Yhdistetään voimamme ja kirjoitetaan kirja. Kirjoitetaan kirja tunteistamme, huostaanottoprosessista, sijoituksista, kaikista siitä mitä olemme kokeneet. Sillä se on HELVETTI, jossa sinä olet yksin.
Kuinka paljon on huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia, jotka aikuisuuden kynnyksellä kokevat olevansa ei kenenkään maalla, ja luulevat, että vanhemmat todella hylkäsivät heidät. Eivätkä tiedä sitä, että vanhemmat painostettiin tavalla jos toisella pois lastensa elämästä. Kuinka paljon on niitä lapsia, jotka kuulevat, että vanhemmat ryypäsivät itsensä hengiltä. Mutta heille ei ole kerrottu, että vanhemmat ryyppäsivät ikäväänsä, suruunsa ja helvettiinsä.
Ihan oikeasti. Annetaan kasvot biovanhemmille. Jokainen tarina on omansa, mutta ei niin mustavalkoinen kuin yleinen ja virallinen taho antaa.
Kirjoitetaan kirja. Kokoonnutaan ja viedään yhdessä julkaistavaksi. Eläviä tarinoita.
Kirjoitetaan kirja niiden vanhempien muistoksi, jotka kuolivat ikäväänsä ja suruunsa. Minullakin oli hengen lähtö lähellä. Oma päätös.
Kirjoitetaan tämä kirja kaikille huostaanotetuille ja sijoitetuille lapsille.
Kirjoitetaan tämä kirja päättäjille, noille tilastoihin katseleville hyväpalkkaisille hyväosaisille.
Kirjoitetaan tämä kirja lastensuojelualalla oleville ja sijaisvanhemmille.
Kuinka paljon on huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia, jotka aikuisuuden kynnyksellä kokevat olevansa ei kenenkään maalla, ja luulevat, että vanhemmat todella hylkäsivät heidät. Eivätkä tiedä sitä, että vanhemmat painostettiin tavalla jos toisella pois lastensa elämästä. Kuinka paljon on niitä lapsia, jotka kuulevat, että vanhemmat ryypäsivät itsensä hengiltä. Mutta heille ei ole kerrottu, että vanhemmat ryyppäsivät ikäväänsä, suruunsa ja helvettiinsä.
Ihan oikeasti. Annetaan kasvot biovanhemmille. Jokainen tarina on omansa, mutta ei niin mustavalkoinen kuin yleinen ja virallinen taho antaa.
Kirjoitetaan kirja. Kokoonnutaan ja viedään yhdessä julkaistavaksi. Eläviä tarinoita.
Kirjoitetaan kirja niiden vanhempien muistoksi, jotka kuolivat ikäväänsä ja suruunsa. Minullakin oli hengen lähtö lähellä. Oma päätös.
Kirjoitetaan tämä kirja kaikille huostaanotetuille ja sijoitetuille lapsille.
Kirjoitetaan tämä kirja päättäjille, noille tilastoihin katseleville hyväpalkkaisille hyväosaisille.
Kirjoitetaan tämä kirja lastensuojelualalla oleville ja sijaisvanhemmille.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Olen valmis osallistumaan kirjantekoon omalla kertomuksellani. Saattaa kyllä olla, ettei mikään kustantaja suostu julkaisemaan tämän aihepiirin kirjaa. Mutta kannattaa yrittää edes.Toisihan se julkisuuteen, miten kauhealla tavalla Suomessa kohdellaan sijoitettuja lapsia ja heidän omia vanhempiaan.
Millaisia kirjoja tulisi, jos ammattiauttajat
saisivat kirjoittaa kokemuksistaan?
Tai jos sijaisvanhemmat saisivat kirjoittaa kirjan
huonosti voivista lapsista? Pystyisikö kukaan lukemaan kirjaa, jonka olisi kirjoittanut huostaanotettu lapsi siitä mitä hän on joutunut
kokemaan?
Sillä maailma on jokainen ihminen, jokaisen kokemus on arvokas.
