Elämä on yhtä tuskaa, jännittämistä ja pelkoa! Pelkään sosiaalisia tilanteita, ihmisiä yleensä.
Isä on välinpitämätön, äiti masentunut. En tunne vahnhempiani ollenkaan, asuin vain saman katon alla 16 vuotta. Veljeni kiusasi minua henkisesti ja julkisesti, kun olin lapsi ja nuori. Nyt veli yrittää rakentaa sisaruussuhdetta. Ei kiinnosta, en jaksa enkä osaa olla veljeni kanssa. Liian paljon minusta meni rikki jo kauan sitten!
En haluaisi olla katkera enkä luovottaja, mutta en jaksa enää muutakaan. Kun vain voisi käpertyä jonnekkin ja nukkua siinä elämän loppuun asti.
Isä on välinpitämätön, äiti masentunut. En tunne vahnhempiani ollenkaan, asuin vain saman katon alla 16 vuotta. Veljeni kiusasi minua henkisesti ja julkisesti, kun olin lapsi ja nuori. Nyt veli yrittää rakentaa sisaruussuhdetta. Ei kiinnosta, en jaksa enkä osaa olla veljeni kanssa. Liian paljon minusta meni rikki jo kauan sitten!
En haluaisi olla katkera enkä luovottaja, mutta en jaksa enää muutakaan. Kun vain voisi käpertyä jonnekkin ja nukkua siinä elämän loppuun asti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voimia sinulle. Oli hyvä kun kirjoitit tuntemuksistasi. Aina kun tulee huono olo kirjoita ihmeessä vaikka tänne palstalle. Minäkin olen huomannut, että kirjoittaminen auttaa aina pahaan oloon. Päiväkirja auttaa myös. Itse asiassa haen aina toiminnan kautta lievitystä. En minäkään pidä aikuisten ihmisten seurasta.Ja olen pärjännyt elämässä myös vaikka en olekaan sukulaisten kanssa tekemisissä. Älä jää nukkumaan. Mieti mitkä ovat sinun lempipaikkojasi ulkona. Kävele tai juokse luonnossa. Minun voimavarojani on lapset ja luonto. Hakeudun mielellään lasten seuraan, koska he ovat niin energisiä ja iloisia. Minulla on myös ihmispelko, mutta olen sen huomannut että se onkin naispelko enemmänkin ( olen itse nainen ). Nyt aikuisena en ole naisten kanssa tekemisissä paljoakaan ja minulla on miespuolinen ystävä. Etsi yksi ystävä itsellesi. Se voisi olla vaikka esim. vanhus. Kaverin ei tarvitse olla samanikäinen. Kerro täysin asioista niin kuin sinusta tuntuu. Jotkut vanhat ihmiset ovat mielestäni tosi viisaita ja ymmärtäväisiä, ei kaikki. Esim. sotavereraaneita kunnioitan ja olen saanut hyviä ohjeita elämääni heiltä. Sotaveteraaneita on niin vähän enää, mutta lapsena sodan kokenut ihminen ymmärtää eikä ihmettele mitään tässä elämässä. Heiltä tulee sitä voimaa. Koira, kissa tai esim marsu kuuntelee myös mielellään sinun murheitasi. Ne osaavat lohduttaa. Koiran kanssa löytää muuten ihania ihmisiä ulkoilulenkeillä. Kirjoita taas mitä mieltä olit minun neuvoista. Löytyykö jotain vai oliko ihan tyhmiä?
Minä pelkään enemmänkin miehiä (johtuu kai isäni ja veljeni käyttäytymisestä), mutta yleensäkin tietyn luonteen ja olemuksen omaavia ihmisiä.
Kivoja ideoita. tykkään kyllä ulkoilusta ja liikkumisesta, mutta minua ahdistaa lähteä lenkille kun ulkona liikkuu paljon ihmisiä. Usein heräänkin aikaisin aamulla/aamuyöllä pitkälle hölkkälenkille.
