Mahtaisiko olla kolmenkympin kriisi vähän myöhässä...haluaisin ihan mielettömästi rakastua.Olen naimisissa ja rakastan kyllä (luultavasti) miestäni,mutta viimeaikoina tuntuu että kaikki on vain harmaata mössöä.Haaveilen ja näen jatkuvasti unia, että rakastun johonkin ihanaan mieheen.Rakastumisen huuma on niin kiduttavaa ja kuitenkin niin ihanaa.Jokin aika sitten minulla olikin pieni ihastuminen, tosin toinen osapuoli ei edes tiennyt sitä.En haluaisi miestäni pettää..mutta voi tätä kamalaa rakstumisen tarvetta!! Kyse ei ole seksistä.Olenkohan aivan sekaisin päästäni vai onko jollain vastaavaa?
Kriisikö?
rakkaus kateissa
132118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä voin ihan suoraan sanoa,että minä en ainakaan enää rakasta nyk.sohvankuluttajaa.
kun elämä menee kaverisuhteeksi,pidän ihan normaalina sitä,että kaipaa elämäänsä muutakin
kuin sitä samaa vanhaa paskaa!!
eikö olekkin vain ihana tunne,kun huomaa ihastuneensa johonkin immeiseen....
kyllä vain, kaikkihan sen tunteen tietää jos vain joskus on ollut rakastunut.Pelottaa vaan, että jos nää haaveet etenee ajatuksen tasolta ihan tosielämään. Muutaman kerran on tullut tilaisuus jonka tosin olen jättänyt käyttämättä ja jälkikäteen miettinyt että olisiko sittenkin pitänyt antaa palaa vaan.En kyllä ikänä olisi itsestäni uskonut..ihminen joka ei voi sietää minkään sortin pettureita.Haluisin vaan jotain mikä sävähdyttäisi tätä kuivaa elämää edes hetkeksi..
tunne pode yhtään huonoa omaatuntoa,vaikka nyt tekisin mitä.kun ukko on tajuamaton,petollinen sohvakasvi,en näe mitään syytä,miksi minun pitäisi tässä iässä jo elää niinkuin joku kalkkeutunut vanha mummu...
taitaa olla niin että olet täysin oikeassa..mitä sitä jahkaamaan.Seuraavan kerran kun jotain säpinää tiedossa ois niin anti mennä vaan.Ajattelen liikaa aina muiden tunteita tai ukolla tuskin niitä on,mutta en kuitenkaan eroakaan haluisi.Haluan vain olla rakastunut!! Toista miestä en enää ala "kouluttamaan" jos tämä joskus päättyy.Taidan alkaa viettämään kaksoiselämää,heh! Toisaalla ukko,koti ja lapsi ja jossain muualla se jotain muuta.Kai tähän tietty joka viisas sanoo ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen jne. So what!
Luin ihmeissäni tätä viestiketjua. Miksi olette vielä naimisissa kun ajattelette noin?
Ei omakaan liittoni toiminut, mutta pettäminen ei kyllä tullut mieleeni.
Oletteko puhuneet tarpeeksi miestenne kanssa näistä asioista?
Päiväuniahan on meillä kaikilla joskus,mutta
Sori, nyt en vaan ymmärrä teitä..
se vaan nyt on mennyt siihen pisteeseen,ettei kumpikaan mitään yritä pelastaa.
en tiedä onko tuo ukko tyytyväinen elämäänsä,kun ei se puhu eikä pukahda.
telkkaria tuijottaa,sanat saa nyhtää ulos....
ei tajua,vaikka olen yrittänyt keskustella asioista monta kertaa.
olenkin nyt antanut olla.juurtukoot sohvaperuna sohvaan kiinni.minä en halua,että minun elämäni olisi tässä...
odotan kuitenkin,että tulee vain oikea aika joskus kertoa lapsille,silloin nostan kissan pöydälle!
en ole pettämässä ketään,vaikka ukkoni minulle on sen tehnytkin.
kyllä minä pistän välit ekaks poikki ja menoks...
ja minä en ole naimisissa,avoliitossa kylläkin.
Siis olette lasten vuoksi vielä yhdessä.
On kuluttavaa elää noin. Anna miehelle viimeinen varoitus... nyt puhut tai..!!!!
Mutta toisaalta jos rakkaus loppuu, miksi jatkaa?
tietäisit kuinka olen yrittänyt....olen välillä
antanut tulla täydeltä laidalta,mutta turhaa mikä turhaa....
kuitenkin pääsyy,miksi aion ottaa jossain vaiheessa hatkat,on se,että en luota enää pätkääkään...
Onnea tuleviin päiviisi! En tarkoittanut sinua loukata.
Tuo vain pisti kirjoittamaan kun melkein kehoitit häntä (rakkaus kateissa) pettämään miestään.Pettäminen on tätä päivää, elän sen asian suhteen viime vuosisataa..
Turha syyllistää Mii-sua ei hän mielestäni minua kehoittanut pettämään lähinnä totesi vain samaa kuin minäkin.Tai rivien välistä ymmärsin että hänenkin elämänsä on tällaista tasapaksua tylsyyttä ja olisi ihana tuntea se rakastumisen tunne.En aio miestäni varmaankaan koskaan pettämään lähteä en itseni,en hänen enkä etenkään lapsenikaan tähden.Kyllä minä hänestä yhä pidän mutta rakkaudesta en ole niinkään varma.Kaipaan vaan sitä ihanaa kipristelyä vatsanpohjassa ja pieniä kosketuksia jotka tuntuvat sähkön lailla koko kropassa silloin kun on juuri rakastunut.Nykyinen olotila on niin tyhjä ja elämä ei maistu miltään.
halua kenenkään pettävän toista!
huomasin itsekkin,että kirjoituksestani saisi hyvin sellaisen kuvan.
mielummin kannattaa katsoa ja miettiä,onko suhde vielä jatkamisen arvoinen.ja voi yrittää(jos haluaa)korjata suhteen ongelmia.
jos siinä yhteisessä elämässä ei ole enää kumpikaan onnellinen,miksi tuhlata lyhyttä elämää kittuuttamiseen??
Kohdista tunteesi aviomieheesi, hanelle ne kuuluvat!
Oletko koskan tullut ajatelleeksi etta miehesikin saattaa alkaa kyllastya sinuun.
Nyt vain yhdessa puhaltaman tuohon sammumaisillaan olevan liekkiin.