Tiedätkö muuten, tiedän sijoitetunlapsen, jonka helluntailainen sijaisisä käytti seksuaalisesti hyväksi. Tiedän sijoitetun nyt aikeuisen tytön, joka sijoitettiin perheeseen missä oli muita sijoitettuja lapsia. Tämä tyttö oli vanhin kaikista, ja 12 vuotiaana joutui huolehtimaan nuorimmista. Hän kuuli, kun sijaivanhemmat keskustelivat tytöstä: pidetään tyttö niin kauan, että saadaan talo rakennettua. 17-vuotiaana tyttö oli kadulla, eikä kukkaan ollut hänestä kiinnostunut.
kysympä vaan?
Vastaanpa vaan!
rakastava ja välittävä sellainen!
saiko helluntalais sijaisisä kunnon rangaistuksen teoistaan? ja miten tytön kävi?
tuo toinenkin juttu sen todistaa että rahasta ne hoitavat näitä sijoitettuja lapsia!:(
pois voivat touhuta mitä tahtovat.Lastahan ei kukaan usko.
Odotan todella, että lapseni vielä vähän kasvaa ja kertoo siitä, millaista oli hänen asuessaan kotona ja millaiiseksi hänen elämänsä muuttui, hänen muutettuaan sijaisperheeseen.
Se tarina kestää kyllä julkisuuden, mutta kestävätkö tantat kuunnella. Uskon, että huostaanottokäytäntö muuttuu, kunhan lapset pääsevät kertomaan asioistaan. Nyt meillä on vielä aika vähän aikuistuneita huostaanotettuja lapsia.
viidestäkymmenestä alaspäin. Joillakin on totaalisesti oma suku pimennossa. Tuttavani, otti äittinsä yhteyden aikuisena, sai tavata isänsä kerran ennen isän kuolemaa. Kertoi, että oli kiva nähdä, mutta mitään tunnetta ei ollut heihin. Toinen tuttavani on ottanut yhteyden äitiinsä ja siskoonsa kun itse sai lapsen, mutta sieltä ei ole tullut mitään vastausta. 2-vuotiaana huostaanotettu aikuinen mies, lahjakas laulaja, on täysin päihteiden käyttäjä. Hänellä on omiakin lapsia, mutta ei kykene tapamaan heitä. Tiedän nuoria aikuisia, joiden vanhemmat roikkuivat lapsessaan ja he näyttävät selviytyneen. Heitä kantaa se tunne, äiti välitti, äiti rakasti. Ainakin vielä.
Monella näillä aikuisella on todella huono itsetunto. Toiset itkevät kohtaloaan, toiset eivät ole kyenneet niin sanottuun normaali elämään.
Mutta, on paljon huostaanottoja, jotka ovat olleet tarpeen. Ja monien näidenkin lasten elämän pelastaminen on ollut oikeanlainen sijoitus ja oikeanlainen välittäminen.
Ben Furmanin ohjelmassa oli myös ohjelman alkuvuosina jakso, jossa käsiteltiin hyväksikäyttöä. Siinä oli omana itsenään esiintymässä ainakin kaksi naista. Toista naista oli hyväksikäyttänyt nimenomaan sijaisperheen isä. Sijaisäiti ei uskonut tyttöä ja tyttö alkoi satuttamaan itseään. Hän laittoi vettä korvaansa, että tulisi kipeäksi. Jossain vaiheessa toinen korva oli kuuroutunut. Tämäkin tyttö taisi päästä murrosikäisenä pois sijaisperheestä, eikä ollut enää missään tekemisissä heihin.
Nyt sijaisvanhemmat varmaan vastaa tähän, että onhan insestiä biologisissa perheissäkin. Niin on ja hyväksikäyttö ON AINA väärin. Perheeseen sijoitettu lapsi vaan on jo kokenut vaikeita asioita ja hänen pitäisi nimenomaan olla sijaisperheessä turvassa. Sijoitettua lasta ei myöskään välttämättä kuunnella tämmöisessä asiassa, vaan sossut voivat helposti pistää ongelmat lapsen "häiriintyneisyyden" piikkiin. Biologisilla vanhemmilla on tämmöisessä tilanteessa aivan äärimmäisen vähän mahdollisuuksia tehdä mitään.
Kaikki sijaisperheet eivät todellakaan ole huonoja eivätkä toimi rikollisesti. On kuitenkin väärin, että yksikin tämmöinen tapaus on ollut tai tulee olemaan. Sijoitettujen lasten asema on vaarallisen heikko, koska sijoitetuilla lapsilla ei ole asiamiestä, eikä biovanhempia oteta asioiden selvittämiseen mukaan arvostettuina osapuolina.
Kun viranomaisten menettely ei täytä lapsen ihmisoikeuksien vaatimuksia - lapsiasiamies on perustettu sitä varten yksittäisiä asioita lapsiasiamies ei ota käsiteltäväkseen, mutta tässä on yhteinen asia, mikä pitäisi tulla myös lapsiasiamiehen käsittelyyn.
osoittaa tämä palsta. Suuri enemmistö vanhemmista haluaa lapsensa parasta. Ei vanhempi tarvitse olla juoppo tai eronnut. Huostaanottoa käytetään viranomaisten uhkavaatimuksena, kun on erimielisyyttä vanhempien kansa lapsen hoidosta tai kasvatuksesta. Kun uhkailu ei auta - toteutetaan "lapsen hyvän nimissä" järjetön uhkaus ja riistetään lapsi.
Uhlailut pitää saada loppumaan ja asiallinen keskustelu syntymään, jossa vanhempia kunnioitetaan perheen asioista vastaavina.
mistä viranomaiset kohtaavat näitä erimielisiä vanhempia jossa kyse lasen hoidosta tai kasvatuksesta?
Mikä syy on uhata vai onko se vaan koettu uhkauksena jos vanhemmille asetetaan vaatimuksia jostakin kumman syystä jonka itse tietävät olevan syynä moiseen kohteluun.
Katsoppas tätäkin juttua. Kyllä on kylmiä ja tunteettomia biovanhempia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000010370358
Oma hyöty vaan mielessä!
http://www.lansivayla.fi/keskustelu/0236166686111?b_start:int=80#298973129198
Löytyy länsiväylä / keskustelu / unohdetaanko huono-osaisuus / varpunen
olen valmis lähtemään mukaan omalla nimelläni,ja tarvittaessa kuvallakin,niin paljon kerrottavana systeemistä,ja siitä mädännäisyydestä mitä sisältää.Olen kirjannut kaiken ylös,alusta alkaen,ja joku voisi luulla satujutuiksi,mutta minulla on kaikesta mustaa valkoisella,ja monistanut ne,ja antanut ystävilleni ja sukulaisillenikin,jos minulle sattuisi jotain,he tuovat ne julki.
Eva Aminoff on kirjoittanut jo kirjan asiasta. Kirjan nimi on "Lapsen parhaaksi".
Tässä esittelyteksti:
Viisi vuotta Ruotsin lapsivainojen uhrina
Ruotsissa asuva suomalainen Eva Aminoff menetti lapsensa keskellä tukholmalaista arkipäivää. Kymmenvuotias Aleksanteri oli juuri lähtenyt kouluun, kun puhelin soi ja äiti kuuli hätkähdyttävän uutisen:-Täällä sosiaalisihteeri, olemme ottaneet huostaan poikanne.
Sen jälkeen Eva Aminoff ei nähnyt poikaansa viiteen vuoteen, sillä Aleksanterin kohtalo oli sama kuin satojen muiden siirtolaislasten: hänet kätkettiin tuntemattomaan paikkaan ruotsalaiseen gulagiin, lapsileirien saaristoon. Kaikkien huostaanottojen sanottiin tapahtuvan "lapsen parhaaksi".
Aminoffin kirja on todellinen jännityskertomus, johon liittyy epätoivoisen äidin uhkaaminen vankilalla ja mielisairaalalla, lapsen avuttomat karkuyritykset, jopa suomalaisen virkavallan neuvottomuus, naisen taistelu kokonaista valtiota vastaan, yksityisetsiviä ja lakimiehiä sekä kansainvälisen lehdistön huomio.
Kaiken keskellä ja kaikesta piilossa pieni poika, joka lopulta putkahtaa ilmoille puhumattomana murrosikäisenä nuorukaisena, jonka viisi tärkeää kehitysvuotta on tuhoutunut käsittämättömän vallanhimon alttarille.
