Nimimerkki Admata pohdiskeli tuolla joitakin aikoja sitten erään innokkaan vastaanoton saaneen, nähtävästi leikkimielisen "julkilausuman" yhteydessä vanhoillislestadiolaisuuden mahdollisuuksia muuttua yhteisönä. Hän esitti hyviä näkökohtia, joista poimin tähän yhden.
>> Kun tuhannet tai kymmenet tuhannet eivät enää usko siihen mitä heille yritetään syöttää, niin pysäyttämätön muutos on lähtenyt liikkeelle.
Admata on oikeassa. Kun Neuvostoliitto hajosi, se tapahtui hyvin nopeasti – tarvittiin lopulta vain se muuan päivä, käännekohta, jolloin riittävän suuri joukko ihmisiä on lakannut uskomasta systeemiin. Valta oli murentunut, systeemi rappeutunut. Johtajien vakuuttelut eivät silloin auta, muutos on lähtenyt vyörymään.
Yhteisön elinvoima ja toimintakyky perustuvat aina luottamukseen ja uskottavuuteen. Uskottavuudessa on kyse lopulta hyvin aineettomasta ja herkästä ilmiöstä, siitä että ihmiset yhdessä todella aidosti sitoutuvat keskeisiin yhteisiin arvoihin. Kyse on yhteisön sisäisen moraalin uskottavuudesta.
Joihinkin muutospaineisiin lestadiolainen liike on vastannut hajoamalla, ts. jakaantumalla eri ryhmittymiksi ja samalla tiukentamalla otettaan, kuten 30-luvulla, 60-luvun ns. pappiseriseurassa ja samoin vl-liikkeen yhä selvittämättömässä sisäisessä skismassa 1970-80-luvulla. Tosin tässä viimeisimmässä eivät erotetut muodostaneet uutta kiinteää ryhmittymää (lukuun ottamatta ns, sillanpääläisiä joiden toiminnasta minulla ei ole tietoa).
Tämä saattoi johtua siitä, että koko henkiprosessi käynnistyi uskovisten täydellisenä yllätyksenä, jokainen riviuskovainen tuli täysin yllätetyksi. Ei ollut aavistettu mitään siitä että johto tällaista oli kaavaillut. Kukaan ei ollut ehtinyt jutella kenenkään kanssa tulossa olevasta. Siitä seurasi että mentiin kuin lampaat teuraalle.
Yhteisössähän ei ollut ruohonjuuritasolla esiintynyt erimielisyyttä, joka olisi millään tavoin motivoinut ketään harkitsemaan oman joukkoon erottautumista. Kuten nyt tiedetään, SRK:n ja puhujien johtajisto sen sijaan riiteli sisäisesti.
Nykyajan nopea tiedonvälitys ja yksityisten uskovaisten mahdollisuus tehokkaaseen vuorovaikutukseen maan eri osien välillä sekä kansainvälisesti ovat muuttaneet tilanteen kokonaan uudentyyppiseksi aikaisempiin skismoihin verrattuna. Koulutustaso on kohentunut verrattuna esimerkiksi 70-luvun kurinpitovaiheeseen. Ihmiset eivät enää olekaan valmiita sopeutumaan keskitettyyn kontrolliin eivätkä he toisaalta myöskään jaksa odottaa muutoksia seuraavaan polveen saakka.
Toisaalta on samalla muistettava, että liikkeen kannattajissa on tätä nykyä erittäin paljon nuorisoa, jonka ajattelu on usein jyrkän ehdotonta ja huomattavasti konservatiivisempaa kuin pitkän elämänkokemuksen kautta ehkä suvaitsevaisemmaksi tulleella vanhemmalla väellä. Nuoriso kaipaa usein vain selkeitä ja yksiselitteisiä ratkaisuja.
Vaikein vanhoillislestadiolaisen liikkeen pulma onkin, kuinka muuttaa vanhoja päätöksiä murtamatta vl-uskovaisten virallista uskomusta ainoasta oikeasta ja erehtymättömästä seurakunnasta ja päästämättä liikettä silti jakautumaan.
Seurakuntaoppi on vanhoillislestadiolaisuudessa samanveroinen kivijalka kuin on katolilaisuudessa oppi paavin erehtymättömyydestä Jumalan edustajana maan päällä.
Jakautuminen ei tunnu uskottavalta vaihtoehdolta, jo SRK:n merkittävän omaisuudenkin takia. Se ei olisi lainkaan eduksi liiketoiminnalle. Toiseksi, ev.lut.-kirkon palveluksessa toimii huomattava joukko vl-pappeja ja muita työntekijöitä ja SRK:lla on vaikutusvaltaa kirkon hallinnossa. Yhtenäisenä sen asema on tietysti vahvempi. Kolmanneksi, menestyneitä vl-uskovaisia on sijoittunut arvostettuihin ja vaikutusvaltaisiin tehtäviin yhteiskunnassa. Tätä kautta on käynnistynyt tehokas rekrytointiverkosto erityisesti julkisen sektorin asemiin (vl-uskovainen ottaa töihin mieluiten lisää vl-uskovaisia jne.). Yhteisön jakautuminen kilpaileviksi ryhmiksi ei houkuttele, kun on saavutettu strategisesti merkittäviä asemia yhteiskunnan rakenteissa.
Oma ennustukseni on, että SRK-yhteisö pysyy ulkonaisesti koossa, mutta liikkeessä tapahtuu sisäistä elämäntapojen eriytymistä, ryhmittymistä. Eikö tämä ole yhteisön jäsenmäärän kasvun looginen seuraus? Tähän ovat muutamat vl-keskustelijat täällä itsekin viitanneet korostamalla, että suuren herätysliikkeen uskovaiset eivät ole yhdestä puusta, isossa joukossa on monenlaista tallaajaa.
Oman sukuni nuorten vl-aikuisten ryhmässä tämä on selvästi näkyvillä. En usko että heistä ja heidän tapaisistaan olisi todella yhteisön radikaaleiksi muuttajiksi. He vain yksinkertaisesti eivät noudata kaikkia normeja (ns. sääntöjä, eli eivät vältä asioita jotka on ilmoitettu synniksi). Heidän strategiansa on sama kuin vaurailla katolilaisilla Pohjois-Italiassa. He käyvät seuroissa ja heillä on omat verkostonsa ja ystäväpiirinsä vl-ympyröissä, mutta he kyseenalaistavat reippaasti vl-kieltoja ja näyttävät käyvän sisäpiirissään melko avointakin keskustelua omantunnon kysymyksistä, ns. vl-moraalin rajoista.
Omien havaintojeni mukaan esiin on kohonnut selvästi ainakin kolme vahvasti kyseenalaistettua ja kiistanalaiseksi koettua normia, joiden suhteen tulee tapahtumaan muutoksia lähivuosina.
1. Kysymys perhesuunnittelusta on noussut selvästi yhdeksi polttavimmista asioista. Ehkä syntyvyyden rajoittamiskielto onkin nyt yksi niistä normeista, jotka ovat jo parhaillaan lievenemässä. Sitähän ei nimenomaisesti mainittu Perhon suviseurojen julkilausumassa, jossa mainittiin vain eutanasia ja abortti.
2. Toinen nykyisin selvästi kyseenalaistettu dogmi on oppi vanhoillislestadiolaisuudesta ainoana oikeana uskona. Tätä uskomusta näyttää erityisesti akateeminen koulutus murentavan. Mitä enemmän on koulutusta, sitä haluttomammin vl-uskovainen rajoittaa taivaaseen kelpoisten joukon vain omalla tavallaan uskoviin. Sivistynyt vanhoillislestadiolainen kiertää kysymyksen yleensä korrektisti jotenkin tähän tapaan: "Tämä vl-kristillisyys on itselleni sopivin ja oikea, toisellakin tavalla uskova jossakin toisessa yhteisössä saattaa tulla autuaaksi, mutta siihen ei minun tarvitse ottaa kantaa, sillä tämä sopii itselleni." "Vain me"-oppi on siis liudentumassa. On kuitenkin vaikea kuvitella että vl-liike yhteisönä avoimesti luopuisi ainoa oikea oppi –dogmistaan. Siinä tapauksessa sen ote ihmisiin auttamatta heikkenisi.
3. Julkisuudessa vl-liikkeen tunnetuin piirre on tv-kielto. Se on osoittautunut loogisesti kestämättömäksi viestintäteknologian mullistuessa mobiilin teknologian ja digikanavien myötä. Mutta tässä tarjoutuukin vl-liikkeen dogmien rakentelijoille nyt mainio mahdollisuus käyttää hyväksi muutosta, kun se tehdään taitavasti. Tv- ja viestintätekniikan uudet laitteet tarjoavat hyvän mahdollisuuden väistää huomaamattomasti koko tv-asian uudelleen käsittelyn.
Vaivihkaa mobiili-tv vain asettuu ihmisten taskuun ja arkeen siinä kuin kännykkä ja Internetin käyttö. "Sehän on ihan eri asia kuin televisio, josta aikanaan seurakunnalle Pyhä Henki antoi tarpeelliset neuvot - - ja se oli siionille siunaukseksi. Mutta nyt on toinen aika...eihän itse laitetta ole koskaan pidetty syntinä..." Mainittakoon, että Nokia testaa tänä vuonna mobiili-tv:tään eri maissa. Suomessakin laitteen mahdollisuuksia ja sitä kautta käytettäviä palvleuja testataan parhaillaan korkeakouluissa ja yrityksissä.
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on aina pidetty tärkeänä tehdä selkeästi ulkonaisinkin muodoin ero ns. maailmaan. He nimittävät tätä "Jumalan valtakunnan rajaksi". Nämä toisista ihmisistä erottautumisen tärkeänä pidetyt muodot, ts. normit, ovat aikojen kuluessa tietenkin muuttuneet. Muutokset ovat yleensä tapahtuneet pikkuhiljaa. Tapoja ja normeja on ikään kuin hitaasti hivuttaen huomaamattomasti väljennetty, seuraavassa sukupolvessa. Todennäköisesti suhtautuminen televisioon tulee muuttumaan tällä hyväksi koetulla tavalla. Aikaa myöten se vain yleistyy ja hiljaa hyväksytään.
>> Kun tuhannet tai kymmenet tuhannet eivät enää usko siihen mitä heille yritetään syöttää, niin pysäyttämätön muutos on lähtenyt liikkeelle.
