Näin meillä....

ja tietämätön myös..??

pitääkö seurustella vain samanuskoisen kanssa jos seurustelee, ja missä iässä sopivaa ??

Jos et ole vielä täyttänyt 18-vuotta, ota yhteyttä välittömästi sosiaaliviranomaisiin.
He järjestävät sinulle asunnon ja huolehtivat sinusta, koska vanhempasi eivät ole kypsiä vanhempia, eivätkä kykeneviä vanhemmuuteen.

Jos olet koulussa tai sinulla on opiskelupaikka, ota koululääkäriin yhteyttä. Kaikissa tapauksissa: sinun on pikaisesti saatava tilanteesi viranomaisten tietoon.

Vanhempasi käyttäytyvät väärin. Syy ei ole sinussa, vaan vanhempasi eivät kykene vanhemmuuteen.

Jos sinulla on tietämättömyyttä, miten saat yhteyttä viranomaisiin, kysy siitä asiasta uudelleen tällä palstalla. On tärkeää, että toimit nyt heti, ja että tilanteesi saadaan hoitoon ja vanhempasi saadaan valvontaan. Jos sinulla on itseäsi nuorempia sisaruksia, on heidänkni kannaltansa täkeää, että asia menee välittömästi viranomaisille, jotta vanhempasi eivät toimisi heitäkin kohtaan väärin.

Ei tuossa ole mitään häpeämistä. Jospa näyttäisit tämän kirjoituksesi vanhemmillesi? Huonosti sinua on kohdeltu, jos kohtelu on erilaista kuin muille sisaruksille, olitpa uskomassa tai et. Ratkaisusi oli varmaankin vanhemmillesi shokki, mutta heidän pitäisi päästä siitä yli ja kohdella sinua oikein. Tuosta puhelinasiasta tietysti on vaikea sanoa, mitä oikeasti taustalla on. Miten vanhemmilla on varaa maksaa monen lapsen kännykkälaskut? Mutta jos muille, niin sinullekin...

Kun täytät 18, luulisi sossun auttavan, että saat vuokra-asunnon, ellet kerran voi kotona asua. Ja jos sinulla on opiskelupaikka, hae asuntoa koulun kautta (opiskelijasolut ovat edullisia).

Ratkaisu varmasti löytyy. Siunausta elämääsi.

Toivon myös vakavasti, että Sheriffi ei poista aloituskirjoitusta "provona", sillä siinä on nyt kysymyksessä niin tärkä asia. On tärkeää, että kyseinen nuori saa asianmukaista apua ja hänen perheensä saatetaan valvontaan ja heidän kotitilanteensa pyritään auttamaan normaaliksi.
Joten Sheriffi, älä poista sitä viestiä.

Hyvä nimimerkki "ex vl". Mainitsit että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Toivon muiden kommentoijien tapaan että haet heti itsellesi apua. Yritä päästä muuttamaan pois kotoa, tukiasuntoon tai muulla tavoin.

Vanhempien kanssa kannattaa katkaista yhteydenpito joksikin aikaa kokonaan, kun näyttää että he eivät sinua hyväksy eivätkä osaa toimia yhteistyössä kanssasi. Kun ollaan joitakin aikoja erillään, kummallakin taholla ovat ajatukset ja tunteet kehittyneet ja kypsyneet, ja on ehkä tilaa uudella keskinäiselle ymmärrykselle.

Pidä yhteyttä sisaruksiisi, jotka rakastavat sinua, ja niihin ihmisiin jotka ovat ystäviäsi ja joihin voit luottaa. Et ehkä jaksa tässä vaiheessa keskustella vanhempiesi kanssa, mutta tulee vielä sekin aika. Pidä kiinni seurustelusuhteesta mikäli se tuntuu vastaavan teidän kummankin toiveita. Sinulla on ehdottomasti oikeus valita itse kenen kanssa seurustelet. Vanhempia ei tarvitse miellyttää siinä(kään) asiassa, sillä seurustelukumppania et valitse heille vaan itsellesi.

