No niin. Liian retkuksi ihastus sitten paljastui. Koko viikon oon miettinyt asiaa ja tavallaan tiennyt jo lopputuloksen. Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, opin mikä mulle on miehessä tärkeää:
1. Kunnollisuus
Miehellä pitää olla asiat kunnossa. Työpaikka (tai niiden välissä vähintään), säännölliset tulot (määrällä ei väliä), katto pään päällä (koska meillä ei sedät juokse) ja ystäviä.
2. Henkevyys
Pinnallinen materialisti ei saa olla, vaan sielukas, tiedostava ja empaattinen.
3. Eroottinen
Eli järjestys heitti häränpyllyä tän kokemuksen jälkeen. Ei näin aikuisena ja kaikki kunnossa -tyyppinä jaksa mitään ajelehtivia vastuunpakoilijoita!
Muilla kokemuksia? Loistavapolku?
1. Kunnollisuus
Miehellä pitää olla asiat kunnossa. Työpaikka (tai niiden välissä vähintään), säännölliset tulot (määrällä ei väliä), katto pään päällä (koska meillä ei sedät juokse) ja ystäviä.
2. Henkevyys
Pinnallinen materialisti ei saa olla, vaan sielukas, tiedostava ja empaattinen.
3. Eroottinen
Eli järjestys heitti häränpyllyä tän kokemuksen jälkeen. Ei näin aikuisena ja kaikki kunnossa -tyyppinä jaksa mitään ajelehtivia vastuunpakoilijoita!
Muilla kokemuksia? Loistavapolku?
Vastaukset 24
Vanhimmat
jo tuolla aiemmin, että olin tulltut samaan lopputulokseen. Kyllä ne retkut osaa olla viehättäviä ja aikansa niitä voi katsella. Mutta jos on itsellä vastuuta kannettavana ja jälkikasvusta huolehdittava, alkaa se viehätyskin vähenemään ja hankaluuksia ilmenemään. Retku kyllä viihtyisi, mutta itsellä se ärsytyskynnys madaltuu. Pian on itsekin kaulaa myöten kusessa, menossa samaan suuntaan, ja silloin kun retku ei saa enää myötätuntoa ja lämpöä osakseen, hän kyllä tajuaa häipyä. Ja parempi niin.
Molen renttumagneetti; mä siis kerään ja vedän puoleeni vain renttuja kuin hunaja kimalaisia.. Mutta mun rentut ovat olleet totaalisia ripustautujia, joista ei tahdo päästä eroon! Siksipä päätinkin, et parempi yksin kuin harmaannuttavassa suhteessa :D
...multa horsman - tuosta kirjoituksestasi. Olen ihmetellyt, miksi naiset rakastuvat renttuihin. Siksi, että rentulla on aina haku päällä ja jos vaikka yksi prosentti rentun yrityksistä johtaa tulokseen, niin hän näyttää vetovoimaiselta hurmurilta. Jokaista onnistumista kohti tosin on 99 kertaa saatu pakit, mutta niistähän ei puhuta.
Kiitos *hymyillen niiaa*
Kuulostat fiksulta vaikka annatkin rentun ruusun? *pohdiskelee ja opuksi hymyilee*
imartelee kun fiksuksi sanotaan... tiedänhän minä että prosenttihöpinöillä saadaan seurue yleensä vain haukottelemaan. Sama kuin ensitreffeillä esittelisi fysiikan kaavoja puhekuplat neliöjuuria ja paraabeleja pullollaan...
Vaikka tarjolla olisi täysikuuta ja sirkkojen siritystä, loppukesän varhaista hämärää, tyyntyvä järven pinta ja sen sellaista virittävää...
Ai nytkö mun pitäis venytellä leukojani siihen mittaan, että menis norsukin suustani *häkeltynyt*????
Jopas on markkinat; taidan olla tullu vanhaksi :/ *ja wirn*
Leuat? Norsu? Vanhuus? Miten nuo kaikki liittyvät toisiinsa ja tähän aiheeseen?
*täysin ymmällään* hööh? kops! au..!
Niin, että olisiko mun pitänyt matkia sitä tyypillistä ja haukotella valmiiksi, et hoijoi, kun on tympeetä vai kuinka?
Vaikkakin se loppu sun tekstistäsi oli muotoiltu aikas romanttisesti.. *hymy* - ei siis yhtään renttumaisesti..
Joskus nää elämän koukerot ja muut treffiasiat tuntuu niin nykyajan nuorisolle tarkoitetuilta, että oma olo alkaa tuntumaan ihan älyttömän vanhalta ja kaavoihini kangistuneelta :/
Mutta pakko sanoo, et jos mulle ekoilla treffeillä alkais puhuu moisista fysiikan jutuista ja kaavoista, ni tulos olisi haukotus vaan pikemmin vaikutelma, että olen ulkona kuin lumiukkon vaari rintsikoissaan *kikattaa*
No nyt taisin tajuta. Minä lausuin sanan 'prosentti' mutta sinä pidit pintasi ETKÄ haukotellut. Yhteisymmärrys!