Admata on oikeassa. Kun Neuvostoliitto hajosi, se tapahtui hyvin nopeasti – tarvittiin lopulta vain se muuan päivä, käännekohta, jolloin riittävän suuri joukko ihmisiä on lakannut uskomasta systeemiin. Valta oli murentunut, systeemi rappeutunut. Johtajien vakuuttelut eivät silloin auta, muutos on lähtenyt vyörymään.
Yhteisön elinvoima ja toimintakyky perustuvat aina luottamukseen ja uskottavuuteen. Uskottavuudessa on kyse lopulta hyvin aineettomasta ja herkästä ilmiöstä, siitä että ihmiset yhdessä todella aidosti sitoutuvat keskeisiin yhteisiin arvoihin. Kyse on yhteisön sisäisen moraalin uskottavuudesta.
Joihinkin muutospaineisiin lestadiolainen liike on vastannut hajoamalla, ts. jakaantumalla eri ryhmittymiksi ja samalla tiukentamalla otettaan, kuten 30-luvulla, 60-luvun ns. pappiseriseurassa ja samoin vl-liikkeen yhä selvittämättömässä sisäisessä skismassa 1970-80-luvulla. Tosin tässä viimeisimmässä eivät erotetut muodostaneet uutta kiinteää ryhmittymää (lukuun ottamatta ns, sillanpääläisiä joiden toiminnasta minulla ei ole tietoa).
Tämä saattoi johtua siitä, että koko henkiprosessi käynnistyi uskovisten täydellisenä yllätyksenä, jokainen riviuskovainen tuli täysin yllätetyksi. Ei ollut aavistettu mitään siitä että johto tällaista oli kaavaillut. Kukaan ei ollut ehtinyt jutella kenenkään kanssa tulossa olevasta. Siitä seurasi että mentiin kuin lampaat teuraalle.
Yhteisössähän ei ollut ruohonjuuritasolla esiintynyt erimielisyyttä, joka olisi millään tavoin motivoinut ketään harkitsemaan oman joukkoon erottautumista. Kuten nyt tiedetään, SRK:n ja puhujien johtajisto sen sijaan riiteli sisäisesti.
Nykyajan nopea tiedonvälitys ja yksityisten uskovaisten mahdollisuus tehokkaaseen vuorovaikutukseen maan eri osien välillä sekä kansainvälisesti ovat muuttaneet tilanteen kokonaan uudentyyppiseksi aikaisempiin skismoihin verrattuna. Koulutustaso on kohentunut verrattuna esimerkiksi 70-luvun kurinpitovaiheeseen. Ihmiset eivät enää olekaan valmiita sopeutumaan keskitettyyn kontrolliin eivätkä he toisaalta myöskään jaksa odottaa muutoksia seuraavaan polveen saakka.
Toisaalta on samalla muistettava, että liikkeen kannattajissa on tätä nykyä erittäin paljon nuorisoa, jonka ajattelu on usein jyrkän ehdotonta ja huomattavasti konservatiivisempaa kuin pitkän elämänkokemuksen kautta ehkä suvaitsevaisemmaksi tulleella vanhemmalla väellä. Nuoriso kaipaa usein vain selkeitä ja yksiselitteisiä ratkaisuja.
Vaikein vanhoillislestadiolaisen liikkeen pulma onkin, kuinka muuttaa vanhoja päätöksiä murtamatta vl-uskovaisten virallista uskomusta ainoasta oikeasta ja erehtymättömästä seurakunnasta ja päästämättä liikettä silti jakautumaan.
Seurakuntaoppi on vanhoillislestadiolaisuudessa samanveroinen kivijalka kuin on katolilaisuudessa oppi paavin erehtymättömyydestä Jumalan edustajana maan päällä.
Jakautuminen ei tunnu uskottavalta vaihtoehdolta, jo SRK:n merkittävän omaisuudenkin takia. Se ei olisi lainkaan eduksi liiketoiminnalle. Toiseksi, ev.lut.-kirkon palveluksessa toimii huomattava joukko vl-pappeja ja muita työntekijöitä ja SRK:lla on vaikutusvaltaa kirkon hallinnossa. Yhtenäisenä sen asema on tietysti vahvempi. Kolmanneksi, menestyneitä vl-uskovaisia on sijoittunut arvostettuihin ja vaikutusvaltaisiin tehtäviin yhteiskunnassa. Tätä kautta on käynnistynyt tehokas rekrytointiverkosto erityisesti julkisen sektorin asemiin (vl-uskovainen ottaa töihin mieluiten lisää vl-uskovaisia jne.). Yhteisön jakautuminen kilpaileviksi ryhmiksi ei houkuttele, kun on saavutettu strategisesti merkittäviä asemia yhteiskunnan rakenteissa.
Oma ennustukseni on, että SRK-yhteisö pysyy ulkonaisesti koossa, mutta liikkeessä tapahtuu sisäistä elämäntapojen eriytymistä, ryhmittymistä. Eikö tämä ole yhteisön jäsenmäärän kasvun looginen seuraus? Tähän ovat muutamat vl-keskustelijat täällä itsekin viitanneet korostamalla, että suuren herätysliikkeen uskovaiset eivät ole yhdestä puusta, isossa joukossa on monenlaista tallaajaa.
Oman sukuni nuorten vl-aikuisten ryhmässä tämä on selvästi näkyvillä. En usko että heistä ja heidän tapaisistaan olisi todella yhteisön radikaaleiksi muuttajiksi. He vain yksinkertaisesti eivät noudata kaikkia normeja (ns. sääntöjä, eli eivät vältä asioita jotka on ilmoitettu synniksi). Heidän strategiansa on sama kuin vaurailla katolilaisilla Pohjois-Italiassa. He käyvät seuroissa ja heillä on omat verkostonsa ja ystäväpiirinsä vl-ympyröissä, mutta he kyseenalaistavat reippaasti vl-kieltoja ja näyttävät käyvän sisäpiirissään melko avointakin keskustelua omantunnon kysymyksistä, ns. vl-moraalin rajoista.
Omien havaintojeni mukaan esiin on kohonnut selvästi ainakin kolme vahvasti kyseenalaistettua ja kiistanalaiseksi koettua normia, joiden suhteen tulee tapahtumaan muutoksia lähivuosina.
1. Kysymys perhesuunnittelusta on noussut selvästi yhdeksi polttavimmista asioista. Ehkä syntyvyyden rajoittamiskielto onkin nyt yksi niistä normeista, jotka ovat jo parhaillaan lievenemässä. Sitähän ei nimenomaisesti mainittu Perhon suviseurojen julkilausumassa, jossa mainittiin vain eutanasia ja abortti.
2. Toinen nykyisin selvästi kyseenalaistettu dogmi on oppi vanhoillislestadiolaisuudesta ainoana oikeana uskona. Tätä uskomusta näyttää erityisesti akateeminen koulutus murentavan. Mitä enemmän on koulutusta, sitä haluttomammin vl-uskovainen rajoittaa taivaaseen kelpoisten joukon vain omalla tavallaan uskoviin. Sivistynyt vanhoillislestadiolainen kiertää kysymyksen yleensä korrektisti jotenkin tähän tapaan: "Tämä vl-kristillisyys on itselleni sopivin ja oikea, toisellakin tavalla uskova jossakin toisessa yhteisössä saattaa tulla autuaaksi, mutta siihen ei minun tarvitse ottaa kantaa, sillä tämä sopii itselleni." "Vain me"-oppi on siis liudentumassa. On kuitenkin vaikea kuvitella että vl-liike yhteisönä avoimesti luopuisi ainoa oikea oppi –dogmistaan. Siinä tapauksessa sen ote ihmisiin auttamatta heikkenisi.
3. Julkisuudessa vl-liikkeen tunnetuin piirre on tv-kielto. Se on osoittautunut loogisesti kestämättömäksi viestintäteknologian mullistuessa mobiilin teknologian ja digikanavien myötä. Mutta tässä tarjoutuukin vl-liikkeen dogmien rakentelijoille nyt mainio mahdollisuus käyttää hyväksi muutosta, kun se tehdään taitavasti. Tv- ja viestintätekniikan uudet laitteet tarjoavat hyvän mahdollisuuden väistää huomaamattomasti koko tv-asian uudelleen käsittelyn.
Vaivihkaa mobiili-tv vain asettuu ihmisten taskuun ja arkeen siinä kuin kännykkä ja Internetin käyttö. "Sehän on ihan eri asia kuin televisio, josta aikanaan seurakunnalle Pyhä Henki antoi tarpeelliset neuvot - - ja se oli siionille siunaukseksi. Mutta nyt on toinen aika...eihän itse laitetta ole koskaan pidetty syntinä..." Mainittakoon, että Nokia testaa tänä vuonna mobiili-tv:tään eri maissa. Suomessakin laitteen mahdollisuuksia ja sitä kautta käytettäviä palvleuja testataan parhaillaan korkeakouluissa ja yrityksissä.
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on aina pidetty tärkeänä tehdä selkeästi ulkonaisinkin muodoin ero ns. maailmaan. He nimittävät tätä "Jumalan valtakunnan rajaksi". Nämä toisista ihmisistä erottautumisen tärkeänä pidetyt muodot, ts. normit, ovat aikojen kuluessa tietenkin muuttuneet. Muutokset ovat yleensä tapahtuneet pikkuhiljaa. Tapoja ja normeja on ikään kuin hitaasti hivuttaen huomaamattomasti väljennetty, seuraavassa sukupolvessa. Todennäköisesti suhtautuminen televisioon tulee muuttumaan tällä hyväksi koetulla tavalla. Aikaa myöten se vain yleistyy ja hiljaa hyväksytään.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kyllä tämä armas Suomikin tarvitsee ja on myös ansainnut omat hörhönsä. Antaa näitten siis paasata mitä paasaavat, kyllä järki tulee vastaan - jos tulee....
Maailmaan mahtuu paljon tyhjää ja tyhmää puhetta. Raikas pierun haju voisi seuroja tuulettaa kohti ihan oikeaa elämää....
ja on luvannut olla kanssamme "joka päivä maailman loppuun asti". Tähän uskomme ja se riittää meille.
Onko SRK:lla omaisuutta, sijoituksia?
Olen ymmärtänyt että aatteellisen yhdistyksen verovapaus edellyttää sitä ettei voittoa synny?
...Määrittelee aatteellisen yhdistyksen oikeuden kerätä rahaa ja tehdä liiketoimintaa.
