Onkohan kenelläkään teistä, jotka arvostelette yh-äitejä, juolahtanut mieleen, että joku meistä saattaa olla tietoisesti valinnut nimenomaan yksinhuoltajuuden. Oma tapaukseni: opiskelin, loin uraa, menin naimisiin, liitto oli lapseton ja olin sopeutunut siihen, että meidän perheessämme ei ole lapsia. 22:n avioliittovuoden jälkeen jäin leskeksi. En halunnut aloittaa uutta ihmissuhdetta, mutta sen sijaan jouduin ajattelemaan monta asiaa uusiksi elämässäni, esimerkiksi; olisiko minun mahdollista vielä kokea äitiyden onni. Tapasin mukavan miehen, jonka kanssa seurustelin. Aloin odottamaan lasta (44-vuotiaana). Suhde mieheen katkesi, hän muutti toiselle paikkakunnalle. Hän käy tapaamassa lasta silloin kun hänelle sopii. Elatusmaksua en ole häneltä vaatinut enkä muutakaan taloudellista apua lapsellemme. Olen työelämässä (en siis ole mikään sosiaalipummi, jollaisiksi yh:t usein kategorisoidaan) ja lapsi on tasapainoinen ja yhtä normaali kuin ydinperheessä varttuneet lapset ja isäsuhde on kunnossa. En kaipaa miestä huusholliini enkä elämääni. Tekeekö se naisesta huonon ja epäonnistuneen, jos hän kasvattaa lapsensa yksin ja etenkin jos hän elää ilman parisuhdetta?
Näkökulma yksinhuoltajuuteen
"Vanhapiika"
12932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole huono etkä luuseri vaan varsin itsekäs. Siinä sun ongelmasi. Itse olet osasi valinnut joten miksi täälä kerjäät irtpisteitä ja sympatiaa.
Jos suhde isään on kunnossa niin hyvä. Mutta pari pientä juttua olisi... Ensinnäkin kirjoitit, että isä käy tapaamassa silloin kun hänelle sopii, toivottavasti se tarkoittaa runsaita tapaamisia sillä kirjoituksestasi käy hyvin selvästi ilmi ettet halua miestä elämääsi.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että lapsi ei näe miestä arkipäiväisissä askareissa ja ns. miehen mallia. Mikäli miehiä on muita, esim. naapureita tai kaverien isiä, on se hyvä ja suotavaa.
Mutta kiusana sanon kuitenkin, että saathan YLIMÄÄRÄISEN korotuksen lapsilisään =D 2:n vanhemman perheet eivät saa.
Aivan. En halua miestä elämääni, mutta haluan isän lapsen elämään. Lapsen isä löysi uuden naisystävän minun raskausaikanani ja hänellä on uusi perhe (2 lasta avovaimo) toisella paikkakunnalla. En ota syyllisyyttä siitä, jos tapaamisia on harvoin, koska en ole niitä rajoittanut eikä lapsen isä ei ole asiasta valitellut. Tärkeintä on, että lapsi tuntee ja tietää, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä.
Toivoin vain, että toivottavasti niitä on paljon. Tärkeintä on toki, että lapsi tuntee molemmat vanhempansa ja tietää, että kumpikin rakastaa.
Sinulle on nyt jäänyt päävastuu kasvatuksesta. Tämä voi olla siunaus tai kirous. Se miten lapsi aikuisena suhteet vanhempiinsa kokee ei välttämättä rakennu yhdessäolon paljouden mukaan.
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsellesi, pidä hänestä hyvä huoli. @->--
..tietoisesti yksin lapsen hankkineita.
Viime kesänä olin serkkuni viisikymppisillä,ja juttelin juhlakalun veljen kanssa. He olivat tulleet suoraan toisista juhlista-ristiäisistä.
Miehen vaimon sisar- ikuinen vanhapiika, noin 44-45-vuotias, oli adoptoinut yksin mustan 6-vuotiaan pojan Etelä-Afrikasta. Hän ei ole koskaan edes seurustellut saati asunut kenenkään miehen kanssa. Hän on tosin ns. ammattikasvattaja, lastentarhanopettaja ammatiltaan.
Etelä-Afrikka on maa, josta noinkin "ikääntynyt" , ja yksinelävä nainen voi adoptoida lapsen. Kriteerit ja seuranta olivat olleet hyvin tarkkoja. Tällä naisella on taloudelliset edellytykset, hyvä työpaikka ja oma koti, voidakseen huolehtia lapsesta.
Tässä on eräs tapa hankkia se kaivattu lapsi- kaikille ei tule mieleen hankkia se lapsi satunnaisesta kapakkasuhteesta.
...joten minun tapauksessani kysymys ei ole "satunnaisesta kapakkasuhteesta".
Pystytkö kuvittelemaan, että ihmiset saattavat tavata myös muulla tavoin? Kirjeenvaihtopalstan kautta, työpaikalla, harrastuspiireissä jne...
Kirjoituksessani kerroin vain erään yksinhuoltajaksi tietoisesti hakautuneen äidin tarinan. Sinuun en viitannut millään tavalla.
