Luin muiden aloittamia keskusteluja ja tuli sellainen olo että on pakko saada vaan kertoa omasta tilanteestani.
Viime syksynä stressasin tosi paljon koulun takia, siksi kavereitten kanssa alko menemään huonosti. Muutuin talven ja kevään aikana vaan hiljaisemmaksi ja etäännyin kavereistani. Mulla oli todella paha olla, koska tuntui että kaikki vaatii minulta jotain. Toukokuussa lintsasin ensimmäisen kerran ikinä, monena aamuna oli pienestä kiinni etten jäänyt kotiin sen sijaan että olisin lähtenyt kouluun. Olin stressaantunut, väsynyt, surullinen jne. selvisin kevään viimeisestä jaksosta hengissä mutta kurssien numerot huononi.
Luulin kaiken paranevan kun kesä alkaa. Ei olisi koulua ja kavereitten kanssa välit taas paranisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt. Loman aikana oli vain yksi tosi hyvä viikko. Yhdessä vaiheessa itkin joka päivä. Tunsin itseni todella yksinäiseksi. Sit alkoi koulu. Viimeisenä vkoloppuna tapahtui eräs juttu mikä masenti entisestään. Aloin taas viiltelemään itseäni. Olen tuntenut oloni pahemmaksi kuin koskaan, silti en enää itki. Mä vaan olen. Olo on vain lamaantunut ja surullinen. Tuntuu kuin katselisin kaikkea vierestä ja vaeltaisin ilmeettömästi kuin joku harmaa haamu. Ennen olin kuin mikäkin päivänsäde ja nyt olen tällänen.
Mulla on ahmimiskohtauksia, oksentelemisia, viiltelyä, syömättömyyttä, himo urheilemista jne.
Kavereitten kanssa menee todella huonosti, tuntuu että kukaan ei välitä. Olen etsinyt joka paikasta tietoa masennuksesta ja kerännyt rohkeutta hakeakseni apua. Vielä en ole uskaltanut.
Viime syksynä stressasin tosi paljon koulun takia, siksi kavereitten kanssa alko menemään huonosti. Muutuin talven ja kevään aikana vaan hiljaisemmaksi ja etäännyin kavereistani. Mulla oli todella paha olla, koska tuntui että kaikki vaatii minulta jotain. Toukokuussa lintsasin ensimmäisen kerran ikinä, monena aamuna oli pienestä kiinni etten jäänyt kotiin sen sijaan että olisin lähtenyt kouluun. Olin stressaantunut, väsynyt, surullinen jne. selvisin kevään viimeisestä jaksosta hengissä mutta kurssien numerot huononi.
Luulin kaiken paranevan kun kesä alkaa. Ei olisi koulua ja kavereitten kanssa välit taas paranisivat. Niin ei kuitenkaan käynyt. Loman aikana oli vain yksi tosi hyvä viikko. Yhdessä vaiheessa itkin joka päivä. Tunsin itseni todella yksinäiseksi. Sit alkoi koulu. Viimeisenä vkoloppuna tapahtui eräs juttu mikä masenti entisestään. Aloin taas viiltelemään itseäni. Olen tuntenut oloni pahemmaksi kuin koskaan, silti en enää itki. Mä vaan olen. Olo on vain lamaantunut ja surullinen. Tuntuu kuin katselisin kaikkea vierestä ja vaeltaisin ilmeettömästi kuin joku harmaa haamu. Ennen olin kuin mikäkin päivänsäde ja nyt olen tällänen.
Mulla on ahmimiskohtauksia, oksentelemisia, viiltelyä, syömättömyyttä, himo urheilemista jne.
Kavereitten kanssa menee todella huonosti, tuntuu että kukaan ei välitä. Olen etsinyt joka paikasta tietoa masennuksesta ja kerännyt rohkeutta hakeakseni apua. Vielä en ole uskaltanut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.