"Voittoa tavoittelematon" aatteellinen yhdistys siis saa tehdä liiketoimintaa ja tuottaa rahaa, kunhan rahat käytetään yhdistyksen perustamiskirjassa mainittuun yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Jos voitto käytetään vaikkapa toimitalon rakentamiseen ja tuossa talossa järjestetään seuroja, niin oikein ja laillisesti menee.
Yhdistyslaki siis rajoittaa kertyneen omaisuuden käyttöä, mutta ei estä omaisuuden kertymistä. Esimerkiksi SPR omistaa kiinteistöjä suomessa, joiden tuotto sitten käytetään humanitääriseen apuun...
Voisiko joku valottaa mitä toimintaa lestadiolaiset yhdistyksensä kautta harjoittavat?
Onko seurojen lisäksi muita aktiviteetteja mihin tarvitaan varoja? Avustetaanko esimerkiksi suuria perheitä tai vanhuksia?
Olen tällä palstalla kirjoittanut samasta asiasta. Kanssasi siis olen samaa mieltä ja havainnot vl-uskovaisista ystävistä ja sukulaisista vahvistaa sitä.
Tällaiset liikeet muuttuvat ensin vaivihkaa: enemmistö on alkanut käyttäytyä eri tavoin kuin "säännöt" kehoittavat. Jotta liike pysyisi koossa, on johdon tarkastettava "sääntöjensä" "jumalallisuutta/Jumala peräisyyttä". Sääntöjä siis tullan muokkaamaan enemmistön uskon mukaiseksi.
Se voidaan tulkita myös hengellisesti:
Pyhä Henki on johdattanut vl-uskovaisia toimimaan yhtenäisesti perinteisiä sääntöjä vastaan. Sillä tavoin on Pyhä Henki kirkastanut ja toteuttanut tahtoaan, jonka johto sitten omissa julkilauselmissaan "legitimoi" muuttaessaan vähä vähältä aiempia käytäntöjä sellaisiksi kuin enemmistö uskovaisista käytännössä elää ja uskoo.
Jos sitten taas johto ei muuta sääntöjä enemmistön uskon mukaisiksi, silloin seurauksena on liikeen hiljainen pois kuihtuminen. Tämä on ollut selkeästi esillä viime vuosina: jäsen määrä vuosittain tipahtaa huomattavasti. Tänä vuonna Oulun herrat kuulemma olivat erittäin huolestuneita uskovaisien lukumäärän radikaalin pienentymisen tähden. He olivat laskeneet, että Suviseuraväestä puolet oli ollut alaikäisiä: aikuisten uskovaisien lukumäärä oli noin 10 000 - 20 000 henkilöä pienempi kuin mitä he odottivat.
Viimeisen viiden vuoden aikana uskovaisten väkimäärä on pienentynyt noin 800 - 1000 henkilöä per vuosi. Suviseurautilanne laittoi uuden todellisuuden eteen: aikuisuskovaisien lukumäärä olikin pudonnut enemmän kuin aiempina vuosina.
Lukumäärä tulee putoamaan edelleen, jos liike ei ala tehdä lähetystyötä aktiivisesti, sillä todella suuri osa käyttää ehkäisyä, eikä jäsenmäärää saada enää kasvamaan synnyttämisen kautta.
Väkimäärän väheneminen johtuu myös siitä, että uskovaiset eivät enää kykene hyväksymään vl-liikkeen tiettyjä oppeja (joita luettelitkin).
Johto on sis tilanteessa, jossa heidän on muutettava sääntöjä ja oppeja enemmistön uskonelämää vastaavaksi.
Sitten, kun he tekevät niin, he kertovat sen olevan Pyhän Hengen kirkastamaa muutosta. Selkeästi on jo liikkeessä alettukin muuttaa vanhoja oppeja ja sääntöjä, mihin aina välillä tulee viitteitä Päivämiehen kirjoituksissa.
Kiitos kommentistasi. Kiinnostavaa, että sinulla on samantyyppisiä havaintoja tilanteesta, jossa SRK:ssa ja koko vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ollaan.
Lainaus:
" - - Selkeästi on jo liikkeessä alettukin muuttaa vanhoja oppeja ja sääntöjä, mihin aina välillä tulee viitteitä Päivämiehen kirjoituksissa."
Näin on mitä ilmeisimmin tapahtumassa. Esimerkiksi voidaan ottaa ehkäisykielto, joka tosiaan on lieventynyt.
Vl-liikkeessä on ollut usein tapana, että jyrkät kannat lievenevät mutta siitä ei suoraan puhuta, eikä sitä sitten enää vuosikymmenien jälkeen kukaan muista eikä muistele. Näin ylläpidetään myyttiä erehtymättömästä yhteisöstä.
Ehkäisykiellon lieventyminen ei näy vielä suoraan kaikkialla, mutta pikkuhiljaa ovat pienemmät perheet yleistyneet. Perhon suviseurojen julkilausumassa puhutaan erittäin myönteiseen henkeen lääketieteen siunauksellisuudesta.
Kertauksena ao. kohta Perhon julkilausumasta: "Lääketieteen tehtävänä on ihmisyyttä kunnioittaen suojata elämää ja lievittää kärsimystä sekä edistää ja ylläpitää terveyttä."
Kyky nauttia seksuaalisuudesta ja mahdollisuus toteuttaa sitä kumppaninsa kanssa on osa ihmisen terveyttä. Tuon "ihmisyyttä kunnioittaen ylläpitää terveyttä" voi hyvällä tahdolla tulkita niin, että ehkäisyn (ehkäisypilleri, kierukka, kondomi jne.) lisäksi myös hedelmöityshoidot ovat sallittuja. Sekä raskauden palko että lapsettomuus aiheuttavat ihmiselle kärsimystä. Raskauden pelkohan estää sekä naista että miestä nauttimasta terveestä seksuaalisuudesta. Samoin äidin väsymys ja mahdollinen masennus, jotka ovat uhka myös koko perheen hyvinvoinnille.
Ihan kaikki vl-uskovaiset eivät ole kuitenkaan oivaltaneet julkilausumassa ja Päivämiehessä annettujen signaalien todellista merkitystä. Tästä epätietoisuudesta on luettu esimerkkejä tälläkin palstalla.
Lieventymisestä ei mielellään puhuta ääneen siitäkään syystä, sillä silloin joku tiukkahenkinen saattaisi ehkä puuttua asiaan ja alkaisi ehkä kysellä asiasta tarkemmin. Silloin on vaara, että asia nousisi hallitsemattomasti framille. Saatettaisiin jopa menettää tämä uusi vapaus rajoittaa syntyvyyttä. Sellainen ei ole kenenkään etu. Siksi asiasta ollaan hiljaa ja keskustellaan asioista vain pienessä piirissä. Tästä olen nuorten akateemisten sukulaisteni kanssa seurustellessa kuullut. Tämä on psykologisesti uskottava menettely kun ollaan vaikeassa ratkaisutilanteessa.
Lainaus:
"- - aikuisuskovaisien lukumäärä olikin pudonnut enemmän kuin aiempina vuosina."
Olisi kiinnostavaa kuulla tarkemmin kannattajaluvuista, jos sinulla on tietoja.
Nimimerkki Admata on täällä esittänyt joitakin karkeita lukuja, mutta luulisi rauhanyhdistysten ja SRK:n jäsentietojen olevan julkisia, niin että jollakulla olisi tarkempiakin tietoja jäsenmäärän muutoksista. Jäsenmäärät tosin eivät ole koskaan kertoneet todellisesta vl-liikkeen kannattajamäärästä.
Uusien rauhanyhdistystalojen kalliit rakennusprojektit niin monella eteläisen Suomen kasvupaikkakunnalla kertovat mielestäni päinvastaisesta kehityksestä kuin mistä sinä kirjoitit.
Ainoastaan kannattajakuntaansa kasvattava yhteisö kykenee investoimaan vaativaan toimitilahankkeeseen. Niiden ylläpito vaatii myös varoja. Siten rakentamisesta vastaavilla täytyy olla käsitys tulevaisuuden vankasta rahoituspohjasta. Näiden investointienkin kannalta vl-liikkeen yhtenäisyys on tärkeä asia. Juuri nyt ei ole varaa sisäisiin ristiriitoihin.
Lainaus:
"- - Johto on siis tilanteessa, jossa heidän on muutettava sääntöjä ja oppeja enemmistön uskonelämää vastaavaksi. - - Sitten, kun he tekevät niin, he kertovat sen olevan Pyhän Hengen kirkastamaa muutosta."
Tähän jo nimimerkki Jan Hus tuossa edellä viittasikin. Jumala johdattaa vanhoillislestadiolaisten yhteisöä, ja mitä sitten ikinä tullaankin päättämään, se on aina Pyhän Hengen johdatuksessa tehty ratkaisu. ;-)
Ei siitä ainoasta oikeasta uskosta yhtenä ehdottomana " Jumalan joukkona " eikä "Vain Me Pelastumme " teemasta enää saarnoissa puhuta. Minusta se on vain hyvä koska kukapa meistä ihmisistä voi mitata toisen ihmisen tunnot? Minulle riittää että itse saan olal uskomassa.
Juuri noin se taitaa mennä useimpien asioiden suhteen kuten kirjoitat, että jyrkät kannat lieventyvät, mutta siitä ei puhuta ja sitten vuosikymmenten jälkeen kukaan ei enää halua muistella rehellisesti ja myytti erehtymättömästä seurakunnasta säilyy. Tuon myytin ylläpitäminen on ensisijaisen tärkeää liikkeen sisäisen koherenttiuden vahvistamisen tähden.
Vl-liikkeen uskovaisien lukumäärästä. SRK:n jäsenlukumäärä ilmoitetaan aina virallisesti joka vuosi kuten rekisteröityjen yhdistysten täytyy tehdä. Jos sitä ei ole selkeästi ilmaistu SRK:n nettisivulla, sen voi laskea rahasummasta joka on kertynyt jäsentuloista. Heidänhän ei ole pakko ilmaista jäsentulojaan, eikä lukumäärää nettisivullaan, mutta ne saa tietää sitten toista kautta halutessaan.
Itse uskovaisien lukumäärää he ilmeisesti laskevat Suviseuroissa. Heidän arvionsa liikkeeseen kuuluvista uskovaisista on siis aina vain arvio, eikä todella laskettu asia.
En tiedä mitä menetelmää he käyttävät Suviseuroissa. Onko heidän silmissään uskovaisia esim. ne, jotka käyvät ehtoollisella? Ehtoollisvieraiden lukumäärän laskeminen on helppoa myös Suviseuroissa kuten esim. myös kirkon messuissa. Voi olla, että he laskevat uskovaisien lukumäärän siitä kuinka paljon aikuisia käy ehtoollisella Suviseuroissa...
