Naapurissa oli myynnissä n.4ha hakattua metsää. ostaja ei löytänyt pyykkejä, enempää kuin välittäjäkään(tuskin edes yritti). Ostaja halusi rajojen tarkistuksen myyjän kustannuksella joka laitettiin kauppakirjaan, että myyjä vastaa kustannuksista.
Nyt oli loppukokouksen paikka ja välittäjänä ollut painotti kokouksessa, että myyjä maksaa vain oman osansa ja muut rajanaapurit omansa?
Lasku oli jo nyt 2000€
Maininta välittäjän mukaan, että myyjä maksaa tarkoittaa vain omaa osuutta. Onkohan välittäjäkin esteellinenkin, koska hänenhän täytyisi palauttaa välitysmaksuaankin, jos myyjä maksaa kaiken.
Käräjäoikeuden virkailijan mukaan joka tarkisti tekstin, on asia päivän selvä, että myyjä maksaa kaiken?
Välittäjä painotti, että muutkin työtyvät, mutta ei pystynyt osoittamaan sentinkään hyötyä muille, mutta suurin hyötyjä oli hän itse?
Kokemuksia, mielipiteitä kiitos!
Nyt oli loppukokouksen paikka ja välittäjänä ollut painotti kokouksessa, että myyjä maksaa vain oman osansa ja muut rajanaapurit omansa?
Lasku oli jo nyt 2000€
Maininta välittäjän mukaan, että myyjä maksaa tarkoittaa vain omaa osuutta. Onkohan välittäjäkin esteellinenkin, koska hänenhän täytyisi palauttaa välitysmaksuaankin, jos myyjä maksaa kaiken.
Käräjäoikeuden virkailijan mukaan joka tarkisti tekstin, on asia päivän selvä, että myyjä maksaa kaiken?
Välittäjä painotti, että muutkin työtyvät, mutta ei pystynyt osoittamaan sentinkään hyötyä muille, mutta suurin hyötyjä oli hän itse?
Kokemuksia, mielipiteitä kiitos!
Vastaukset 17
Vanhimmat
ett "kiinteistövälittäjät on varatuomarien jälkeen pahimpia rosvoja tässä maassa " ......;)
Ymmärtääkseni laskun määrääminen on maanmittarin asia. Hän voi päättää miten se jaetaan eri hyötyjien kesken. Välittäjällä, myyjällä, ostajalla tai naapurilla ei ole valtaa päättää laskun jakautumisesta. Kauppakirjan sopimus sitoo vain kaupan kohteena olevaan tilaan kohdistuvaa osaa laskusta.
Rajojen tarkistuksesta on muuten omat listahintansa ja niitä on noudatettava.
Eikös kutsuja maksa? Kyllä on turhan kovat hinnat maanmittausessa!
puolet..
Täällä yks puolihöperö mummo tarkistutti ihan selvät rajat ja me poloiset naapurit jouduttiin toinenpuoli rajankäynnistä maksamaan..
Mittahallituksen laskun kun avaa, esimmäisellä lehdellä uhataan aina ulosotolla...
Kyllä noihinkin asiohin pitäisi saada kilpailua aikaan...
Olisi kiva tietää mitä välittäjä oli tehnyt. Oliko maanmittaustoimistosta kysytty pyykkien koordinaatteja ja tietoja millaiset pyykit pitäisi löytää? Yleensä GPS:llä kyllä pyykit siten löytyy. Kuulostaa vähän siltä, että välittäjä on ns. "mennyt matalasta aidasta".
Mutta ei me kaikki tehdä niin. Etenkään me metsäkiinteistöihin erikoistuneet.
MHY tarjosi rajojen tarkistusta viimevuonna 50€/km sateliittipaikannuksella, mutta maanmittari oli sanonut, ettei se ole pätevää, kun on vanhat kartat. Itse käyttivät monesti askelmittaa mittailuissaan ja vanhat aidat niiden mukaan raja tarkistettiin??
Maanmittarit on tulosvastuuseen siirtyneet kai lähiaikoina, jolloin niiden inressi on tehdä tulosta.
Valittaminen maksaa 160€ plus pöytäkirjat. valitus menee KO maanmittarille, joka "evästänee" siitä maaoikeuteen.
60% alan ammattilaisista ei tiennyt, että maanmyyjän lupaus kauppakirjassa, että hän maksaa rajankäynnin kustannukset, kumoutuu ilman, että lainkohtaakaan pystyy kukaan antamaan, mihin se perustuu??
Nyt voi siis luvata ravintola iltoihin, että minä maksan ravintolaillan! Kun lasku tulee, niin lupaaja jatkaa, että omalta osaltani??
Jos siis vertaa maanmittauksiin ja niiden kustannuksiin.
Kirjoituksesta ei selviä,millä nimikkeellä
maamittari on kutsuttu, on kaksi tapaa, pyydetään
maamittari etsimään pyykit,tämän laskun maksaa
tilaaja mutta, jos on tilattu piirirajankäynti,
niin laskun maksaa myös rajan toisellakin puolella
oleva maanomistaja,toisin sanottuna lasku ositetaan kaikkien osapuolten kesken.
tulee ilmoitus ...
Voiko naapurit muuttaa toimituksen nimen rajapyykin etsinnäksi...
Minäkin ostin eilen kauapsta maitopurkin muutta naapurin vaatimuksesta se jääkaappiin pantaessa muuttui piimäksi.
tietenkin hyvitti erotuksen ...
etkä tyhmänä maksanut turhasta...
