Meillä loppui seksi lapsen syntymän jälkeen 3v sitten. Ollaan kyllä seksiä harrastettu n. 2-3 kertaa vuodessa tuon jälkeenkin, mutta luulen että vaimoni on pelkästä säälistä suostunut. Olemme n.30v pari ja oltu yhdessä kohta 5v, alkuun kuten kaikilla, seksi oli hauskaa ja harrastimme monta kertaa viikossa (ennen vaimoni raskautta taisi olla vilkkainta).
Olen tehnyt jo tämän 3v jakson aikana kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin temput yrittää piristää seksi elämäämme eli on ollut lomamatkoja, romanttisiaillallisia, lahjoja ja kaikenlaisia kivoja yllätyksiä olen järjestänyt. Puhua olen yrittänyt asiasta miljoonia kertoja ilman mitään apua. Viihdymme todella hyvin yhdessä ja nautimme toistemme seurasta, toisin sanoen missään ei pitäisi olla vikaa. Itse rakastan järjestää romanttisia juttuja ja jopa yllätysjuhlia vaimolleni ainakun on vaan tilaisuus. Olen mielestäni suht komea ja urheilullinen, huolehdin ulkonäöstäni, vaatteistani ja hygieniasta ehkäpä liinkin kanssa (etenkin viime aikoina kun on itsetunto mennyt ainaisten pakkien vuoksi). Kotona hoidan suurimman osan taloustöistä, siivoan ja pesen pyykit ennenkuin vaimo ennättää sanoa tai tehdä mitään. Tosin vaimonikaan ei ole laiskimus vaan laittaa ruoan ja tekee kaiken muun arkisin vaikka olemme molemmat töissä.
En tiedä enään mitä tehdä? Olen vasta hiljattain alkanut miettimään mahdollista eroakin, tuntuu että tämä seksittömyys jäytää suhdettamme kokoajan enemmän. Rakastan lastamme ja vaimoani valtavasti ja välillä tuntuu että ero on aivan mahdoton ajatus ja taas välillä etten enää kestä, eli tunteet heittelee laidasta laitaan. Jotain on keksittävä ja pian, parisuhdeneuvotaakin olen ehdottanut tai psykiatriakin jotta saisi tämän solmun auki. Onko kenelläkään asiallisia ehdotuksia pulmaamme?
Olen tehnyt jo tämän 3v jakson aikana kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin temput yrittää piristää seksi elämäämme eli on ollut lomamatkoja, romanttisiaillallisia, lahjoja ja kaikenlaisia kivoja yllätyksiä olen järjestänyt. Puhua olen yrittänyt asiasta miljoonia kertoja ilman mitään apua. Viihdymme todella hyvin yhdessä ja nautimme toistemme seurasta, toisin sanoen missään ei pitäisi olla vikaa. Itse rakastan järjestää romanttisia juttuja ja jopa yllätysjuhlia vaimolleni ainakun on vaan tilaisuus. Olen mielestäni suht komea ja urheilullinen, huolehdin ulkonäöstäni, vaatteistani ja hygieniasta ehkäpä liinkin kanssa (etenkin viime aikoina kun on itsetunto mennyt ainaisten pakkien vuoksi). Kotona hoidan suurimman osan taloustöistä, siivoan ja pesen pyykit ennenkuin vaimo ennättää sanoa tai tehdä mitään. Tosin vaimonikaan ei ole laiskimus vaan laittaa ruoan ja tekee kaiken muun arkisin vaikka olemme molemmat töissä.
En tiedä enään mitä tehdä? Olen vasta hiljattain alkanut miettimään mahdollista eroakin, tuntuu että tämä seksittömyys jäytää suhdettamme kokoajan enemmän. Rakastan lastamme ja vaimoani valtavasti ja välillä tuntuu että ero on aivan mahdoton ajatus ja taas välillä etten enää kestä, eli tunteet heittelee laidasta laitaan. Jotain on keksittävä ja pian, parisuhdeneuvotaakin olen ehdottanut tai psykiatriakin jotta saisi tämän solmun auki. Onko kenelläkään asiallisia ehdotuksia pulmaamme?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Unohdin mainita, että vaimoni on viimeaikoina ollut hyvin väsynyt ja masentunut, tämä johtuu osaksi ainakin kovasta työstressistä. Aiemmin ennen lapsemme syntymää hän söi cipramil lääkkeitä paniikki-häiriöön, mutta lopetti raskauden ajaksi lääkityksen eikä sen jälkeen enää aloittanutkaan lääkitystä. Ihmettelen kun paniikki kkohtaukset loppuivatkin(aikaisemmin oli hyvin voimakkaita ja hän saattoi itkeä pitkäänkin kohtauksen tultua). Nykyään olen miettinyt miten hän onkin niin tunteeton ja kylmä, en ole nähnyt hänen itkevän tai näyttävän tunteitaan aikoihin. Olen hänen työstressin vuoksi ehdottanut, että hän vähentäisi töitään ja olisi vaikka jonkin ajan kotona ja lepäisi, mutta hän ei halua.
Et taida olla yksin ajatuksiesi kanssa. Satuimme juuri eilen puhumaan samasta asiasta kaverini kanssa. Hänen kaksilapsisessa perheessa ja noin 8 vuoden suhteen / avioliiton jälkeen seksiä saa noin kerran kuussa, kaksi parhaassa. Minä (me) olemme seurustelleet noin 7 vuotta ja sama tilanne. Mistä se sitten johtuu? En kyllä tiedä. En tiedä myöskään minkäänlaista parannuskeinoa asiaa...
Eihän se seksi kaikkea merkitse, mutta ei sitä ilmankaan voi olla. Stressi on kyllä taatusti pahin himojen poistaja - sen voin sanoa jo ihan omastakin takaa.
Eli mulla ei ole mitään parannusehdotusta asiaan. Sä olet kokeillut näköjään jo noi kaikki samat kikat kuin minäkin. Mutta jotenkin siitä on muutkin selvinneet...
Samantapainen tilanne. Olin jo aivan rikki, että vittu tästä mitään tuu, kaikki on koitettu. Olen kuintenkin löytänyt apua parisuhdekirjoista ja mennyt ammattilaisen hoitoon. Taisi käydä niin, että ainakin itselläni liika yrittäminen kostautui, en tajunnut että yrittämällä auttaa vaimoa vain kasvatin hänen paineita. Nyt kun olen alkanut keskittyä itseeni niin on tullut jonkin verran tulostakin. Paitsi että oma olo on helpottunut, vaimokin on jotenkin alkanut muuttua. Sängyssäkin pientä vipinää jo...
En mä tiedä mikä nyt sitten teille sopis, mutta kun nykyinen "taktiikka" ei selvästikään toimi, niin koittakaa jotain muuta. Mua auttoi toi omaan itseen keskittyminen.
avointa suhdetta.
Sano, ettet kestä ilman seksiä.
Eihän vaimosi syö pillereitä? Väärät pillerit
vie halut
Vaimoni ei syö pillereitä, kunpa se oiskin niin että kaikki tämä johtuiskin pillereistä...
Viestisi voisi olla likipitäen vaikka minun kirjoittama. Mä vain kokkaan ja vaimo pyykkaa. Yhteistä on ällistyttävän paljon. En siis osaa neuvoa: jos osaisin, ongelmat olisivat jo ratkenneet.
Vaimoni mielestä vika on vain hänessä. Minä en ole varma kummassa ja molemmisko mättää. Mulla on sellainen tunne, että pitäisi sittenkin olla ronskimpi, itsevarmempi, miehekkäämpi, isokaluisempi jne. Vaimon haluttumuus on nostanut nämä itsetunto-onglemat pintaan.
Axe
töissä ja kotona, ei ihme ettei haluta. Heittäytykää boheemeiksi, luova velttoilu kunniaan! Lapsetkin viihtyvät paremmin kun vanhemmat ei nipota turhista.
Perjantai-imuroinnin sijaan leiriytykää sänkyyn!
Juu yhtäläisyyksiä on, myös minun vaimoni sanoo että vika on hänessä. Ja pakko on myöntää myös että ajattelen täysin samalla tavalla, se on vaan hankala muuttaa omaa käyttäytymistä etenkään kun se ei todennäköisesti muuta mitään.
Mutta on kiva kuulla että on olemassa ihmisiä jotka potee samaa ongelmaa
Ikävä myöntää, mutta olen itse ollut haluton vaimo. Mies vaati ja minä kieltäydyin ja koin samalla kamalaa tuskaa.
Ongelmani oli se, että tein vaativaa työtä, josta väsyin. Kotonakin oli lasten kanssa raskasta yövalvomisineen yms. Koskaan ei ollut aikaa levätä. Seksielämä piristyi aina kesälomilla eli silloin kun oli aikaa nauttia toisen seurasta.
Minulla oli myös taipumusta masennukseen, joka vei myös halut. Eihän masentuneena jaksa tehdä asioita eikä mikään myöskään tuota nautintoa. Kun masennuksen oireet hävisivät ja oppi jälleen nauttimaan elämästä ja iloitsemaan, tuntui seksikin jälleen mielenkiintoiselta.
Lienee parasta, että tuet vaimoa ja keskustelet hänen kanssaan. Näytä, että välität. Painostus ja erolla uhkailu eivät auta asiaa.
Mullakin tuli mieleen, että nyt olisi paikallaan rehellinen juttutuokio asiasta. Niin kipeää kuin rehellisyys onkin joissakin asioissa, se voi myös auttaa. Pelastaakseen liittonne vaimosi voisi saada esim voimaa hakea apua mikäli on masentunut.
Ja sitten se klisee: sitä mintä on menettämässä, tavoittelee eniten. Ehkä pieni herätys voisi olla paikallaan.
Olemme puhuneet asiasta moneen otteeseen, en vain saa vaimoa ryhtymään mihinkään. Tarkoitan ettei mikään muutu, eli edelleen tämä ongelma on vain tyyliin minun harteillani ja minun on joko oltava tyytyväinen tähän tai sitten vain lähdettävä. Näin olen tämän käsittänyt. En halua erota mutta mitä jää enää tehtäväksi kun vaimo on täysin solmussa?