Moikka!!
Kuinka kauan teillä on mennyt aikaa plussan jälkeen, että olette havahtuneet siihen ihanaan asiaan että "olen raskaana!!!"
Siis millaisia fiiliksiä teillä on ollut tän tiedon jälkeen?
:)
Kuinka kauan teillä on mennyt aikaa plussan jälkeen, että olette havahtuneet siihen ihanaan asiaan että "olen raskaana!!!"
Siis millaisia fiiliksiä teillä on ollut tän tiedon jälkeen?
:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen alusta asti odottanut sellaista kolahdusta, että "hei, meille tulee oikeasti vauva" Ei ole ainakiaan vielä tullut.Nyt viikkoja 20 3.Kai sitä kypsyy pikkuhijaa siihen ajatukseen ja äitinä olemiseen.
Minä en ainakaan tahdo millään uskoa että olen oikeasti raskaana! Kai tämä epäusko on tosi tavallista varsinkin ekaa kertaa odottaville. Olen tehnyt jo kaksi testiä mutta silti epäilen.
Ehkä se sitten todentuu kun näkee ultrassa pienen liikkeet. Ensi viikolla neuvola-aika, sitten pääsee (toivottavasti!) ainakin jo sydänäänet kuulemaan.
mutta vaikka on toivottu hartaasti tätä lasta, ei sitä osaa ajatella, että on oikeasti tulossa äidiksi. Ehkä sitten, kun se pieni on sylissä ja tajuaa, että hei se on nyt ihan oikeesti siinä. Nyt se on vain sellaista ajatusleikkiä. :)
Ei sitä tosiaan vielä ymmärrä.
Kyllä mä jo juttelen vaaville, ja se tykkää kovasti potkia, mutta silti se on epätodellista. Pinnasänky nyt ei ole vielä nurkassa, mutta joitakin muita valmisteluita on jo tehty, eikä se siltikään mene jakeluun.
Ja ensimmäistä tosiaan odotan.
rv 17 1 enkä vieläkään voi uskoa. Kun ei oo ollut noita oireitakaan pahemmin...
viikolla 23 3 ja vieläkin joskus hirvittää, että entä jos siellä ei olekaan vauvaa (vaikka ultrassa käyty jo 3 kertaa, ja potkii välillä vimmatusti) Vaunut käytiin hiljattain jo ostamassa, kun halvalla saatiin ja vaatteitakin olen jo vähän ostellut. Mutta eipä tässä juuri kovinkaan äitimäistä tunnelmaa vielä ole... Pahoinvonti ollut aika rajua koko raskauden ajan, maha on valtava rantapallo, mutta ei tässä kyllä yhtään raskaanaolevaksi itseään tunne... Lähinnä outo ja lihava olo =) Ja ensimmäistä meillekkin pukkaa...
Mulla nyt rv 26. Plussaus oli tietysti iloinen uutinen, mutta alkuraskaus oli kauheaa, pelkkää oksentamista enkä todellakaan nauttinut raskaudesta, mutta ainakin tiesin varmasti olevani raskaana, koska oli niin paljon oireita. Sitten alkoi helpottaa, enkä juuri edes ajatellut aikaa, jolloin vauva olisi jo syntynyt. Siitä asti kun olen tuntenut liikkeitä on koko homma jotenkin selkiytynyt. Äidinvaistot ovat selkeästi heränneet. Eihän sitä varmasti lopullisesti tajua ennen kuin lapsi on syntynyt, mutta itselläni nuo liikkeet olivat kyllä se kriittinen juttu.
Hauska kysymys.
Olen viikolla 23 ja nyt, kun maha alkaa kummuta edes pikkuisen, olen käsittänyt, että raskaana ollaan eikä voi mitään. =O) Hyvillä mielin siis eteenpäin.
Sitä, että raskaus muuttuu jossakin vaiheessa ihan oikeasti eläväksi olennoksi, on vaikeampi käsittää. Tässä viimeaikoina olen pohdiskellut, onko masuasukki nyt osa minua vai oma olionsa. Fyysisestihän kyse on "ihanasta loisesta", mutta minun mahallani tuntuvat potkut eivät ole mitenkään itseni päätettävissä. Hassu fiilis.
Jäinpä taas lätisemään. =O)
ja vatsaa ei voi olla enää huomaamatta,
mutta silti en "tiedosta" itsekään koko totuutta, vaikka "Vesseli" potkiikin kovin masussa ja huomauttelee olemassaolostaan aika useinkin jo.
Johtuuko tuo sitten siitä, että alkuraskauteni on mennyt jopa liiankin helposti.
Ei pahoinvointia, ei yökötystä.
Ainut mitä oli niin rintojen aristus ja vatsassa kiinnityskipuja.
Toivottavasti tajuan tilaanteeni edes pari päivää ennen kuin nyytti on sylissä.