Eläinten kanssa tykkään myös puuhastella. Oman kissani jouduin antamaan pois, mutta onneksi voin käydä sitä aina katsomassa. Ikävä tätä kaveria on kuitenkin koko ajan.
Lapset ovat minunkin mielestäni aivan mahtavia, niin aitoja ja uskomattoman rehellisiä. Jännitän vain usein lastenkin seuraa.
Eniten minua pelottaa työelämässä pärjääminen, ja jatkuva jännittäminen vie voimat. Yleensä työpäivän jälkeen olen niin väsynyt vaikken fyysisesti ole päivällä mitään raskasta tehnytkään.
Paarempiakin päiviä on, mutta ne huonot ovat sitten niin huonoja, etten tiedä pärjäänkö enää ilman ammattiapua.Onhan minulla jonkun verran tuttuja ja muutamia hyviä ystäviäkin, mutta heillä on omatkin elämänsä, enkä halua puhua omista ongelmistani, silloin harvoin kun nähdään. Poikaystäväni ei välitä, enkä puhukkaan hänelle peloistani. En oikeastaan tunne häneen mitään henkistä yhteyttä, seurusteltu on jo muutamia vuosia.
Sisimmässäni tiedän etten kai koskaan pystyisi luovuttamaan täysin. Tai eihän sitä tiedä, en ainakaan usko. Minulla on jonkinlainen velvollisuudentunto, joka saa minut repimään itseni kerta toisensa jälkeen aamulla sägystä ylös, vaikka tekisi mieli vaan vajota jonnekkin pimeään ja pehmeään. Kirjottaminen kyllä helpottaa ja puhuminen. Voisi varmaan harrastaa enemmänkin. :)
Kiva jos jotenkin auttoi. Sulla on samantyyppistä ongelmaa kuin minulla. Minä olen löytänyt elämääni sisältöä lapset, askartelu, käsityöt, eläimet, luonto. Työni löytyi lasten kanssa askartelemisesta ja on luovaa työtä. En siis hoida lapsia varsinaisesti. Miesystävän vaihdoin kolme vuotta sitten ja se oli elämäni paras teko. Miehelleni kerron kaikki mikä minun mieltäni painaa, hän ymmärtää tosi hyvin, lohdúttaa ja hoitaa. Hän on minua kohtaan kuin huolehtivainen isä olisi lapselleen. Usko pois hoivaavia miehiä on paljon tässä maailmassa. Minä näen sellaisia asiomassa esim. kaupoissa ja huonekaluliikkeissä. Monien naisten pahin vika onkin se ettei ne anna myös miehen toteuttaa hoivaamista. Joskus mieheni on kyllä naureskellut ja kysynyt "Tiedätkö sinä oikein minkä ikäinen sinä oikein olet?" Joissain asiossa käyttäydyn kuin lapset, koska pelkään niin hassuja asioita. Hän käy onneksi komennustöissä, joten ei tule liian raskaaksi, kun on noita vapaapäiviäkin. Hän tulee töistä to klo 16 ja lähtee ma klo 5. Hän tekee rakennustöitä ja työskentelee usein tosi korkealla ja vaarallisissa paikoissa. Hänen uskomaton itseluottamuksensa on antanut mulle voimia. Samoin hänen hyvät välit äitiinsä ovat antaneet minulle uskoa ihmisiin. Hänen äitinsä on nykyään minun hyvä ystäväni. Mutta ei minulla ole tosiaankaan ollut näin hyvin asiat ennen. Minulla on viiden vuoden ihmisistä eristäytyminen ja alkoholihuuruinen menneisyys takana. Samoin myös Ruotsissa asuen kuuden vuoden erakkokausi. Voimanlähteeni ovat olleet luovuus ja luonto. Uskon myös sinun löytävän itsellesi elämäntehtävän, kun mietit oikein tarkasti, mikä on se josta sinä pidät. Kun se elämäntehtävä valkenee sinulle niin ei kun toteuttamaan sitä rohkeasti, sanokoot ja ajatelkoot muut mitä haluavat. Pidätkö lukemisesta tai runoista? Oletko kuullut TFTEFT terapioista? Ne ovat itsekseen toteutettavia akupunktiopisteiden taputteluja? Minua auttaa myös sellainen.
