Minulla ei ole ollut koskaan lemmikkieläimiä, enkä varmaan tule hankkimaankaan, mutta...
Kissat ovat sympaattisia kavereita. Tänään taas kun ulkona kävellessäni näin hyvinhoidetun mirrin tutkiskelemassa uteliaana ympäristöä (taisi sillä olla minullekin asiaa, kun tuli jalkojeni viereen "juttelemaan") kepeitä askeleita ottaen, tuli vain jotenkin niin hyvä mieli - kuin päivä olisi pelastettu.
Mikähän noissa kissoissa on, kun ne herättää aina niin mukavia positiivisia tuntemuksia - enemmän kuin muut lemmikkieläimet? Jalo ja mystinen eläin?
Pehmeä ja arvoituksellinen?
Hyvää loppukesää kaikille kissojen omistajille!
Kissat ovat sympaattisia kavereita. Tänään taas kun ulkona kävellessäni näin hyvinhoidetun mirrin tutkiskelemassa uteliaana ympäristöä (taisi sillä olla minullekin asiaa, kun tuli jalkojeni viereen "juttelemaan") kepeitä askeleita ottaen, tuli vain jotenkin niin hyvä mieli - kuin päivä olisi pelastettu.
Mikähän noissa kissoissa on, kun ne herättää aina niin mukavia positiivisia tuntemuksia - enemmän kuin muut lemmikkieläimet? Jalo ja mystinen eläin?
Pehmeä ja arvoituksellinen?
Hyvää loppukesää kaikille kissojen omistajille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen huomannut olevani aivan riippuvainen oman karvapalloni tuomasta hyvänolontunteesta! Jouduin jättämään kisuni vanhempieni luo maalle, kun itse muutin pois kotoa opiskelemaan, ja pakko on käydä kotikonnuilla vähintään parin viikon välein silittelemässä kisuani!
Ikävä on sairaalloinen, ja vanhempanikin soittelevat, että tule jo kotiin käymään, kun kissa on jo liian hellyyden kipeä, kun sen "mami" on poissa... Sitten yritän kisu raasua aina viikonloppuna ikäänkuin "paijailla varastoon", niin itseäni kuin kisuanikin varten, että säilyisi kauemmin hyvä mieli!
Lemmikin tuoma hyvä olo on itselläni ainakin niin faktaa kuin olla voi! On kamalaa olla viikot ilman omaa mussukkaa... nyyh! :S
On ne todella suloisia. Viime viikolla sain toisen kissan. Pienen kollipojan. Nyt ovat tuon vanhemman kissan kanssa jo kavereita. Pieni menee tuon tytön luo välillä nukkumaan ja tämä isompi pesee sitä. Eli tavallaan adoptoi pennun. :) Pari päivää jaksoi sähistä pienelle, mutta totesi kai että kaverin siitä vain saa. Pientä kyttäilyä tosin on. Mutta nyt leikkivät yhdessä. Mahtavia otuksia ovat. Vaikka kaikista eläimistä pidän, mutta kissoissa on sitä jotain.
Meille tuli pieni kissanpentu viimekesänä. Muutamaa kuukautta ennen oli reissussarähjääntynyt, rakas ystävämme lähtenyt luotamme eläinlääkärillä käynnin jälkeen. Ei ollut helppoa ottaa vastaan uutta perheenjäsentä, sillä käytös, ulkonäkö.. kaikki oli niin erillaista, sillä ikävissämme kaikenaikaa yritimme hakea vain samaa tuttua pyöreää ja lutuista hahmoa, mutta nyt oli vain ruipelo, hintelä ja horjuva-askeleinen kissalapsonen lattialla ja tapitti kaikkea ihmiessään. Oli peräkkäin monta unetonta yötä, sillä lapsonen asusteli minun kanssani samassa huoneessa, ja ovi oli pantu kiinni. Lopulta, kun sitten kerran eräänä aamuna heräsin, oli pikkuruinen kerä kyljessäni kiinni. Sydän siinä aivan suli. Menetinhän minä osan sydämestäni sillekkin. Eikä kulunut puoltatoista kuukautta, kun meile tuli toinen piskuinen pyllerö.
Nyt tuntuu, että osat on vaihtuneet, pyllerö nmittäin odottelee meikäläistä jo ovella saakka, kun palaan töistä kotiin, ja pikkarainen nukkuu, ja on niinkuin ei olisikaan. Mutta mamman kissa se on, aina on ollut ja tulee aina olemaan. Mamin pikkuruinen poika!
Melkein 9kk ikäiset kissasisarukset ovat asuneet meillä nyt 6kk ja hurmanneet koko perheen TÄYSIN.
Maalta 400km päästä ne haimme, emmekä ole kertaakaan katuneet.
Ovat kauniita katsella, huumorintajuisia, kilttejä, pehmeitä siliteltäviä, suhteellisen helppoja hoidettavia ja fiksuja.
Jos kissaa mielit, hanki. Se kannattaa. Iloa tuottavat ja ovat ihmisen parhaita kavereita.
Kannattaa tosin varautua siihen, että olet kissan palvelija, eikä kissaa käsketä niin kuin koiraa. Ihme, että pitävät päänsä, vaikka ovat sisäkissoja.