SRK:n nettisivut kuitenkin kertovat laskenta-tavaksi hieman epämääräisen laskentatavan:
"Liikennetoimikunta
päivä klo as.vaunut as.autot teltat autot linja-autot väkimäärä
ke 19.00 10 000
to 11.00 15 000
20.00 30 000
pe 12.00 52 000
21.00 58 900
la 19.00 65 500
su 18.00 65 800 "
Sunnuntaina on autojen ja telttojen perusteella laskettu väkimääräksi 65 800 ihmistä.
Miten se on laskettu, siitä ei tietoa. Luku ei merkitse uskovaisien lukumäärää.
No, tuo huippulukema 65 800 ihmistä on sitten SRK ilmoittanut uskovaisien lukumääräksi ja että
siitä lukumäärästä puolet oli lapsia. Sen mukaan aikuisten uskovaisien lukumäärä oli siis vain noin 33 000.
Väkimäärän radikaali pieneminen oli laskettu siitä.
Vl-liikkeen ensisijainen tapa saada ihmisiä Jumalan valtakuntaan on se, että naiset synnyttävät lapsia ja vanhemmat tekevät lapsistansa uskovaisia kotiopetuksella ja seuroissa kuljettamisella. He eivät ensi sijaisesti jaa muille Jumalan Sanaa, ts. he eivät tee aktiivista lähetystyötä.
Jos jäsenmäärän hankkiminen synnyttämisen kautta olisi menestyksellistä (kuten se vielä varmasti menneisyydessä olikin), niin aikuisikäisten uskovaisien lukumäärä ei pienenisi vuosittain, kuten nyt on käynyt.
Aikuisikäisten uskovaisien lukumäärän vuosittainen pieneneminen merkitsee mm., että melkoinen osa uskovaisien lapsista aikuisikään tullessaan, eivät jää vl-liikkeeseen. Toiseksi se merkitsee sitä, että perhekokoa suunnitellaan, ts. käytetään ehkäisyä. Kolmanneksi se merkitsee myös sitä, että osa jo aikuisista jättää seurakunnan.
Vl-liike on todella nyt uusien haasteiden ja muutosten edessä monilla eri alueilla.
Myytti erehtymättömästä seurakunnasta on mielestäni myös Uuden testamentin vastainen...
Jokainen UT:n kirje (erityisesti Paavalin kirjeet) kertovat ja kuvaavat juuri sitä, miten jokaisessa alkuseurakunnassa mentiin mitä moninaisimmin tavoin harhaan ja erehdyttiin jatkuvasti.
Paavali kirjoittaa miten galatalaiset menivät harhaan ja erehtyivät mm. siinä, että heille lain noudattaminen (Mooseksen lait) tuli liian tärkeäksi. Kolossalaiset erhetyivät mm. siinä, että heille tuli seurakunnan itsensä keksimien sääntöjen noudattaminen tärkeäksi. Korinttilaiset kiistelivät kasteopeista, roomalainen alkuseurakunta harrasti orgioita...
UT kuvaa jokaisessa kirjeessään ja Apostolien teoissa juuri sitä, miten eri lailla jokainen näistä seurakunnista eli uskonelämää ja miten eri tavoin he uskoivat. Kaikissa niissä seurakunnissa, Paavalin kirjeiden mukaan, mentiin harhaan ja erehdyttiin. Paavalin kirjeiden perusteella ei siis ollut yhtäkään erehtymätöntä seurakuntaa, vaan päinvastoin: jokainen hänen kuvaamansa alkuseurakunta oli erehtynyt uskonelämässään ja opeissaan. Paavalin kirjeet Paavali kirjoitti juuri siksi, että hän opasti näitä jokaista alkuseurakuntaa niissä asioissa missä he olivat erehtyneet ja menneet Paavalin mielestä harhaan. Yksikään seurakunta ei ollut erehtymätön, vaan kaikki ne olivat käsittäneet erilaisin tavoin sen, miten elää uskovaisena...
Sellainen kuvitelma, että olisi yksi erhetymätön seurakunta, on siis UT:n vastainen ajatus. Ainakaan sitä ei ollut alkuseurakuntien aikana Raamatun mukaan.
Taas näyttää tulevan muutoksia! "Seurakunta", siis johtohenkilöt, laativat uusia sääntöjä, jotka "markkinoidaan" erehtymättömän Saara-äidin neuvoiksi. Raamatun opetuksella ja omatunnon äänellä ei ole merkitystä, ainoastaan SRK:n poukkoilevilla säännöillä. Historia toistaa itseään!
Missä on Raamattu ja ihmisen omatunto? Raamattu kehoittaa pitämään uskon ja hyvä omatunnon.
Jumala on kuitenkin päätuomari. Hän tuomitsee meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Enempi tuleekin totella Jumalaa kuin ihmistä.
Oulun miehenä huolestuisin, tai olisin jo huolestunut siitä, että tällä lasten lukumäärällä (keskiarvo esim. 8) Siionin tulisi nelinkertaistua 20 vuoden välein. Miksi näin ei tapahdu, vaan Siionin "taivaskelpoisten" lukumäärä pysyy sitkeästi sadantuhannen paikkeilla.
Iso määrä tuo 65 800 on tuokin. Moni seurakunta saisi tehdä yötäpäivää töitä, eikä silti saisi liikkeelle moista laumaa.
Mutta ne 300 000 laumasta pois kahdenkymmenen vuoden välein pudonnutta, ossaattako selittää?
Hyvä nimimerkki Uskovan ystävä.
Kirjoitat oivaltavasti Raamatun pohjalta siitä, miten käsitys erehtymättömästä ihmisten yhteisöstä on kertakaikkiaan Sanan vastainen.
Ja historia on todistanut, että silloin kun aletaan uskoa erehtymättömään ihmisten yhteisöön, seuraa aina väkivaltaa, on aina seurannut.
Siksi tästä ihmisten luomasta erehtymättömästä "puhtaiden" seurakunnan rakentamisesta on Uudessa testamentissa selkeästi varoitettu.
"Siionin puhdistaminen" on edelleenkin vl-piireissä esitetty perusteluksi joka oikeutti hengellisen välivallan.
Muun muassa hoitokokousten yhteydessä tapahtuneita lähimmäisyhteydestä poissulkemisia, erottamisia, sitomisia, kuinka niitä nyt nimitetäänkin, on jatkuvasti täälläkin puolusteltu "siionin puhdistamisena", jota muka täytyy tehdä "viimeisinä aikoina". Perustelu ei kestä kriittistä tarkastelua Raamatun valossa ja on selkeästi Raamatun vastainen. Matteus osoittaa sen.
Nimimerkki Admata oli liittänyt erään vanhan keskustelun loppuun erinomaisen Raamatun kohdan. Sitä ei varmaan moni enää sieltä huomaa. Siinä hän nostaa esiin Matteuksesta kohdan, joka on huikean ajankohtainen, kun kysymme, mitä 70- ja 80-luvuilla oikein pääsi/päästettiin tapahtumaan ja miksi.
Herää kysymys, kuinka toimimme nyt.
Tästä Raamatun kohdasta, jonka Admata tuo luettavaksemme, nousee mieleen huikea kuva siitä, että meidät ihmiset on asetettu maailmaan elämään yhdessä, erilaisina, erehtyväisinä - mutta ennen kaikkea yhdessä, lähimmäisinä, sisarina ja veljinä, "elonkorjuuseen asti".
UT:ssa sanotaan:
"Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti."
Matteus puhuu puhdistamisen ajankohdasta vastaansanomattoman selkeästi ja ymmärrettävästi, ks. Admatan viesti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010132341
> Perustelu ei kestä kriittistä tarkastelua
> Raamatun valossa ja on selkeästi Raamatun
> vastainen. Matteus osoittaa sen.
Mitä sanot tästä? En väitä, että tämä oikeuttaisi kaikki esim. 70-luvun "hoitokokouksissa" tapahtuneet "sitomiset" tai "erottamiset", mutta se on mielkestäni esimerkki siitä, että ne, jotka eivät halua vaeltaa Jumalan sanan mukaisesti, voidaan ja pitääkin sulkea pois uskovaisten yhteydestä.
1. Kor. 5:1-13
1 Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. [3. Moos. 18:8; 5. Moos. 23:1; Ap. t. 15:20]
2 Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen.
3 Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä. [Kol. 2:5]
4 Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä, [Matt. 18:20; Ap. t. 15:28]
5 tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. [Sananl. 23:14; 1. Tim. 1:20; 1. Piet. 4:6]
6 Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? [Jaak. 4:16 | Matt. 13:33; Gal. 5:9]
7 Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. [2. Moos. 12:3,15; Jes. 53:7; Joh. 1:29,36; 1. Piet. 1:19]
8 Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. [2. Moos. 12:18; 5. Moos. 16:3]
9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. [2. Kor. 6:14; Ef. 5:11]
10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. [Joh. 17:15; 1. Joh. 5:19]
11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. [Sananl. 23:20; Room. 16:17; 2. Tess. 3:6]
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." [5. Moos. 13:6]
Kiitos kommentistasi. On todella arvostettavaa, että vihdoin alamme kiinnostua Raamatun sanomasta :-) ja mietimme miten nämä meitä hämmentäneet surulliset ilmiöt ovat sitä kautta ymmärrettävissä.
On kuitenkin kovin vaikea nähdä tuota esittämääsi Raamatun kohtaa todella sovelletun hoitokokouksissa. En koskaan kuullut, että olisi ollut kyse tuollaisista äärimmäisen törkeistä rikkomuksista.
Oletko sinä?
Korinttolaiskirjeessä puhutaan äärimmäisistä kieroiluista ja törkeyksistä, kuten sukurutsaus. Myös luettelon muut rikkomukset edustavat jokseenkin karkeaa pahuutta.
"Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on
siveetön tai ahne,
epäjumalanpalvelija,
pilkkaaja,
juomari tai
riistäjä - "
Onko tarkoituksesi osoittaa, väittää tai vain vihjailla, että tavalliset vl-kristityt joiden kimppuun surutta käytiin, olivat syyllistyneet noihin rikkomuksiin?
Tiedän noilta vuosilta yhden, SRK:n johtoon kuuluneen suositun saarnamiehen, joka joutui määrätyksi saarnakieltoon, koska oli syyllistynyt aviorikokseen. Muita vastaavia tapauksia ei hoitokokousten aikaan tullut korviini, eikä koskaan niissä tilaisuuksissa joissa olin, ollut kyse tämäntapaisista rikkomuksista.
