Te kolmekymppiset äidit jotka haukutte nuoria äitejä,yritätte vaan saada ittenne näyttämään paremmalta vaikka tosiasia on että mitä nuorempana saa lapsen,sen parempi.Enkä tarkota et mitää kymmenvuotiaana vaan siis realistisesti,esim. 17.Lopettakaa valittaminen,haukkuminen ja mulkoilu ja kattokaa vaan omaan löysään napaanne!!!
"Vanhat äidit"
may
312621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...koskaan vanheta? Onnea lapsellesi jos jo nuorena joutuu orvoksi jäämään, kun äiti ei ole päättänyt kolmekymppiseksi koskaan tulla...
Millä tavalla parempi, perustele!
Olen kolmekymppinen 9kk vauvan "vanha äiti"... Mutta olin myös 15 vuotta sitten "teiniäiti"...
Eli kumpi olen?
Kolmikymppisillä on yleensä huomattavasti paremmat mahdollisuudet elättää lapsensa hyvin ilman, että täytyy sossun luukulla notkua.
Ja huomaa, lapsi ei ole vain äidin, vaan myös isän. Harvaa 17-vuotiasta poikaa kiinnostaa mennä töihin tienaamaan rahaa perheen elättämiseen. Sen ikäisellä ei myöskään ole kunnollista koulutusta, joten kunnon työnsaanti on käytänöllisesti katsoen mahdotonta.
...jäänyt huomaamatta se oleellinen seikka, että mikäli rakastaa lastaan ei ura tai työ merkitse mitään, se rakkaus estää niiden saamisen. Ja jos pystyt elättämään lapsesi, omaat hyvän koulutuksen ja tulot, niin lapsestasi tulee pilalle lellitty kuriton kersa, eikä kiitollinen ja nöyrä, kuten köyhempien vanhempien lapsista. Mitä köyhempi, sitä parempi vanhempi olet!
No empä tiedä. Moni lapsi voi esim. koulussa tuntea alemmuutta ja joutua kiusatuksi jos joutuu kulkemaan käytetyissä ja kuluneissa vaatteissa. Koulukaverit voivat olla todella ilkeitä ja arvostella koulutovereitaan jos vanhemmilla ei ole varaa hankkia mitään uutta. Voi usein aiheuttaa psyykkistä kärsimystä lapselle (tieteellisesti todistettu). Ja minusta on tärkeää, että vanhemmat voivat antaa lapsille elämyksiä esim. matkustella ja niihinhän tarvitaan hiukka ylimääräistä rahaa. Itse ei olisi tullut mieleen, että omat vanhempani ja sosku elättäisi lapseni, vaan on mahtava tunne kun ollaan mieheni kanssa pystytty antamaan itse lapselle rakkaus ja taloudellinen turva.
Että näin meillä!
Nuorilla on paremmat mahdollisuudet saada terveitä lapsia.. Ja toi on vaan yleistys,että kaikki sossun luukulla käy! Näin ei tosiaan ole!
Eikö ollut puhetta niistä kolmekymppisistä, eikä mistään neljänkymmenen äideistä. Siis lapsien terveydellä ei ole mitään eroa biologisista lähtökohdista katsoen. Toinen asia on jos katsellaan henkisistä kyvyistä lähtien, niin paremmat resurssit elämää kokeneella materiaalia omaavalla ja koulutuksen omaavalla ihmisellä on pitää huolta lapsen terveydestä. (On varaa vaikka yksityiselle...)
Vaikka kuinka lastaan (olevinaan) rakastaa, niin ei sillä rakkaudella ruokaa hankita. Ehkä sillä sosiaaliturvalla saa vähän hernekeittoa ja muita "herkkuja", mutta lapset tarvitsevat monipuolista ruokaa.
Ja miten niin hyvätuloisten vanhemmista tulee lellittyjä kersoja? Sanoisin (en nyt haluaisi yleistää), että vähätuloisten lapsista juuri tulee niitä katkeria, hyvätuloisten vanhempien lapsille kateellisia ruikuttajia. "Mitä koyhempi olet, sitä parempi vanhempi olet." Ahaa. Mikä tekee sosiaaliturvalla elävät, ilman koulutusta vailla olevat vanhemmat paremmiksi esikuviksi lapselle, kuin sopivassa elämäntilanteessa lapsen hankkineet vanhemmat?
