Ja just kun olin ajatellut niin ettei asiat tästä vois enää monimutkasemmiks muuttua kävikin tietty niin.Kun oma liitto on loppusuoralla ja ajattelin hetken vaan pärjätä itseni kanssa ja kaikki nää vuodet on menny ja mä oon säästyny kaikilta kiusauksilta ja sitten mä tapasin sut ja jo nyt musta tuntuu, että mä oon rakastunut.Ja todellakin voin sanoa että tajuan tilanteen:ei mitään toivoa, kaikki tulis oleen niin helvetin vaikeeta.Kuitenkin sun jokainen kosketukses on kun arpia mun iholla eikä mulla oo aavistustakaan miten mä voin tästä haaveesta luopua. Sanokaa voiko mahdottomasta tulla mahdollista jos jaksaa vaan toivoa?Vaikka tää tunne ei olekkaan yksipuolinen silti liikaa on ihmisiä ja asioita meiän välissä. Eikä oman etunsa ja onnensa nimissä voi uhrata montaa ihmistä vai voiko ja miten sen vois tehdä puhtaalla omallatunnolla?!
Voisko olla vaikeempaa...
hyvä äiti paska vaimo
81289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
... että omalle äidilleni olisi käynyt noin. Hän olisi tarvinnut enemmän rakkautta.
Minua vihastuttaa, kun tällä palstalla tuomitaan heti, jos joku varattu tai varsinkin perheellinen ihastuu syvästi. Eihän kukaan tiedä, millainen toisen nykyinen liitto/suhde on? Jotkut ovat todella kylmiä.. Kuitenkin voi olla vaikea rikkoa olemassaolevaa, koska siinä on niin paljon mukana. Aikaa se vaatii ja paljon sulattelua.
Toivon, että teet sellaisen ratkaisun kun sydämessäsi hyvältä tuntuu. Se on oikea ratkaisu.
takiani uhraa ketään...
kukaan ei vielä tiedä olemassaoloasi
kohtu ullisen ajan päästä kaikki tietää
Minä olen ollut juuri samassa tilanteesa tässä viimeisen vuoden sisällä, ja voin kuule vilpittömästi neuvoa, että älä lähde siihen leikkiin, ellet ole TÄYSIN varma, että vanha parisuhteesi on todella loppu! Minä luulin, ja menin ja ihastuin/rakastuin, ja kun tuli aika, että piti tehdä ratkaisevia liikkeitä, huomasin, että mulla on koko ajan, vaikeuksista huolimatta, ollut vierelläni se ihminen joka on mulle juuri se OIKEA!!! Eli ruoho on monessa tilanteessa aidan takana vihreämpää, mutta ajan myötä se mitä sieltä löytää, on kuitenkin sitä samaa "p....." mutta vaan eri paketissa.
Helppo ei tilanne ole, tiedetään.
Jokainen meistä tekee ne omat päätöksensä, ja niistä on sitten kannettava tulevaisuudessa itse vastuu. VOIMIA SINULLE!!!
jonku aikaa, jos menette toisenne rinnal niin myötä kuin vasta mäes, voi olla että teil synkkaa myöhemminkin, mutta varmista ettei sinulla tuo tunne olisi vain ihastusta.
Mulla aivan sama tilanne, ihastuminen johti rakastumiseen ja tunteet on molemmin puolisia. Päätin itse lopettaa avioliittoni, toistakymmentä vuotta jätin taakse jo silläkin perusteella, etten enää kyennyt olemaan lähelläkään omaa miestäni. Ei mielestäni reilua ex-miestäni kohtaan, kun rakastan toista. Rakastamani mies on jatkanut liittoaan (hänellä pienemmät lapset), en syytä häntä siitä. Olen jättänyt hänet ja jatkan elämääni. Silti olen onnellinen siitä, että joku tuli herättämään monien vuosien "unesta" ja näytti että vielä voi olla tunteita, jotka ovat elämää suurempia. Pelottaa, mut uskon, että tekemäni ratkaisu on oikea. Olemme miehen kanssa jo vuosia kasvaneet eri suuntiin. Lapsikin on tyytyväisempi nyt, kun näkee, että vanhemmat ovat tyytyväisiä ja molemmilla on aikaa lapselle ihan eri tavalla, kuin avioliiton aikana.
Onnea sinulle mikä ratkaisusi onkin, mutta älä lopeta liittoasi tuohon toiseen mieheen panostaen. Jos teet sen, tee se itsesi ja rehellisyyden vuoksi. :)
Toistakymmentä vuotta jätit taakse,kun kasvoitte eri suuntiin,ja nyt olet ratkaisustasi onnellinen.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa,mikäpä siinä.
Mutta se kasvaminenkin kuuluu pitkään liittoo,ja sekös pelästyttää nykyihmisen.
Jos antaa tilaa muuttumiselle ja rohkaisee toista löytämään itsensä,keskinäinen suhde kestää ja kehittyy siinä mukana.
Niissä liitoissa luovutetaan joissa toisen kasvun haaste pelottaa ja koetaan uhkana.
Jos suhteessa ei ole ylitsepääsemättömiä ristiriitoja,ja siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa syntyy ajatus "jokin on suhteessamme pielessä",siitä hetkestä alkaa suhteen eteen työstäminen,kova työ.
Jos tässä työstämis-vaiheessa rynnitään vieraisiin,ihminen on jo luovuttanut,eli ei uskalla ottaa paikkaansa kasvun edistäjänä.
Emotionaaliset silmälaput silmillä voimme jatkaa matkantekoa,tai myöntää mitä myönnettävissä on.