Heissan!
Päätinpä purkaa tänne tunteitani kun alkaa tuntua että pää räjähtää kun mietiskelen itsekseni. Kärsin bulimiasta kolme vuotta, mutta paranin. Nyt syömiseni on ollut normaalia nelisen vuotta, mutta tämänhetkinen elämäntilanne alkaa työntää mua takaisin kuilun partaalle eli mässäilyn maailmaan.
Syy tähän stressiin ja ahdistukseen on avomieheni, joka aloitti hiljattain satunnaisten mallikeikkojen tekemisen. Työn kautta hän tapaa useita timmejä, uskomattoman hoikkia, kauniita ja hyvävartaloisia naisia, jotka ovat hänestä hyvinkin kiinnostuneita. Minähän en tietenkään moisessa seurassa ole mitään, en ole missityyppiä, vaan ihan tavallisen näköinen, "harmaavarpunen". Avomies ei ole sanonut suoraan, mutta voin kyllä aistia hänen käytöksensä mua kohtaan muuttuneen ja jotenkin tuntuu, että hän häpeää minua eikä mielellään näyttäydy kanssani julkisilla paikoilla. Kauniiden & hoikkien maailma on imemässä hänet sisäänsä, samalla kun minä tuijotan yksin kotona kokovartalopeiliä ja mietin 5 kilon painonpudotusta.
Bulimia on taas nostanut päätään, lohdutan itseäni karkeilla ja pullilla, mutta en halua lihoa, joten kierteessä ollaan... Olin vielä pari kuukautta sitten ihan tyytyväinen vartalooni ja sinut itseni kanssa mutta nyt tuntuu että pitäisi karistaa kaikki ylimääräiset makkarat pois jotta pystyisin pitämään rakkaastani kiinni. Aika kova kilpailu, kun vastapuolella on mallityttöjä... Tiedän, ettei minun tarvitsisi laihduttaa, sillä painoni on aivan ok. Mutta pitäisi silti olla laihempi, inhoan takamustani ja reisiäni, käyn pakonomaisesti salilla 5 kertaa viikossa vaikken oikeasti haluaisi, ulostuslääkkeet alkavat taas olla kehissä... (en ole koskaan oksentanut, vaan olin peräpuikkokoukussa)... En jaksa enää!! Pahinta on se, että tiedän lopullisesti romahtavani mässäily-peräpuikko-itseinhokierteeseen, jos avomieheni jättää minut jonkun mallitytön vuoksi. Apua, neuvokaa hädässä olevaa, mitä teen???
Päätinpä purkaa tänne tunteitani kun alkaa tuntua että pää räjähtää kun mietiskelen itsekseni. Kärsin bulimiasta kolme vuotta, mutta paranin. Nyt syömiseni on ollut normaalia nelisen vuotta, mutta tämänhetkinen elämäntilanne alkaa työntää mua takaisin kuilun partaalle eli mässäilyn maailmaan.
Syy tähän stressiin ja ahdistukseen on avomieheni, joka aloitti hiljattain satunnaisten mallikeikkojen tekemisen. Työn kautta hän tapaa useita timmejä, uskomattoman hoikkia, kauniita ja hyvävartaloisia naisia, jotka ovat hänestä hyvinkin kiinnostuneita. Minähän en tietenkään moisessa seurassa ole mitään, en ole missityyppiä, vaan ihan tavallisen näköinen, "harmaavarpunen". Avomies ei ole sanonut suoraan, mutta voin kyllä aistia hänen käytöksensä mua kohtaan muuttuneen ja jotenkin tuntuu, että hän häpeää minua eikä mielellään näyttäydy kanssani julkisilla paikoilla. Kauniiden & hoikkien maailma on imemässä hänet sisäänsä, samalla kun minä tuijotan yksin kotona kokovartalopeiliä ja mietin 5 kilon painonpudotusta.
Bulimia on taas nostanut päätään, lohdutan itseäni karkeilla ja pullilla, mutta en halua lihoa, joten kierteessä ollaan... Olin vielä pari kuukautta sitten ihan tyytyväinen vartalooni ja sinut itseni kanssa mutta nyt tuntuu että pitäisi karistaa kaikki ylimääräiset makkarat pois jotta pystyisin pitämään rakkaastani kiinni. Aika kova kilpailu, kun vastapuolella on mallityttöjä... Tiedän, ettei minun tarvitsisi laihduttaa, sillä painoni on aivan ok. Mutta pitäisi silti olla laihempi, inhoan takamustani ja reisiäni, käyn pakonomaisesti salilla 5 kertaa viikossa vaikken oikeasti haluaisi, ulostuslääkkeet alkavat taas olla kehissä... (en ole koskaan oksentanut, vaan olin peräpuikkokoukussa)... En jaksa enää!! Pahinta on se, että tiedän lopullisesti romahtavani mässäily-peräpuikko-itseinhokierteeseen, jos avomieheni jättää minut jonkun mallitytön vuoksi. Apua, neuvokaa hädässä olevaa, mitä teen???
Vastaukset 4
Vanhimmat
heheh
Osaan kuvitella, miltä susta tuntuu, vaikken ite olekaan tilanteessa. Musta vaan alko tuntuu ku luin tota, et sun kannattais itse jättää se miehes, koska se ei selvästikään arvosta sua tarpeex... =(
Ymmärrän kyl hyvin, et minkä takia sä et pysty olemaan vain oma itses, ku on tollasii anorektikkoja ympärillä. Mut sun kannattais hankkiutuu tosta ympäristöstä pois, ni voisit parantuu.
olen kirjoittanut omasta ongelmasta samalle palstalle,jutun otsikko syömiskierre nimimerkillä "ikuinen laihduttaja". uskon että miehesi rakastaa sinua sellaisena kun olet. onko miehesi tietonen sinun syömishäiriöstä? en tiijä ookko samaa mieltä mutta kerro miehelles että haluat näyttää hyvältä sen silmissä... ja kovastihan ainakin olet yrittänyt ihan sairastumiseen asti!!! tuo sun tilanne kuulostaa niin vaikealta,mutta olisin varmaan itse samanlainen kuin sinä... meidän pitäisi vain oppia hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme...kyllä uskon että muut hyväksyvät ja tykkäävät meistä,eivätkä ajattele kavereitten "liikakiloja"!!! en koskaan itsekkään ajattele kaverista ainakaan pahalla vaikka makkaroita olisikin...!!!!!! pärjäile!!!!1
Olen aika varma, että ilman avomieheni "apua" ei bulimiani olisi puhjennut uudestaan. Olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta, hän tietää kyllä, että olen kärsinyt bulimiasta, mutta sehän oli monta vuotta ennen häntä, joten tuntuu ettei hän oikein käsitä miten vaikean jutun olen käynyt läpi. Mies on aina kehunut vartaloani jne. muta mallihommat aloitettuaan hän lopetti kehut kokonaan n. 2 kk sitten, joten tottakai itsetuntoni on laskenut aika lailla ja vanha "luuviuluna olen parempi"-harhaluulo on tullut takaisin. Tuntuu, että mies on huomannut miten tavallinen tallero minä olenkaan, ja nyt en enää riitä hänelle, kun upeakroppaisia tytsejä on yhtäkkiä tarjolla.
Pitäisi ajatella, että se on miehen ongelma jos pissa nousee mallinhommissa päähän, eihän mun tulisi ottaa siitä mitään ulkonäköpaineita itseeni, mutta kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen...