seuraan, jotta tuntee olevansa edes jotenkin arvostettu ja tuntee, että miehet kiinnostuvat. Joskus jotkut uskovaiset tytöt lähtevät etsimään puolisoa maailmasta, kun ei sellaista kivaa ja mieleistä miestä taida löytyä seuroista. Seuroissa on muutenkin vaikea tutustua, kun kaikki miehet ei tykkää naisista, jotka tulee juttelemaan, jos ei tunneta etukäteen. Hirmu moni nainen tyytyy huonompaan kohteluun, kuin olisi tarvetta. Mutta kyllä niitä naisia arvostaviakin miehiä löytyy ja heillä on yleensä käytöstapojakin ja he eivät pidä miehiä automaattisesti parempina kuin naisia.
Käy baarissa. Siellä ainakin saa ihailevia kommentteja =) Ehkä itsetuntosi kohenee. Ei siellä kaikki ole päissään ja huomaathan jos miehet katsoo sun perään esim kaupungillakin.
"On laajalle levinnyt luulo että kauniiden sanojen valmistus on lopetettu. Niitä pitää siis säästellä että eivät kulu loppuun."
On sanottu myös että rakkaus vahvistuu kun sitä ruokkii tämmöisillä:
Pienet sanat ja aikuisten leikit.
Joka päivä suudelma.
Keveys ja huumori, yhdessä nauraminen.
Mitäs siinä turhia valitat!
Yksinäisenä ei kannata elää, kypsyt ja katkeroidut.
Kun ihastut, nin käy heti kiinni, kyllä se siitä suttaantuu... Jos ei ensimmäinen onnistu, niin uutta kiertoon.
Liitän tähän tuolta kauempaa yhden kommenttini vähän täydentäen. Joku kysäisi siellä:
>> Mistä se johtuu että naisia on niin paljon enemmän vl-uskovina kuin miehiä? Osaako kukaan sanoa?
Tosi hankalaa, eiväthän kaikki voi avioitua 20-vuotiaina, pitäisi olla mahdollisuus löytää puoliso myöhemmälläkin iällä. Myös naisten. >>
En osaa selittää mistä asia johtuu. Mutta sen tiedän että sama sukupuolien vinoutuma koskee kaikkia uskonnollisia yhteisöjä ainakin Suomessa, olen lukenut siitä tehdyn tutkimuksen.
Tyttöjä ja poikia syntyy suunnilleen saman verran. VL-ryhmässäkin voisi olettaa olevan ikäluokissa suurin piirtein saman verran kumpaakin sukupuolta. Eroja tulee koulun käynnissä, sillä tytöt opiskelevat usein pidemmälle kuin pojat.
Pojat menevät hyvin usein erittäin nuorena naimisiin. Yksi syy varhaiselle avioitumiselle on - tietenkin rakastumisen moniulotteisuutta väheksymättä - oletettavasti se että uskonnollisista syistä ei suosita pitkiä seurusteluaikoja, ei hyväksytä esiaviollisia suhteita, ei ehkäisyä eikä avoliittoa. Siinä iässä nuori mies on kihisevä testosteronipakkaus. :-) Naimisiin siis.
Osa nuorista naisista taas ei halua avioitua ihan nuorena. Monet nuoret naiset jatkavat opintoja pidemmälle, hankkivat ammatin ja työn, mikä on tietenkin luonnollinen oikeus, erittäin viisasta ja arvokas asia yhteiskunnankin kannalta. Mutta sinä aikana heidän ympärillään samanikäiset miehet avioituvat heitä nuorempien kanssa.
Kolmikymppisen naisen kavereissa ei enää ole jäljellä montakaan vapaata miestä. Ei varsinkaan jos etsii yhtään samantyyppisen koulutustaustan omaavaa. En tosin tarkoita että olisi ehdottoman tavoiteltavaa semmoinen kaavamainen samanlaisuuskaan. Usein koulutetun naisen ei ole kuitenkaan helppoa alkaa seurustella hyvin vähän koulutusta saaneen miehen kanssa, se on tosiasia. Intressit eivät vain kohtaa.
Kolmikymppisenä olisi vl-naisen realismin aika. Naisen pitäisi kaiken järjen nimissä kääntää katse vähän laajemmalle ja etsiä puoliso vl:n ulkopuolelta, mikäli haluaa elämäänsä kumppanin ja perheen.
Jos tekee kuten vl-liike neuvoo ja jää odottamaan sitä vl-miestä, tämä hyvin harvoin enää löytyy. Tämä on traaginen tosiasia. Olen nähnyt sen läheltä. Olen nähnyt mitä syvää pettymystä ja surua, jopa sairastumisia, tilanne saa aikaan.
Lisäksi yhä useammalla myöhemmällä iällä avioituneella on nykyään vaikeuksia saada (biologisia) lapsia.
Harva asia tässä elämässä on niin hauska ja tyydytystä tuottava kuin se jos sattuu löytämään hyvän kaverin.
En tarkoita että yksineläminen olisi huono vaihtoehto; niille joille se sopii, se on täysin hyvä. Onpa sanottu niinkin että nainen tarvitsee miestä yhtä paljon kuin kala polkupyörää... Ja muitakin vaihtoehtoja elämän malliksi on kuin yksin tai parina: yhteisössä, porukkaeläminen. Kerrotaan että sellainen olisi yleistymässä varsinkin ikääntyneempien ihmisten keskuudessa.
Kaipaajalle!
En minä tarvitse kummempaa kutsua
sinun leukasi varjoon saapua
kuin nopean hymysi lupauksen
ja kääntyvän ruumiisi kahahduksen.
On aivan tarpeeksi aihetta siirtyä
kylkeesi aivan liki,
kun halusi alkaa piirtyä,
kun otsalle nousee hiki.
Minä valitsen mieluummin hetkisen
kuin kymmenen kaipauksen vuotta,
minä uhraan mieluummin varmuuden
kuin haaveilen sinusta suotta.