Jos nainen haluaa tehdä lapsen yksin, on monin verroin helpompaa hankkia se satunnaisen suhteen kuin kuluttavan,vuosia kestävän adoptioprosessin kautta. Jälkimmäisiä tapauksia on runsaasti,mutta tarkoitukseni ei ollut osoitella sormella ketään.
Mun mielestäni lapsella täytyy olla isä joka on läsnä vaikka se ei olisi biologinen. Oma eroni sattui pahaan aikaan ollessani seitsemmännellä raskauskuukaudella, ja miehelläni oli toinen nainen ja nyt perhe uuden naisen kanssa. Kun mun poikani oli puolen vuoden ikäinen, aloin etsiä elämäntoveria. Löysin pian sopivan miehen ja meillä on nyt "toimiva" uusioperhe. Tiedoksi nimimerkille Eronnut Rouva etten minäkään kapakista hakenut miestä. Mutta tärkeetä on että lapsella on isä. Olen ehjän perheen lapsi itse ja haluan turvata lapselleni tulevaisuuden. Etkö voisi ajatella sellaista vaihtoehtoa että etsisit uuden isän lapsellesi. Moni mies ottaa mielellään yh-äidin jolla on pieni lapsi kuin jos olisi teini-ikäinen. Tuossa ei käynyt ilmi että minkä ikäinen lapsesi nyt on. Ihan lapsen takia kannattaisi ajatella sellaista vaihtoehtoa että lapsi kokisi että hänellä on isä. en usko, että lapsesi biologinen isä voi olla sitä koska hänellä on uusi perhe. Olen tämän kokenut kantapään kautta. Biologisen isän käynnit ovat vähentyneet sen jälkeen kun minä löysin uuden miehen ja luonnollistesti ovat tapaamiset vähentyneet senkin vuoksi että hänellä on uusi vauva toisen naisen kanssa. Tsemppiä! Lapsi tarvitsee myös isän, mutta mieluummin ilman isää kuin mikä tahansa hunsvotti nurkkiin.
Ootko yleisesti ehdottamassa käytäntöä että me miehet jouduttaisiin elättämään yh-mutsien muille miehille tekemät kersat! Oliko tuo provo vai voiko joku olla noin hölmö ihan oikeasti! Jos viestiketjun aloittaja haluaa elättää lapsensa ilman miestä, ja kun lapsen OIKEALLA isällä on tapaamisoikeus OK niin miksi sotkea asioita!
keskustelu meni tai siis sinä veit sen miehet vastaan naiset väittelyksi.
"Me miehet..." Ei sun varmasti tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja sen teet varmasti aivan erityisellä huolellisuudella.
Oikein hyvää yötä ja toivottavasti et törmää yhteenkään yh:jaan.
Ihan selkeästi näkyy mies on mies ja nainen on se karsee riippakivi... No ei todellakaan ole. Saisinko mäkin lähtee yleistää???? Miehet on ikuisia mamman poikia.
Edellisellä lauseella tarkoitin sitä, että jos miehen ei tarvitse ottaa vastuuta lapsestaan niin miksi parisuhteessa elävän äidin tarvitsisi huolehtia miehestään?
Eikö se juuri ole tasa-arvoa että kaikki tehdään yhdessä?
Ihan periaatteessa lapsella on hyvä olla molemmat vanhemmat ROOLIMaLLEINA, mutta onneksi nykyään on tarjolla vaihtoehtoja. Kun se on valitetava tosi asia että monet miehet eivät ole niin kovin kiinnostuneita lapsen kasvusta ja kehityksestä, vastuu jää äidille??? voi olla toisinkin.
Missä kulkee isän ja äidin velvollisuuden raja?
Itse nykyään yh, pääsen kaikilla tavoilla helpommin kun ei tarvitse huolehtia täysi ikäisestä äidin pojasta, ja miettiä mihin se rahat seuraavaksi tuhlaa. Kyl me yh:t ollaan kamalia sossu pummeja. Oletteko huomanneet että jos mies on yh ihmiset ihmettelevät kuinka se jaksaa ja viitsii, ja naiset kohtaavat kommentteina, ei yh:t saa mitää, ne tuhlaa vaan yhteiskunnan rahoja jne. Salettiin näin puhuu mies jonka exä on heivannut pihalle. Miksi ihmeessä näin
Kommenttina vielä, jokainen tekee kuten parhaakseen katsoo, ei tarvitse arvostella toista hänen valintansa vuoksi, varsinkin jos ei tunne henkilön elämän valintaan johtaneita syitä. Mielestäni (vaikka oonkin yh) olisi ihanaa jos lapseni elämässä olisi isä. Mutta taustalla on paljon asioita jotka vaikuttivat päätökseeni jättää mies.
ihan tietoisesti valinnut yksinhuoltajuuden. Enkä ikinä vaihtaisi pois tämän yhden lapsen kanssa. Mutta enempää en jaksaisi ilman kumppania.
Yksinhuoltajuus on minulle paras tapa ja siksi myös lapselleni.