Monet reippaasti ylipainoiset täällä kertovat ettei lihavuudesta ole heille mitään haittaa. Ihanko totta?
Kerro sitten yksi tilanne jolloin olet reilusti nauranut kiloillesi ja milloin olet itkenyt (tai ainakin melkein) kilojasi.
Kerro sitten yksi tilanne jolloin olet reilusti nauranut kiloillesi ja milloin olet itkenyt (tai ainakin melkein) kilojasi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei me ainakaan jatkuvasti rasiteta päätämme toisten olemuksella. Rupea vain sinäkin rauhassa tuijottamaan omaan napaasi, olipa se sitten näkyvissä tai syvällä läskissä. Siitä se sinunkin elämä helpottuu.
Riittää kun te "terveysintoilija" ressukat itkette minun kilojani täällä vaikka palsta ei ole edes teille tarkoitettukkaan. Ainoa mikä minua itkettää on se että joillakin ihmisillä on noin paha olla jonkun puolesta. Suorastaan liikuttavaa. Snif. Menen nyt keveästi hypähdellen sadan kilon voimalla noutamaan kulman takaa herkullisen rasva pitsan. On niin ihanaa olla hyvä makuhermoilleen.
Enpä menisi väittämään, etteikö lihavuudesta ole MITÄÄN haittaa. Mutta onhan heikosta polvesta, kieroista silmistä, laiskuudesta, epäluotettavasta luonteesta ja tupakoinnistakin jotain haittaa, mutta ei niistä tällaista hälyä vedetä.
Reilusti nauranut kiloilleni? Voi, niitä tilanteita on paljon. Kerran saimme hyväksi toviksi 50-kiloisen kaverini kanssa kroonisen hihitystaudin kun minä juutuin tivolissa sellaisen härvelin istuimeen. Ja joskus pukukopissakin on tullut naurettua, kun näytän siltä kuin minut olisi ängetty makkarankuoreen. Mieheni tykkää "hytisyttää" pakaroitani, mikä minusta on hyvin kieroutunutta ja saan siitäkin hyvät naurut. Voisin kertoa näitä tapauksia useita, esimerkiksi laivan autokannelta tai lentokoneesta tai ihan arkielämästäkin...
Mutta olen minä itkenytkin. Alle 16-vuotiaana moneenkin otteeseen, mutta en varmaan sen jälkeen kertaakaan. Joskus sen jälkeenkin on ollut inhottava ja mölli olo, mutta eikö meillä kaikilla? Samanlainen olo minulle tulee kun jäin laiskuuttani kotiin koulupäivänä tai kun kaduin jälkikäteen törkeän kallista ostosta.
Ei ole naurattanut kertaakaan, vaatekaupan sovituskopissa melkein itkettänyt.
Silti tykkään herkutella, elämän pieniä iloja aina joskus.
Itkin kilojani päivittäin 3vuoden ajan.. Nykyään en itke, nykyään vaan nauran niille valokuville missä painoin 90kg...
Nim. -30kg..
Tässä on yksi tapaus kun olen nauranut kiloilleni, kai niitä on muitakin, mutta ei nyt juolahda enempiä muistikuvia mieleen. Eikä ikäviä muistoja viitsi kai muistella ollenkaan.
Kerran yläasteen liikuntatunnilla tehtiin mm. vatsalihasliikkeitä. Minulta ei homma oikein luonnistanut ja päätinkin keventää tunnelmaa tokaisemalla: "Minulla ovat nuo vatsalihakset vain näyttävän näköiset..."