Onko tarkoituksesi siis todella väittää, että esimerkiksi anoppini ja appeni, jotka olivat koko ikänsä vain olleet armosta uskomassa vaatimattomina mutta ahkeroineet seuroissa käydä ja avanneet kotinsa kaikkien tarvitsevien käydä, - että he olivat syyllistyneet noihin Kortinttolaiskirjeessä lueteltuihin rikkomuksiin?
Että ne kaikki muut pakkoparannukseen käsketyt riviuskovaiset 15-vuotiaista opistonuorista lähtien olivat häikäilemättömiä riistäjiä, juomareita, siveettömiä, epäjumalanpalvelijoita, ahneita pilkkaajia? Tai ne hämmentyneet ja hätääntyneet vl-uskovaiset, jotka äkkiarvaamatta sidottiin ja eristettiin yhteydenpidosta?
Miten tuo lista käy mielestäsi yksiin täällä julkistetun erottamissyy-listan kanssa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010020873
Goebbelsin, Hitlerin progandaministerin, kerrotaan sanoneen: Mitä suurempi valhe, sen suurempi todennäköisyys, että se uskotaan.
Silti olisin kuvitellut, että tällä palstalla olisi kirjoittajilla halu pitää yllä edes jonkinlaista suhteellisuudentajua! Kieroilussakin... :-(
Hyvä ihminen.
1. Kor. 5: 1-5 kertoo ja kuvaa sitä, että korintissa alkuseurakunnassa ainakin yksi uskovainen
oli "isänsä vaimon kanssa" eli oman äitinsä kanssa. samassa jakeessa Paavali viittaa
että tässä alkuseurakunnassa harjoitettiin myös muun laista seksuaalista siveettömyyttä.
paavali kehoittaa kovin sanoin poistamaan keskuudesta insestin tekijät: sen joka makasi
äitinsä kanssa.
Jos olen ymmärtänyt oikein, vl-seutrakunnissa ei insesti ollut syynä puhdistuksiin,
vai oliko kysymyksessä se, että vl-seurakunnissa harjoitettiin insestiä, jolloin heihin
sovellettiin 1. Kor 5:1-5. ?
Jos puhdistuksissa ei ollut kysymys insestin tekijä vl-ihmisten poistamisesta, silloin ei
tuo Raamatun kohta tule kysymykseen perusteluun puhdistuksista.
Jakeet 6 - 8 kehoittaa korintolaisia luopumaan kerskailun synnistä.
Oliko ko. vl-liikkeen puhdistukset sellaisia, että ne vl-uskovaiset, joilla on taipumusta
kerskailla asiasta tai toisesta, poistettiin seurakunnasta? Jos heidät poistettiin, silloin nuo
jakeet käyvät perusteluiksi.
Jos taas puhdistukset koskivat muita syntejä, eivät nuo jakeet käy perusteluiksi.
Jakeet 9-13.
Alkuseurakunnassa Korintossa uskovaiset seurustelivat huorien kanssa (makasivat maksullisten
naisten ja miesten kanssa) ja Paavali kehoittaa, että niin ei tulisi tehdä. Hän luettelee, että
huorien kanssa seurustelevat, ahneet, epäjumalanpalvelijat, pilkkaajat, juomarit ja anastajat
ovat sellaisia, joiden kanssa ei tulisi seurustella. -Tässä Paavali kehoittaa toimimaan päinvastoin
kuin Jeesus eli: Jeesus eli syntisten, huorien, juomareiden ja bublikaanien parissa :)
Koskivatko puhdistukset
huorien kanssa seurustelevia, ahneita, epäjumalanpalvelijoita, pilkkaajia, juomareita ja anastajia (varkaita)?
On annattu ymmärtää, että puhdistukset eivät koskeneet näitä syntejä, jotka Paavali esittämässäsi
Raamatun kohdassa mainitsee.
Kyseinenkään Raamatun kohta ei päde puhdistusten puolustukseksi.
Miksi Paavali päättää jakeensa viittaukseen Mooseksen kirjoista: Poistakaa keskuudestanne se,
joka on paha.
Kyseisessä Mooseksen kirjassa sanotaan, että insestin tehnyt ihminen ei tule koskaan millään tavoin saamaan anteeksi
insestistä tekoaan, vaan hänet on poistettava kansan keskuudesta, koska Jumala ei tule antamaan insestistä tekoa anteeksi.
Siihen Paavali viittasi:
korinttolaisseurakunnassa vallinneeseen seksuaaliseen hurjasteluun, jossa oli todettu jopa
harjoitettavan insestiä (ainakin yksi mies oli niin tehnyt). Tähän syntiin hän sovelsi Mooseksen lakia: insestintekijä on poistettava keskuudesta.
Paavalin kirjeen perusteella Korintolaisalkuseurakunnassa elettiin rietastelevampaa elämää
kuin roomalaisessa alkuseurakunnassa. Aikamoisia pervertikkoja ja irstailijoita olivat alkuseurakuntien
uskovaiset, mikäli Paavalin kuvaukset heistä pitävät paikkansa...
En yhtään ihmettele, että Paavali oli niin ankara tuossa kohden. Alkuseurakunnan uskovaiset
elivät säädyttömämmin kuin pakanat. Paavali yritti näillä rajuilla sanoillaan saada jonkinlaista
siveellistä ja eettistä käyttäytymistä uskovaisien keskuuteen. Alkuseurakunnan olisi
tullut olla maailman valo. Paavalin kuvausten perusteella se oli kaikkea muuta. Ja hän
yritti sanoillaan saada näitä uskovaisia elämään toisin kuin he elivät.
Käsittääkseni kuitenkaan vl-seurakunnassa ei 1970-luvulla eletty sellaisissa säädyttömyyksissä
kuin Paavali ko. Raamatun kohdassa kirjoittaa uskovaisien eläneen? Jos vl-uskovaiset
elivät kuin korinttilaiset tässä Paavalin kuvauksessa, silloin heihin on voinutkin ko. Raamatun kohtaa
soveltaa.
Mutta, jos tv:n katselu, permanentti jne. verrataan insestiseen tekoon ja toimitaan tv:n katselijoita kohtaan siten kuin
Raamattu kehoittaa toimimaan insestin tekijää kohtaan, silloin on vl-seurakunta ollut
äärimmäisen pahasti harha-hengen vallassa. Miten he eivät osanneet erottaa insestiä tv:n katselusta?
Raamatun mukaan on kolme syntiä, joihin sovelletaan Mooseksen kehoitusta poistamaan paha keskuudesta. Insesti, josta Paavali ko. Raamatun kohdassa kirjoittaa, on yksi näistä kolmesta synnistä, joiden perusteella tulee erottaa pois keskuudesta, sillä Jumala ei tule anteeksi antamaan.
Muita syntejä kuin Mooseksen määrämät kolme syntiä, joiden perusteella paha tulee poistaa keskuudesta, ei ole Raamatussa mainittu. Paavali kirjoittaa ko. kohdassa juuri yhdestä näistä synneistä: insestistä.
Toinen asia on se, täytyykö suomalaisen ihmisen 2000-luvulla toteuttaa Mooseksen tuhansia vuosia sitten paimentolaisheimolle osoitettuja käskyjä siitä, että tietyt ihmiset on poistettava keskuudesta?
Jeesus itse opetti, että niin ei saa tehdä.
Hän sanoi, että vain se, joka itse ei riko Mooseksen käskyjä vastaan, vain se voi osoittaa toista ihmistä syntiseksi Mooseksen kirjoilla.
Mooseksen kirjoissa on 613 käskyä. Pidä ensin ne, vasta sitten erota niiden perusteella paha keskuudestasi.
Niin opetti Jeesus, eikä kukaan voinut enää osoittaa syntistä naista hänen synneistään.
Jeesus siis armahti huoran ja eli hänen kanssaan,
kuten ilmeisesti monen muunkin huoran kanssa, jotka Häntä seurasivat.
Mikä on vl-seurakunta poistamaan keskuudestaan syntisiä, kun poistajat itse soruvat päivittäin synteihin?
Tässä on suora lainaus edellisestä viestistäni:
"En väitä, että tämä oikeuttaisi kaikki esim. 70-luvun "hoitokokouksissa" tapahtuneet "sitomiset" tai "erottamiset", mutta se on mielkestäni esimerkki siitä, että ne, jotka eivät halua vaeltaa Jumalan sanan mukaisesti, voidaan ja pitääkin sulkea pois uskovaisten yhteydestä."
Kuten sanoin, EN VÄITÄ ENKÄ VIHJAA, "että tavalliset vl-kristityt joiden kimppuun surutta käytiin, olivat syyllistyneet noihin rikkomuksiin". Anoppiasi ja appeasi en edes tunne, joten heistäkään en voi mitään sanoa. Tuon raamatunkohdan siteeraamisen tarkoitus oli siis yksinomaan osoittaa, että katumattomien "sitominen", "panna" ja uskonyhteisöstä erottaminen on Raamtun opetuksen mukaista. Sinun viestistäsi kun sain sellaisen käsityksen, että se olisi täysin epäraamatullista.
Suhteelliseuudentajusta puheenollen, en malta olla viittaamatta siihen, että tällä palstalla jatkuvasti verrataan hoitokokousia natsisaksan juutalaisvainoihin. Se jos mikä kertoo suhteellisuudentajun puutteesta. Kuitenkin, olen korostanut, ja korostan edelleenkin, että en millään muotoa väheksy hoitokokousaikana tehtyjä virheitä ja niistä seurannutta inhimillistä kärsimystä.
Anteeksi, jos puhuin liian kärkevästi. Hyvää illanjatkoa sinulle, Paula, ja Jumalan siunausta elämääsi :)
lainaamasi raamatun kohta ei missään nimessä sovellu perusteluksi sille, että joku uskovainen on poistettu seurakunnasta.
Nyt olet mennyt äärimmäisen harhaan. Voi hyvä ihminen sinua.
Hyvä Nimimerkki ....
Sanoit:
>>korostan edelleenkin, että en millään muotoa väheksy hoitokokousaikana tehtyjä virheitä ja niistä seurannutta inhimillistä kärsimystä.>>
Kuule, uskon tuon mitä sanot. Uskon vilpittömyyteesi. Kiitos empatiasta kertovista sanoistasi.