Huostaanotot paljon lisääntyneet viime vuosina joten meitä on paljon. Kun toipuminen ja kuntoutuminen on hyvän matkaa menossa niin suurin syyllisyyskin helpottaa silloin jaksaa lähteä etsimään tietoa ja vertaistukea. Tämä on meidän pikku kaupungissa unohdettu asia vaikka tiedän täällä myös useita tapauksia. Kirjanmuodossa voisi meikeläiset saada sitä jo tapahtuman alkumetreillä. Myös onnistuneita huostaanoton purku tapauksia peräänkuuluttaisin.
Kirja Idea siis tosi hyvä. Itse olin myös huostaanotettu nuori aikonaan. Kun huostaanotto lakkasi ei ollut asuntoa eikä mitään muutakaan. Nyt vanhin poikani on samanikäinen kuin itse olin silloin. Kun on huolia ja tarvitsee apua soittaa minulle eikä suinkaan sinne sijaisperheeseen. Ei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan enää. Onneksi voin olla tukemassa lastani vaikka joskus tuntui että ei olisi jaksanut sitä tuskaa ja surua lapsen sijoituksesta enää kantaa. Voimia toivon kaikille kamppailla eteenpäin. Lapset palaa enemmin tai myöhemmin takaisin sijoituspaikoistaan. Ja tarvitsee meidän tukea ja ymmärrystä jatkaa elämäänsä aikuisuuteen. Me teemme sitä vilpittömästä rakkaudesta, ei rahasta.
Meille tehtiin huostaanotto .Kaksi hyvinvoivaa lastani huostaanotettiin ,koska mieheni hakkasi minut perhehoidossa. hengenlähtö oli lähellä. Perhehoitoon olin anonut juuri tämän väkivaltaongelman takia. lopuksi haluan sanoa, että sossulle ei tullut mieleenkään sijoittaa lapsiani minun kanssani perhehoitoon, vaikka täällä on linnakundeja 3:n lapsen yksinhuoltajina.Otin lakimiehen ja masentuneena taistelen lapset kotiin. Saisipa edes masennuslääkityksen, vaan minullaon lääkäriaika 17.10, aiemmin en saanut. Kuihdun täällä pois.
Muuten lasten tapaamisiakin harvennettiin mulla masennuksen vuoksi ja miehelläni väkivaltaisuuden vuoksi ja ajat ovat samat. Olen yli 5vuotta puurtanut perheeni hyväksi, suorittanut opintoni loppuun ja käynyt töissä.
Taistelet lastesi puolesta ja myönnät tarvitsevasi lääkitystä masennukseesi, joka muuten heijastui jokaisesta kirjoittamastasi lauseesta! Olen itse sijaisvanhempien biologinen lapsi; aikuinen ja omillaan asuva kylläkin. Kiroillen ja irvistellen luin ketjuanne! Katsokaa peiliin! Yli 20 vuotta olen kuunnellut vanhempieni kotiin sijoitettujen pikkulasten tarinoita siitä kuinka äiti vaan ei herännyt tai kuinka poliisit tuli keskellä yötä tai kuinka 2 -vuotias pelastettiin kerrostalon ikkunasta kun äiti oli sammunut sohvalle! Kyllä ne lapset muistavat teidänkin töppinne, jopa alle 5 -vuotiaana huostaanotetut. Eivät vaan niitä teille puhu, koska olette silti heidän äitejänsä ja isiänsä... Olitte sitten millaisia tahansa! Tuo muuten on seikka, jota en ikinä lakkaa ihmettelemästä. Meilläkin lapset saattavat antaa biovanhemmilleen aina vaan uuden tilaisuuden kunnes heitä taas haetaan "viikonloppuvapaalta" kun bioäiti / isä olikin löytänyt kaljaa, näissäkin tapauksissa lapset ovat itse itkien soittaneet vanhemmilleni. Ja taas lapsi antaa anteeksi... Hoh hoijaa... Ei parane yleistää; meistä kenenkään. Huostaanoton purkujakin on sijaislapsillemme tehty ja onnellisesti ovat lapset pysyneet kotonaan. ;)
Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä, pitäisikö heiltä kaikilta lapset huostaanottaa sen takia?