Näistä asioista voisi olla kiva jutskailla ja haastella lisääkin? Ajatus vain :)
Ja ajatusta muille: kaikki eivät välttämättä innostu lueskelemaan meidän kahden renttuilusta, joten.. krhmm..köh köh *punastui* hiih *wirn*
Kummalla on kanttia kertoa mail-osoite? Siitä se vois alkaa...
Mää totta kai olen niin ihana ja rohkea *pörhistelee naurua piätellen*
Mailaile mulle [email protected]
Jaa... tuohan olis tarjous josta ei kannata kieltäytyä! Ehkä jo... huomenna?
..mä tulin poikkeuksellisesti kiittämään sua tästä jutusta..saat aina mut hyvälle tuulelle näillä kertomuksillasi.
P.s Yksi pikku pyyntö mulla kyllä olis sulle..Sitte kun löydät sen kunnollisen,työssäkäyvän,henkevän,sielukkaan,tiedostavan,empaattisen ja eroottisen suomalaisen miehen, niin olisitko niin kiltti ja kirjottelisit kokemuksista tälle palstalle jatkossakin?
Voin luvata tasan varmasti että hehkutan ihan kybällä ja isoilla kirjaimilla jos sellainen harvinaisuus löytyy!!!
Seuraavakin ihastuksesi tulee olemaan retku, olen siitä aivan varma. Kunnollisiin ei naiset ihastu, se on tosi se. Isonkin veikan uskaltaisin lyödä, mutta en viitsi ketään perikatoon saattaa, häpeään ehkä.
Miksi kunnollisella miehellä pitää olla ystäviä? Minä kai en sellainen sitten ole, kun niitä ei vain ole. Mistä niitä voi hankkia ja miten?
Vai seuraavaKIN??? Tämä oli kuule ihka ensimmäinen pesunkestävä retku, siks en heti tajunnutkaan ettei sovi tän tason naiselle ;))
Ystäviä siksi että on elämää. Estää ripustautumista ennakolta. Ystäviä saa olemalla ystävällinen kaikille ihmisille. Mulla on niitä jopa liikaa...
"Ystäviä saa olemalla ystävällinen kaikille ihmisille".
Ei muuten pidä paikkaansa.
Ystävät pettää ja yksin sun jättää. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Sulla on mitä ilmeisimmin käynyt huono flaksi - tervetuloa joukkoon - mutta ei se sitä tarkoita, että ne kaikki ihmiset, jotka voitaisiin luokitella mahdollisesti tuleviksi kavereiksi ja ystäviksi olisivat samanlaisia pettureita kaikki kuten aiemmat..
Ystäviä on vaikea saada sen jälkeen, kun se yksikin ystävä on pettänyt. Tiedän sen kokemuksesta, useammasta sellasesta. Silti pitäisi yrittää voida luottaa. Ja ne ystävät ovat tärkeitä muussakin merkityksessä kuin vain estämässä ripustautumiseffektin; itsesi kannalta ne on tärkeimpiä!
Järjestys on minunkin mielestäni juuri tuo - ja samalla tavalla olen siihen päätynyt kokemuspohjalta.
Mutta.
Se meinaa sitten suunnilleen sitä että rakkauselämä on pelkkiä yhden yön pysäkkejä: tuntuu että ns. "kunnolliset" eivät kiinnostu minusta lainkaan, sen sijaan kaikenlaiset taivaanrannan maalarit lyöttäytyvät seuraan kiusaksi asti. Sitten pitää pysytellä vaan kovana ja päättää olla rupeamatta äidiksi näille turvapaikanhakijoille.... Kiitos käynnistä ja hyvää jatkoa, siinä se.
Se, että osaan maalata taivaanrannan, tekee minusta muka "kunnollisen" vastakohdan? Törkeä väite!
Rakkauselämä yhden yön pysäkkejä... auts. Osuvaa... suorastaan vatsaakääntävän osuvaa.
Niin, juttu on kai se että pitää osata tehdä jotain muutakin kuin maalailla sitä taivaanrantaa.
Jos mä myyn "Taivaanranta"-aiheisia taulujani viidellä tonnilla kappale ja kauppa käy, niin mitäs muuta pitäis osata?
On muuten nytkin puhdas kangas kainalossa ja paletti värejä väärällään... kohta taas maalataan taivaanrantaa!
Joks latoihin kyllästyit?
No ookei jos sillä noin hyvin tienaa niin mietitään uudestaan.