>>Suhteelliseuudentajusta puheenollen, en malta olla viittaamatta siihen, että tällä palstalla jatkuvasti verrataan hoitokokousia natsisaksan juutalaisvainoihin. Se jos mikä kertoo suhteellisuudentajun puutteesta. >>
Ymmärrän kritiikkisi. Ei ole hyvän maun mukaista rinnastaa keskenään asioita joilla ei ole yhteyttä. Mutta näillä asioilla, ilmiöillä, on syvempi yhteinen juuri kuin ensi näkemältä tulee ajatelleeksi. Tiedätkö että hyvin monet erotetut ja näistä tapahtumista kärsineet ovat viitanneet samalla tavoin juutalaisvainoihin. He eivät tee niin ilamn syytä.
Olen lukenut paljon natsismiin ja ylipäänsä jonkin ryhmän kyseenalaiseksi leimaamiseen liittyvää tutkimusta. On merkillepantavaa, miten samanlaisista sosiaalisista prosesseista ja käytännön keinoista on aina kyse. Tottakai ihmisille oli kokonaan toista joutua Auschwitziin kui rauhanyhdistyksen "pannaan". En muuta yritä esittää. Mutta ne menettelytavat, kuten kollektiivinen hätä, kielen epämääräisten ilmauksian käyttöönotto vallankäytön välineenä ja jatkuvan epävarmuuden ja turvattomuuden tunteen ylläpito sekänormaalista elämänpiiristä eristämienn tavalla tai toisella ovat yhteistä historiassa eri tavoin toteuttetuille "puhdistuksille".
Ja aina kun ihmiset ovat alkaneet puhdistaa toisiaan pois, sulkemaan toisaan ulos, aina siitä on seurannut tragedioita.
Ihmisen uskomusjärjestelmä on hänen minuutensa, identiteettinsä perusta. Siinä hän tunnistaa itsensä osana jotakin itselleen merkityksellistä yhteisöä. Kun hänet temmataan tästä yhteisöstä pois, kun hänen käsityksensä arkitodellisuudesta murtuu, seuraa siitä yleensä vakava psyykkinen trauma. Ei siihen kuole, vaikka tiedän kyllä monien vaipuneen syvään masennukseen pitkiksi ajoiksi. Itsemurhistakin on puhuttu, itse en tunne sellaisia tapauksia. Mutta aina näissä on kyse oikeasti vakavista asioista, joilla ei pidä alkaa leikkiä.
Huoh... tiedän että olen kova kärjistämään kun niikseen sattuu. Tulin varmaan ottaneeksi liian kärjekkäästi kantaa sinun viestiisi. Pahoittleen sitä, hyvä nimimerkki Pistepiste... Pitäisi laskea ensin kymmeneen ja nukkua sitten yön yli! :-)
Mihinpä sitä seepra raidoistaan pääsee.
Samoin sinulle toivotan siunausta!
Hyvä kirjoittaja, juuri tätä lähestymistapaa olisi hedelmällistä useammin viljellä. Kiitos kirjoituksestasi.
Missä tilanteessa Korinttolaiskirje on kirjoitettu?
Asiasta saisi varmaan hyviä tietoja esimerkiksi tohtori Martti Nissiseltä, joka hauskasti suomen kieltä savolaisittain muljautellen usein kertoo radio-ohjelmissakin niistä ajoista jolloin Raamatun tekstit ovat syntyneet. Millainen yhteiskunta oli ja mihin ei-toivottaviin ilmiöihin oli tarve puuttua? Mihin sen ajan tapahtumiin ja ilmiöihin tämä Paavalin käsitys liittyy?
Tätä kautta voimme tunnistaa, missä hengessä ja missä tarkoituksessa nämäkin puheena olevat ohjeet janeuvot on muistiin merkitty. Me voimme soveltaa niitä, mutta muistaen, että aikaa on kulunut -2000 vuotta ja yhteiskunta on teknologialtaan, rakenteeltaan, elinkeinoiltaan ja ihmiskäsitykseltään toinen.
Toivon että saisin tutustua joskus Raamatun eksegeetikkoon! Hmmm... tarkemmin ajatellen yksi sellainen teologi, väitellyt, onkin ystäväpiirissäni. Pitänee kysellä häneltä (tosin hän on ollut toisinaan kulmat koholla kysymysteni kanssa). :-)
Yliopistot jakvat jotain tiedon murusia meille maallikoillekin netissä.
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/VTesittely.htm
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/ihminen/
http://www.helsinki.fi/~merenlah/oppimateriaalit/index.html
Erittäin hyvä, yliopistollinen linkki Raamatun alkuperäisteksteihin ja niiden kuvaamiin maailmoihin. Näitä lukiessa alkaa sitten kyllä ymmärtämään myös Raamatun inhimillistä osuuttakin:
http://www.earlham.edu/~seidti/iam/interp_mss.html
Toinen asiallinen, teologinen:
http://www-user.uni-bremen.de/~wie/ww_tc.html
Ja komas:
http://www.geocities.com/r_grant_jones/Rick/Septuagint/spindex.htm
Kerronpa tähän tallaisen tarinan. Aluksi määrittelen tämän kertomuksen kuvitteelliseksi,
jotta teidän olisi helpompi sitä ajatella.
Vl-perheessä tyttölapsi joutui toistuvan insestin uhriksi.
Aikuistuttuaan hän avioitui vl-miehen kanssa. Heille syntyi paljon lapsia.
Naisen aviomies pahoinpiteli naista toistuvasti. Lääkäreille nainen valehteli
katkenneiden ja murtuneiden luiden ja muiden ruhjeiden syitä. Hän ei kertonut, että
aviomies pahoinpitelee häntä jatkuvasti, sillä aviomies uhakasi hakata hänet, jos kertoisi.
Naisen uskovaiset sukulaiset sekä uskonsisaret kertoivat naiselle, että jos nainen eroaa
aviomiehestään, silloin nainen joutuisi helvettiin, eikä avioeroa hyväksyttäisi seurakunnassa.
Aviomies uhkaili häntä helvetillä ja poikkeuksellisen kovilla nyrkin iskuilla, entistä voimallisimmilla tuolin hakkaamisilla
päähän jne., jos nainen puhuisi vielä toisille miehen käyttäytymisestä.
Nainen oli aivan lopussa henkisesti, eikä siis saanut tukea eikä apua uskovaisilta.
Hänen ainoa mahdollisuutensa päästä pois jatkuvasta pahoinpitelystä oli itsemurha.
Itsemurha jäi yritykseksi, mutta nainen pääsi vihdoin hoitoon: psykiatriseen sairaalaan.
Siellä hän uskalsi kertoa kaiken lapsuudestaan ja aviomiehestään. Naista tuettiin ja
pian hän muuttikin lastensa kanssa pois miehensä luota. Nainen haki avioeroa.
Vl-uskovaiset tekivät naiselle selväksi, että tämä ei voisi erota miehestään, koska niin tehdessään nainen ei
toimisi uskossa, vaan maailmallisen ihmisen tavoin.
Nainen sai avioeron. Vl-uskovaiset eivät koskaan erottaneet naista. He vain painostivat
naisen seurakunnasta ulos toistuvilla ylenkatseillaan ja huomautuksillaan naisen syntisyydestä.
Ketkä siis olivat tarinan syntiset?
Eikö syntisiä, Raamatun mukaan, olleet ne, jotka tekivät insestisiä tekoja, ja joiden uhriksi nainen joutui?
Eikö syntinen ollut naisen aviomies?
Eivätkö syntisiä olleet naisen perheenjäsenet ja uskonsisaret, jotka pelottelivat
naista helvetillä ja kehoittivat vastaanottamaan miehensä väkivaltaisuudet?
Eivätkö syntisiä ole myös kaikki ne vl-uskovaiset, jotka painostivat naisen
pois seurakunnasta, ylenkatsoivat tuota eronnutta naista ja hänen lapsiaan ja
puhuivat hänestä kuiskutellen, että hän on syntinen nainen?
Miksi se sitten on niin, että tämän tarinan henkilöistä ainoastaan naista rangaistiin?
Miksi vain häntä painostettiin, tuomittiin syntiseksi ja painostettiin pois seurakunnasta?
Eikö insestintekijöihin olisi tullut soveltaa Korinttolaiskirjeesi kohtaa?
Eikö jatkuvaa väkivaltaa tekevään mieheen olisi tullut soveltaa niitä Raamatun kohtia,
joissa viha, katkerus, kiivastus ja huuto mainitaan helvettiin johtaviksi synneiksi?
Eikö vl-uskovaisia, jotka eivät auttaneet naista, vaan ainoastaan tuomitsivat ja perässä
syntiseksi naiseksi kuiskuttelivat, tulisi soveltaa niitä Raamatun kohtia, joissa korvaankuiskuttelijat
tuomitaan helvettiin?
Mutta, tämän tarinan kaikki todelliset syntiset ovat vl-seurakunnassa kunnon uskovaisia.
Ainoastaan tämän tarinan ainoa synnitön, uhri, nainen, on todettu vl-seurakunnassa syntiseksi.
Ja siksipä hänet painostettiinkin sieltä pois.
Ehkä tämä tarina kertoo siitä, mitä minä ajattelen tämän päivän vl-seurakunnasta ja sen uskovaisien uskosta. Tiedän, että joukossanne on pienen pieni määrä ihmisiä, joilla on oikea usko ja jotka uskaltaisivat toimia oikein pelkäämättä seurakuntaa ja jotka eivät elä kaksinaamaista elämää.
Se myös kuvaa sitä, miten harhaanmennyttä on vl-uskovaisien kuvitelmat siitä, että heitä ohjaa Pyhä Henki,
kun he määrittelevät toisia syntisiksi ja alkavat syntisiksi määrittelemiään kohtaan käyttäytyä torjuvasti.
Aivan muu henki kuin Pyhä Henki saattaa toimia näissä tapauksissa.
Itkivätkö he itkevän kanssa? Kärsivätkö he kärsivän kanssa?
Auttoivatko he pahoinpitelyn uhria kuten Jeesus esimerkissään ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi tulleen miehen
kohdalla kehoitti tekemään?
Eivät. He vain ajattelivat sitä, mikä on seurakunnan sääntöjen mukaista. Ja jättivät toimimatta
oikealla tavalla, ja toimivat väärällä tavalla.
Sellainen oli tämä kuvitteellinen tarina.