Enkö sanonut tekstissäni ettei pidä yleistää?
En yleistä minäkään, niin kuin fiksuna pystyit varmaan tekstini loppuosasta päättelemään. Tuon kirjoittajan tarina vaan tuntui NIIIINNN tutulta...
Hei sinä sijaisvanhempien biolapsi!
Minä olen sijoitetun lapsen kummitäti ja tarinaamme voi lukea viestiketjusta "Valitus mahdollisuus".
Tietysti on olemassa kaikenlaisia tapauksia, joista lapsia otetaan huostaan. On alkoholia, huumeita, mielenterveysongelmia, sairauksia, uupumusta, elämänkriisien vyyhtiä ja vaikka mitä. Olen varma, että lapsia otetaan huostaan paljonkin semmoisista perheistä, joiden ympärillä ei ole turvaverkkoa. Vanhempien oma elämäkin on saattanut olla hankalaa, isovanhemmat eivät pysty tukemaan lapsiperhettä, ei ole kunnon ystäviä, suhteet sukuun ovat huonoja tai olemattomia jne. Tämä on Suomessa hyvinkin tavallista. Myöskään yhteiskunta ei kykene tukemaan kuin tietyllä tavalla eli byrokraattisesti. Ei esimerkiksi kodinhoitaja korvaa sydänystävää, vaikka saattaakin olla suureksi avuksi. Terapiaan on tosi vaikea päästä ja kynnys terapiaan on tosi korkea. Olen varma, että moni lapsiperhe kokee olevansa umpikujassa, josta ei tunnu olevan mitään poispääsyä.
Kuitenkin se, mikä minua eniten viestissäsi häiritsi, oli tuo asenteesi sijaislastenne biosukulaisia kohtaan! Ymmärrätkö, että sijaislapsenne ovat osa biosukua, joita viestissäsi vähättelet ja panettelet. Sijaislapsenne kantavat heidän geenejään. Vaikka vihaisit ja inhoaisit sijaislastenne biosukulaisia, niin muista että kyse on myös sijaislastenne itsetunnon kehityksestä. Vaikka sijaislapset kasvaisivat perheessänne, eivät he voi koskaan kokea kuuluvansa täysin teidän heimoonne. Perimältään sijaislapsenne ovat juuri niitä ihmisiä, joita viestissäsi haukut. Tämä voi juuri selittää tuon ihmettelemäsi seikan eli sen, miksi sijaislapset ovat ikuisesti kiintyneitä biovanhempiin. Biovanhemmat ovat osa heitä ja he ovat osa biovanhempia, ainakin biologisesti ja ainakin alitajuisesti. Ei kai kukaan sijoitettu lapsi toivo biovanhempansa joutuvan vankilaan, psykiatriseen sairaalaan, katkaisuhoitoon tai kadulle. Miksi? No, vaikka siksi, että nämä ihmiset ovat aina heidän biovanhempia, vaikka olisivat jääneet vieraiksi. Aina on ihmisiä, jotka haluavat kuulla, mitä biovanhemmille kuuluu. Aina lapsia itseäänkin huolettaa biovanhempien kohtalo. Kun sijoitetuille lapsille syntyy omia lapsia, niin biot ovat näiden lasten isovanhempia. Sijaisvanhemmat saattavat olla sijoitetuille lapsille aivan mielettömän tärkeitä ihmisiä, mutta silti biovanhemmat ovat ja pysyvät.
Mitäpä, jos kykenisit erottamaan ihmiset teoista? Mitäpä, jos pystyisit arvostamaan sijaislastenne biosukua sen takia, että sijoitetun lapsen itsetunto voisi kehittyä terveellä tavalla? Kaikissa ihmisissä kun on jotain hyvää ja kaikissa ihmisissä on jotain pahaa - teissäkin.
Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla haukkua biovanhempia! Joistakin kirjoituksista ylempänä ketjussa paistoi läpi silkka "lapseni on varastettu" -asenne. Minä tunnen henkilökohtaisesti useita biovanhempia. Monet heistä ovat aivan ihania ihmisiä, taistelevat ongelmiaan vastaan ja yrittävät parhaansa. Näille vanhemmille on lapsia "palautettukin". Toiset biot ovat ns. jojo -vanhempia. Yhdellä viikolla he itkevät kiittäen kuinka ihanaa on että heidän lapsensa ovat saaneet mukavan kodin vanhemmiltani. Seuraavalla viikolla he soittavat ja huutavat v****, s******! Ja kuitenkin esim. rahapulassa tai suuressa masennuksessaan he soittavat apua vanhemmiltani... Siksi painotinkin ettei sovi yleistää. Tiedän millaista työtä sijaisvanhempina toimiminen on. Toki huonojakin sijaisvanhempia on, siksi todella sanoin ettei pidä yleistää.
Ja siitä että en arvostaisi biosukulaisia.
Ensinnäkin: huostaanoton lopullinen tarkoitus on AINA lasten palauttaminen bioille.
Toiseksi: lapsille on erittäin tärkeää pitää yhteyttä bioihinsa, meillä tosin useat biot ovat itse katkaisseet välit (heillä suuria ongelmia) tai sitten ovat lomilla vaarantaneet lasten terveyden, jolloin tapaamiset ovat valvottuja tai evätty. Tällä hetkellä kaikki lapset tapaavat joko säännöllisesti tai vähemmän säännöllisesti sukuaan.
Kolmanneksi: ihmettelyni lasten kykyyn antaa anteeksi vanhemmilleen lukuisat itkuja ja vaaratilanteita aiheuttaneet töpit, oli tarkoitettu posiitivisessa mielessä! Mutta myös muistutukseksi teille bioille, että pienikin lapsi muistaa.
Niin ja lopuksi:
Olen myös törmännyt, harvoin kyllä, sukuihin jotka vaikeuttavat pahimalla mahdollisella tavalla huostaanotetun lapsen elämää. Esim. haukkumalla toisiaan, salailemalla, valehtelemalla, pettämällä ym. Kaikkea mahdollista kamalaa olen kuullut ja nähnyt.
Mutta, sinulle joka ärsyynnyit. Olen pahoillani jos loukkasin. Taidamme lukea näitä viestejä aina omalla varauksellamme. ;)
mitä kirjoitat.Kukaan biovanhempi ei tuollaiseen usko,kun tietää miten asia on.Parempi,ehkä tuollaisia juttuja kirjoitella sijareitten palstalle,ja onhan teillä suljetut palstatkin.Tuollaiset jutut vain luokkaavat meitä biovanhempia,jotka lapsistamme taistelemme.
Ei kukaan lapsi tuollaista paskaa kirjottelisi.Vaikka sijarivanhemmat kuinka olisivat sinut manipuloineet.Yllättävää että teille sijoitetut kaikki huumehörhöjen,dokujen ja hullujen lapsia.Tuohon ei usko kukaan.Kirjoita noita valheitasi vaan sijareitten palstalle,heillä oikein sydän lämpenee tuollaisista jutuista mitä itsekin kirjoittavat,aivan samanlaisia juttuja.
sanon sijarille HYVÄSTIT LOPULLISESTI,EN HALUA SIITÄ EUKOSTA KUULLA SEN JÄLKEEN SANAAKAAN,NIIN HIRVEÄ ÄMMÄ SE ON,JA KIERO KUN KORKKIRUUVI.
Mene lääkäriin ja pian!!!!!!!
mutta yritetään ymmärtää ja odottaa, aika sen saa näyttää mihin päin lapsi lähtee aikuistuttuaan.
Meidän omat lapset myös ymmällä siitä miten lapsi on lojaalinen vanhempaansa kohtaan. Mutta näinhän me kaikki olemme, tavataan sanoa.
"Juupa" nimmarin kirjoittamassa tekstissä olisi tuonut julki asenteensa sijaislasten sukulaisia kohtaan?
Voiko todella näin tulkita tilanne kuvauksen?
Ei se itsetunto ainakaan kehity siinä biovanhempien antamissa pettymys ja tunne kaaoksessa.
Tunnusta ongelma sekä näe se lapsen näkökannalta erittäin haitalliseksi. Kyllä varmaan tiedämme ja kyllä "Juupa" myös sen tiedostaa, mitkä geenit ja suvun perinteet ovat lapsella mukana ja meidän sijaisvanhempien pitäisi niitä vielä lapselle kannustaa kaikin tavoin.
Kuka ei ihmettelisi sitä miten lapsi toimii kun elämä on sairas ja rikki se on arvaamatonta taistelua tunteiden sekamelskassa. Ei lapsella ole siihen sanoja eli turha sitä edes heiltä kysyä.
Kirjoita omalle palstallesi tuollaisia,me emme tuollaisiin usko.
pysy omalla palstallasi kehumassa itseäsi.Me emme noihin tarinoihin usko,koska jo juttunne tunnemme läpikotaisin.
katsantokannasta.Pidä sinä nuo ajatuksesi.Tiedäy ettei biojen palstalla yksikään usko tuollaisiin mitä kirjoitat,koska totuutta niissä ei ole hiventäkään.Jutelkaa te sijarit keskenänne vain tuollaisia valheita.
omalle palstalleen.
on suurin ongelma se että nähdä oma heikkous ja syy siihen suureen menetykseen kun lapsi huostaan otetaa
Ymmärräm sen halun löytää syyllinen muualta kuin omasta itsestään. Syitä kun on niin monia joita ette ehkä itse edes syiksi näe koska siihen ei useinkaan ole sitä ymmärtämystä.
On tässä edes turha niitä ruveta luettelemaan koska ei siihen tunnu tällä palstalla olevan edes halua ymmärtää.
Saan käsityksen että haette sitä mitä täältä saatte, myötätuntoa. No se on itsensä pettämistä, en ali arvioi silti kykyänne vaan se kyky hyväksyä on vienyt kyvyn ymmärtää.
En välitä kirjoittaa omalle palstalle koska siellä ei ole tämä kysymys esillä näin selvänä ongelmana.
Tarvitsette apua ja sen vastaan ottavaisuutta mutta kuka voi autta kun asiat eivät ole totuudenmukaisia.
Meillä kohdallamme myös bioäiti/äidit voisi kirjoittaa aivan samoja juttuja kuin mitä täällä nyt olen lukenut mutta kaikki hänen kirjoittamansa jutut olisivat aivan vain utopisia haaveita uhkauksia jne. Hän on se paras kasvattaja, ruuanvalmistaja ja tekee aina kaikkensa lastensa edun vuoksi. Ei juo, ei käytä huumeita, ei ole mielenterveys ongelmia, ei ole pahoinpitelyn uhri, ei väkivaltaa kotina, ei insestiä, ei vankeustuomiota. Toden mukaisesti nämä kaikki kuuluivat lasten elämään äidin luona.
En silti yleistä mutta sama leima on teksteissänne. En voi tarkistaa teidän totuuden mukaisuutta mutta kun lukee niin sen näkee ja tuntee jotenkin että lennetään ja korkealla tai sitten syöksytään alas lannistettuina.
Eikä ymmärretä miksi rajoitetaan tapaamisia jne.
juttunne.
Nyt saatte kokea sitä mitä on "häiriköt" palstallanne Biovanhemmat jota pidätte omananne.
Eikö ole kehittävää kun saa muitakin vinkkejä elämän varrelle ei minua ainakaan ole häirinnyt jos joku biovanhempi asiallisesti antaa kommenttia.
palstalle,kun tiedämme juttunne valheiksi.
juttumme otat.
kanssa.
tykkäätkin. Se on varmaan sinusta jankutusta kun ei kukaan sinuun usko. Olet ehkä menettänyt sen tärkeän luottamuksen läheisiisi sekä viranomaisiin. Täällä nyt sitten yrität saada sitä ymmärtämystä.
Niin ja mitä se "ymmärtämys" sitten auttaa kun siitä asiastasi puuttuu totuus eli uskottavuus.
Kulje vaan haaveissasi ja luule olevasi väärin kohdeltu. Äläkä vaivaudu keskusteluun kanssani se on luultavasti aivan turhaa.
En yritä sinua lannistaa vaan toivoisin sinun kykenevän ymmärtämään elämää joka perustuu vaatimuksiin, jääntöihin, lakeihin jne.
Näin meidän sijaisvanhempienkin pitää elää että turha heittää lokaa lastesi huostaan ottajien niskaan.
