vielä tänä päivänä törmää syrjintään. mitä voi tehdä jos töissä vihjaillaan ja kiusataan seksuaalisen suuntautumisen perusteella vaikka se ei pitäisi olla edes tiedossa töissä.
onko kokemuksia? neuvoja?? nyt infoo mitä tehdä!
onko kokemuksia? neuvoja?? nyt infoo mitä tehdä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
joo, tiedän että eräässä koulussa on homokammoinen rehtori ja pari opettajaa - yrittävät kaikin keinoin saada erästä tuttavaa eroamaan koulusta koska "homoja ei katsella täällä". oppilas ei pääse tunneille (osa opettajista estää tämän) ja rehtori sanonut että jos olisi syy hän erottaisi oppilaan heti.
Kauheaa lukea tuollasta! Pistää todella vihaksi! En tiedä mitä asialle voisi tehdä, mutta ainakin työpaikalla saattaisi saada ammattiliitosta apua jos sellaiseen kuuluu...(?????)...Saakohan Setalta apua/neuvoa tuollaisissa tilanteissa? Tuollaiseen syrjintään pitäisi heti puuttua! Se ei ole ollenkaan hyväksyttävää! Kirjoitelkaa muutkin jos teillä on kokemuksia asiasta...
Voisitko kertoa, mikä koulu ja missä, tässä tapauksessa on kysymyksessä?
ja kertoa jollekkin jonka tiedät varmasti ymmärtävän. Ja siten olosi toivottavasti helpottuu. Minulle ainakin on käynyt niin ja myös niin päin, että työkaverini on tullut reilusti kanssani keskustelemaan ja kertonut tietävänsä minun olevan lesbo. Asumme pienellä paikkakunnalla ja täällä on ihmeen hyvä suhtautuminen naispareihin.Tällähetkellä en ole vieraan palveluksessa joten en tiedä miten pahoja kokemuksia tai hyviä kokemuksia saattaisi olla.
Halpaduuneihin ei pitäisi mennä lainkaan vaan pitäisi saada sen verran liksaa että jäisi säästöön sen varalle että joutuu irtisanoutumaan ja kärsimään päälle tulevan karenssin.
Kun on paksu tili jossain niin ei tarvitse työpaikalla olla kuuntelemassa paskapuheita vaan voi turvallisin mielin lähteä.
Pahinta on se että on sidottu kiinni töihin eikä pääse millään verukkeella pois. Minäkin ajattelin kerran töissä jopa auton alle hyppäämistä että pääsisi edes sairikselle.
Ota yhteyttä Setaan, keskustele siellä tilanteestasi ja siitä, mitä voisi tehdä. Seta on juuri tällaisiakin asioita varten.
Itse opiskelen opettajaksi. Olen tottunut olemaan pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa avoimesti oikeastaan missä vain. Salailu tuntuisi luonnottomalta. Mietin tässä vain että mitenkähän homma toimii sitten kun haen koulutustani vastaaviin töihin (=opeksi).
Ensimmäinen ajatukseni on että jos heti olisin avoin asian kanssa ja puhuisin vain mutkattomasti tyttöystävästäni normaaleissa tilanteissa, niin ehkä sitten muutkin suhtautuisivat siihen luonnollisesti eikä mitään salailua tarvittaisi. Mutta onko tämä naiivi ajatus?
Onko urallinen itsemurha kertoa tyttöystävästä liian pian. Haastattelussa ei varmaankaan vielä? Mutta koska sitten? vai eikö koskaan? huiii... ei todellakaan huvittaisi alkaa elään jotain kaappielämää, ja sitten vaikka asian yrittäisi salata ja se tulisi muuta kautta ilmi, eikö se olisi pahempi ja vaikeampi asia?
Ei sulta työpaikkahaastattelussa kysytä oletko miehen vai naisen kanssa kimpassa. Sä voit laittaa vaikka cv:hen, että olet avoliitossa/pitkässä parisuhteessa tms. Kyllä se riittää. Rehtoria kiinnostaa varmasti enemmän sun persoona ja osaaminen (ainakin pitäisi kiinnostaa) ja se kuinka hyvin sopisit joukkoon.
Sitten kun olet valmis tulemaan ulos kaapista, niin tule. Ei siitä niin suurta numeroa tarvitse tehdä.
