Muutimme kolmisen vuotta sitten nykyiseen kotiimme ja samasta taloyhtiöstä löytyi heti samanikäinen tyttö kaveriksi. Nämä kolme vuotta ovat tytöt, kohta 9v., leikkineet yhdessä " aamusta iltaan". Nyt tuli minulle ja tytön vanhemmille pieni konflikti, joka kyllä selvitettiin, mutta välimme jäivät viileiksi. Tätä konfliktia selvitellessä, kertoivat naapurit, että eivät hyväksy sitä, että lapsemme leikkivät vain kahdestaan, eivät muiden kanssa. Kysyin tietenkin, onko ollut jotain ongelmia tai eikö heidän tyttärensä halua enää leikkiä omani kanssa. Näin ei kuulemma ole, mutta minun tyttäreni pitäisi olla myös muiden kanssa eikä aina hakea tai soittaa heidän tyttärelleen.
Tytöt haluaisivat edelleen leikkiä keskenään.
Oma tyttäreni haluaa leikkiä vain ko. tytön kanssa. Jos tämä ei ole kotona, niin sitten hän on yksin. Olen toki yrittänyt, että hän soittaisi jollekin muulle, esim. koulukaverille, mutta hän ei kerta kaikkiaan halua, en voi asialle mitään!
Nyt ovat naapurit alkaneet selkeästi rajoittamaan oman tyttärensä leikkejä minun tyttäreni kanssa. Hän saa leikkiä esim vain tunnin illassa tyttäreni kanssa, eikä ehkä saa tulla meille ( en ole varma), vaan pitää leikkiä ulkona.
Tilanne on kurja oman tyttäreni kohdalla. Hän odottaa nyt koko ajan iltaisin, että pääsisi leikkimään parhaan kaverinsa kanssa ja on tosi iloinen, kun kaveri sitten tuleekin ja tosi pettynyt , kun kaverin pitää lähteä jo tunnin päästä!
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Mitä voisin tehdä?
Olen ainoa vanhempi ja tietysti minullekin on ollut mukavaa, kun lapsellani on kaveri eikä hän ole ollut pelkästään riippuvainen minusta tai minun järjestämästäni ohjelmasta. Ja itsekkin olen voinut lähteä iltaisin esim. lenkille tai kauppaan, kun olen tiennyt, että lapseni ei ole yksin.
Järkyttävää tilanteessa on vielä se, että naapurin tytön isä on erityisopettaja, rehtori ja näinollen " ammattikasvattaja" ja siitä huolimatta ei mielestäni näe minkälaista hallaa he tekevät molemmille tytöille!
Tytöt haluaisivat edelleen leikkiä keskenään.
Oma tyttäreni haluaa leikkiä vain ko. tytön kanssa. Jos tämä ei ole kotona, niin sitten hän on yksin. Olen toki yrittänyt, että hän soittaisi jollekin muulle, esim. koulukaverille, mutta hän ei kerta kaikkiaan halua, en voi asialle mitään!
Nyt ovat naapurit alkaneet selkeästi rajoittamaan oman tyttärensä leikkejä minun tyttäreni kanssa. Hän saa leikkiä esim vain tunnin illassa tyttäreni kanssa, eikä ehkä saa tulla meille ( en ole varma), vaan pitää leikkiä ulkona.
Tilanne on kurja oman tyttäreni kohdalla. Hän odottaa nyt koko ajan iltaisin, että pääsisi leikkimään parhaan kaverinsa kanssa ja on tosi iloinen, kun kaveri sitten tuleekin ja tosi pettynyt , kun kaverin pitää lähteä jo tunnin päästä!
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Mitä voisin tehdä?
Olen ainoa vanhempi ja tietysti minullekin on ollut mukavaa, kun lapsellani on kaveri eikä hän ole ollut pelkästään riippuvainen minusta tai minun järjestämästäni ohjelmasta. Ja itsekkin olen voinut lähteä iltaisin esim. lenkille tai kauppaan, kun olen tiennyt, että lapseni ei ole yksin.
Järkyttävää tilanteessa on vielä se, että naapurin tytön isä on erityisopettaja, rehtori ja näinollen " ammattikasvattaja" ja siitä huolimatta ei mielestäni näe minkälaista hallaa he tekevät molemmille tytöille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun päätimme tehdä lapsia, 1970 luvulla, mietimme asioita perusteellisesti.
