Mä en yksinkertaisesti jaksa tätä enää, mä oon niin vi*un lihava! Painoindeksi on 37, mikä tarkottaa että oon valtava ihramöykky, jota mustat vaatteetkaan ei hoikenna. Ja vaatteitahan saa metsästää kissojen ja koirien kanssa, että löytää jotain, joka ei näytä päällä 10 numeroa liian pieneltä jumppapuvulta. Sitten kun tarpeeksi isoja telttoja löytyy, joutuu poimia ne tarkkaan rajatulta läski-osastolta niin että kaikki varmaan näkee ettei normaalit vaatteet sovi ja kotona saa sitten leikellä railakkaita "Great Girls"-merkkejä pois, jos ei halua kaikkien tietävän mistä on vaattensa hankkinut.
Ei sillä että mulla olis ikinä rahaa vaatteita liiemmälti ostaakaan. Kaikki raha menee siihen, että ahdan itseni jatkuvasti herkkuja täyteen ja leveen ku pullataikina päivä päivältä enemmän.
Apua ei saa mistään, lääkärit ei tunne tällästä syömishäiriötä, on vaan anorektikot ja bulimikot, läskit joilla on huono itsekuri on sitten asia erikseen. Yksityiseen lääkäriin ei em. syystä oo varaa, enkä mä voi mihinkään pääkaupunkiseudulle muuttaa vaan siks että siellä ehkä joku lääkäri on tälläsestä tilasta kuullutkin.
Ja mä kyllä tiedän olevani itsekeskeinen, koska välitän vaan omasta itseaiheutetusta ongelmastani, ja että maailmassa on paljo suurempiakin huolia kun se että mulla on BED, mutta eipä sotien ja nälänhätien ajatteleminen tunnu mun tilannetta paljo parantavan.
Mä en jaksa tätä, mulla ei oo elämää, vain pelkkää läskiä...
Ei sillä että mulla olis ikinä rahaa vaatteita liiemmälti ostaakaan. Kaikki raha menee siihen, että ahdan itseni jatkuvasti herkkuja täyteen ja leveen ku pullataikina päivä päivältä enemmän.
Apua ei saa mistään, lääkärit ei tunne tällästä syömishäiriötä, on vaan anorektikot ja bulimikot, läskit joilla on huono itsekuri on sitten asia erikseen. Yksityiseen lääkäriin ei em. syystä oo varaa, enkä mä voi mihinkään pääkaupunkiseudulle muuttaa vaan siks että siellä ehkä joku lääkäri on tälläsestä tilasta kuullutkin.
Ja mä kyllä tiedän olevani itsekeskeinen, koska välitän vaan omasta itseaiheutetusta ongelmastani, ja että maailmassa on paljo suurempiakin huolia kun se että mulla on BED, mutta eipä sotien ja nälänhätien ajatteleminen tunnu mun tilannetta paljo parantavan.
Mä en jaksa tätä, mulla ei oo elämää, vain pelkkää läskiä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmasti saat apua ongelmaasi, jos sitä vain itsepintaisesti haet. Nyt kipin kapin terveyskeskukseen ja vaatimalla vaadit päästä sairaalaan aluksi esim. ravitsemusterapeutin luo, joka osaa ohjata sunua eteenpäin.
Itse toimin näin ja entinen painoindeksini on muisto vain. Olen nykyään hoikka ja nautin elämästäni täysin siemauksin. Muistettava tosin on, että kukaan ei tee painonpudotusta puolestasi, joten itsekuria ja vakaata päätöstä tarvitset myös. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala toimia. Itsesäälillä et saavuta yhtään mitään. Tsemppiä!
Aika monta kertaa on tullu terveyskeskuksessa käytyä, psykologilla, ravintoterapeutilla jne, mutta aina oon törmänny vaan silmien pyörittelyyn ja "kuluta enemmän kuin syöt"-kommentteihin. Söin jopa Seronilia pitkään (ilman mitään vaikutusta) ja senkin sain luultavasti vain siksi, että lääkäri halusi päästä musta eroon. Lääkäri itse ei kuulemma ollu ikinä kuullutkaan, että fluoksetiinia käytetään ahmimisen hoidossa, mutta kirjotti sit reseptin kuitenki. Mun mielestä on uskomatonta, että mä ite tiedän tilastani enemmän kun lääkärit, harmi vaan etten ite osaa itteeni auttaa...
syömisesi mielestäsi ainoa ongelma-alue elämässäsi.
Mitä elämässäsi muuten tapahtuu?
Itse olen sitä sorttia, jonka pitää koko loppuelämänsä tarkkailla syömisiään. Paino lähtee niin helposti nousuun. Välillä sitä ote aina lipsuu.
Tupakkalakkokin on helpompi, kun siinä saa olla totaalikieltäytyjä. Ruoka onkin paljon vaikeampi kun on sitä joka päivä nautittava pysyäkseen hengissä.. Lohduttako yhtään ajatus, että et tosiaan ole ainoa?
jos meen terveyskeskukseen ja haluun päästä ravintoterapeutille niin mitä sanon? ja paljon se maksaa?? Mun on pakko saada tää lihominen loppumaan.!!!! ja auttaako se????
No mä ainakin vaan soitin terveyskeskukseen ja sanoin haluavani varata ajan ravintoterapeutille.
Ja kun joku kysy että lohduttaako tietää, etten oo ainoa laatuani, niin voin sanoa että tavallaan se "lohduttaa" vaikka en mä kyllä riemuitse siitä, että joku muukin joutuu kärsiä tälläsestä.