Kenen rahoilla pyörit täällä netissä?
Toivotan tsemppi kaikille äideille ,jotka haluavat saada lapset takaisin kotiin.
sillä lapsen on hyvä olla omien biovanhempien luona jos siihen edellytykset.
Meiltä on sijoitettu muuttanut sukulais perheeseen ja olimme todella onnellisia.
Valitettavasti bioäiti ei kyennyt lapsestaan huolta pitämään.
Tämä nuori ei käy juuri ollenkaan äitinsä luona ei välitä, näin on sanonut sukulaiselleen.
Meillä hyvä ja lämmin yhteys tähän entiseen sijaiseemme, hän saa kohta ajokortin ja sitten voi tulla käymään koska vaan haluaa.
Vastaus tuohon kummalliseen kysymykseen että, kenen rahoilla pyörin täällä netissä.
Tietääkseni ei tämä maksa minulle yhtään mitään. Maksaako teille sitten?
Ei uskottavasti äitien tarvitse taistella lastensa kotiin saannista jos ovat asiat kunnossa.
Tällä meinaan että ne ovat myös totuuden mukaisesti kunnossa.
En hyväksy että lapsi joutuu pettymään ja uusi sijoitus edessä.
kun sinä.Soskusta saamalla korvauksella.
sijareitten mielestä ole koskaan kunnossa,vaikka asiat paremmin,kun sijariperheessä.
asuvan useampi persoona yhdessä päässä.
korvausten kanssa. Mitkä olettamukset sinulla vain tällaisestäkin asiasta.
Olen työssäkäyvä ja hyvä palkka vielä vaativasta työstä maksavat. Yö työ ja paljon päiviä vapaalla.
Näinhän voi itse oletta kun ei ole niitä näkemyksiä siitä mitä on olla vastuullinen lapsen vanhempi.
Oletko sinäkin sijaisperheessä koska voit sanoa noin.
Tietenkin lapsesi valittaa sinulle omalle äidilleen eihän lapsesi voi sinua halveksua.
Ei sijaiskodissa tehdä koskaan mitään hauskaa se on kuin lojaalisuuden mantteli.
Voisihan se kirja olla aika hyväkin juttu. Tehdäänhän sitä kirjoja vaikka mistä, esim. avioeroista. Voisin itsekin kuvitella osallistuvani tällaisen kirjan tekoon. Mutta jonkun pitäisi tarkistaa kirjoitettujen juttujen todenperäisyys. Ja siinä onkin varmaan puuhaa.
Voisihan biovanhemmat kirjoittaa päiväkirjaa niin itselleen kuin lapsilleen. Esim. tällaisen päiväkirjan tai kirjeen voisi antaa lapselleen.
.
ja sijaislasten kokemuksista.Kaikestahan on mustaa valkealla papereissa joista voi tarkastaa todenperäisyyden.Olisi hiuksia nostattava kirja,kaikesta sijareitten kieroilusta,ja manipuloinneista,ym,soskujen virkavirheistä.Ne täytyisi tulla julki,että tuollainen mielettömyys ei enää toistuisi muissa perheissä.Ja että lapset saisivat palata kotiin,kun kriteerit eivät täyty.Nythän ei onnistu,kuin lakimiehen avulla saamaan lapsensa kotiin.
Kuules Juupa "paskiainen." Tiedätkös, että en juo. Tiedätkös, ettei ole tarvinnut olla poliisin kanssa tekemisissä. Tiedätkös, että heräsin joka aamu klo.06-07 lapsiani hoitamaan ja en ole ikinä "maannut sohvalla". Lapseni eivät ole olleet ikkinä yksin. Viimeiseksi haluan sanoa, että psykososiaalinen tilanne on kunnossa perheterroristin mennessä hoitoon, vihdoin. Tiedätkös, että saan kaikki lapseni takaisin kotiin ja masennuslääkitys auttaa minut (tämän avioeroprosessin ja lasten sijoitusprosessin jälkeen)huolehtimaan hyvästä arjesta ja rakkaimmista aarteistani :)
jokaiselle bioäidille,jotka joutuvat taistelemaan lapsistaan,että saavat lapsensa omaan kotiinsa.