Mietimme mitä virheitä on tehty meidän kasvatuksessamme.
Se lista on aina täydentynyt ja nyt jo tietokoneella.
Päätimme katkaista seuraavaan sukupolveen mm.
Vähäisen kaverimäärän.
Ja meidän lapsillamme niitä oli, oli lähes 10 syömässä, vaikka äiti ja omat lapset olivat matkoilla.
Totuus kuitenkin oli että jo kouluun mennessä alkoi muuttoliike eri kaupunkiin ja ulkomaillekin.
Noin 50 kaverista hävisi jo yli puolet lukioon mennessä.
Joten lapsuuden kavereista ei ole omalla paikkakunnalla montaakaan,
joten niitä pitäisi olla aluksi paljon.
Kymmenien kavereiden kanssa keskustellussa syntyy myös sitä itseluottamusta.
Eli kaverit ovat hyvin tärkeitä.
Jos ei ole kavereita, on vaarana että nuori etsii sitä ennen 15 v. ikää.
VARSINKIN TYTÖILLÄ ON VAARA
Tytöt etsivät tai sortuvat helpolla 5 v vanhempien poikien seuraa, sitä saa helpolla.
Tuntuisiko hyvältä.
(varmaan tuntuu taas niin tyhmältä että ajattelet jos oon 50v poikamise, moni asia tuntuu oudolta, ennenkuin sen itse kokee)
Olipa harvinaisen epäselvästi kirjoitettu.
mutta et voi vaatia, että naapurin tyttö leikkii oman lapsesi kanssa. Hänellä saa olla muita ystäviä kuin tyttäresi ja luultavammin naapurin perheen päätös rajoittaa tyttöjen yhteistä leikki asiaa on hyväksi. Tyttäresi pitää oppia leikkimään myös muiden kanssa ja aikuisena voisit yrittää kannustaa häntä siihen. Mukavaa alkusyksyä!
on väärin pakottaa lasta valitsemaan kaverinsa vanhempien valitsemasta joukosta. jokainen mieltyy keneen mieltyy vaikka tietysti me välillä yritämme epäkelpoja kavereita poistaa niin ei se oikein onnistu..
aikuiset ovat vaan niin ilkeitä ja mielestään oikeassa ollessaan jopa julmia. ei se ymmärrys ja suvaitsevaisuus ole ammatista kiinni, vammainen voisi hyvin käydä kamuksi?
on järkyttävää mitä lapsenne oppivat aikuisten käyttäytymisestä tilanteessa! meillä joskus saman kaltainen tilanne tosin kolmen lapsen kesken tehtiin tyhmiä. kaksi vanhempaa otti yhteen jonka seurauksena lapset eivät saaneet olla missään tekemisissä. meidän tenava sitten taiteili kahden kaverin välillä ja meidän sympatiat täysin toisen perheen puolella eli se jota kielelttiin leikkimästä kolmannen lapsen kanssa oli myös meistä syyllisin tilanteeseen. kyllä meidän vaan on oltava sen verran fiksuja että osaamme puhua asiat selviksi ja antaa siten hyvää mallia lapsillemme.
jos koittaisit puhua vanhempien kanssa tilanteesta? ei helppoa mutta ainoa keino selvittää asia. tytöillä on tapa kiintyä yhteen bestikseen joka saattaa vaihdella vuosien saatossa, mutta myös pysyä todella pitkään eikä siihen sakkiin yleensä kolmatta mahdu.
Typerää naapurin tytön vanhemmilta tuollainen käytös.
Toisaalta olisi hyvä jos tyttärelläsi olisi muitakin kavereita.
Mielestäni on huono rajoittaa lasten yhdessä olo tuollaiseen jos tytöt tykkää olla yhdessä.Tosin meillä oli vähän sama ongelma josta sain riidan eräiden vanhempien kanssa ja syyksi kuulin loppujen lopuksi ettei lapseni ole hyvää seuraa koska olen yh eli meillä ei ole perhe ja heidän lapsensa saa vääristyneen kuvan perheenä olemisesta kun leikkii lapseni kanssa.
Voisitte lapsesi kanssa alkaa käymään jossain jossa tapaa muita saman ikäisiä ja joista voisi ehkä kavereita löytyä lisää.Mitähän keksisin...esim moni yhdistys järjestää leirejä joissa voisitte käydä yhdessä,jokin harrastus,vaikkapa ratsastus,tai posliini-maalaus..