Teini-äitien lapset eivät automaattisesti kärsi lopun ikäänsä puutteesta. Yleensä se teinivanhempienkin elintaso kohenee koulutuksen ja työpaikan hankkimisen kautta. Näin ainakin meillä on käynyt. Minun teini-iässä hankimieni lasten elintaso on ihan samanlainen kuin heidän kaveriensakin perheissä. Olen kyllästynyt tämän palstan idioottimaisiin yleistyksiin
Mieheni oli 18v kun esikoisemme syntyi (minä 17v). Hän oli valmistunut ammattiin ja saanut vakituisen työpaikan. Minulla opinnot keskeytyivät vuosiksi, mutta myöhemmin hankin minäkin koulutksen ja mies opiskeli lisää.
Ja mies kantoi vastuunsa - niin kuin minäkin. Olemme yhdessä edelleen 15v tapaamisen jälkeen.
Olen täysin samaa mieltä, ettei muilla ole oikeutta tulla haukkumaan näitä nuoria äitejä. Itse en ole edes vielä äiti, mutta silti ärsyttää toi toisten haukkuminen.
En tosin väitä, etteikö esim. kolmekymppinen olisi yhtä hyvä äiti kuin nuorikin.
Itse en ehdi ihan täyttämään 20w:tä kun lapsen olisi määrä syntyä. Eli olen kuitenkin aika nuori äiti. Ja itse toivon ettei minua tulla arvostelemaan ja haukkumaan nuoren ikäni takia. Joillakin lapsilla on oikeasti huonot oltavat.
...että kolmekymppiset äidit olisivat "vanhoja", salli mun nauraa!!!!! Ja mitä todellakin mahdat tarkoittaa, mitä nuorempana lapsen saa, sen parempi- kommentillasi?? Voisitkö selittää?
Höps.Vaikka saatatkin olla provoilija, keksin kyllä heti useita syitä, miksi lapsia kannattaa tehdä 'hieman' vanhempana kuin 17-vuotiaana.
a)elämänkokemusta (avartaa maailmankatsomusta-vaikuttaa lapsen kasvatukseen)
b)koulutus ja työ (sama kuin edellä), voihan ne toki hankkia myöhemminkin, mutta helpomapaa toisin
c)toimeentulo, köyhyysrajalla ei ole mukava lasta kasvattaa (pelkkä rakkaus ei pitkälle riitä) eikä tarvitse osataa aina halvinta, lapsen ei tarvitse kasvaa köyhyydessä ja tyytyä kirpparikamoihin
d)oma nuoruus on eletty-valmis vastuuseen ja vanhemmuuteen, ei tarvitse tuulettua baareissa, koska sitä on jo ehtinyt tekemään
e)ylipäätäänkin kasvatuksen taso on todennäköisesti laadukkaampaa (vrt. esim. 17-vuotias kokkikoulun keskeyttänyt teiniäiti ja 30-vuotias kouluttautunut ihminen)
f)pystyy huolehtimaan lapsestaan itse, ei tarvitse siihen vanhempia, mummoja ja pappoja,sossua tms.
g)lapsi on tod.näk. suunniteltu, ei vahinko satunnaisen kännihörhellyksen tuloksena tai ensimmäisen ihastuksen kanssa, josta tod.näk. erotaan muutaman vuoden sisällä
h)ym. ym.
Vain muutamia mainitakseni.
Vaikka olen ns." vanha äiti" voin ilolla todeta että kyllä se maha roikkuu 17-vuotiaalla äidillä samalla tavalla kun jo 30-vuotiaallakin. Joten kauneus on katoavaista mutta läski on ikuista.
mun mielestä 17v on liian nuori äidiksi jos multa kysyttäs..
mut sulta ei kysytä
no ainakin yksi etu meillä varttuneemmilla on ja se on kypsyys jonka seurauksena kirjallinen tuotoksemme on huomattavasti korkeatasoisempaa!
jos muuta mollattavaa ei ole kuin ulkonäkö niin kertoohan sekin jotakin..
ei se sitäpaitsi ole iästä kiinni. tuollaista suoltavia äitejä on nuorissa ja vanhoissa ja lapset samaa rataa.. ikä ei tee järkeä vaikka kokemukset kasvattaa!!
ja sitäpaitsi kyllä me kolkyt ja päälle äidit silti maksetaan sunkin sosiaalietuudet jahka töihin palataan takaisin - taisi olla ihan vieras sana tuo työ? se on sellaista puuhastelua josta saa rahaa jolla ostaa lapsilleen ruokaa, maksaa vuokraa jne. ja sen saa ihan oman ahkeruuden mukaan!
