Pääsinpäs yliopistoon kieliä lukemaan. Kysyisin kuitenkin teiltä tietävämmiltä, että kuinka hyvin ihmiset yleensä puhuvat pääainekieltään näin alussa, minua nääs jännittää koska hain "huonoimpaan" kieleeni eli siihen jota vähiten osaan -ja siis pääsin! Puhun kolmea muuta kieltä paljon paremmin, mutta tämä kuitenkin nyt kiinnosti eniten, ja haluan oppia sitä mahd. hyvin... -ja mikäs parempaa siihen tarkoitukseen kuin yliopisto-opinnot. Mutta kuinkas kuseen sitä joutuu ontuvalla taidolla? Vähän hermona kun varmasti pitää heti kättelyssä ruveta haastamaan porukan edessä...
Olen tietty vielä sitä tyyppiä, joka ei pysty vain pälättämään vaikka menisikin väärin. Perfektionisti siis. -huoh-
Olen tietty vielä sitä tyyppiä, joka ei pysty vain pälättämään vaikka menisikin väärin. Perfektionisti siis. -huoh-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luonnollisesti englantia osataan paljon paremmin kuin vaikka jotain italiaa.
Täältä saat luultavasti todella hyviä vastauksia.
Rupea Hospitalityclub.org:in aktiivijäseneksi, majoita siis ulkomaisia reppuselkäsiä nuoria, niin sun on pakko puhua sitä englantia. Siinä vaiheessa, kun keskustelu käy kuumimmillaan, ei ehdi miettiä oikeaoppisia pronaunssioneita, eikä sanajärjestyksiä (tulevat luonnostaan jos on tullakseen). Samalla oppii tajuamaan sen, että ei se kielioppi ole tärkeintä, ihmiset kyllä ymmärtää puhetta vaikka vähän virheitä tuliskin. Ja oppii hyväksymään oman epätäydellisyytensä.
Samalla oppii puhumaan jokapäiväistä englantia. Ja saa kavereita ympäri maapallon!
Nimimerkillä: hostannut kymmeniä ihmisiä englanniksi, Hki.
Nyt ei ole englannista kyse, englantia puhun äidinkielitasolla, olen puhunut sitä lapsesta asti. Kyse nyt siis näistä muista: italia, ranska, espanja, saksa..? Kuinka hyvin näiden kielten opiskelijat puhuvat alussa?
oon vähän miettiny tuota samaa... oon siis _muuta_kun_englantia menos lukeen. ainaskin jyväskylässä muutama vuos takaperin (kaverin alottaessa saksan opiskelut siellä) käytiin alkuun ihan kaikki perusasiat läpi. -oli lappua ja lippua jos oli huone huonekaluineen ja siihen oli kirjotettu kaikki saksaks. osa siis aivan samaa kun kielen opiskelun alkaessa peruskoulussa :) vauhti vaan hiukan eri. mutta tällä esimerkilläni hain vaan sitä, et vaikkei se kielitaito vielä niin hirmuhyvä oiskaan niin työtä tekemällä sitä pystyy kyl korottaan :D niin juu, ja itse en oo mikään ulkomailla puolta elämääni viettäny taikka et toinen vanhemmista ois jostain saksasta-ranskasta-italiasta kotosin. ihan suomalainen tytteli ja kirjoitin magnan kielestä, jota lähden nyt sit opiskeleen. mutta uskon että pärjään. ja niin pärjäät sinäkin! tsemppiä opiskeluihin :D
Itse olen opiskellut kieliä (ruotsia ja saksaa), ja kyllä siellä alussa kaikkia yhtä paljon jännittää. Harva osaa huippuhyvin opiskelujen alussa, mutta moni lopussa. Pitää vain uskaltaa harjoitella - eikä sekään tarkoita, että heti ensimmäisenä päivänä pitäisi olla suunapäänä pärjätäkseen. Kielissä on usein pienet ryhmäkoot, ja ryhmän tuki auttaa paljon. Kannattaa panostaa siis omien opintojen ohella myös ryhmähenkeen kaikin mahdollisin tavoin - se henki kantaa läpi jännityksen ja alkuvaikeuksien, koska sitä opiskeltavaa kieltähän siellä puhutaan, jännitti tai ei.
Itselläni on pääaineena käännöstiede (saksa) ja alussa opiskelijoiden tasoero oli kyllä huomattava. Toiset olivat viettäneet aikaa saksankielisessä maassa useamman vuoden, toiset tulivat yliopistoon ihan koulupohjalta. Mutta ei syytä huoleen, tasoerot kyllä tasoittuvat hyvin nopeasti!
Ensimmäisenä vuotena meillä ainakin keskityttiin lähinnä kielitaidon syventämiseen, eli lähinnä meillä oli erilaisia puhe- ja kirjoitusviestinnän kursseja. Niillä pyrittiin vahvistamaan jokaisen kielitaitoa, laajentamaan sanavarastoa ja eritoten tuomaan varmuutta kielenkäyttöön. Vasta seuraavana vuonna aloimme harjoitella itse kääntämistä toden teolla. Ja koska suurin osa kursseista on saksan kielellä, oppii sitä väkisinkin hyväksi kielenkäyttäjäksi!