Ja on varmaan aika selvää, että mun elämäni ei muiltakaan osin oo kunnossa. Mä oon noidankehässä: ongelmat aiheuttaa ahmimista ja lihomista, ja ahmiminen ja lihominen aiheuttaa lisää ongelmia. Mä haluaisin päästä edes syömisongelmasta eroon, mutta tuntuu et oon kaikkeni yrittäny, enkä silti oo saanu ahmimista lopetettua vaikka terapiat, hypnoosit ja lääkkeet on koettu.
Olen syvästi kiitollinen tuosta sinun näkökannastasi. Minulla on ylipainoa 20kg ja nyt ymmärrän, miksi on vaikea vähentään syömistä. Minulla on tiukka itsekuri muutoin ja luonteeni kuulema pyrin täydellisyyteen. Olen lopettanut tupakoinnin viisi vuotta sitten niin helposti ja alkoholikin pysyy aivan kohtuullisena. Liikun työmatkat kävellen tai pyöräillen, on siis päivittäistä liikuntaa. Silti paino pakkaa nousemaan. Kyllä minä muuten ihmettelen niitä karkki- ja jäätelömääriä kaupoissa. Niitä uusia merkkejä ja lajeja kun tulee koko ajan. Kuka niitä sitten ostaa ja käyttää. Kun itse kieltäydyn niistä koko ajan, vuodesta toiseen. En ole koskaan edes maistanut niitä vanhoja merkkejäkään, kun olen aina niistä kieltäytynyt. Miten on mahdollista, että niitä on siellä kaupassa? Kenen nannoja ja jäätelöitä ja limsoja ja sipsejä ne oikein ovat? Kenelle ne on tarkoitettu? Miksi minä en niitä saa syödä ja kuka niitä saa syödä? MIKSI JOKU TOINEN SAA MUTTA MINÄ EN, VAIKKA MULLA EI OLE EDES DIABETESTÄ? Olen aivan ymmällään. Katson vain aina ihmeissäni niiden alati vaihtuvien herkkujen ulkonäköä ja päällyksiä. Mietin vain miltä ne mahtaisi suussa maistua, kun minä en koskaan edes vanhempiakaan laatuja maistanut. Entäs sitten vielä alkoholi. Kyllä minunkin suussa maistuisi kermalikööri ja siideri. Olisin minäkin mielelläni juovuksissa. Miksi joku muu saa, mutta minä en? No, onneksi siideri sentään närästää... Aina vain kieltäydyn, aina vaan vuodesta toiseen... Silti olen näinkin pullea. Miten on mahdollista. Kenen herkkuja ne oikein on? Miksi niitä on niin paljon?
Sinun kannattaisi käydä säännöllisesti jollakin psykologilla tms. (kirjoituksestasi ei tule selville, oletko vain käväissyt terapeutin juttusilla, vaiko käynyt pidempään jonkun ihmisen kanssa keskustelemassa säännöllisesti).
Sanoit, että haluaisit päästä edes syömisongelmasta eroon, mutta mielestäni kannattaisi sanoa, että haluaisit päästä niistä muista ongelmista eroon, sillä uskon, että ne kuitenkin ovat syömisongelmasi takana eikä syömisongelma muiden ongelmien takana. Et ole yksin ongelmiesi kanssa. Anna toisten auttaa äläkä häpeä avun tarvettasi. Ei ole mikään häpeä hakea apua. Ei kaikesta tarvitse selvitä yksin eikä heti.
oudolta ottaa "lomaa" laihduttamisesta? Miettiä, mitä muuta kivaa voisi tehdä kuin ahtaa (ja kyllä syöminenkin saa kivaa olla). Ajatella, että juuri nyt on tärkeämpää keskittyä muihin asioihin kuin hoikkuuden tavoitteluun. Muita asioita: opiskelu, työ/työnhaku, harrastukset=itseilmaisu, ihmissuhteet. Siis se ELÄMÄ.
Luulen, että aika moni terve mutta ylipainoinen olisi ihan hoikka jos ei potisi painetta jatkuvasti tavoitella laihuutta. Ainakin itse olen niin "yksinkertainen", että minuun pätee: minkä itseltäsi kiellät, sitä et mielestäsi saa. Ja laihduttajalla se on ruoka/herkut. Eli on ainainen nälkä. Nälän tiedetään olevan laihduttajan pahin vihollinen. (Toinen on muuten itseinho, mielestäni).
Eli syödä pitää ja hyvin. Ravitseva(=ruuassa kaikki vitamiinit hivenaineet hyvät rasvahapot ym.)ruoka parantaa mielialaa ja vähentää kaloripomminhimoa. Ja kaloripommejakin saa sitten syödä silloin kun syö, ilman tunnontuskia. Itseinho on pahin mahdollinen lähtökohta laihdutukselle ja epäonnistumisen paras tae.
Älä ajattele: kilot=minä. Suhtaudu niihin, sikäli kun ne sinua häiritsevät, käytännön ongelmana. Ota selvää, millainen ruoka pitää verensokerin tasaisena ja kuinka liikunta voi olla avuksi samassa asiassa.
Älä pakota itseäsi. Kun tiedät, että kaikkea saa syödä, huomaat, että joskus tekee ihan oikeasti muutakin mieli kuin kakkua ja pullaa, esim. kaurapuuroa... Siin näin ainakin mulla.
Tässä yksi saitti, jolla on tästä aiheesta kaikenlaista:
http://www.kutri.net/