Olen vasta tämän kesän loppupuolella "löytänyt" tämän viiskymppisten foorumin tai ylipäätään nettikeskustelut. Jostain syystä oma pitkä avo- myöhemmin aviosuhde on tuntunut jumahtaneen paikoilleen, välillä jo epäilin tunteiden vallan kuolleen. Kun olen täällä seuraillut kuinka onnettomia ja surkeita parisuhteet ovat; lihavia vaimoja, kaljamaha miehiä, seksinpuutetta, sohvalla makaamista etc., riitelyä, riitelyä... Tänään oivalsin sen tosiasian, että minun vielä kuukausi sitten aivan toimimaton suhteeni onkin ihan hyvä, kerrassaan harvinaisen toimiva. Hyvä puoliso, uskollinen ja työteliäs, huomioonottava ja hyvä kumppani. Tosi mies. Seksikin on aina sujunut mukavasti. Hän on sopivasti seurallinen, muttei mikään suupaltti. Koskaan ei ole minua mollannut, saatikka lyönyt. Loppujen lopuksi meillä on ihan hauskaakin yhdessä, varsinkin jos joskus saadaan olla kaksistaan. Tiedän sitäpaitsi, että olen hänen elämänsä ykkösasia. Ongelma onkin ollut minun korvieni välissä!! Tänään päätin, että tämä alkanut parisuhteen lukuvuosi pyhitetään oman suhteen hoitamiselle ja hellimiselle, etsitään yhdessä se kadoksissa ollut "kipinä". Seuratkaa perässä - yritetään nähdä hyvät asiat, ei pelkkiä huonoja!
Opin täältä
jotain tärkeää...
11719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikuttavathan tämänkin palstan suhteet toimivan, kirjoituksista päätellen ainakin ne sivusuhteet!
suurin osa naisista ovat varmaan tyytyväisiä
kumppaneihinsa, mutta miehet tuntuu olevan
onnettomia. Mistähän sellainen ilmiö johtuu?
Vastailen vaan kun meitä 50 naisia aliarvioidaan.
johtuu;D
Olisiko miehillä vähän viidenkympinvillitystä, avioliitto alkaa tympiä ja katseet kääntyy nuorempiin?
peräti penikkatautia?
ukoille käy vanhemmatkin mimmit ku omansa on...
tulee nelikymppisinä tgai vähän yli sellainen tunne, että tätäkö tämä elämä nyt olikin. Sitten rapäistään. Otetaan avioero tai muuten salarakkaissa rillutellaan ja saadaan se avioero. Aikansa rilluteltuaan huomataan, mitä kaikkea tulikaan menetettyä, mutta katumus on turhaa. Mennyt mikä mennyt.
Miehillä taas viidenkympin villitys on sitä, että kun paukut alkaa loppumaan, pitää ne tuhlata mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kun se vielä toimii. Ja säännöllisellä käytöllä toimiikin pitkään. Jos ei käytetä, tulee miehestä alatoopiEinari.
Jos akka on kuin tuuliviiri, ja menee tuulten mukana, niin kyllä siinä hiljaisempikin Einari miettii:oisko seuraavana esittää ,käyntiä "kallon kutistajalla::::)
Noin kun olet hienon asian oivaltanut, niin saako sitä omaa ajatustaan niin vain kääntymään. Jos vielä äsken tuntui suhde kuolleelta, niin miten sen siitä saa äkkiä lämpeämään uudelleen??? Montaa kertaa olen ihmetellyt - naiset ja miehet kun ovat eri planeetoilta - mitkä ovat oikeasti ne asiat, jotka miestä ja naista kumppanissa ärsyttävät. Tähän voisi vaikka alkaa kirjaamaan konkreettisia asioita, joskus ihan pieniäkin, jotka naisessa / miehessä ärsyttävät tämän ikäisenä (parisuhteessa). Kukin voisi sitten miettiä omassa itsessään, voisiko tehdä jotain asian parantamiseksi.
kun mies ei kuuntele eikä ota tosissaan. Esim. kun tarvitset apua, niin joo, joo kohta, kohta... tilanne on mennyt jo ohi ja taas jäi vaimolle paha mieli!
- vai mitä?