Tietysti, mitä mutkattomammin puhut omasta tilanteesta, sen luontevammin muutkin siihen suhtautuvat. Piilottelu ei auta varmaan kenenkään asiaa...
Mitä uraa, etenemismahdollisuuksia opella voi olla???
Olen hoitoalalla ja kun työkaverit saivat tietää lesboudestani, heidän suhtautumisensa minuun muuttui täysin. Ei mitään vihjailuja, vaan sen näkee katseesta ja olemuksesta!
Minä olen luonut tästä aiheesta ongelman itselleni! Aikaisemmassa duunissa olin avoimesti oma itseni, muttei siellä kukaan ikinä mitään yksityiselämä keskustelujakaan käynyt. Mutta nyt kun olen saanut uuden vakituisen työpaikan niin olen antanut kaikkien olettaa itseni olevan hetero. En siis ole näin väittänyt enkä toisaalta kieltänytkään, joten kaikki olettavat minun olevan hetero. Tilanne ärsyttää koska en halua riskeerata työpaikkaani ja paljastaa todellista identiteettiäni ennen koeajan päättymistä, mutta entä sitten kun minut on vakinaistettu? Kerronko jonain kauniina päivänä kahvipöydässä että hei mä olen muuten lesbo? en tietenkään, entäs jos minulta kysytään miten mieheni voi? jos nyt vastaan että hyvin niin en voi 3kk:den kuluttua sanoa että ainii mun mies onkin nainen! En tiedä mitä tekisin! Olenko vaan ja annan kaikkien luulla että olen hetsku? Se tuntuu jotenkin pahalta ja taantumiselta kun jo olen kaapista kerran ulos tullut en haluaisi sinne taas sulkeutua! Tämän työpaikan vaan haluan todella pitää ja täällä pikkukylässä ollaan todella vanhoillisia ja olen kuullut työkavereiden mielipiteet homoseksuaalisuudesta joten näin koeajalla en uskalla ottaa riskiä...
Anteeksi! Aloin vain paasata omasta ongelmastani jonka olen itse luonut kun sinulla oli se oikea ongelma!
En osaa kyllä mitään neuvoa antaa, mutta tsemppiä toivotan! Toivottavasti asia ratkeaa sinun eduksesi!!
kiitos teille kun olette ottaneet kantaa.
mä en ole jaksanut keksii miestä vielä - nimee edes mun kullalle (sille jota ei edes ole, eikä tule) tuntuu niin pahalta ajatella että joutuisi keksimään kuvitellun kumppanin saadakseen olla rauhassa. ensin repii sisuskalut riekaleiksi 10 vuotta kaappeilemalla ja kun sielt vihdoin uskaltautuu ulos niin parissa vuodessa alkaa - toinen ahdinko kun pitäis salata mutta ei halua eikä osaa.
ahdistaa koko roska. anteeksi vain. samaisessa duunipaikassa jouduin alussa työpaikkahäirinnän kohteeksi (seksuaalinen häirintä) ja kun siitä miehestä eroon pääsin alkoi tämä.
sanon etten miestä ota. enkä mä osaa keksii mitään mielikuvitúsmiestä... se tuntuu järjettömältä ja kiinni jäisin kuitenkin siitä. =(.
en kestä myöskään mitään selän takana kuiskintaa enkä muuta syrjintää jota työpaikallani riittää. olen yrittänyt vain elää - tiiviit kulissit yllä. mutta ei toimi - naamasta kai sen näkee tai otsassa lie merkki LESBO
mä en koskaan ole mennyt naimisiin edes siitä syystä etten voi valehdella itselleni enkä muille että joo mä oon hetero. en tiedä mitä teen. vaihdanko työpaikkaa....
