minusta on järkyttävää, miten vanhemmat panostavat tai jopa pakottavat tai johdattelevat lapsensa johonkin harrastukseen, josta eivät pidä. pois se minusta, itse olen pyrkinyt olemaan elämättä lapsieni kautta. vaikka en itse koskaan saanutkaan aloittaa ratsastusta, en odota tyttäreni aloittavan sitä. tyttäreni täytettyä 5 vuotta sitten 7, hän esitti minulle selvästi, että tahtoo alkaa harrastamaan jotakin liikuntaharrastusta. kun mainitsin kerran asiasta siskolleni, hän kertoi tyttärensä olevan cheerleader. kuuleman mukaan tykkäsi kauheasti harrastuksesta, ja tyttäreni lähti katsomaan, millaista touhua se on. hän aloitti 5-7 vuotiaiden alkeisryhmästä, nousi minien kautta junioreihin ja kisaili ensimmäistä kertaa tänä vuonna cheerleadingin sm-kisoissa. kolmas sija oli tosi upea ja joukkue esiintyy Heinäkuussa lajin em-kisoissa helsingissä, ei sentään kyllä kilpaile siellä :P ensin kolmet, jopa neljät harjoitukset viikossa tuntuivat vähän rankoilta 12-vuotiaalle, mutta tyttäreni sanoo, että maksaa jäsenmaksun vaikka itse, kunhan saa jatkaa harrastusta.
vanhemmat hei, lapsella täytyy olla rakkaus harrastukseensa!
vanhemmat hei, lapsella täytyy olla rakkaus harrastukseensa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen myös odottanut sitä aloitetta lapsen itsensä puolelta. Poika täyttää kohta 7 eikä ole oikein mitään halunnut aloittaa.
Kävin kouluterveydenhoitajan luona pojan kanssa rutiinitarkastuksessa ja siellä terkkari oikein suositteli jonkin liikuntaharrastuksen aloittamista! Oli sitä mieltä, että harrastus säilyisi pidempään kun sen on pienenä aloittanut. Minä ihmettelin, että entäs se lapsen oma halu tehdä asioita ja harrastaa? Terkkarin mielestä tärkeämpää on saada tarpeeksi liikuntaa.
Entäs kun lapsi alkaa inhota vanhempien hänelle valitsemaa lajia ja siinä sivussa vanhempia, jotka pakottavat harrastamaan? Ei kiitos! Meillä odotetaan kyllä sitä lapsen omaa halua aloittaa.
...sitä että lapseni juoksisi kavereittensa perässä heidän harrstuksiinsa. En toki pakota mihinkään, mutta haluan esitellä eri vaihtoehtoja. Kyllä lapsi osaa sitten sanoa mistä pitää ja mistä ei!
Seitsemänvuotiaani on ehtinyt kokeilla musiikkia(muskarissa), käsityökerhoa, kansantansseja, perinneleikkejä, uintia, yleisurheilua, taitoluistelua, pikaluistelua, hiihtoa, partiota ja suunnistusta. Ykköslajikseen hän on valinnut taitoluistelun. Näin kesällä lisäksi yleisurheilua ja suunnistusta.
Viisivuotiaani on kokeillut muskaria, kansantansseja, liikuntakerhoa ja yleisurheilua. Vain muskari kiinnostaa, joten hän jatkaa siellä. Lisäksi ensi talvena kokeillaan taidekerhoa. Baletista hän on ollut itse kiinnostunut, joten sekin on harkinnassa.
Kolmevuotiaani on käynyt muskarissa kanssani ja kokeillut kansantansseja (ei sytyttänyt). Ensi talvena mennään isoveljen kanssa samaan taidekerhoon.
Lisäksi kaksi vanhinta ovat käyneet päiväkerhoa, jonka nuorinkin toivottavasti pääsee aloittamaan ensi vuonna.
Mutta meillä onkin hyvää aikaa harrastaa, koska kaikki ovat olleet kotihoidossa. Kotona opetellaan lisäksi laulamista ja soittamista, luonnon tutkimista, lukemista ja laskemista. Se kaikki on kivaa. Ja leikkiäkin ehtii kotitöitten lomassa (joita siis myös tehdään lasten kanssa). Esikoisen harrastuksia ikävä kyllä jo koulu rajoittaa :( Onneksi nyt on sentään kesä.
Kolmevuotias osaakin niin hyvin tietää, että kansantanssi ei sytyttänyt!
Kun odotat vähän aikaa ja jatkuvasti tyrkytät uusia harrastuksia, huomaat pian, että mikään ei enää sytytä, kun mihinkään ei ehdi päästä "sisälle".
jos tyttäresi tai poikasi valitsee sumo-painin,
sinun pitää kannustaa häntä siinä ( he heh)