Tuo hoivaava (tai välittävä) mies on minulle kyllä ihan vieras käsite. Järkytyin joskus lapsena ihan hiiteen kun olin serkkuni luona käymässä, jossa toisista välitettiin ja se myös näytettiin. Setäni halasi ja suukotti lapsiaan, myös minua kun oli siellä. Olin ihan paniikissa tuollaisesta, kun en tiennyt että jotkut niin tekee! :D Tuntuu että olen jäänyt paitsi jostain, joka muille oli ihan normaalia. Serkkutyttöni pystyi myös kertomaan kaikista asioistaa vanhemmilleen ja veljilleen. Tuo kaikki oli silloin mielestäni niin outoa!
No taitaisi olla minullakin aika vaihtaa mies, tai olla vaikka hetki ihan yksin. Hölmöintä tässä on se että luulen ettei nykyinen mieheni edes huomaa että minulla on jokin hätänä. Ollaan sentään käytännössä saman katon alla. Toisaalta ei voi toista syyttää jos en itse ole asioista ääneen sanonut.
Joskus tuntuu että kun olisi yksi miespuolinen tosiystävä, niin käsitykseni miehistä voisi muuttua. On minulla pari sympaattista, suojelevaa ja mukavaa miespuolista kaveria, mutten osaa kuitenkaan heidänkään seurassaan olla täysin ahdistumatta, joten ystävyyssuhteen muodostaminen on vaikeaa.
Alkoholi on minullekkin tuttua. Opiskeluaikoinani meni minullakin kolmisen vuotta jolloin join lähes koko ajan. Helpotti aina hetkeksi, mutta krapulassa kaikki oli kahta kauheampaa. Yhtäkkiä huomasin itsekkin etten pystynyt olemmaan enää montaa päivää selvin päin adistumatta, ja päätin yrittää ryhdistäytyä. Nykyään vedän rajan siihen että kerran viikossa saa korkeintaan ottaa, vaikka kuinka tekisi mieli. vieläkin välillä viina pyörii mielessä joskus päivittäin.
En ole lukenut vuosiin yhtään kirjaa. Nyt kun mainitsit, muistin että luin nuorempana paljonkin. Rakastin kauhukirjoja ja rikosjännäreitä, taidankin aloittaa tuon harrastuksen uudelleen!
En ole kuullut tuosta TFTEFT terapiasta. Mistäs voisin saada siitä tietoa? Kuulostaa mielenkiintoiselta, ja jos vielä toimisikin...
ehkä sinun täytyy puhua sille miehellesi. Puhu kännissä jos et muuten uskalla ja kerro että sinua jännittää ihmiset. Joskus syy on juuri siinä kun miehet eivät osaa jutella. Mutta kyllä ne usein kuunnella osaa kun ei puhu syyttävästi eikä sääliä kerjäten. Lukeminen olisi varmaan kiva idea minullekin en ole myöskään lukenut moniin vuosiin. Itse olen kirjoittanut pahinpana ahdistuskautena kirjaa sitä tuli noin 50 sivua. Nyt on tauko kun on parenpi jakso. Itkin ja kirjoitin itkin ja kirjoitin, sitten ei enää kiinnostanut. Siitä TFTEFT terapiasta kertoo täällä suomi24 keskustelupalstalla minulle psykologi. Löytyy mielenterveys osastolta kohdasta traumaterapia keskustelun aloittaja mindi:Siis mielenterveys ja ensimmäinen sivu, traumaterapia otsikko vastaajana "psykologi" Keskustelun kohta "joitakin ajatuksia". Yritän laittaa tähän myös linkin jos onnistuu.
http://www.pelokkaat.net/phpbb2/viewtopic.php?t=683&sid=e7boe8
Tuosta hoitomuodosta on kaksi eri muotoa.
