Kun mistä tietää että onni kestää? Ettei joku toinen tule väliin? Miten saada pois "mitä jos"-ajatukset? Ei auta vaikka kuinka luottaisi toiseen kun ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Tiedän, pitäisi elää päivä kerrallaan ja olla murehtimatta liikoja, antaa asioiden mennä omalla painollaan. Mutta olen kuullut ja nähnyt liikaa. Usko on vähissä, olen onneton. Onko enää mahdollista, että pysytään yhdessä 50 vuotta? Auttakaa...
Mitä teette?
yksi tytteli
41017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten voikaan olla samanlainen ajatus..kuin minun koneelta..
no..en tiedä,miten itsekään uskaltaa jatkaa tässä,kaikkea on sattunut ja tapahtunut,ja pelkään,että saan uudelleen satutettua miestäni,jos ei tämä suhde enää toimikaan,kun mies nyt vihdoin päätti jatkaa,mutta liian myöhäänkö..nyt on niin rakastunut minuun,että sattuu itseeni,jos en itse enää jaksa,vaikka rakastan.
..Päivä kerrallaan mennää,mutta vaikeaa on välilä mulla..kaipaan jotain muuta,välillä..en tiedä,mutta..aika näyttää ja kerranhan täällä vaan ollaan..
Ero pelottaa,että jos tekeekin väärän ratkaisun,ja sitä katuu loppuelämän..
Murehdin ihan liikaa..en osaa elää miettien vain nykyehtkeä..vaikka luotan poikaystävääni, mietin silti että "mitä jos"...jos hän rakastuukin toiseen emmekä eläkkään elämäämme onnellisesti loppuun saakka...kun onlen jo miettinyt tulevaisuutta miten ihanaa se voisi olla...sitten kuitenkin tiedän, että
tuskin kuitenkaan käy niin kuin unelmoin...tuskin hän jaksaa vierelläni koko loppuelämää...ja nyt tuntuu että mä jaksaisin ainakin koko elämän..mutta sekin pelottaa, että omat ajatukset voi myös muuttua...=(...kauanko olette seurustelleet?
...kun toinen tyttönen kertoo oman tarinansa. Kuulostatte nimittäin ihan minulta ennen tätä suhdetta. Aikaisemmat suhteeni ovat kestäneet 7v, 2v, 1v ja niitä jotka ovat loppuneet muutamiin kuukausiin en jaksa edes muistaa. Puhumattakaan kaikista ravintoloissa tavatuista yhdenillan jutuista tai muutamien treffien kavereista. Mietin aina, voiko suhde kestää, vaikka olin ollut jo kahdesti kihloissa ja kerran melkein alttarilla. Olin ottanut asuntolainaa yhdessä exäni kanssa ja asustellut parin miehen kanssa samojen seinien sisällä. Tuntui, että kaipaan aina jotain enemmän eikä nykyhetki oikein riitä. Olin rakastunut, mutta silti silmäni baareissa vilkuilivat vieraiden miesten vasempia nimettömiä. Pelkäsin jääväni totaalisen yksin, jos mieheni jättäisi minut ja löytäisikin jonkun kauniimman, fiksumman, menestyneemmän, mukavamman, seksikkäämmän...
Haloo Naiset! Jos ette hyväksy itseänne ja opi elämään oman itsenne kanssa, ette koskaan opi elämään toisen ihmisen rinnalla. Valta päätöksiin on teillä. Älkää luovuttako sitä kenellekään muulle. Te päätätte omasta elämästänne. Siitä, mitä tahdotte tai mitä ette tahdo. Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa yli puolitoista vuotta sitten. Hän toi rauhan sisälleni, koska yksinkertaisesti tiedän hänen olevan se oikea minulle. En kyseenalaista omia tunteitani. Minun ei tarvitse enää jossitella, olisinko onnellisempi jonkun toisen rinnalla. Samalla myös ymmärsin sen, että vain minun pitää olla varma hänen tunteistaan. Ei äitini, ei parhaan ystäväni eikä hänen, vaan minun. Ellen minä voi luottaa niihin, sillä luottaako joku muu, ei ole mitään merkitystä. Hän tietää, mitä minulta saa ja minkä arvoista se on. Minä tiedän saman. Jos hän sen menettää omasta tyhmyydestään, hän ei ole enää se sama ihminen, johon rakastuin eikä myöskään minun rakkauteni arvoinen. Hän ei enää ole se, jota minun ei tarvitse jossitella, vaan joku muu.
Tiedän, että tämä puhe saattaa kuulostaa jotenkin julmalta ja liian yksinkertaiselta. Mutta kun se ihan oikeasti on niin yksinkertaista. Tiedän sen siitä, että taistelin itse samojen tunteiden kanssa vuosikaudet. Nyt kun kaikki on selvää, ihmettelen, miksi jaksoin tehdä asioista niin äärettömän vaikeita. Päätökset ovat vaikeita, mutta jos ne johdattavat oikeaan suuntaan, ne ovat oikeita.
Hurjasti voimia teille molemmille! Muistakaa, että te olette oman elämänne sankareita. Kun oma nenä nousee pystyyn, muutkin huomaavat sen kauneuden (=
Ollaan yli vuosi seurusteltu eli ei vielä kovin pitkään. Kaikki vaan tuntuu välillä niin vaikealta, ja muutokset, joita voi tulla pelottavat juuri kuvailemallasi tavalla. Kai sitä on vaan täytyy nyt uskoa sekä itseensä että toiseen, ja siis suhteeseen ennen kaikkea...sekä suoda itsellensä onni, joka on nyt.