Ostaja ei löytänyt tilalta rajapyykkejä etenkään Ratahallinnon alueelta, jossa kiskon pätkät oli pötkähtäneet heinikkoon ja joku oli kadonnut radan ojien kaivun jälkeen. Välittäjä, eikä myyjä (liki 90v) ei näyttänyt rajoja ja ostaja ehdotti, että maan virallinen maanmittaaja näyttää pyykit ja rajat myyjän kustannuksin, joka oli kauppan ehtona kauppakirjassa. Kauppa tehtiin, jolloin myyjä sai suuremman hinnan, kun tilaa oli kaupattu pari vuotta.
Kyllähän maanmittari laitteli uusiakin pyykkejäkin(tarpeettomia), mutta raja pysyi aivan samalla kohtaa joista ei kiistaa ollutkaan.
Loppukokouksessa maanmittari kuunteli vain myyjän edustaa (hyvää ystäväänsä)joka oli myös tilan välittäjä ja kaupanvahvistaja.
"Myyjän kustannuksin" tarkoittaa kuulemma aina, että myyjä maksaa vain oman osuutensa? Valitus maaoikeuteen maksaa taas 160€ jossa on kuulemma sama kanta, jos on laitettu pyykkejä, vaikka ne olisi turhia?
Mihin kategoriaan sijoittuneekaan tämmöinen maanmittaus?
Kiitos jos vastaat!
Sinulla ei tunnu onnistuvan mikään! Aina joku potkii päähän ja kusettaa.
Huuummori henkilö olet:))
Oletko seurannut ympärillesi? Monille muillekin käy ja monesti hyvin hassusti, mutta harva ilkeää edes tunnustaa, vaan heittää hetulaan muukaman moukun ja hakkaa vaikka eukkonsa, mutta julki ei uskalleta sanoa mikä hiertää.
Eihän Neukuissakaan oltu erimieltä, enempää kuin Aatunkaan kolmannessa valtakunnassa.
Siksi jopa kansakunnilla alkaa mennä päin persettä, kun kaikki on hiiren hiljaa ja vain virallinen totuus on se oikea, kunnes rysähtää;-))
Minä olen itsekseni jopa hilpeä ja "onnellinen", jos luen, että joku uskaltaa ottaa kantaa, pieni "pilke" silmäkulmassaan.
Kyllä.Aina on hauska avata palsta ja katsoa mitä vekkulia Maunoa tällä kertaa on kohdannut.
Asiaahan Mauno paasaa.Useimmiten.
Maksajan osa määrittyy,kuten aiemmin kirjoitin,
minkälainen toimenpide maamittarilta on pyydetty,
kerrot "loppukokouksesta", oliko alkukokous jul-
kisessa lehdessä kuulutettu kuten hallintolaki
määrää, jos edellä mainitusti oli,oli todennäköi-
sesti piirirajankäynti, jolloin meksajia on useampi.
On hyvin harvinaista ja eikä ole suotavaa että,
kaupan välittänyt toimii omassa asiassa kaupan-
vahvistajana, käsitykseni mukaan hän on esteelli-
nen vahvistamaan kaupan. Itse en ainakaan suos-
tuisi tämän tapaiseen kaupanvahvistukseen.
Rajankäyntiin tuli kutsu ja aloituskokous oli maastossa ennen rajan käynnin alkua.
Jo ennen rajankäynnin ilmoitusta kuulin myyjältä, että he sai kaupan (kalliilla), kun hän lupasi maksaa kustannukset rajankäynnistä joten luotin siihen? Rajathan oli selviä meille rajanaapureille, eikä ne mihinkään muuttuneet, mutta jonkun turhan pyykin, joka oli 100v aikana jäänyt tien alle maanmittaaja laittoi ja esim. aitaa, jonka sivullinen oli laittanut vuosikymmeniä sitten, maanmittaaja piti selvänä rajan osoituksena??
Aloituskokouksessa totesin, että myyjähän maksaa, niin maanmittari totesi, että katsotaanhan miten se jakautuu?
Lopetuskokouksessa MM insinööri kuunteli vain ystäväänsä, joka edusti myyjää ja oli toiminut välittäjänä/vahvistajana.
Tämä siis oli täysin sivullisten tekemä kauppa, jossa rajanaapurit joutui ilman neuvottelua maksumiehiksi.
Kauppakirjan kopion sain käräjäoikeudelta, josta näin varmistin ehdon maksajasta, "myyjän kustannuksin", jonka myyjä oli pyytänyt.
Enpä millään malta olla kertomatta omia kokemuksia lohkomisesta, joka jotenkin liippaa tätä askarointia rajojen kanssa.
Piti lohkoa päätilasta yhdelle osakkaalle äidin osuus irti (oli saanut jo puolet tilasta isänsä osuutena). Hänellä oli rajojen aukaisiaja ja he menivät edellä ja mittari yritti pysyä mittanauhoineen perässä. Olin mukana toimituksessa ja tajusin, että papereissa oli ihan eri maitat, mitä rajan aukaisija tulkitsi. Mittari miltei suivaantui, kun sanoin, että nyt menee rantaviivaa 20 m lyhemmältä, mitä piti. No tietty meni, kun kosteikko tuli vastaan ja tuleva tilanomistaja tahtoi kovaa maata. Ei mittarikaan keskeyttänyt toimenpidettä, vaikka vaadin ja sanoin, että karttojen ja osituspapereiden mukaan pitää toimia. Siksi paljon jurppi, että pistin ukon (päätilan omistajan) valittamaan maaoikeuteen. Ellei ukkorhjan olisi käynyt sääliksi mittaria, niin kaiketi virkavirheeksi se olisi tulkittu.
Omassa osituksessa jouduin maksamaan toistenkin pyykkejä, kun minulle tuli vain 5 pyykkiä ja sisarilleni toistakymmentä/nenä, niin mittari päätti yksipuolisesti, että laksu tasataan ja siinä ei auttanut pirukaan.