Lyhyesti: Minulla on ollut pitkä ja kuuma ja raakkaudentäyteinen suhde, jossa aluksi me molemmat olimme pitkään tahoillamme naimisissa. Pitkään salailusta kärsittyäni, lopulta erosin puolisostani, ja aivan selvästi olen vuosia tavoitellut avoimempaa, rohkeampaa elämää. Näyttää siltä, että rakastettuni todennäköisesti haluaa pysyä kaapissa ja piilossa (ei kerro puolisolleen, ei halua erota, pelkää paljastumista), ja kaikkien keskustelujen jälkeen alkaa tuntua siltä, että rakkaudesta huolimatta suhde kuolee, ei voi pakottaa toista esiin piilostaan, toisaalta minua ei voi enää pakottaa kaappiin.
Tuntuu että tarvitsisin jonkinlaista vertaistukiryhmää tai jotain muuta inhimillistä apua salaisesta rakkaussuhteesta toipumiseen. Tiedättekö hyviä foorumeita tai onko jollain itsellään rakantavia neuvoja tai muita elämänohjeita..
Tuntuu että tarvitsisin jonkinlaista vertaistukiryhmää tai jotain muuta inhimillistä apua salaisesta rakkaussuhteesta toipumiseen. Tiedättekö hyviä foorumeita tai onko jollain itsellään rakantavia neuvoja tai muita elämänohjeita..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on vähän samankaltainen juttu elämässäni. Erona vain se, ettei kumpikaan vielä ole naimisissa (mies elää avoliitossa kuitenkin). Myös minä haluaisin kuulla, miten tällaisissa tilanteissa muille on käynyt? Rakkautta välillämme on (sitä ei ole tarvinnut epäillä). Haluaisin uskoa, että se meidät vielä jonain päivänä yhteen vie. Mutta tottakai oon joutunut miettimään myös sitä, että jos jonain päivänä pitää luovuttaa, yrittää unohtaa ja kätkeä tunteensa. Miten siitä selviäisin...
...vaimolle teidän suhteestanne!Itse ainakin toivoisin että "toinen nainen" ottaisi rohkeasti puhelimen käteen ja kertoisi suhteestaan mieheeni. Paljon vähemmän kärsijöitä ja vaimokin voisi lähteä etsimään jotain parempaa...SINÄ SAISIT MIEHEN OMAKSESI! Eikö kannata? =) Itse en toellakaan suuttuisi jos yllättäen toinen nainen ilmottaisi asiasta vaan päinvastoin, hyppisin ilosta kattoon kun olisi viimeinkin kunnon syy lopettaa mitäänsanomaton suhde!t:vaimo ja 3 lapsen äiti
Ymmärrän näkökantasi. Minulle se ei kuitenkaan olisi mikään ratkaisu, koska eihän mies ole mikään tavara, joka saadaan kun joku päästää irti, vaan tietysti haluaisinkin tämän miehen "omakseni" vain siinä tapauksessa että se olisi täysillä hänen omakin tahtonsa, ja ratkaisu pitäisi silloin tulla häneltä. Sitä paitsi tiedän, että heidän suhteensa ei kaikin puolin ole "mitäänsanomaton", he ovat toisistaan erittäin riippuvaiset työtoverit ammatissa jota rakastavat, ja ammatillisesti ainakin arvostavat toisiaan valtavasti, ja eron tullessa koko työ pitäisi järjestää uudestaan, ja todennäköisesti molemmille erikseen ei samalta paikkakunnalta löytyisi sitä työtä, vaan heidän on puhallettava yhteen hiileen, ja minä taas en poikani takia halua vaihtaa paikkakuntaa, ja niin edelleen..., joten asiat eivät ole aivan yksinkertaisia.
Yksinkertaista, mutta tuskallista on sen sijaan se, että minun täytyy luopua hänestä, ja kyselenkin miten olette sellaisesta selvinneet (tiedän että varmasti kohtalotovereita on paljon), saako jostain keskusteluapua tms. Voitte myös suositella jotain kirjaa ym.
Kiitos joka tapauksessa vastauksestasi.
Me ei olla rakastelu ku me ei osata esittää sitä ehdotusta silleen korrektisti.Me törppöillään toistemme silmissä oikein lahjakkaasti.Jos toinen sanoo,et kyyl mä voin olla sun kaa sillai,ni toinen loukkaantuu heti perään,kun se kuulostaa sen korvissa siltä kuin toinen vois uhrautua sen verran et olis silleen sen toisen kanssa.Se toinen on olevinaan viilikanesteri sen toisen silmissä,ei ole välittävinään vähäisin määrin ees siitä toisesta.Se toinen kun vilkaseekin sitä toista nii se toinen näkee selvästi sen toisen katseesta sen toisen juuri sänkyyn haluavan sen toisen kaa,sen näkee silmistä siltä toiselta juu sänkyyn sen tekee mieli.Musta tommoinen,mä haluun sänkyyn,on sillai melkein pinnallista toimintaa.Mäkän en lähti yheltä seisomalta kenellekkään sänkyyn,oli pehmosta silkkiä satiinia peiliä parrua jarrua leveetä kapeeta upottavaa jos minkäkinlaiseen kuosiin pakattua laveria.Mulla toi tunnepuoli on sentäs sellanen arvostettu asia,en mä pelkästään laverin takii sen toisen viltteihin lähtis möyriin.