kellekään käynyt näin?
Saatuasi tietää olevasi raskaana,kun raskaus ei ole suunniteltu niin olet aivan kuin shokissa et osaa ajatella järkevästi asiaa.Ensimmäinen ajatus on vain "ei" en jaksa(odotus,synnytys ja se et jaksaako mahdollista lasta hoitaa pelottaa.)
Väsymys ja pahoinvointi ovat jo alussa aivan valtavat ja siihen masennus päälle niin ei osaa tosiaankaan ajatella muuta,kuin et mun on päästävä tästä "olotilasta" pois.
Kaiken lisäksi,kun väsyneenä ja masentuneena menet pyytämään keskeytystä et saa tukea edes neuvolasta.
Itse koin tämän kaiken ja olisin toivonut et edes neuvolassa ja sitten sairaalassa olisi kysytty ja keskusteltu minun kanssa syistä miksi haluan keskeytyksen.Vaan ei mistään mitään tukea.
Ehkä mieli olisi saattanut muuttua,kun olisi osannut asiantuntijan ohella nähdä asiat selvemmin.
Moni varmman "syöksyy" laillani liian hätäiseen ratkaisuun tuen puutteessa.Vai mitä?
Itse kadun asiaa syvästi ja haluaisin korvata sen jollain lailla.Mutta miten?
Ajatelkaa asiaa syvällisesti ja ei yksin jos mahdollista.Joku voi saada mielen muuttumaan.
Saatuasi tietää olevasi raskaana,kun raskaus ei ole suunniteltu niin olet aivan kuin shokissa et osaa ajatella järkevästi asiaa.Ensimmäinen ajatus on vain "ei" en jaksa(odotus,synnytys ja se et jaksaako mahdollista lasta hoitaa pelottaa.)
Väsymys ja pahoinvointi ovat jo alussa aivan valtavat ja siihen masennus päälle niin ei osaa tosiaankaan ajatella muuta,kuin et mun on päästävä tästä "olotilasta" pois.
Kaiken lisäksi,kun väsyneenä ja masentuneena menet pyytämään keskeytystä et saa tukea edes neuvolasta.
Itse koin tämän kaiken ja olisin toivonut et edes neuvolassa ja sitten sairaalassa olisi kysytty ja keskusteltu minun kanssa syistä miksi haluan keskeytyksen.Vaan ei mistään mitään tukea.
Ehkä mieli olisi saattanut muuttua,kun olisi osannut asiantuntijan ohella nähdä asiat selvemmin.
Moni varmman "syöksyy" laillani liian hätäiseen ratkaisuun tuen puutteessa.Vai mitä?
Itse kadun asiaa syvästi ja haluaisin korvata sen jollain lailla.Mutta miten?
Ajatelkaa asiaa syvällisesti ja ei yksin jos mahdollista.Joku voi saada mielen muuttumaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olin 10 vuotta sitten samassa tilanteessa, pyysin jopa jonkun asteista ammattiapua ja tukea neuvolasta ja lääkäriltä,mutta en saanut, suoraan vaan "abortti putkeen" kun sitä kerran olin kysynyt. Kyllä kadutti toisinaan paljon ja vähän katkera olin/olen yhä terveydenhuollon ns ammattilaisille, mutta ajatus, että kaikella on joku tarkoitus, että näin kävi koska oli siinä tilanteessa sitten ehkä parempi niin, on auttanut vähän.Eihän sellaista asiaa sinänsä voi "korvata" mutta kokemuksesta voi ottaa opiksi ja olla vaikkapa tukena muille apua tarvitseville elämän kriisitilanteissa yms.
olen ajatellut asiaa noin ,että tämän piti vain minulle tapahtuvan ja että tarkoituksena oli joku opetus.Eikös sitä sanota elämän opettavan.
Virheistäänhän sitä ihminen näköjään oppii,mistäs muustakaan.
Minä ainakin olin aivan yksin tään asian kanssa.
Nyt olen kuitenkin oppinut "näkemään" edelliset lapset eri valossa.Ei tää elämä ole itsestään selvyys.
Jos luoja vielä suo minulle yhden mahdollisuuden niin otan sen ilolla vastaan.Ehkä minun piti tehdä tää "uhraus" rakastaakseni muita lapsia enemmän.
Jaksaminen ja rahahuolet ovat vähäpätösempiä asioita oman lapsen ollessa kyseessä.
Kannustusta ja rohkaisua ihminen tarvitsee tehdessä näin isoja päätöksiä eikä syytöksiä.
Hienoa ja hyvä että pystyt kuitenkin "järkeistämään" asian niin että voit jotenkin olla sujut asian kanssa, katumuksen hetkiä tulee, se on selvä, mutta se vain kertoo inhimillyydestä ja viisas ihminen ottaa opikseen virheistään. Minäkin olin silloin tilanteessa,jossa jo yksi pieni lapsi, väkivaltainen avioliitto ja isot taloudelliset huolet, kaksi pientä ei olisi saanut sitäkään vähää huomiota ja kunnon hoitoa kun hädin tuskin se yksikään, ja koska mitään tukea ei silloin ulkopuolelta saanut, oli tilanne ehkä sittenkin se järkevämpi joskaan ei mukavin ratkaisu.Nyt kun elämä on taas kunnossa on oikeasti kiva haaveilla vielä siitä ilta-tähdestä, joka saisi ainakin syntyä tilanteeseen ja perheeseen, jossa saisi kaiken rakkauden ja tasapainoiset vanhemmat. Onnea sinulle elämässä, olet fiksu ihminen ja pärjäät kyllä!