belargoniani

milloin vain, mutta varmimmin ja nopeimmin ne juurtuvat keväällä-keskikesällä. Leikkaa latva irti juuri lehtihangan yläpuolelta terävällä veitsellä. Pistokkaan pituudeksi sopiva on 5-7 cm, ja siinä pitää olla vähintään kolme lehteä. Juurrutusmullan on oltava kevyttä, hiekansekaista ja vähäravinteista (myydään taimi- ja kaktusmullan nimellä).
Sitten leikkaat pistokkaan alapään uudelleen, juuri alimman lehtihangan alapuolelta. Poistat korvakkeet ja alimmat lehdet (siis kaiken, mikä voi alkaa mädäntyä mullassa). Pistät varren parin sentin syvyydeltä multaan, ja siinä se on, ei laiteta mitään muovihuppua. Juurtumiselle on eduksi, jos pistokkaan "varpaat" ovat lämpimässä, siis se voi olla lämpöpatterin päällä olevalla ikkunalaudalla toisin kuin iso pelargoni talvisäilytyksen aikana.
Pidä multa kevyesti kosteana, ei läpimärkänä. Pinta saa kuivahtaa kastelujen välillä. Parhaana aikana juurtuminen voi, pelargonilajikeesta riippuen, tapahtua jo viikossakin, nyt syksyllä kuluu pitempi aika. Kun juurtuminen on tapahtunut, taimi alkaa kasvaa. Kun se on hyvässä kasvussa (uusia lehtiä on jo useampia), on aika vaihtaa se ravinteikkaampaan multaan, edelleen kevyehköön, kasvi haluaa juurilleenkin happea. Multaan voi siksi sekoittaa lekasoraa tai perliittiä.
Pistokkaat voivat kestää talven isoa kasvia paremmin, jos joudut säilyttämään pelargonit huoneenlämmössä. Siinä tapauksessa voit ottaa niitä nyt. Jos sinulla on viileä ja valoisa paikka pelargoneille talveksi, ota pistokkaat mieluummin kevätleikkauksen yhteydessä maaliskuun alussa.