Minulta kysellään töissä "poikaystävästäni"...ja annan heidän olla siinä uskossa että minulla myös sellainen on. Aluksi ajattelin että asia ei heille pätkääkään kuuluu, joten kuvitelkoot mitä haluavat. Nyt minua on ruvennut asia rassaamaan, ja tekisi oikeasti mieli repäistä ja kailottaa joku aamu kahvipöydässä että olen lesbo ja asun naisen kanssa!!!Osaan vaan kuvitella omaa tilannettani sen jälkeen töissä. Lähimmille työkavereilleni olen kertonut, ja nekään ei oikein taida sulattaa asiaa, saati sit ne muut pirtihirmut...Tilanne on todella ahistava, tunnen itseni todella ulkopuoliseksi töissä, ja tekisi mieli lähteä pois...
takaisin kaappiin ei pääse
Kirjoittanut: hyssy 23.8.2005 klo 11.41
kiitos teille kun olette ottaneet kantaa.
mä en ole jaksanut keksii miestä vielä - nimee edes mun kullalle (sille jota ei edes ole, eikä tule) tuntuu niin pahalta ajatella että joutuisi keksimään kuvitellun kumppanin saadakseen olla rauhassa. ensin repii sisuskalut riekaleiksi 10 vuotta kaappeilemalla ja kun sielt vihdoin uskaltautuu ulos niin parissa vuodessa alkaa - toinen ahdinko kun pitäis salata mutta ei halua eikä osaa.
ahdistaa koko roska. anteeksi vain. samaisessa duunipaikassa jouduin alussa työpaikkahäirinnän kohteeksi (seksuaalinen häirintä) ja kun siitä miehestä eroon pääsin alkoi tämä.
sanon etten miestä ota. enkä mä osaa keksii mitään mielikuvitúsmiestä... se tuntuu järjettömältä ja kiinni jäisin kuitenkin siitä. =(.
en kestä myöskään mitään selän takana kuiskintaa enkä muuta syrjintää jota työpaikallani riittää. olen yrittänyt vain elää - tiiviit kulissit yllä. mutta ei toimi - naamasta kai sen näkee tai otsassa lie merkki LESBO
mä en koskaan ole mennyt naimisiin edes siitä syystä etten voi valehdella itselleni enkä muille että joo mä oon hetero. en tiedä mitä teen. vaihdanko työpaikkaa....
Helppoa ne perusvaihtoehdot on luetella, mutta vaikeaa sanoa, mikä niistä sinulle sopii parhaiten.
1) Viet kuiskailuilta siivet toteamalla: "Olen lesbo, entäs sitten". Tätä ei tarvitse toistaa jokaiselle eikä yhtenään, teet työtäsi, jatkat elämääsi tyynesti. Vähitellen uutuudenviehätys haalistuu, varsinkin, jos kuhina ei näy vaikuttavan sinuun. Sinua aletaan tarkkailla muiden ominaisuuksiesi perusteella. Mutta aina ihmisiä "tarkkaillaan", milloin minkin suhteen, se on varma. Ja puhutaan.
2) Et puhu työpaikalla sellaisista asioista, mistä et halua puhua, on paljon muitakin juttuja, mistä voi keskustella. Jos töissä ei tiedetä lesboudesta, ole siitä hiljaa. Ei töissä ole pakko väkisin "tunnustaa" yhtään mitään henkilökohtaisesta elämästään.
Jos sinut tiedetään lesboksi, voit silti olla selvittämättä sitä laajoille kansanjoukoille, anna supinan kilpistyä piittaamattomuuteen. Jos pystyt. Supina tietenkin jatkuu ja kaikki uudet tulokkaat valistetaan tietoisuuteen, mutta ei se lopultakaan niin kauhean kiinnostava aihe ole.
3) Jos pidät parhaana vaihtaa työpaikkaa ja vaihto on mahdollinen, tee se. Tuskin ongelma pitkän päälle silti poistuu: sielläkin joko pitäydyt kokonaan tai osittain kaapissa tai elät julkilesbona. Sain jotenkin sellaisen käsityksen, ettet enää oikein viihdy työpaikassasi? On työpisteitä, joissa ei synkkaa, silloin vaihtoa kannattaa harkita. Jos käytettävissä on työpsykologi, keskustele hänen kanssaan, on hyvä peilata eri vaihtoehtoja ammatti-ihmisen tuella.
Kun on lesbo, on lesbo, muut eivät tiedä, mikä milloinkin olisi paras julkisuusaste. Kun rohkeutta ja varmuutta on kertynyt kyllin, ei totuutta tarvitse kieltää, muttei tarvitse julistaa tai selitelläkään liiemmin ulkopuolisille.