"Te kolmekymppiset äidit jotka haukutte nuoria äitejä,yritätte vaan saada ittenne näyttämään paremmalta vaikka tosiasia on että mitä nuorempana saa lapsen,sen parempi."-kirjoitit
Siksikö te teiniäidit pauhaatte, että omat äitinne ovat kasvattaneet teidät huonosti? Veikkaan että moni teistäkin on syntynyt "vanhasta" äidistä?! Onko teille ollut ihan kamalaa, että äiti käy töissä ja tienaa rahaa, jolla on voinut ostaa teille sen mitä haluatte, tai että ei ole tarvinnut hävetä äitiä, joka käy sossun luukulla. Onko joku nyt teiniäidiksi ryhtyvä kärsinyt siitä, että oma äiti on ollut JO 3-kymmenen kun on sinut synnyttänyt?
Todellakaan kaikki teiniäidit eivät käy tuolla sossun luukulla, mutta uskaltaisin vekata prosenttiosuutta kuitenkin suuremmaksi kuin kolmekymppisten äitien joukosta.
Ja jos teiniäiti on parempi kuin kolmekymppinen, täytyy urakka aloittaa mielestäni turhan ajoissa, jos aikoo saada useammankin lapsen hankituksi. Tai ainakin jättää unelmat siitä iltatähdestä...
Nauttikaa teiniäidit nyt äitiydestänne, 3-kymppisinä kun muututte "huonoiksi vanhemmiksi"! Ehkä teidän lapsenne osaavat sitten jo verrata realistisemmin tuotakin asiaa!
Äidiksi tuleva, 26v
Lasten kasvatus vaatii pitkäjänteisyyttä! Sen ominaisuuden ylläpitämiseen vanhempi tarvitsee:
-Pitkän seurusteluajan. Silloin tuntee toisen oikut vähän paremmin ja luottamus kasvaa. Eikä tuleva vauva muuta suhteen peruspilareita mitenkään.
-Aviopuolison, rakastamaan ja tukemaan myötä- sekä vastoinkäymisissä. Nimen omaan aviopuolison koska silloin kumpikin on sitoutunut yhteiseen elämään
-Työn, raha ei ratkaise, mutta se kummasti helpottaa elämistä.
-Säännöllisen elämänrytmin, vauvan kanssa ei podeta krapulaa torstai-aamuna. Silloin on kaikki maailman houkutukset koettu jo, kun on vauva tulossa. HUOM, kaikki kaverinne eivät ole raskaana ja heidän biletys jatkuu, se saattanee harmittaa jossakin vaiheessa...
Pelkästään rakastamalla ei lasta kasvateta, koska koliikkisen lapsen huutaessa 5 tuntia joka ilta, tulee miettineeksi mitäs se rakkaus taas olikaan? Ja mies pelaa tv-peliään neljättä tuntia, ja huutaa "Mitä varten se kersa huutaa, etkö osaa hoitaa sitä hiljaiseksi!?!, Mä meen kaljalle!".
Kummasti vauvan tulon jälkeen ne huonot puolet toisesta korostuu. Siinä vaiheessa on hyvä tuntea hänet läpikotaisin, että voi luottaa sen olevan vain väliaikaista väsyä.
Rahaa (lue palkkaa, ei sos.etuuksia, ovat eri suuruusluokissa) olisi hyvä tulla säännöllisesti ettei sen puute aiheuttaisi lisää riitaa. Säännöllisyyttä, ettei sen riidan tultua tarvitsisi manata, ettei pääse vetämään päätä täyteen.
Tämän ymmärtäminen vaatii kokemista, aikuistumista ja itseluottamusta eli sinun täytyy tulla teiniäidiksi ensin.
Niinkuin minäkin 17 vuotiaana. Lapsi oli vuoden kun minusta tuli teiniyksinhuoltaja.
