perheiden välillä? Vaivaa kovasti kun emme keskustele lapseni isän ja uuden vaimon kanssa koskaan lapsestamme. Että onko se ihan normaalia? Lapsi siis vielä niin pieni että ei itse osaa... Haluaisisn joskus että he kyselisivät miten lapsella mennyt tarhassa, neuvolassa, onko ollut terve onko uutta mitään mitä pitäis tietää. Tai että mä voisin kertoa ja kysyä heiltä miten mennyt. Vaikea tilanne kun lapsi ei meinannut millään haluta nyt isänsä luo ja ei silleen osannut kertoa miks. Ja he eivät keskustele ollenkaan. Eivät halua. Mielelläni tukisin että lapsi sais kaksi "isää" entinenkin siis pysyis, mutten tiiä miten kun en tiiä missä mättää... Onko kokemuksia ja miten toimitte?
keskustelua lapsesta
koskaan?
4553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä oon ottanut ite aktiivisen roolin heti alusta. Sen lisäksi sovittiin jo erotessa, että me ei tieten tahtroen lasten elämää vaikeuteta ja siihen kuuluu se että lasten tärkeät asiat hoidetaan asiallisesti.
Aktiivisella roolilla tarkotan esim. sitä, että ilmotan aina (usein tekstarilla tai soittaen jos kyseessä isompi juttu), jos lapsilla joku sairaus, tarhassa tapahtunut jotain, jos lapset jännittää iskälle lähtöä tai mikä nyt millonkin ajankohtaista. Sovitaan isommista vaatehankinnoista, tai siis mä kysyn että ostanko mä vai sä, ja onko hinta ok tms.. Jos on kerta yhteishuoltajuus, on etävanhemmalla oikeus olla tietoinen lapsen pienistäkin jutuista. Etenkin jos lapsi vielä pieni, eikä osaa itse kertoa.
näe kuin harvoin lapseni isää. en tiiä onko uus vaimo mustis vai inhoaako lapsen isä mua mutta kun lapsen haen uusi vaimo antaa lapsen. Miestä en näe missään.. Ja typerää tai en en halua hänen kanssaan puhua lapseni asioista, varsinkaan kun hänen mielestään lapsen tapaamiset ovat verrattavissa saunavuoroihin.. Kun kerran on heillä on heillä ja kun kotonaan on kotonaan ja mitään yhteyden pitoa ei saa olla siinä välillä vain silloin kun tapaamme ja lapsen isäähän ei silloin näy missään.. Tiiän että kuulostaa typerältä. Itelläkin nyt ongelma kun en tiiä miten suhtautua. Suuttuakko vai nauraa...
Tiedä osaanko neuvoa..
Mutta älä missään nimessä suutu. Ja nauraakin kannattaa vain omissa oloissa.
Oliko niin että sinä lähdit ja tällä äitipuolella ei ole lapsia entuudestaan?
Tuntuis, että se haluaa pitää sut ja lapsen isän erossa tai siis näkymättömissä.
Minkä ikäinen lapsi on?
Mulla on itsellä koululainen ja melkein eskari, miehellä eskari ja meillä yhteinen puolivuotias. Kaikki menee hienosti kun ei kaveerata exien kanssa, mutta lapsista puhutaan jatkuvasti. Ollaan jopa istuttu kahvilla kimpassa niin miehen kun munkin exän ja sen uuden kanssa.
En uskalla juurikaan neuvoa lähteä antamaan kun en tunne ketään teistä, mutta sen sanon, että teitä kasvattajia on nyt neljä ja on pienen etu että tulette toimeen.
Toisille on vaan niin vaikeeta antaa menneiden olla. Tarkoitan, että eroon oli syynsä ja on siis turha luulla, että liekki entiseen roihtahtaisi uudelleen. Jos äitipuoli ei tätä tajua, älä menetä yöuniasi sen vuoksi. Anna sen olla ajatuksineen, mutta pidä lapsesi puolia. Lapsen edun vuoksi joudut ehkä näyttelemään, mutta ole vahva ja ole viisain.
lähdin. Ja siit on aikaa, lisäksi he ovat olleet yhessä jo hyvän aikaa. En koskaan ole antanut mitään viitteitä että kiusaisin häntä menneellä. En ees vois kun minusta ei ole lainkaan mistä kiusata... Sen verran tiiä että lapsen isän ja mun yht tuttu kertoi että nainen oli vatänyt kauheet mustis kohtaukset kun he olivat muistelleet ja kehuneet mua. Sanoinkin että miksi tehdäkkään niin, heidän siis. Kuiten siitäkin aikaa... Voishan sitä kokeilla tuota.