Jos kaipaat keskusteluapua ja netti voisi tuntua käyttökelpoiselta sinulle, kokeile osoitetta www.tukiasema.net - sieltä saat vertaistukea. Monet nuoret ja vanhemmatkin ihmiset juttelevat siellä huolistaan. Saat rohkaisua.

Jätä itsemurha-ajatukset. Kuule, olen kokenut läheisen nuoren ihmisen itsemurhan lähipiirissä ja tiedän mikä sanomaton kipu ja tuska se on lähimmille. Älä tee itsellesi pahaa, ethän. Sinä olet arvokas ja hyvä ihminen, täysin hyvä. Sinä kyllä löydät ratkaisut tähänkin ehkä umpikujalta vaikuttavaan asiaan, ja elämällä on paljon hyvää ja merkityksellistä tarjottavana sinulle. Huomasithan miten täälläkin monien ajatukset kantavat sinua nyt.

Toivotan sinulle voimia ja siunausta.

Paula E.

Wiccalaiset näyttävät neuvovan alaikäisiä (ns. teiniwiccoja :D ), joiden vanhemmat suhtautuvat pelonsekaisella raivolla ao. uskontoon näin:

**Kasva rauhassa ja kypsyttele asioita jokunen vuosi. Ryhmiin, jotka ao. uskontoa harjoittavat ei edes oteta alaikäisiä. Edellytetään siis todella syvällistä harkintaa.

**Älä tee mitään radikaalia ja vanhempia kiusaavaa niin, kauan, kun asut kotona ja olet vanhempiesi vaikusvallan alainen. Tätä perustellaan vanhempien kunnioittamisella ja sillä, että he viimekädessä kuitenkin toivovat lapsensa parasta (olkoonkin, että se voi erota siitä, mikä on lapsen mielestä se paras).

Virheesi siis näyttäisi olevan se, että teit irtiottosi liian nuorena ja liian hätäisesti. Olisitpa kapinoinut toisin. Suurempaa henkistä rangaistusta kuin perheen hylkääminen, ihminen tuskin voi osakseen saada. Tapahtunutta ei paikkaa enää mikään. Ainoa keino parantua, on oppia rakastamaan itse itseään, semmoisena kuin on. Ja paras kosto on elää hyvä elämä.

hei pieni ystäväiseni..
ihana kuulla että näin on muillakin.tai eihän se ihana ole kuulla että noin surkeasti menee,mutta jotenkin vain tuli sellanen olo että todella ymmärrän mitä ajat takaa.
aika pitkälti johtuen siitä että omat kotioltavat ovat tuota samaa luokkaa.
tosin yksi poikkeavaisuus meistä löytyy,sä oot vl ja mä esikoinen:) ja sä poika ja mä tyttö,mutta noilla ei ole väliä.
jos haluut purkaa tota sun oloa,voisin mielelläni kuulla,ja muutenkin olisi loistavaa jos saisi uuden ystävän.

Eli olen täysikäinen poika. Vuosi sitten aloin pikkuhiljaa etääntyä kokkolasta. Muutin poi joskus syksyllä. Sitten rupesin seurustelemaan. Kokkolan kaupunkissa sanoivat minulle että jos aion asua vielä kotona niin lopetan suhteen. Jatkoin suhdetta ja sain joka päivä kuulla valitusta siitä. Kokkolalaiset ajoi minut joskus kotoa pois. Kaupungin päättäjät laittoivat joskus illalla ovet lukkoon että en pääse kotia. Sit oli vaan pakko nukkua yö autotallissa tai asuntoautossa. Meni vähän aikaa. Sairastelin. Masennuin. Jouduin hoitoon. Joudun syömään paria eri lääkettä joka päivä ja käyn vielä psykologilla. Olen yrittänyt tappaa masennuksissa itseni kaks kertaa. Nykyään asun vielä kotona, mutta en saa työttömyyskorvausta, en saa ajokorttia minkä kaikki muut sisaret ovat saaneet. Viimeisin tempaus sossun täteiltä oli että se otti minun puhelimeni pois. En kuulema saa pitää niin paljon yhteyttä muiden kaupunkien ihmisiin.. Olen naapurien mielestä joku hylkiö. Tyttöystäväni on kerran käynyt meillä ja silloin naapuri meni heti juttelemaan sille ja sanoi että meidän pitäisi lopettaa tämä suhde. Haluaisin muuttaa, mutta ei ole rahaa ollenkaan. Kokkolalaisilta en ole moneen vuoteen kuullut sanaa rakkaudesta tai vastaavasta. Varmaankin pakko mennä takaisin kaupunkiin ja näytellä paikallista että naapurini taas hyväksyvät minut. Anteeksi että olen näin tyhmäkin.