Olipas omituinen ja vääristyneisiin käsityksiin pohjautuva tarina. Just joo. Keksi lisää.:(
>> Itkivätkö he itkevän kanssa? Kärsivätkö he kärsivän kanssa? >>
Kirjoititpa sinä meille tarinan, täynnä kipeitä ja vaikeita asioita. Luulen että lukijoille ei ihan avaudu se, mihin pyrit kirjoituksellasi.
Voi olla että lukijoiden on vaikea ottaa kantaa.
Tapaus jota kuvasit on joillekin ihmisille ollut ja on tänä päivänäkin monille julmaa todellisuutta. Insestiä on esiintynyt aina, mutta se on ollut tabu. Sen uhrit ovat vaienneet.
Onneksi eivät vaikene enää, ainakaan yhtä yleisesti. Hirvittävä rikos ei ole uhrin syytä! Syyllinen on saatava vastuuseen. Myös ne lähipiirin ihmiset joilla onolut tietoa saiastamutta jotka eivät puuttuneet asiaan, ovat vastuussa.
On myös hyvin tavallista, tutkimusten mukaan, että insestin uhri joutuu elämässään myös myöhemmin väkivallan uhriksi, kuten tässäkin tapauksessa.
Lähipiiri ja -yhteisö on vaikean asian edessä. Kuka voi puuttua asiaan? Kenelle se "kuuluu"? Kun on kyseessä avioliitto, sen ongelmiin on tunnetusti vaikea puuttua muiden kuin ihan lähimpien ystävien - ja tietenkin ammattiauttajien. Kannattaa lähteä hakemaan apua.
Kirjoitit siitä että kukaan ei auttanut, eivät uskoviset matkaystävät.
>> Eivät. He vain ajattelivat sitä, mikä on seurakunnan sääntöjen mukaista. Ja jättivät toimimatta
oikealla tavalla, ja toimivat väärällä tavalla.>>
Tuo kokemus on varmasti sietämättömän kipeä asia. Pahoja ja julmia asioita piilotellaan, ne vaietaan, perheessä, kylässä, kirkon ja uskonnollisten ryhmien piirissä. Tämä on surullisen tosiasia. Kun tiedämme jonkin asian, kutenkuvatun väkivallan, se tieto asettaa meidät vastuuseen: toimimmeko sen tiedon mukaan? Yritämmekö auttaa lähimmäisen ahdingossa.
Olen ymmärtänyt että nykyisin eivät vl-uskovaiset suhtaudu avioeroon enää yhtä tiukasti. Eroaminen on hyväksytty ratkaisu jos liitossa on väkivaltaa. Tämän nyt sanoo itsestäänselvästi jokaiselle omatunto.
Olen myös kuullut, että avioliitto-ongelmiin joutunut vl-pari voi käyttää hyväkseen vl-yhteisön tukiryhmiä ja selvitellä välejään yhdessä perheen ulkopuolisten, mutta kuitenkikn vl-uskovaisten auttamana. Tällaistakin todella esiintyy, saattaa olla hyväkin ratkaisu.
Itse tosin kääntyisin ammattimaisten asiantuntijoiden puoleen.
Onkohan logiikkasi ihan aukoton. Ne vl-perheet joita tunnen ovat kaikki sellaisia joissa kaikki lapset ovat aikuistuessaankin pitäytyneet vanhoillislestadiolaisena ja rauhanyhdistysten piirissä. On joitakin yksittäisiä poikkeuksia. Kun perheet ovat suuria, ei yhden tai kahden erilleen jättäytyminen vielä merkitse SRK:n jäsenistössä mitään.
Itse uskon että vl-liike päinvastoin kasvaa.
Se voi vielä varmistaa kasvun jatkossakin muuttumalla pikkuhiljaa sellaiseen suuntaan, ettei niin moni jättäydy pois.
Mitä nykyihmisiltä puuttuu? Elämyksiä, syviä massaelämyksiä, suuren joukon kanssa koettavia tunnekokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä haetaan jalkapallosta, jääkiekosta, kansallisista urheilutarinoista. Nyt urheilutarinat ja niiden massasuosio on hiipunut kun urheilukin on syyllistynyt moraalittomuuksiin, väärinkäytöksiin.
Jäljellä on enää uskonto.
Uskonto on tulevaisuuden rahasampo.
Joh.ev.16 luku.Näitä olen minä puhunut teille,ettette pahenisi. He panevat teitä pannaan .Ja aika tulee,että jokainen ,joka teidät tappaa se luulee tekevänsä Jumalalle palvelukse
Ja näitä he tekevät teille ettei he tunne Isää eikä minua.
Olen todennut, että kahden kesken keskustellessa vanhoillislest. ystäväni kanssa hän on hyvin lämmin ja suvaitsevainen ihminen. Hän ei tuomitse toisia.
Hän on rauhanyhdistyksen jäsen, mutta ei pidä kiinni teidän oppinne siitä kohdasta, että kaikki muut joutuvat kadotukseen.
Olemme molemmat paljon yhdessä erään harrastuksen parissa, ja siihen liittyvillä matkoilla on ollut aikaa keskustella syvällisemminkin (siitä syystä seuraan tätäkin palstaa).
Hän on sanonut suoraan ettei se yksi ainoa oikea -tulkinta ole oikeastaan raamatullinen mutta kuuluu vanhoillislestadiolaiseen perinteeseen niin voimakkaana ettei sitä hevin muuteta. Minusta tuntuu että hän tuntee asian ja saattaa olla oikeassakin. Mikä asema perinteeseen nojutuville normeille annetaan? Eikö Raamatun pitäisi olla ylin ohje??
Minua kyllä kiinnostaisi kuulla, miten yleinen teillä on edelleen se käsitys että vain yksi joukko on oikeita kristittyjä ja muut ovat helvetin omia.
Olisi hyvä jos joku vl näkisi vaivaa ja kertoisi miten hänen lähipiirissään uskotaan tästä. On sanottu että koulutettu uskovaiset eivät mielellään kaikkia muita torju eivätkä tuomitse. Itselläni on asiasta vähän toisenlainen kuva. Kyllämyös akateemiset sukulaiseni ovat sitä mieltä että minä olen ei vl:nä kadotuksen lapsi, kun taas vain he pelastuvat.
Mutta kuten tuosta ylläolevasta näkyy, toisenalistakin käsityst on pidetty esillä.
Vähän niin kuin se entinen Mikkelin mies, joka arvelli että Mikkää ei oo niin varmoo ku epävarma... Että kukapa siitä tietää jos joku muukin joka _uskoo_, pääsee taivaaseen, jossain muussa joukossa. Vaikka itselle soveltuisikin sitten parhaiten tämä Lestadiuksen usko.
Eivät uskovaiset/ihmiset voi ketään tuomita, tuomio on Jumalan.
Raamatussa puhutaan hyvin selvästi siitä, että on olemassa yksi lammashuone ja yksi paimen. On olemassa siis yksi oppi, yksi Jumalanvaltakunta. Ei ole olemassa muita kuin uskovaisia, jotka uskovat kaikissa asioissa samalla tavalla, ja epäuskoisia - jotka eivä usko tai joita Jumalan armo ei ole kohdannut.
Uskovaisilla on poikkeuksetta yhä edelleen sama käsitys. Vain tästä joukosta perii iankaikkisen elämän.
Tämän aiheketjun aloittajalle haluaisin todeta sen, etteivät mitkään noista mainitsemistasi asioista (mitä tulee muuttumaan vanhoillislestadiolaisuudessa) tule muuttumaan uskovaisten keskuudessa. Jumalan sana pysyy aina ja iankaikkisesti samana, vaikka maailma ja olosuhteet muuttuvat.
Samoin myöskin haluaisin Paulalle todeta sen, ettei meikäläisten keskuudessa ole näistä asioista eri mielipiteitä. He jotka eri mielipiteitä esittävät, eivät ole ehkä enää osallisia uskomisen lahjasta.
Haluaisin korostaa myöskin nöyryyttä ja Jumalan pelkoa.. Ihminen ei itse voi päättä myöskään, että haluaisi uskoa syntinsä anteeksi. Jos Jumala ei anna synnintuntoa, on mahdotonta tulla uskovaiseksi.
Kehoittaisin tulemaan seroihin ja kuuntelemaan...
Hyvä Qwerty!
Mukavaa saada viesti noin hauskalta ja tunnetulta nimimerkiltä! :-)
Tämä tuli nyt selväksi:
"Uskovaisilla on poikkeuksetta yhä edelleen sama käsitys. Vain tästä joukosta perii iankaikkisen elämän."
Vain tästä joukosta.
Kiitos vaivannäöstäsi, oli hyvä että kerroit. Sinä arvelet edelleen, että vähäsen varovaisemmin näihin asioihin suhtautuvat vl-uskovaiset saattavat ollakin jo joutuneet väärille teille. "Ehkä."
Asiasta on tosiaan täälläkin uskovaisilla erilaisia kantoja.
1. Sinä edustat kaikkien jyrkintä linjaa: vain vl-joukossa pelastuu.
2. Jotkut muut vl:t sanovat: "Raamatun mukaan se joka uskoo, pelastuu. En osaa sanoa muissa yhteisöissä uskovien asioista, siellä voi olla uskovia tai voi olla olematta."
3. Kolmas ryhmä vl-uskovaisia sanoo, että ei voi eikä halua ottaa lainkaan kantaa kenekään sielun tilaan eikä mihinkään ryhmään, uskoipa tai ei, mutta hän itse saa hengellisen ravintonsa ja syntinsä anteeksi vl-liikkeeessä, johon on "tottunut" ja jossa on kaikki ystävät, sukulaiset ja muut sosiaaliset verkostot.
Näyttää siis olevan selvästi ainakin kolme erilaista linjaa. Diversiteetti on saapunut rauhanyhdistyksiinkin! :-)
Ja hyvä niin.
On monta uskoa päällä maan
ja ne toinen toistansa kiittää... (E. Leino)
Alkuseurakunnan jälkeisinä vuosisatoina varhainen kristinusko oli vain pieni vähemmistä Rooman valtakunnassa. Se suhtautui kielteisesti valtakulttuuriin, mm. Rooman sotalaitokseen ja tapoihin. Se eristäytyi omaksi lahkokseen. Kun vuosisadat kuluivat ja lähetystyötä tehtiin, lisääntyi kristittyjen määrä. Kristinuskosta kasvoi arvostettu ja merkittävä vaikuttaja. Lopulta poliittisten suhdanteiden takia, tarkoituksenmukaisuussyistä, kristinuskosta tehtiin koko Rooman valtakunnan virallinen valtauskonto.