TFT (Thought Field Therapy); psykologi Roger
Callahanin luoma alkuperäinen versio, jossa
kullekin ongelmalle on olemassa omat akupisteet.
Itsehoitona vaikeampi, koska pitää tietää aika
paljon niiden merkityksestä. www.tftrx.com saa
lisätietoa.
EFT (Emotional Freedom Techniques); Gary Graigin
tekemä sovellus edellisestä, jossa peruskaavassa
mukana kaikki 11 meridiaania ja sitä voidaan käyttää useimmissa tapauksissa sellaisenaan. Toki
menetelmien sovellus kinkkisimmissä tapauksissa
vaatii paljon perehtymistä asiaan, mutta tuo peruskaava toimii ainakin yli puolella asiakkaista. Itsehoitomenetelmiä, jotka ilmaisia
ja helppo toteuttaa. Olen saanut niillä joskus
hämmästyttäviä tuloksia, kymmenessä minuutissa, ongelma on kokonaan poistunut!
Löydät jostakin sen hoivaavan ja hyvän miehen.
Joskus elämä kolhii ja tiedän kyllä miltä se tuntuu.
´Kirjoitan sinulle siksi,että tahdon todella rohkaista sinua eteenpäin!
Rakkaus on maailman suurin voima::
Talvisena yönä: a-p.
Minuakin on julkisesti kiusattu monin eri tavoin.Ja nyt kun minulla on muutenkin vaikeaa kaikin puolin niin kaikki mennyt nostaa päätään.Takaumia satelee urakalla,painajaiset jokaöisiä.Pelkään ihmisiä pelkään että minulle nauretaan ja pilkataan.Olen ujo ja koen olevani poikkeava.En uskalla katsoa ketään silmiin,olen lähtöisin uskonnollisesta perheyhteisöstä ja ne haavat ja vauriot on aivan omaa luokkaansa.Kirjoituksesi oli niin tuttua että ihmettelen,en olekaan ainoa kiusattu,pilkattu,nöyryytetty,halveksittu.Voimia sinulle! terv.Siipi-Rikko
Emotional freedom techniquen kotisivut: http://www.eft.fi/
Itse olen huomannut musiikin auttavan, esimerkiksi parantavan itsetuntoa. Hyvä artisti jonka musiikin olen kokenut muuttaneen elämääni on Richard Ashcroft, jonka aikaisemmalla bändillä The Vervellä on hyvä laulu, minkä nimi on "Bitter Sweet Symphony."
Hei! itsekin kärsin ihmispelosta esim: en uskalla puhua, mietin tarkkan miten asian esitän. myös kirjastossa, kaupassa, kahvilossa pelkään puhua työntekijöille. koulussa en uskalla viitata. tästä täytyy vaan päästä yli. voimia sulle!
Heissan! Olen kärsinyt ihmispelosta, varmaankin noin 20 v!
Elin, 16 v avioliitossa, mustasukkaisen miehen kanssa! Minulta oli kielletty tv ohjelmien katseleminen, kun mies tuli kotiin, hän kokeili tv:tä oliko se lämmin! Hän myöskin katsoi lehdestä etukäteen, tulisiko ohjelmia, mitä oli mulle sallittuja!
Onneksi hän teki itsemurhan, koska hän halusi tappaa minut ja lapseni!
Vaikka on kulunut jo 15 vuotta, minä pelkään vieläkin ihmisiä, eritotenkin miehiä!
Elän toivossa, et joskus. minäkin paranen!
