Yritän varmaan liikaa miellyttää muita ja tulla samanlaiseksi kuin muut.
Esimerkiksi se, että tykkään ajatella perusteellisesti asioista (toisin sanoen vatvoa niitä), saa minut joskus nolostumaan. En ymmärrä, miksi häpeän itseäni! Häpeän juttujani, ulkonäköäni, jopa ääntäni! Mikään ei tunnu olevan hyvin. Kaikki muut tytöt tuntuvat olevan viehättävämpiä kuin minä........ ja mielenkiintoisempia!
En ole vain löytänyt vielä itseäni. Tämä ei ole kovin pahaa dramatisointia, koska en yhtään tiedä, millainen olen! En tiedä esimerkiksi sitä, onko mut tarkoitettu puhumaan vai kuuntelemaan (ainahan ihmiset tekevät molempia, mutta se, että kumpaa olen enemmän). Jotenkin kauhean sekava kuva itsestä......... en yhtään tiedä mitä haluan.
Heh, sori kun sekoilin tänne. Oli vain pakko jotenkin purata taakkaa...
Esimerkiksi se, että tykkään ajatella perusteellisesti asioista (toisin sanoen vatvoa niitä), saa minut joskus nolostumaan. En ymmärrä, miksi häpeän itseäni! Häpeän juttujani, ulkonäköäni, jopa ääntäni! Mikään ei tunnu olevan hyvin. Kaikki muut tytöt tuntuvat olevan viehättävämpiä kuin minä........ ja mielenkiintoisempia!
En ole vain löytänyt vielä itseäni. Tämä ei ole kovin pahaa dramatisointia, koska en yhtään tiedä, millainen olen! En tiedä esimerkiksi sitä, onko mut tarkoitettu puhumaan vai kuuntelemaan (ainahan ihmiset tekevät molempia, mutta se, että kumpaa olen enemmän). Jotenkin kauhean sekava kuva itsestä......... en yhtään tiedä mitä haluan.
Heh, sori kun sekoilin tänne. Oli vain pakko jotenkin purata taakkaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
kysyä kysymyksen, jonka jokainen jo oikeastaan arvasi. Onko teillä muilla samaa ongelmaa minuutenne kanssa?
mulla on samantapainen ongelma, vaikka inhottaakin sääliä itteensä. Tuntuu esim ettei pojat kiinnostu musta aidosti, mikä kylläkään ei oo mikään pahin ongelma. Omat jutut tuntuu hölmöiltä, mitä ne oikeetsi onkin, koska mä möläyttelen kaiken mitä ajattelen asioista, siis itte keksimistäni asioista, en möläyttele mitään luottamuksellista tai ihmisiin liittyvää. Mäkään en tiiä oonko kuuntelija vai puhuja, koska tavallaan mä tykkään olla lähipiirissä huomion kohde, vaikka yleisesti oonkin melko ujo. Toisaalta on välillä kiva kuunnella ja miettiä itekseen sitä puhetta. Miten vahna sä oot? Mä oon pian 15 ...:) ja tyttö:)
että olen kanssa teini... ja tyttö :D
Kuuntele itseäsi. Fiilistele tuntemuksiasi ja ajatuksiasi. Hyväksy ne ja kunnioita niitä. Seuraa niitä.
Ajan kanssa huomaat kulkevasi niitä uria, jotka ovat sinulle oikeat. Ne urat eivät ole olemassa sinua varten, etkä sinä ole olemassa niitä varten. Ne urat "vain on", samoin kuin sinäkin.
Tämän asian ymmärtäminen kertoo sinulle, kuka sinä olet. Tosin tähän pisteeseen päästyäsi se voi olla merkityksetöntä.
Sinä, minä, me kaikki, olemme vain aaltoja meressä.
ulkopuolelle ajatuksen kulustasi. Saattaa kuulostaa väheksyvältä, mutta sitä se ei oikeastaan ole. En vain ymmärrä noin monimutkaisia ilmaisuja... Voisitko tiivistää ajatuksesi yhteen selkeään lauseeseen, niin hidas älyisemmätkin tajuisivat? Vai leikitkö vain sanoilla?
aivan kuin saippuaooppera-sarja. Joudun odottamaan ensi viikkoon vastaustasi :(
mikäli tulet tänne ollenkaan. Voi sentään, tunnen oloni niiiiin yksinäiseksi.
jo mennä?
