sitten kun tippuu kotihoidontuelle? Kun olin ajatellut jäädä meijän tytsin kaa kotiin viel äitiysloman jälkeen mutta arvelluttaa tuo tukien määrä kun tuntuu että nyt jo on tiukkaa... Eli kertokaa miten olette pärjänneet... :)
Miten olette pärjännyt..
Mami--76
5881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiukkaahan se on, mutta jotenkin vaan aina tulee pärjättyä. Moni asia jää ostamatta. Saa kyllä tosiaan miettiä kax kertaa ennen, ku ostaa mitään. Voihan siihen kotihoidon tukeen saada vielä hoitolisää. Riippuu tuloista, lähinnä sitte miehen tuloista, jos sellanen samassa talossa asustelee.
ja kaksi kouluikäistä lasta lisänä,no,saahan sitten tietysti lapsilisää enemmän...
En ajatellut niinkään rahassa kun olen lapset kotona kouluun asti hoitanut.
Nyt kyllä aloitan syksyllä työt kun nuorin täyttää kolme mutta en vieläkään voi ajatella rahassa,koska pääsin työllistämistukityöhön ja siitä ei verojen ja hoitomaksun jälkeen juurikaan enempää jää käteen.Nyt on vaan 12v melkein koko ajan kotona olleena sellainen olo että täytyisi päästä vähän kodin ulkopuolellekin.
Työ on vaan ihan uutta mitä olen tähän asti tehnyt,joudun opettelemaan kassakoneen ja pankkikorttikoneet ja työ on tavallaan aika vastuullista että pelottaa ja jännittää ihan pirusti ja samalla odotan ihan innolla.
No,nyt meni vähän asian viereenkin mutta kyllä uskon että pärjäätte,se vauva-aika on niin lyhyt että siihen kannattaa panostaa omalla ajallaan....
Mullakin olis parin kuukauden kanssa töihin meno edessä,mutta meille on ollut itsestään selvää alusta saakka,että mä voin halutessani jäädä kotiin.Mutta taloudellisesti tilanne askarruttaa silti varsinkin mua,koska vaikka ollaankin naimisissa,on meillä aina ollut ns. omat rahat.Tai lähinnä mulla on ollut,heh heh...
Suurin ongelma kotiinjäämisen suhteen on mun päässäni,eli se,että mä en voi enää osallistua yhteisiin menoihin oikeastaan mitenkään.Se ei oo mitenkään helppo asia mulle,koska oon tottunut maksamaan siinä missä mieskin.Miehelle asia ei ole lainkaan ongelmallinen,koska hän näkee asian niin,että mä jään kotiin tekemään töitä,josta nyt ei sattuneista syistä juuri mitään makseta.Ihana mies mulla,mutta edelleen mä joudun tekemään työtä sen kanssa,että näen myös itse kotona olemiseni työnä.Taloudellisesti me pärjätään varmasti.
Niiden äitien ja miksei isienkin puolesta tuntuu pahalta,jotka haluaisivat jäädä kotiin,mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista.Sanotaan,ettei raha ratkaise,mutta kyllä se ratkaisee,varsinkin silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.Törkeintä mun mielestä tässä tilanteessa on se,että työttömätkin saavat enemmän rahaa tekemättä mitään kuin me,jotka säästämme yhteiskunnan resursseja jäämällä kotiin.Okei,kohdallamme "hurjat" verotulot jäävät saamatta,mutta uskallanpa lyödä vetoa,että lapsen päivähoitopaikka maksaa enemmän kk:ssa kuin pieni- tai keskituloisen naisen kuukauden verokertymä.
Aika sekavaa,mutta toivottavasti tajuatte,mitä tarkoitan.
Tsemppiä kaikille teille,jotka halutessanne voitte jäädä kotiin.Jaksamista myös teille,jotka joudutte tai haluatte palata työelämään lapsen ollessa pieni.Teidän ansiostanne lukemattomat tarhantädit saavat pitää työnsä ja elättää perheensä.
en onneks ole yksin ongelmani kanssa..ahdistavaa olla ilman rahaa,mies taas oikein loistaa kun tietää et saa maksaa ruoat jne..
itse jään talvella hoitovapaalle,saa nähdä kuin pärjätään ku mulla noi vanhemmat lapset jo koulussa ja niitä ei oteta mitenkään huomioon kodinhoidontuessa,ei edes lisä osaa laskettaessa,silloin ollaan 3 hlö perhe vaikka meitä on 5 =(
onneks tykkään ruoan tehdä alusta asti itse ja leipominen myös hauskaa niin sillä jo säästää paljon,ja ihanaa olla kotona aamulla laittamassa muksut kouluun ku enen joutuivat keskenään lähtemään.
asiat ku pistää tärkeys järjestykseen ni kyllä se raha sit kuitenki vähemmän tärkeää on..
Ja toiset kun ei edes välttämättä mene sinne töihin äitiysloman jälkeen... Itse siis jatkan opiskeluja vielä, joten ei olis tulot hurjat vaikka en kotiin enää jäisikään. Niin no...Saahan sitä opintolainaa sitten nostettua, mutta siinäkin sitten elellään velaksi...
En siis valita tässä viestissäni, koska itse olen valintani tehnyt. Olen aina oppinut tulemaan vähällä toimeen. Ja töitäkin olen kyllä ehtinyt tekemään reilusti elämäni aikana.
Mutta pakko on jättää kaikki ylimääräiset ostamatta, ja penniä venytettävä ainakin seuraavat 2 vuotta. Halpaa kotiruokaa, hintojen vertailua, menojen minimointia...sillä säästää jo kivasti.