Ruotsinkielisessä lehdistössä on on ilmennyt tosi epätieteellinen tutkimus: Kaarle XII on arvioitu tunteettomakasi massamurhaajaksi ja aspergeriksi.
Juurihan kirjoitin jotain tämän suuntaista. Mutta nyt on tehty virallinen tutkimus ja se on selvästi huonompi, kuin kommenttini asiasta. Narsismissani kehun itseni yli tämän professorin.
Kaarle ei voinut olla tunteeton, koska on hyvin tiedossa, että hän pelkäsi kummituksia. Tunteeton ei pelkää.
Kaarle oli sitäpaitsi 15 vuotias, kun hänestä tuli kuningas.
Eikä aspergerit ole massamurhaajia.
Kaarle sitäpaitsi pelasti Ruotsin täystuholta.
Sen sijaan jutun kirjoittajaa voisi hyvin kuvailla tunteettomaksi.
Juurihan kirjoitin jotain tämän suuntaista. Mutta nyt on tehty virallinen tutkimus ja se on selvästi huonompi, kuin kommenttini asiasta. Narsismissani kehun itseni yli tämän professorin.
Kaarle ei voinut olla tunteeton, koska on hyvin tiedossa, että hän pelkäsi kummituksia. Tunteeton ei pelkää.
Kaarle oli sitäpaitsi 15 vuotias, kun hänestä tuli kuningas.
Eikä aspergerit ole massamurhaajia.
Kaarle sitäpaitsi pelasti Ruotsin täystuholta.
Sen sijaan jutun kirjoittajaa voisi hyvin kuvailla tunteettomaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
melkein 300 vuotta sitten eläneestä henkilöstä. Kaarle XII oli yksinkertaisesti aivan liian nuori kuninkaaksi tullessaan, ja hänellä oli aivan liian paljon valtaa.
Muuten Ppietari Suurtakin on pidetty as-ihmisenä. Hänen kohdallaan minusta oireet sopivat melko hyvin. Hallitsijana hän oli nerokas, mutta toteutti omat ideansa alamaistensa kärsimyksiä huomioonottamatta. Pietarinkin ongelma oli siinä, että kun hän oli yksinvaltias, niin kukaan ei voinut asetaa hänelle rajoja.
voi vaikuttaa asioihin joko hyviin tai huonoihin,eikä siihen as oireita tarvitse liittää.
Putin aspergeri? Minun mielestäni käytös viittaa kovastikin siihen suuntaan? Mitä mieltä olette? AS-lapsen äiti kyselee...
Putin voisi olla, koska ei vaimoa kai? ja monet mieleenjääneet kommentit hitusen epätavallisia. Todella kiinnostunut judosta.
USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice on muuten myös hyvä ehdokas assiksi.
Muutaman tv-uutisten filminpätkän perusteella?
Oon lukenu tyypistä elämänkerran tiivistelmän ja muutenkin hänen elämäntavoistaan. Muutamat kommentit ovat tylyydessään suorastaan hauskoja.
Kun perheessä on as-henkilö, ei ole vaikeuksia löytää heitä helposti lähipiiristään saati sitten uutisvälineitten kautta. Silmä ja korva erottaa, vaikka toki saattaa erehtyäkin, se on inhimillistä.
Kommentit, sosiaalisten tilanteiden hoitaminen, tietynlainen "jääräpäisyys"...avainsanat avautuvat yleensä suhteellisen helposti - jos elää asperger-ihmisen kanssa.
Enkä tarkoita tällä sitä, että ihmisenä he olisivat huonompia kuin muut. Heillä on vain toisenlaiset eväät tähän elämään....
Musta tuntuu, että tää assi ei anna juuri muuta, kuin sen älykkyyden (mahdollisesti) ja luovuuden (yleensä) ja jonkun erityislahjakkuusalueen (yleensä) ym. hyviä puolia. Kun luin as-ihmisten elämän tarinoita, niin musta alkoi tuntua, että ollaan ihan pihalla. Raukat ei ole pystyneet oleen tekemisissä toisten lasten kanssa (en ikinä tajunnut ryhmäleikkejä, ja koulussa tuntui aina nykypäivään saakka siltä, että olen täysin jossain vankilassa ja täysin uppoutuneena itseeni) lapsena ja teininä on tullut kaikkia paheita ja muuta murhetta. Aikuisena me ollaan kai yhä jotenkin säälittäviä.