Sanot vielä että miehes itsemurha on hyvä juttu, ei kenenkään kuolemaa pidä toivoa!
No ei pidäkään toivoa, mutta pitää kertoa poliisille, jos toinen aikoo tappaa sinut. Niin sitten tämä paha ihminen pistetään vankilaan >:D sinne kuuluu ne jotka haluaa tappaa toisen
Ei hän sanonut toivoneensa vaan oletan hänen kuolemantapauksen jälkeen tunteneen helpotusta. Se on luvallista.
Mulla aika samanlainen menneisyys, olin vuosia siellä suossa missä ilkeät muistot tunkee mieleen.
Sitten työnsin ne väkipakolla pois pikkuhiljaa, jonnekin syvälle missä ne pysyy tallessa mutta eivät tule tietoisuuteen. Tilalle tuli ihan tavalliset positiiviset arkiasiat, joilla voi täyttää päänsä.
Toinen suuri helpotus oli itsevihan loppuminen kun päätin sitkeästi ymmärtää omaa joskus hyvinkin noloa käyttäytymistäni. Ole itsesi puolella!
koita jaxaa, kyllä se onni vielä löytyy! kunhan vaan ymmärrät mikä on elämässäsi tärkeintä!
Hei,
suosittelen lämpimästi sinulle Toimintahäiriöisten perheitten aikuisten lasten ryhmää tai sitten Alkoholistien aikuinen lapsi ryhmää. Alkohol. aik. lapsi ryhmässä käy myös toimintahäiriöisten perheitten lapsia. Ryhmiä on monissa kaupungeissa (googlaamalla löydät). Moni on vertaisryhmistä löytänyt tarvittavan tuen ja ystävyyden ja päässyt eroon eristäytymisestä.
maisuli
Hei,
lisää Maisulilta. Olen jo aikuinen nainen ja elänyt hyvin sairaassa perheessä, jossa oli myös uskonnollista ahdasmielisyyttä ja voi sanoa sairautta. Alkoholismi, sairas uskonnollisuus ja muuta "pimeätä".
Avun sain AAL-ryhmistä ja näissä ryhmissä on tosiaan myös uskonnnon rampauttamia ihmisiä (s.o.sairas uskonnollisuus). Vertaistuki on upea juttu; kaikki ymmärtävät, että mistä sinä juuri puhut, koska muilla on myös samoja kokemuksia. Ja voi luottaa ryhmään, koska se on vaitiolovelvollinen ja toimitaan vain nimilla (voi käyttää keksittyä nimeä). Vihdoinkin opit luottamaan ihmisiin ja voit puhua asioista häpeämättä niitä tai häpeämättä itseäsi.
Aloittaja - oletko harkinnut että kävisit juttelemassa psykiatrin kanssa? Voisi olla helpompi alkaa aukomaan ongelmia yhden ihmisen kanssa jossa on vaitiolovelvollinen kuulemastaa. Ja jos veljesi todella aikoo suhdetta rakentaa ehdota perheterapia istuntoa jossa pääset kertomaan mitä olet mieltä nuorena kokemastasi kohtelusta. Sitten ainakin saisit mahdollisuuden kertoa asiasta joka sinua on selvästi vaivannut erittäin pitkään. Se lienee tapa jolla voisit aloittaa oman eheytymisprosessisi ja oppisit luottamaan uudelleen toisiin ihmisiin.
On todella valitettavaa että kokemuksesi muovaa käsitystäsi miehistä väinpitämättöminä. Me kaikki emme sellaisia ole.
En vastaa tähän viestiin normaalisti. Annan vaan osoitteen blogiini, jossa avaan omaa sos. ahdistustani, jos se vaikka sinuakin auttaisi. En ole koskaan tavannut samaa juttua sairastavaa ihmistä, joten olisi hienoa myös puhua tästä kohtalotoverin kanssa face to face. Tervetuloa mukaan. www.sitoumus.blogspot.fi