Siinä vaiheessa se oli muuttanut alkukirkon menettelytapoja, perinnäissääntöjä ja oppejaan monen monta kertaa. Kirkolliskokouksia oli vuosisatojen mittaan pidetty monia, pyhimyksiä nimetty ja Raamatun tekstivalikoimaa punnittu. Oppista oli käyty lukuisia raatelevia kiistoja. Kuka milloinkin voitti. Ilman näitä lukemattomia muutoksia ja mukautumia kristinusko ei olisi menestynyt eikä kasvanut. Ilman muutoksia siitä ei olisi koskaan voinut tulla yhtä maailman laajimmille levinneistä uskonnoista. Kannattaa tutustua kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen historiaan.
Vanhoillislestadiolaisuus on nyt tilanteessa, jossa sillä on liian paljon menetettävänään jotta se voisi jäädä muuttumatta. Muuttuneista käytännöistä ei kuitenkaan tiedoteta, ei tietenkään, ainakana tavallisille riviuskovaisille. Muutokset se toteutetaan pikkuhiljaa ja huomaamatta. Samaan aikaan esiinnytään korostetusti perinteiden vankkana kannattajana. Näin ylläpidetään kannattajien luottamus. Mainio esimerkki oli Perhon suviseurojen kannanotto, jossa hyökättiin homoseksuaaleja vastaan. Se voitiin tässä vaiheessa vielä turvallisesti tehdä ja saada myös ei-vl:n konservatiivisimpien kannatuksen puolelleen, asiahan on tavallisille rivisuomalaiselle yhäkin melko eksoottinen. Itseä heikompia eli homoja loukkaamalla voidaan huoletta turvallisesti elämöidä konservatiivisuudella, ainakaan vielä ei siten astuta kenenkään Isokenkäisen Miehen varpaille.
Suhtautuminen kirkossa hyväksyttyyn naispappeuteen on malliesimerkki vl-liikkeessä sovelletusta taitavasta taktiikasta. Ei tästä vl-opin kanssa jyrkästi ristiriidassa olevasta asiasta kannata kirkon piirissä "tehrä ny numeroo" – toimitaan tässä nyt ihan k-si sukassa kuten ennenkin. Ollaan suvaitsevinamme heitä, eiväthän naispapit joka tapauksessa kuitenkaan pääse taivaaseen – eikä heillä sikstoisekseen ole mitään valtaa kirkossa. Naiset ovat vaarattomia. Väliäkö siis sillä vaikka he kirkossa heiluvatkin.
Vl-liikkeelle ev.lut.-kirkko on tärkeä strateginen kumppani. Kirkolle taas on VL-liikkeestä etua. Siksi kirkko pitää sopimuksen omalta puoleltaan: ei puutu vanhoillislestadiolaisten yhteisön takavuosien väärinkäytöksiin eikä naistyöntekijäöiden tai homojen sortoon. Casa Nostra.
Vl-liike on saanut Sielunviholliselta "tarjouksen, josta se ei voi kieltäytyä".
Sen nimi on valta.
XX
Jumalan sana pysyy aina ja iankaikkisesti samana, vaikka maailma ja olosuhteet muuttuvat.
XX
Tässä olen samaa mieltä.
Mutta koetetaanpa nyt pysyä asiassa.
Aloittaja ei puhunut Jumalan sanan muuttumisesta, vaan vl-liikkeen kielloista ja perinnäissäännöistä. Raamatussa ei ole määritelty synniksi tai muutoin kielletyksi televison hankkimista eikä katsomista, ei myöskään syntyvyyden säännöstelyä. On ollut aikoja jolloin uskovaiset ovat pitäneet pahana ja pirun keksintöinä radiota tai polkupyörää. Niidenkin suhteen on tapahtunut muutos. Sama muutos, joka on tietenkin näin konservatiivisessa liikkeessä hitaampaa kuin muussa yhteiskunnassa, tulee ilmanmuutta tapahtumaan näiden television ja ehkäisyn kohdalla. Ei se ole muuten edes uhkaavaa, että suhtautuminen niihin muuttuu. Eiväthän ne perustu Raamattuun.
Lestadiolaisillako olisi valtaa?
Älä naurata. Jos on joku joskus kunnanvaltuustoon päässytkin, ei hän vielä vallankumousta tee.
Ainla täällä Pohjois-Suomessa luulotellaan että ihan kohta SRK:n juntta ottaa vallan! Turha pelko mutta pitäähän sitä ihmisen saada jännitystä.
tästä kirjoituksesta.
Luin koko litanian, kaikki tähän vastatut, siinäpä kirjavia kommentteja aiheeseen. En ymmärrä, miksi aiheen esiinnostaneella on tarve ajatella, ettei vl-usko voisi pysyä samanlaisena, miksi sen pitäisi hajota ja maallistua? Miksi oletat, että niin väistämättä käy? Onko yhtenäinen uskovaisten joukko niin uhkaava tai itselle vaikea kohdata, että se pitäisi saada hajoitetuksi?
Ei vl-uskovaisilla, siis SRK-lestadiolaisilla ole mitään junttaa, ei valtapyrkimyksiä, ei omaisuutta ja tarvetta siksi säilyttää yhtenäinen liike. Ei tavallisen uskovaisen ajatuksista päätä Oulu, ei suviseurat, eivätkä eriseurat ole minkään johtoporukan päätöksellä syntyneet. Sisäiset hajaannukset tulevat siitä, että on joukko, joka on luopunut ja he "nousevat esiin". Eriseuroja on ollut aina, ja varmasti tulee olemaan jatkossakin.
Se, ettei Perhon suviseurojen julkilausumassa lueteltu kaikkia syntejä, joihin ihminen voisi joutua, ei minusta ole mitenkään ihme. Onko jonkun mielestä? Se, ettei ehkäisyä mainittu, ei ole minusta mikään uutinen. Uskovaisilla ei ole säännöstöä, miten asiat pitää tehdä. Lakikirjaa emme lue, vaan seuraamme omantuntomme ja seurakunnan ääntä. Puhtaalla omallatunnolla on samaa mieltä kuin seurakunta sen opetuksista. Se on sitä pienen lapsen vapautta, kun tuntee, että on saanut pahat tekonsa ja ajatuksensa uskoa anteeksi. Synti on sitä, mikä erottaa ihmistä Jumalasta.
On totta, että löytyy varmasti paljon niitä seuroissa käyviä, jotka eivät ajattele samoin kuin seurakunta opettaa. Kaikista ei tiedetä, joistakin tiedetäänkin. Mutta Jumala tietää. Usko on henkilökohtainen asia, ei yhteisöllinen viime kädessä. Se, miten ihminen pelastuu, on vl-uskovaisilla se olennainen sanoma, ei muu.
Olen samaa mieltä siitä, että ne, jotka puhuvat vastoin seurakunnan opetusta, ovat menettäneet uskomisen lahjan.
...yritin itsekin kahlata avausta lävitse, mutta se meni niin paljon puun ja heinän puolelle, etten viitsinyt jatkaa....
Luin muutama päivä sitten keskustelun läpi ja tulin toisenlaiseen päätelmään kuin sinä. On olemassa selvästi ristiriita vl-opetuksen ja käytännön välillä. Olisi älyllinen itsemurha kiistää tämä. Nuorten piirissä otetaan tämä asia vakavasti.
Virallinen opetus seuroissa puhuu muuttumattomuudesta ja korostaa syntinä television ta ehkäisyä (puhumattakaan hiusten värjäämisestä!). Niiden kohdalla on kuitenkin jo nyt tapahtumassa käytännössä muutos, aivan samoin kuin on tapahtunut aikaisemminkin kun on ollut kyse ulkonaisista "isäin perinnesäännöistä" joita ei olisi pitänyt koskaan synniksi julistaakaan.
Se että nuoremman polven uskovaisia askarruttavasta asiasta keskustellaan täällä, ei ole ihmeteltävää.
nimi on "luopumus".
Se tapahtuu yksilötasolla, eikä puolustukseksi riitä se, että ´meitä on paljon´.
Jumalan sana ja julistus on muuttumaton.
Nehän kielletään Uudessa Testamentissa.
Sanoit:
"Puhtaalla omallatunnolla on samaa mieltä kuin seurakunta sen opetuksista."
Onko tuo todella muidenkin kanta, siis ihan yleinen teidän yhteisössänne?
Samaa mieltä olemallako autuaaksi tullaan, ei sydämen uskolla?
Tuolla lausumalla te lisäksi ilmaisette, että teidän yhteisössänne ei ole mielipiteen eikä avoimen keskustelun vapautta. Jos yhtään erilaista kantaa rohkenee edes ehdottaa keskustelun aiheeksi, tulee heti leimatuksi epäilyttäväksi henkilöksi jolla on jotkain syntiä omallatunnolla.
Kaikkien on oltava kaikesta samaa mieltä tai taivaspaikka menee...!
Kirjoitit:
"Olen samaa mieltä siitä, että ne, jotka puhuvat vastoin seurakunnan opetusta, ovat menettäneet uskomisen lahjan."
Yleisesti näin voidaan sanoa. Mutta on myös hyvä pitää mielessä että seurakunta (eikä myöskään ry:n johtokunta) ole erehtymätön. Ainoat tapahtuneet virheet eivät ole kuitenkaan 70-luvulta.
Yleisesti mielestäsi siis seurakunta ja sen "ääni" on erehtymätön, niinkö?
1970-luvun jälkeenkin on sattunut joitakin yksittäisiä erehdyksiä, väität. Millaisia ylilyöntejä mahdat tarkoittaa?
Raha-asioiden puolellahan ne ikävimmät kiistat on käyty, mutta kulisseissa.
Niinhän se on että muutos uhkaa, silloin kun oma usko on rakennettu muuttumattomuudelle ja yhteisön erehtymättömyydelle.
Mutta jos usko on rakennettu Jumalan Sanaan, armoevankeliumiin, silloin eivät mitkään kuttuuriin, perinteisiin tai ihmisten luuloihin perustuvat muuttumiset uskovaisen turvallisuutta uhkaa.
Silloin asioista voi myös vapaasti keskustella.
"Ja kaikki kansa sanokoon aamen."
Jumalan valtakunnan työtä on aina tehty parattujen varoilla.
"Jumalan valtakunnan" työhön 60-luvulla mm. Neuvostoliiton salaiselta palvelulta KGB:ltä. Näin kertoo dokumentteihin perustuva Suomen Akatemian rahoittama tutkimus.