Siellä on ihan tavallinen ihminen, joka vaan on elinkautiseksi suljettu tämän maailman iloista.
En ole itse juuri löytänyt mitään hauskaa elämästä.
ELämässä on paljon hauskaa!
Täytyy myöntää että sinun iässäsi elämäni oli kyllä ankeimmillaan. Olin pihalla ja hukassa.
Elämä alkoi valjeta jossakin vaiheessa myöhemmin.
Olisin halunnut perheen, mutta vaikkei perhe pysynyt koossa, onneksi minulla on lapsi. Lapseni on tuonut niin paljon sisältöä ja merkitystä elämääni, itse asiassa koko elämän tarkoituksen.
Lisäksi löysin vihdoin pitkällä aikuisiässä oman ammattini, jossa saan käyttää sitä lahjaa ja luovutta, joka minulla on. En työssäni joudu - ellen halua - ihmisten kanssa tekemisiin kuin minimaalisen vähän. Voin pitää yhteyttä puhelimitse ja nykyisin sähköpostitse. Juuri sähköpostin kautta kuulun suureen ammatilliseen yhteisöön, joka vahvistaa ammatti-identiteettiäni. Henkilökohtaisesti tapaan kollegoja hyvin harvoin.
Työn lisäksi olen luonut itselleni sellaisen elinympäristön, jossa voin nauttia elämästä. Asun maalla, jossa nämä mahdollisuudet ovat hyvät, ainakin minun kohdallani. En käy tarkemmin erittelemään mitä kaikkea täällä puuhailen, sillä itse kullakin on omat kiinnostuksen kohteensa.
Elämä on edelleen rankkaa, mutta kyllä siinä nyt on paljon iloa.
Mukavaa, että sulla on lapsi. Toivotan kaikkea hyvää sulle! Ja kiitos lohdutuksesta!
Tuntuu vaan, että elämä on vaan tätä harrastamista.
Kiinnostun aina kaikenlaisesta ja sitten huomaan, että ei siinä ole mitään järkeä. Oon varmaan herännyt jostain ja alkanut tajuamaan, että on tunteetkin olemassa. Rakkaus on ihanaa, mutta missä sitä on? Säkin tykkäät olla yksin, mutta musta tuntuu, että en itse enää halua olla. Kaikkein mukavin olotila oli olla yksin hämärässä huoneessa, missä ei valo ja äänet rasita ja saa olla rauhassa. Oon jotenkin alkanut tajuamaan, että jokin muukin voi olla hauskaa ja että rauhassa olo ei ole elämän tarkoitus. Jos pystyisin näkemään asiat, niin kuin ne oikeesti on. Mutta näen vain epätodellisuuden. En tiiä ymmärräkkö.
Kyllä aika pitkälle ymmärrän.
Jokaisen on löydettävä se oma tiensä (niin sanoakseni). AS:lle sen löytäminen voi olla tavallista hankalampaa. Minulle sanottiin vielä 25-vuotiaan että elän myöhästynyttä murrosikää. Ja tuntui tosiaan että yritin suuntaan ja toiseen.
Koska kirjoitustesi perusteella olet erityisen lahjakas, painotan hyvin voimakkaasti että hanki itsellesi ammatti. Vaikket ensimmäisellä kerralla löytäisi sitä oikeaa ammattia, se ei mene hukkaan. Voit myöhemmin kuitenkin tavalla tai toisella hyödyntää sitä, kuten minäkin olen voinut nykyisessä toiveammatissani.
Ihmissuhteet ne ovat meidän as:ien kompastuskivi. Mutta on paljon perheellisiä as:eja. Toivottavasti sinä löydät sen paremman puoliskosi, jonka kanssa voit jakaa elämän. Sinulla voi olla sikäli helpompaa, että tiedät olevasi as, jolloin voit puhua siitä asiallisesti, ja toinen sitten joko ymmärtää tai ei ymmärrä. Itse sain tiedon kovin myöhään.