Mitä mieltä te Vl:ät olett minusta?

Minulla on käynyt samalla lailla, sinulla "ex vl". Kun kielsin uskoni, minua alettin kotona syrjimään. Sen jälkeen en saanut enään rahaa koskaan. Kaikki piti maksaa itse. Yrittivät vielä että alan maksamaan vuokraa, mutta siihen minä en alkanut, koska kaikki muutkin saivat asua ilmaiseksi. Lisäksi valitusta sain kuulla, joka päivä. Varsinkin viikonloppuisin, kun olin myöhään ulkona. Mut onneks sain sentään nukkua omassa sängyssä. Sitten aloin seurusteleeman, josta vanhemmat eivät tykänneet, varsinkaan äiti. Epäilivat kaikkea, että onko se juoppo jne. Mut tein niille selväksi, että niiden sanomisilla ei ole mitään merkitysta minun seurustelulle. Seuraava shokki vanhemmille oli kun muutin kotoa pois asumaan tyttö ystävän kanssa. Siitä kin piti muutaman kerran inttää, mut ovat nyt jo sen hyväksyneet (ainakin osittain). Elämä helpottu paljon kun pääsi kotoa pois. Voi tehdä mitä haluaa. Nyt sitten muutama kuukausi sitten vanhempani saivat vielä uuden shokin kun saivat tietää että meille on tulossa vauva.Äitin mielestä meidän pitäisi mennä heti naimisiin. Sanoin että voidaan mennä jos maksat, mutta ei suostunut vaikka on maksanut kaikille muille. Tälläista se on elää epäuskossa uskossa olevien vanhempien kanssa. Suoraan sanottua perseestä. Mut eikai se kannata olla uskossakaan jos se tuntuu epämukavalta.

En voi ikipäivänä ymmärtää, kuinka joku voi kohdella omaa lastaan tuolla tavalla. Tuollaisilla vanhemmilla on päässä jotain vikaa, koska jos ihminen on luonteeltaan terve ja rakstaa omaa lastaa, hän ei olisi noin julma ja tunteeton. Onneksi vanhempani eivät ole koskaan olleet minulle ilkeitä. Tsemppiä sinulle kovasti! Toivon, että saat elämäsi järjestykseen! Älä anna vanhempisei viedä elämäniloasi! :)

Kuulehan.
Tarinassasi voi olla totta toinen puoli; tai vaikka kaikki puolet, mistä tietäisin.

Jos olet ollut ammattiauttajien kanssa tekemisissä, et ole heille ilmeisesti kertonut vanhempiesi käyttäytymisestä. Sillä, kertomuksesi mukaan, sinun vanhempasi käyttäytyvät siten, että se on Suomen Lakien vastaista. He ovat heitteillejättäneet sinut. Se lakitermi, josta on kysymys, on heitteillejättö.

Et siis ole kertonut ammattiauttajille tilanteestasi rehellisesti, koska he eivät ole asiaan puuttuneet. Jokaisen ammattiauttajan velvollisuus on puuttua tilanteeseen, kun lapsi on heitteillejätetty. Niin ei ole kohdallasi käynyt. Se tarkoittaa sitä, että et ole keskustellut ammattiauttajien kanssa rehellisesti tilanteestasi, tai sitten et ole ollut tekemisissä ammattiauttajien kanssa, ja se osa kertomustasi ei siis olisi totta.