Se on yhteiskunnan aiheuttama paine, tulla hyväksytyksi, teille teini äideille, ei sitä muut äidit aiheuta. Miettikää sitä kestättekö sen paineen!!
Tänään kun poikani on 8 vuotta, voin sanoa etten osannut olla hyvä äiti silloin kakarana, olinhan itse vasta lapsi! Pikkusisaren haluamme nykyisen mieheni kanssa hänelle, vasta kun olemme lähempänä kolmeakymmentä.
Eiköhän sovita niin että ei kukaan arvostele ketään iän perusteella, koska se on typerää. Kaikki äidit ovat hyviä äitejä lapsilleen oli sitten ikää 20 tai 40. eikö?
Hyvä lapsenkasvatus ei ole iästä kiinni. Moni 17 vuotias voi olla hyvinkin kypsä ja vastuuntuntoinen ..Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta elän avoliitossa mieheni kanssa ja vauva tulee olemaan suunnitelmissa tulevaisuudesa. Oma äitini sai minut 35 vuotiaana ja mielestäni hän kasvatti minut hyvin ja rakkaudella. Joten ikä ei ole se tärkein vaan rakkaus.
Millainen on hyvä äiti? Itselläni mielen tulee; Turvallinen ja Rakastava.
Turvallisuus kattaa kaiken materiapuolen; on turvallinen koti, on ruokaa, on lämmintä, on auto joka kestää kauppa matkan, on turvalliset harrastusvälineet, on turvalliset leikkikalut, on terveydenhuolto tilanteessa kuin tilanteessa, on turvalliset pysyvät ihmissuhteet, on turvattu toimeentulo jne...
Rakkaus kattaa kaiken tunnepuolen; on lämmintä, on välittämistä, sinua kuunnellaan, sinulle annetaan tilaa, saat olla itsesi jne.
Kumpikaan ei todella ole vähemmän tärkeätä; pysyvyys ja välittäminen.
toki rahallisesti yleensä käytössä on vähemmän, mutta lapsi ei tarvitse mitään "luxusta". Teinivanhempien elintaso myös yleensä vuosien myötä paranee jos vain vanhemmat kouluttavat itseään myös lapsen syntymän jälkeen
Tuli vain mieleeni, että ajokorttiin tarvitaan 18v ikä, alkoholin ostoon tarvitaan 18v jopa 21v ikä, äänestämiseen tarvitaan 18v ikä, nimenkirjoitus oikeus 18v yms, mutta lapsen voi tehdä nuorempanakin. Itse ainakin miellän lapsen kasvatuksen ja hoidon paljon vastuullisemmaksi asiaksi kuin nuo ensin mainitut. Miksiköhän täysikäisyys on edellytys moneen asiaan? Ehkä siksi että, teineiltä ei voi odottaa oikeasti aikuisen ajattelua. Kolmea teiniä kotona katselleena tiedän, että vaikka ollaan niin aikuisia, niin lapsellisuus on siinä vielä vahvasti mukana.
Täysi-ikäisyyden rajat ovat tarkkaan asiantuntija tasolla pohdittuja lakisäädöksiä. Niihin vaikuttaa kovasti se, että nuorempien ei katsota olevan kykeneviä tekemään sitovia päätöksiä ennen tuota ikää, joka on siis monin puolin tarkkaan harkittu. Alaikäinen ei saa allekirjoittaa mitään papereita, postimyyntitilaustakaan, ilman holhoojan vahvistusta.
Johonkin se raja on pitänyt vetää, 18-v on todettu hyväksi rajaksi moneen asiaan, vaikka sitä nyt haluttaisiinkin monessa asiassa nostaa, esim. ajokorttia varten, koska on todettu, että se vastuullisuus ei riitä vielä 18-vuotiaanakaan kaikilla.
On varmasti vaikea olla vanhempi ja yrittää pyörittää omaa kotia, kun haluaa ostaa vaikka sohvan Hobby Halista niin joutuu hakemaan mummon kuittauksen tilaukseen...
Miksi vanhempana tarvitsisi yhtäkkiä uusia huonekaluja tms.? No ehkä sitä jotakin, mutta ei ole häpeä ottaa apua vastaan. Luultavasti jokaisessa välittävässä suvussa annetaan omastaan vaikka vanhoja vauvanvaatteita ja hoitopöydät, sitterit ja rattaat kiertää lainassa ihmiseltä ihmiselle. Näin meillä ainakin.
