Olen 29-v. kehitysvammaisten vanhainkodissa työskentelevä lähihoitaja. Olen ollut samassa paikassa työssä määräaikaisena viisi vuotta.
Haluaisin kovasti lapsen mutta en millään uskalla jättäytyä pois työpaikasta raskaaksi tullessani, kun olen saanut näin hyvin jalan oven väliin. Tuntuu ahdistavalta ajatus, että paikalleni tulee joku toinen ,vie paikkani ja kun olen 2-3 vuotta pois työmarkkinoilta joudun aloittamaan taas kaiken uudelleen.
Olen aina alussa hieman epävarma itsestäni tai ehkä liian täydellisyyteen pyrkivä joten pelkään taas kritiikkiä, supatteluja selän takana, jne. mitä usein uuteen työpaikkaan mennessä joutuu kokemaan. Ensin joudun tehdä pieniä pätkiä aivan uusissa paikoissa, tutustua taas uudelleen jokaisen paikan tapoihin, potilaisiin/asukkaisiin/asiakkaisiin, työntekijöihin jne. Tällä alalla tuntuu muutenkin olevan aika hankalaa sijaisen päästä ns. arvostetuksi hoitajaksi. Sinua pidetään kauan kirjaimellisesti sijaisena joka tekee hanttihommat ennenkuin alat saada arvostusta työllesi ja ajatuksillesi.
Omassa työpaikassani olen pidetty hoitaja. Varsinkin asukkaiden parissa olen kovasti tykätty ja hoitajienkin kanssa tulen hyvin toimeen. Koen tekeväni työni hyvin ja olevani tärkeä osa työyhteisöä. Nyt kuitenkin ikää on jo sen verran, että haluaisin ensimmäisen lapseni mutta pelko siitä, että joudun täysin aloittamaan kaiken alusta ahdistaa minua kovasti.
Onko kellään samoja tuntemuksia tai kenties kokemusta samanlaisista tilanteista? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä.
Anna
Haluaisin kovasti lapsen mutta en millään uskalla jättäytyä pois työpaikasta raskaaksi tullessani, kun olen saanut näin hyvin jalan oven väliin. Tuntuu ahdistavalta ajatus, että paikalleni tulee joku toinen ,vie paikkani ja kun olen 2-3 vuotta pois työmarkkinoilta joudun aloittamaan taas kaiken uudelleen.
Olen aina alussa hieman epävarma itsestäni tai ehkä liian täydellisyyteen pyrkivä joten pelkään taas kritiikkiä, supatteluja selän takana, jne. mitä usein uuteen työpaikkaan mennessä joutuu kokemaan. Ensin joudun tehdä pieniä pätkiä aivan uusissa paikoissa, tutustua taas uudelleen jokaisen paikan tapoihin, potilaisiin/asukkaisiin/asiakkaisiin, työntekijöihin jne. Tällä alalla tuntuu muutenkin olevan aika hankalaa sijaisen päästä ns. arvostetuksi hoitajaksi. Sinua pidetään kauan kirjaimellisesti sijaisena joka tekee hanttihommat ennenkuin alat saada arvostusta työllesi ja ajatuksillesi.
Omassa työpaikassani olen pidetty hoitaja. Varsinkin asukkaiden parissa olen kovasti tykätty ja hoitajienkin kanssa tulen hyvin toimeen. Koen tekeväni työni hyvin ja olevani tärkeä osa työyhteisöä. Nyt kuitenkin ikää on jo sen verran, että haluaisin ensimmäisen lapseni mutta pelko siitä, että joudun täysin aloittamaan kaiken alusta ahdistaa minua kovasti.
Onko kellään samoja tuntemuksia tai kenties kokemusta samanlaisista tilanteista? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä.
Anna
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä tekisin sun sijassas lapsen tai pari, vielä niin kauan ku se on mahdollista. Tiedät varmaan alaa lukeneena että mitä pidemmälle venyttää niin sitä vaikeammaksi ja enemmän riskejä tulee.
Ja mikä työpaikkaan tulee niin jos ne susta on tykänny ja 5 vuotta siellä pitäny ni tuskin ne sua ihan heti hylkää. Ja varsinkin jos et tee niin niinkuin välillä lukee että viimetipassa pomolle kerrotaan. Jos tulet pomon kanssa toimeen niin voisit hyvin jutella sen kanssa ku raskaus on suht aluillaan ja kertoo tilanteen ja samalla sivusta mainita että kiinnostusta löytyy tulla töihin äippäloman jälkeen.
Tää oli vain mun kantani. Tsemppiä mitä sitten päätätkin!