Ei väliä, vaikka koko kertomuksesi ei olisikaan totta. Jos siinä on totta se, että vanhempasi kohtelevat sinua, kuten kirjoitat, sinun olisi syytä kertoa siitä asiasta rehellisesti koulusi koululääkärille tai koulupsykologille.

Olet sen ikäinen nuori, että sinua ei sijoiteta mihinkään toiseen perheeseen, vaan tulet pääsemään asumaan tavalliseen kerrostaloon kimppa-asuntoon muutaman muun nuoren kanssa, joilla on kotona ollut samankaltaisia ongelmia kuin sinulla. Sosiaalihuolto pitää huolen siitä, että teillä on kaikki elämiseen tarvittava.

Se, mikä on tärkeää on, että kerrot tilanteestasi rehellisesti koululääkärille, mikäli kuvaamasi kotitilanne on totta. Lääkärin vastuulla on alkaa toimia siitä eteen päin.

Sosiaaliviranomaiset tulevat myös huolehtimaan vanhemmistasi: siitä, että kotitilannettasi tarkkaillaan jatkossakin, jotta vanhempasi eivät tekisi väärin myös muita lapsiansa kohtaan. Vanhempiasi myös yritetään auttaa, jotta he eivät enää omaa sisäistä pahaaoloaan purkaisi lapsiinsa.

Jos tilanteessasi on totta, että vanhempasi käyttäytyvät sinua kohtaan, kuten kirjoitat, niin ota yhteyttä koulusi lääkäriin ja kerro hänelle rehellisesti se, mitä sinun kodissasi tapahtuu.

Myös jokainen vl-aikuinen ihminen, joka tietää, että jotakin alaikäistä lasta kohdellaan tällä tavoin, on velvollinen puuttumaan siihen asiaan, ja jos tilanne ei muutu, vaan vanhemmat yhä laiminlyövät lasta, on asiasta silloin tehtävä poliisi-ilmoitus. Jokaisen aikuisen ihmisen tulee toimia siten, kun on kysymyksessä lapsiin kohdistuva väkivalta (henkinen, hengellinen, fyysinen) ja lasten heitteillejättö.

Kirjoituksessasi kaikki ei siis ole ihan oikein. Jos siinä on totta se, miten kuvaat vanhempiesi käyttäytyvän sinua kohtaan, niin ota yhteyttä koululääkäriisi ja kerro hänelle kotitilanteestasi rehellisesti.

Sinä tulet saamaan apua. Tärkeää on se, että myös vanhempasi saisivat pikaisesti apua, jotta he eivät kohtelisi väärin myös muita lapsiaan.

mutta helvetti te uskovaiset olette naurettavaa sakkia

ei "normaali" -ihminen ymmärrä tuota järjenjuoksua

Kokemukseni ovat hyvin samanlaisia, paitsi että seurustelukumppaninikin oli uskovaisesta perheestä. Olimme molemmat alaikäisiä, ja vanhemmat halusivat meidän lopettavan seurustelumme. Mehän emme tietystikään halunneet, koska koimme - nuorestä iästä huolimatta - olevamme toisillemme ne "oikeat" (aviopari meistä myöhemmin tulikin). Siispä meidät "käskettiin" keskustelutilaisuuteen, jossa oli mukana vanhempamme sekä seurakunnan "pää". Meidät uhattiin "sitoa" eli potkaista pois, mikäli emme tottele kehoitusta lopettaa seurustelu. Se oli muka syntiä, alaikäisten viaton seurustelu! Täh..?