Tietenkin! Kukapa täällä enää tähän aikaan olisi...
On vain niin kolkko olo, että olisi kiva saada lisää kommentteja muilta. Mutta jos kerta ei, niin sitten ei :(
siis en minäkään tiedä kuka sinä olet. suoraan sanottuna ei edes kiinnosta.
niin älä sitten edes kommentoi. Etkö ymmärrä, että tuollaiset tyhjät kommentit vain rasittavat?
Okei, en puutu tuohon enempää. Omapa on ongelmasi...
En tiedä mainitsitko jo ikäsi, mutta oletan että olet nuorehko. Ei sinulla siis ole kiirettä löytää itseäsi. Se tapahtuu kyllä, jos annat sen tapahtua.
Olet nuori. Nauti nuoruudestasi. Etsimällä ilo arkisista asioista opit itsestäsi uusia puolia. Opit vähitellen tietämään, mistä pidät, missä haluat olla, mitä tehdä.
Toki voit tehdä sen myös vihaamalla elämääsi. Silloin opit arkisista asioista löytämään ne puolet, joista et pidä. Myös tämän kautta "löydät itse(ä)si", mutta se on usein epämiellyttävää.
Ymmärtänet varmaan - on hauskempaa nauttia kuin olla nauttimatta.
Kerronpa siis:
Jos tykkäät laittaa ruokaa, mieti miksi siitä tykkäät, mistä asioista siinä tykkäät. Mistä raaka-aineista, miksi. Mihin se liittyy, mistä kokkausinto kumpuaa.
Jos tykkäät auttaa ihmisiä, mieti miksi siitä tykkäät, mistä asioista siinä tykkäät. Tykkäätkö auttaa vain tietynlaisia ihmisiä? Miksi?
Kun olet havainnut ja hyväksynyt mielenkiinnon kohteesi (tai ne, jotka eivät tunnu sopivilta), etsi niitä tietoisesti (tai vältä niitä tietoisesti*). Niitä on useimmiten kaikkialla ympärilläsi.
*ikäviä asioita ei toki aina kannata välttää, sillä niistäkin oppii, kuten sanotaan. Ehkä niistä voi tulla myös miellyttäviä asioita.
Aloita ihan perusasioista
*millaisista väreistä pidät
*millaisista vaatteista pidät
*millaisista ruuista pidät
Edeten pidemmälle
*millaisista ihmisistä pidät
*millaisista ympäristöistä pidät
*millaisesta "sinusta" sinä pidät
Jos ihminen kuuntelee itseään ja oppii hyväksymään puutteensa, ennen pitkää hän päätyy sinne missä on hyvä olla (kaupunkiin tai maaseudulle, ihmisten pariin tai yksinelelyyn, toimintaan tai rauhaan jne.).
Anna sille aikaa.
Ihanasti kirjoitettu :)
Kunpa sitä vain sitten olisi niin pitkäjännitteinen, että antaisi ajan kulua.
sinulla on identtiteettikriisi, jokainen nuori kärsii siitä, joillakin se on pahempi, joillakin ei,tämä tapahtuu yleensä 16-19.v
Elämässäsi tulee olemaan vielä muitakin kriisejä. Kriisit ovat haasteita, joiden kohtaaminen ja joista selviytyminen mahdollistaa yksilön kehittymisen ja siirtymisen seuraavaan kehitysvaiheeseen.
se on.
Varmaan jo pari vuotta ollu mulla täsmälleen samanlaiset asiat mielessä..
Haluaisin tietää millainen todella oon, ja mitä haluan elämältä.. Ja sitäkään en tiedä miten tulisin onnelliseks.
Joka päivä samaa miettimistä ja vähitellen alkanu masentaakkin. Yhtään ei auta sekään että poikaystävän kanssa tuli ero jokunen aika sitten. Ehkä siihenkin syynä osittain tämä että oon ihan hukassa.. En tiedä..