Hei,
olemme kasvattaneet kodissamme sijaislapsena pojan, joka täyttää ensi vuonna 18 vuotta. Pojan biovanhemmilla on vaikea päideongelma. Poika on kasvanut kuin omana lapsenamme ja tavannut biovanhempiaan vain muutamia kertoja vuodessa. Nyt poika toivoisi meidän adoptoivan hänet, kun hän tulee täysikäiseksi.
Toivoisin teiltä kommentteja:
a) miten asiaa pitäisi lähteä työstämään?
b) liittyykö asiaan jotain erityistä, joka meidän tulisi tietää?
c) kun poika on täysikäinen niin biovanhempien suostumusta ei sitten ilmeisesti tarvita?
olemme kasvattaneet kodissamme sijaislapsena pojan, joka täyttää ensi vuonna 18 vuotta. Pojan biovanhemmilla on vaikea päideongelma. Poika on kasvanut kuin omana lapsenamme ja tavannut biovanhempiaan vain muutamia kertoja vuodessa. Nyt poika toivoisi meidän adoptoivan hänet, kun hän tulee täysikäiseksi.
Toivoisin teiltä kommentteja:
a) miten asiaa pitäisi lähteä työstämään?
b) liittyykö asiaan jotain erityistä, joka meidän tulisi tietää?
c) kun poika on täysikäinen niin biovanhempien suostumusta ei sitten ilmeisesti tarvita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni teidän pitäisi ensin olla varmoja, että aiotte adoptoida pojan. Teidän kannattaisi varmaan käydä pojan kanssa keskusteluita asiasta. Asiaa kannattaa nimittäin kypsytellä jonkin aikaa, eikä välttämättä rynnätä hoitamaan sitä heti syntymäpäivän jälkeen. Kahdensantoistavuotias on aika suuressa muutosvaiheessa muutenkin. Mietittäviä asioita on esimerkiksi biosukunimen säilyttäminen tai teidän sukunimen ottaminen. Pojalle tulee olla myös selvillä perintöoikeuden muutos. Siitäkin kannattaa keskustella, että adoption jälkeen biosuku voi ajatella teidän omineen pojan tai pojan hylänneen heidät. Aika moni sijais- ja adoptioperheissä kasvaneista nimittäin etsii aikuisena juuriaan. Kannattaa jo tässä vaiheessa miettiä sekin, sillä se on samalla valmistautumista tulevaan. Mielestäni asiasta kannattaisi ilmoittaa myös biosukulaisille (esim. vanhemmat ja isovanhemmat) ennenkuin asia on juridisesti käsitelty. He eivät voi täysi-ikäisen ihmisen asioita enää määrätä, mutta mielestäni tämmöinen ele olisi kohtelias ja voi vaikuttaa myönteisesti johonkin tulevaan tilanteeseen. Nämä asiat ovat kovin arkaluonteisia ja esimerkiksi pojan lapsi voi joskus haluta ottaa yhteyttä biosukuun. Siinä tilanteessa on varmaan parempi, ettei siltoja ole poltettu takana.
Muodollisen puolen hoitamiseen voitte kysyä apua esimerkiksi kotikuntanne sosiaaliasiamieheltä ja oikeusavustajalta.
Hei.
Olen vähän samassa jamassa. Kaverini kuoli tamikuussa -07 ja hänen vaimonsa -91. Tyttö on nyt 32 v. Minulla ei ole omia lapsia ja olen pitkään harkinnut adoptoinko tytön vai en. Hän on minulle läheisempi kuin yksikään sisarusten lapsista. Olen hyvin läheltä joutunut katsomaan miten lapsettomia sukulaisia kuoleman jälkeen kohdellaan. Riitaa, riitaa eikä mitään muuta. Teenkö väärin vai en?