Lämmin kesäinen tuuli
hyväilee kasvojani.
Kävelen rannalla,
ihailen kaunista merta
auringon paistaessa,
sinistä taivasta vasten.
Se hetki vie minut
haaveiden maailmaan.
Niiden pienten haaveiden,
jotka olisin halunnut toteuttaa.
En vain koskaan kerennyt
tai ehkä sinä et halunnut.
Kuinka ihanaa olisi kävellä
kanssasi kahden
täällä meren rannalla.
Yhdessä nauraisimme,
kaatuisimme nurmelle suutelemaan
auringon hymyillessä taustalla.
Tai kuinka nauttisinkaan,
pienestä hetkestä
kanssasi kahden
ranta viltillä,
syöden mansikoita
ja maistellen makeita suukkoja.
Miksi näin ei koskaan käynyt,
sinulle ja minulle.
hyväilee kasvojani.
Kävelen rannalla,
ihailen kaunista merta
auringon paistaessa,
sinistä taivasta vasten.
Se hetki vie minut
haaveiden maailmaan.
Niiden pienten haaveiden,
jotka olisin halunnut toteuttaa.
En vain koskaan kerennyt
tai ehkä sinä et halunnut.
Kuinka ihanaa olisi kävellä
kanssasi kahden
täällä meren rannalla.
Yhdessä nauraisimme,
kaatuisimme nurmelle suutelemaan
auringon hymyillessä taustalla.
Tai kuinka nauttisinkaan,
pienestä hetkestä
kanssasi kahden
ranta viltillä,
syöden mansikoita
ja maistellen makeita suukkoja.
Miksi näin ei koskaan käynyt,
sinulle ja minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta silti kaihoisa...
Tunnelman luot hienosti, kaunis runo.
Kiitokset kehuista taas :) Hyvä että tunnelma välittyy...
tunnelma tosiaan välittyi sun runosta!! tunsin jo lämpöisän tuulenväreen kasvoillani:D
No kiva...sehän runoissa on tärkeetä että lukija saa kiinni siitä tunnelmasta...
Sitten voi sanoa ainakin osin onnistuneensa :)