Siitä alkoi melkoinen mylläkkä, kielsimme molemmat uskomme. Parempi toimia itse, kuin odottaa kenkää persuuksille... ja kun hommassa oli mielestämme paljon muutakin mätää. Etenkin minun isäni rupesi kohtelemaan minua kuin kakkakikkaretta kengänpohjassa, vähän niin kuin sinullekin näyttää käyneen. Haukkui päin naamaa uskottomaksi syntisäkiksi, panettelijaksi (kun kritisoin asiallisesti muutamia uskon epäkohtia) ja paskiaiseksi. Myös poikaystäväni sai samanlaisen kohtelun, hänen isänsä lukitsi ovetkin, ettei pääse seurustelemasta tultuaan kotiinsa... ja maalailtiin piruja seinille, että uskovaiset ystävät ja sukulaiset jättävät jne jne. Rakkauden henki oli kyllä tästä toiminnasta melko kaukana... varmasti enemmän apua olisi ollut ystävällisestä ja lämminhenkisestä keskustelusta, ei uhkaamalla ja pakottamalla saa mitään hyvää aikaan.

Nyt pää rohkeasti pystyy (mikä on varmastikin vaikeaa, jos on masentunut). Olet hyvä ihminen, vanhempiesi kommentit voit jättää omaan arvoonsa! He jos ketkä tässä osoittavat teoillaan olevansa varsinaisia hylkiöitä. Masennukseesi olet ilmeisesti hakenutkin apua, hyvä niin. Menepä vielä käymään paikkakuntasi sosiaalitoimistossa ja kerro tilanteestasi, he varmasti auttavat sinua, joko puuttumalla kotioloihisi ja järjestämällä sinulle oman asunnon. Olethan vielä alaikäinen.

"Näyttely" muiden hyväksynnän saamiseksi tekee sinulle vain hallaa...

käytöstä vanhemmiltasi. ymmärrän kyllä että he järkyttyvät siitä jos lapsi kieltää uskonsa. mutta luulisi heidän tajuavan että rangaistukset ja raivoaminen ja uhkailu vain pahentaa tilannetta. he ovat käyttäytyneet väärin sinua kohtaan. mutta sekin tuntuu oudolta että kiellät uskosi kokonaan.ymmärrän että tahdot protestoida seurakunna "sääntöjä" ja tapoja vastaan, mutta et kai sen tähden tahdo luopua jumalasta? eikö uskominen merkitse sinulle yhtään mitään?. mielestäni sinulla on oikeus valita itse seurustelukumppanisi, ja jos sinut sen takia heitetään pihalle seurakunnasta, niinei se tarkoita että sinut heitettäisiin ulos jumalan seurakunnasta. toivon sinulle voimia vaikeuksissasi. älä anna periksi vaikka masentaa. äläkä kiellä uskoasi

Toivon todella, että olet jo ottanut yhteyttä johonkin viranomaiseen ja tilannettasi koetetaan siltä taholta parantaa.

Muuta keskustelua kommentoidakseni:
En itsekään ymmärrä tuota syvästi uskovien järjenjuoksua tällaisissa asioissa. Järkyttävää ahdasmielisyyttä tuollainen. Mutta meidän ei-syvästi uskovien tulisi katsoa omaa napaamme ja pohtia vastaavia tilanteita omalle kohdallemme. Entäpä jos lapseni alkaa seurustella ulkomaalaisen, pakolaisen, kanssa? Tai entäpä jos lapseni onkin homoseksuaali? Myöskään nämä esimerkit eivät oikeuta vanhempia käyttäytymään viestiketjun aloittajan kertomalla tavalla. Vastaavanlaisia tilanteita on hyvä miettiä etukäteen, jotta osaa todellisen tilanteen kohdalle sattuessa käsitellä asiaa aikuisen ihmisen tavoin. Sen enempää uskossa oleminen, ateismi, ulkomaalaisuus kuin homoseksuaalisuuskaan eivät muuta sinun lastasi pahaksi, mutta sinun oma ahdasmielisyytesi voi tehdä sinusta hirviön.

voi poika rukkaa :D
hanki elämä ja potki se uskonto sinne,missä ei aurinko hirveesti paista !

voi,voi noita hihhuleita...