Hankala kun lapsi on jo niin iso,ei voi esim MLL:n perhe-kerhossa käydä.
Koeta keksiä jokin harrastus jossa voisitte yhdessä käysä ja tavata muita saman ikäisiä,sekä sinulle että tyttärellesi ystävää.
Hyvää jatkoa =)
Ongelma taitaa olla näissä naapurin huippu kasvattajissa.Itse olen useasti törmännyt kaikenlaisiin kummallisuuksiin juuri näiden opettajien, lastenpsykiatrien ja lasten tarhanopettajien kaveruus suhteissa.EI KAIKKI!!!Mut samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa harrastuksia etsikää..
Ymmärrän hyvin tuon tytön vanhempia ja tekisin itse samoin kuin he.
Lyhyen kuvauksesi perusteella tyttäresi ei ole kovin sosiaalinen, ja vaaditte myös naapurin tyttäreltä samaa. Ulkona leikkiminen ei ole sinänsä kohtuuton vaatimus. Tajuat sinä kai nyt itsekin, että sisällä yhden kaverin kanssa leikkimisestä seuraa vääjäämättä monen muun ikään ja kehitystasoon kuuluvan asian poissulkeminen.
Haluaisitte omia naapurin tyttären kumpikin omiin tarkoituksiinne: toinen kaveriksi, toinen siksi, että pääsee omille asioilleen. Omimalla naapurin tyttären tulette tahtomattakin rajanneeksi myös tuon tytön sosiaalista elämää.
Ongelma on kyllä teidän perheessänne eikä siellä naapurissa.
Kyllä 9-vuotiaan pitäisi jo selvitä iltaisinkin yksin kotona kauppareissujesi ajan. 9-vuotiaalle voi myös opettaa, ettei maailma aina pyöri hänen ympärillään, vaikka äiti pyörisikin.
Teitä harmittaa nyt molempia. Hyvä että harmittaa, sillä pettymyksensietokykyä on syytäkin harjoitella. Ette kai oleta, että naapurin 9-vuotias tytär on ratkaisu kaikkiin ongelmiinne?
Mitä jos yrittäisit vaihtaa vähän näkökulmaa asioihin. Oliko tyttäresi kaverilla muita ystäviä ennen muuttoanne? Oliko kaveri ulkona enemmän aikaisemmin? Missä nämä kaverit nyt ovat?
Hei haloo! Naapuri on nähnyt tyttärensä sosiaalisen elämän ennen muuttoanne ja sen jälkeen. Kuulostaa vähän siltä, että muutos on ollut huomattava. Eikä myönteiseen suuntaan. Sinun tyttäresi vaatimuksesta on ilmeisesti jäänyt kaikki muu.
Ajattelehan asiaa niin päin, että tyttärelläsi olisi mukava toveripiiri ja useita hyviä ystäviä, ja tietysti mitä monipuolisimpia leikkejä eri ystäviensä kanssa. Sitten tulee uusi kaveri, joka määrää, että toisten kanssa ei leikitä. Et kai ihan nielemättä hyväksyisi tilannetta? Ja naapurisi ovat katsoneet menoa jo 3 vuotta?
Olet itsekin patistanut tytärtäsi leikkimään muidenkin kanssa, mutta et ole onnistunut pyrkimyksissäsi. Asia on siis vaivannut sinuakin. Miksi naapureidenkin pitäisi epäonnistua samassa asiassa?
Vierailujen rajaaminen tunnin mittaisiksi, kehotus leikkiä myös ulkona ja toivomus yhtä laajemmasta toveripiiristä eivät kyllä kuulosta siltä, etteikö tuo ammattikasvattaja ole tilanteen tasalla. Päinvastoin. Tuo ammattikasvattaja näyttää välittävän tyttärestään ohjaamalla oikeaan suuntaan.
Mitä se naapurin tytön vanhempien ammatti muuten tähän vaikuttaa? Mieti nyt vähän, millä tasolla aikuisen tätä asiaa tulisi käsitellä!
Anteeksi kovalta kalskahtava tekstini. Joskus totuuden kuuleminen on parempi kuin ikuinen paapominen. Toivottavasti joskus ymmärrät, mitä tarkoitin. Asioita pitää katsoa vähän toistenkin näkökulmasta.