Mutta kaikkea hyvää sinulle. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua kerrot tällä palstalla, miten sinulla menee!
Kiitos kehuista. En yleensä pidä itseäni kovin hyvänä kirjoittajana ja ihailen muiden hyviä asiaviestejä.
Joo munkin kohdalla tuntuu, että olisin muutaman vuoden jäljessä identiteetin etsinnässä, mutta on mulla ammattipuoli ainakin teoriassa selvä.
Jollain käsittämättömällä tavalla olen tosi lapsellinen. Joskus tuli se elokuva Mozartista, joka niin ikään oli assi, niin johonkin siihen tyyliin.
Hauskaa mulla näyttäis olevan, kun nauran kans niin paljon, mut ei tässä mitään hauskaa ole.
Tää on vähän kuin olisi talon sisälle teljettynä, mut näkis ikkunasta ulos. Oon yksin talossa ja ulkona näyttäis olevan muut ja ne tekee jotain mihin en pääse mukaan. Voin kuvitella kuinka hauskaa siellä on ja katsoa ikkunasta, mutta lähemmäs ei pääse. Voin toki nauttia siitä, mitä talon sisällä on, mutta siellä ei ole sitä, mitä ulkona.
NT:llä olisi varmaan sitten niin, että ne katsoo sieltä ulkoa sisälle, mut ne pääsee taloon sisälle myös. Mut ne elää ulkona ja vain käy sisällä, kun me ei päästä koskaan ulos.
En tiiä onko tässä järkeä, mutta jotain tällaista voisi olla.
Pyrin seuraamaan palstaa ainakin joka viikko.
Mietin tota, että usein tuntuis AS naisilla olevan ainakin jotain kokemusta parisuhteesta. Tai voisi sanoa, että melkein puolilla mun ikäisistä ja 40 vuotiaista melkein kaikilla.
Mutta miehillä vaikuttais, että varmaan puolet jää kokematta sen. Mua melkein pelottaa, että en onnistu ikinä. Tuntuu vähän, että sosiaalinen kyvyttömyys on liian suuri ongelma.
Kyllähän sinulla tunne-elämää on, kun noin kirjoitat. Eikä se yhtään haittaa, vaikka tuntisit jäljessä tulevasikin, pääasia että tulet! Ei lapsellisuus ole pahasta ollenkaan!
Minun poikani on 22 v, opiskelee ja tekee töitä. Kovasti tietenkin olen odottanut, että jo mummiksi pääsisin - kiva olis lapsenlapsia saada. Kovin hitaasti vaan etenee. Muutamia tyttöystäviä on ollutkin, mutta nyt hänellä tuntuu olevan tavoitteena se ammatin ja kodin hankinta. Eikä siinä mitään huonoa olekaan.
Kyllä asseilla elämää on, sitä tunne-elämääkin - ja hyvä tulevaisuus. Ehkä hiukan vaikeampaa, mutta kenelleppäs tämä elämä nyt niin helppoa olisi?
Samoja ongelmia käydään läpi, vähän eri suunnilta vaan niitä katsellaan. Ja me mukamas normaalit, opimme paljon teiltäkin! Joten pää pystyyn!
Lue joutoaikoinasi vaikka elämänkertoja, niistä oppii kaikenlaista mielenkiintoista. :) terveisin äitee...
Kuvailet tuota suhdettasi muihin ihmisiin ja maailmaan ihan samalla tavalla kuin itse kuvailin aikoinaan kun diagnoosia tehtiin. Tosin kielikuvani oli sadun nimestä: Lasilinnan vanki. Yhteen aikaan oli muotia sellaiset kellot joissa oli päällä lasikupu. Minulla on aina ollut ja on yhä edelleen tunne että elän sellaisen kuvun sisällä ja katselen ulkopuolella olevaa elämää sieltä yksinäisyydestä.