Itse olen maksattanut tasan yhden laskun vanhemmillani, joka sekin oli huimat parikymmentä euroa. Muut olen maksanut täysin itse.
Olen jo nykyään yli 3-kymppinen äiti ja minulla olisi varaa ostaa myös uutena, mutta kierrätän edelleen niin vaatteita kuin huonekalujakin. En näe mitään järkeä ostaa uutena sellaista, mitä löytyy käytettynäkin. Varsinkin vauvanvaatteet eivät mene miksikään. Isompien lasten (koululaisten) kohdalla onkin toisin.
Minun mielestäni ennen lapsen hankintaa olisi hyvä/välttämätöntä että: Toisella olisi vakityöpaikka (turvattu toimeentulo-->ei niin paljon hermojen kiristelyä), vanhemmat avioliitossa (jos ei naimisiin voi mennä eli sitoutua miten VOI SITOUTUA LAPSEEN JOKA SITOUMUKSISTA SUURIN?!), aito halua rakastaa ja hoivata omaa lastaan, opettaa mikä on oikein, mikä väärin. Tähän viimeeksi mainittuun tarvitaan tietoa, taitoa, oikeudenmukaisuutta, varmuutta, kokemusta ja niitä tulee VAIN elämäkokemuksen kautta, ja tietääkseni 17-vuotiaalla sellaista ei liiemmin ole. Pääasia että vaikka lapsen saakin nuorena, ei jää kotiin makaamaan sossun avustuksilla vaan on kunnianhimoa kouluttautua ja mennä töihin. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja mitä vakaampi suhde on, sitä paremmat edellytykset on että vanhemmat myös pysyvät yhdessä.
...mutta mielestäni vakityöpaikka ei ole välttämätön (eihän siitä tietysti haittaakaan ole, hyvä asia vain jos sellainen on!). Tänä päivänä sellaisen saaminen ei ole niin helppoa, varsinkaan tietyillä aloilla.
Toimeentulo voi olla turvattu määräaikaisellakin työntekijällä, onhan mm. ansiosidonnainen päiväraha olemassa työttömyysjaksojen varalta (sitä paitsi uusi työpaikka on usein jo tiedossa, kun edellinen pesti on loppumassa - kyse on pitkälti siitä, viitsiikö itse olla aktiivinen työnhaussa...)
Itse olen tehnyt ikäni määräaikaisia pestejä, eikä rahattomuus "hermojen kiristely" ole koskaan vaivannut. Kysehän on vain siitä, miten mitoittaa menonsa suhteessa tuloihin... ja että osaa varautua mahdolliseen työttömyyteen pestin päättyessä. Menot pitää pitää sellaisella tasolla, että niiden kanssa selviytyy työttömänäkin ollessa ( säästäminen). Moni tekee sen virheen, että ottaa velkaa huomioimatta, että tuleeko sen kanssa toimeen poikkeustilanteissa. Meillä määräaikaisilla sitä ongelmaa ei ole, kun velkaa ei yleensä mistään saa, ainakaan suuria summia.
Jos olisin itse laittanut lastenteon edellytykseksi tuon "ainakin toisella vakityöpaikka", olisimme jääneet lapsettomiksi. Mieskin vakinaistettiin vasta nyt, kun poika on jo 11 v. Enempää lapsia ei kohtalon oikusta enää saada.
Eli näinkin voi käydä, jos "panttaa" liian pitkään.
Olen 37-vuotias kakskymppisen tytön äiti.
Tähän mennessä olemme pärjänneet hyvin,tyttö kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi ja opiskelee edelleen.
Eilen juuri ihastelin naapurin viikon ikääistä poikaa ja ajattelin miten ihanaa olis pieni vauva. Mutta järki voitti mä oon mielummin vaikka nelikymppinen mummo, kun viiskymppinen murkun äiti. Mä jaksan nyt vielä kolmetoistavuotiaan murkun "kotkotuksia" vaan tuskin enää viiskymppisenä. Silloin mä toivottavasti saan nauttia "mummon muruista" ja elää omaa elämää rakkaan papan kanssa. Tässä kahessakymmenessäkahessa vuodessa kun ei oo vielä ennättänyt.............