Noin viikko sitten olimme ystävien kanssa leffassa, ja lähdimme sieltä ajelemaan kotiin päin, minä kuskina. Puolessavälissä matkaa, moottoritiellä, aloin tuntemaan oloni tosi huonoksi, ajaminen oli tuskaa, hikoilin tolkuttomasti ja meinasin oksentaa ja pyörtyä. Pysähdyimme tilaisuuden tulle tien varressa olevalle taukopaikalle, jossa hyppäsin autosta ja menin nurmikolle makaamaan. Tuntui että kuolen, sattui ihan h***etisti ja suustani tuli desikaupalla kirkasta, suolaisen makuista nestettä. Lisäksi minulla oli valtavia ilmavaivoja, tuntui että suolistoni olisi ihan täynnä kaasua ja teki kipeää.
Kohtaus meni ohi noin puolessa tunnissa, ja pääsimme jatkamaan matkaa, tosin toinen kaveri hyppäsi rattiin varmuuden vuoksi. Kun pääsimme kaverin pihaan, tunsin oloni riittävän hyväksi vatsakipua lukuunottamatta ja lähdin kävelemään kotiini, johon on matkaa noin 2 kilometriä.
Käveltyäni noin 1,5 kilsaa, tuntui että vatsa räjähtää, jalat pettivät alta ja oksensin todella rajusti ojaan. Tässä vaiheessa rintakehäni tuntui puristuvan kasaan, sattui todella paljon ja kun oksentaminen loppui, makasin kadulla 10-15 minuuttia ennenkun pystyin jatkamaan kotiin. Sen jälkeen olo oli taas ihan normaali, en siis tilannut ambulanssia tai mitään vaan menin nukkumaan.
Viikko meni ihan normaalisti, ei kipuja tai mitään, mutta eilen kävi jotain käsittämätöntä:
Siskoni kaverilla oli synttärit, ja kuskasin heitä autolla yökerhoon. He päättivät vaihtaa paikka yhdet juotuaan, joten jäin odottelemaan heitä terassille. Odotellessani nojailin terassin kaiteeseen ja polttelin tupakkaa. Yhtäkkiä varoittamatta alkoi huimata, voimat katosivat ja tuntui että nyt lentää oksennus! Yritin kääntyä ympäri jotta olisin päässyt istumaan, mutta kaaduin tajuttomana maahan ja heräsin ihmisten kiljumiseen. Maatessani maassa hikoilin todella paljon ja olin jotenkin tokkurassa, puheesta ei meinannut tulla mitään. Paikalle soitettiin ambulanssi, jossa otettiin verikoe, -paine ja sokeriarvot muut, mutta missään ei ollut sanomista.
Mikähän ihme tässä mahtaa olla??
Kävin aamulla terkkarissa, jossa otettiin sydänfilmit ja muut, mutta niissäkään ei näkynyt mitään. Sain lähetteen tutkimuksiin, mutta joudun odottamaan kauan ennenkun pääsen sinne. Sitä odotellessaa haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan, koska tuntuu pelottavalta että yhtäkkiä tulee jotain tällaista!
Kohtaus meni ohi noin puolessa tunnissa, ja pääsimme jatkamaan matkaa, tosin toinen kaveri hyppäsi rattiin varmuuden vuoksi. Kun pääsimme kaverin pihaan, tunsin oloni riittävän hyväksi vatsakipua lukuunottamatta ja lähdin kävelemään kotiini, johon on matkaa noin 2 kilometriä.
Käveltyäni noin 1,5 kilsaa, tuntui että vatsa räjähtää, jalat pettivät alta ja oksensin todella rajusti ojaan. Tässä vaiheessa rintakehäni tuntui puristuvan kasaan, sattui todella paljon ja kun oksentaminen loppui, makasin kadulla 10-15 minuuttia ennenkun pystyin jatkamaan kotiin. Sen jälkeen olo oli taas ihan normaali, en siis tilannut ambulanssia tai mitään vaan menin nukkumaan.
Viikko meni ihan normaalisti, ei kipuja tai mitään, mutta eilen kävi jotain käsittämätöntä:
Siskoni kaverilla oli synttärit, ja kuskasin heitä autolla yökerhoon. He päättivät vaihtaa paikka yhdet juotuaan, joten jäin odottelemaan heitä terassille. Odotellessani nojailin terassin kaiteeseen ja polttelin tupakkaa. Yhtäkkiä varoittamatta alkoi huimata, voimat katosivat ja tuntui että nyt lentää oksennus! Yritin kääntyä ympäri jotta olisin päässyt istumaan, mutta kaaduin tajuttomana maahan ja heräsin ihmisten kiljumiseen. Maatessani maassa hikoilin todella paljon ja olin jotenkin tokkurassa, puheesta ei meinannut tulla mitään. Paikalle soitettiin ambulanssi, jossa otettiin verikoe, -paine ja sokeriarvot muut, mutta missään ei ollut sanomista.
Mikähän ihme tässä mahtaa olla??
Kävin aamulla terkkarissa, jossa otettiin sydänfilmit ja muut, mutta niissäkään ei näkynyt mitään. Sain lähetteen tutkimuksiin, mutta joudun odottamaan kauan ennenkun pääsen sinne. Sitä odotellessaa haluaisin kuulla muiden mielipiteitä asiaan, koska tuntuu pelottavalta että yhtäkkiä tulee jotain tällaista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutut on oireet.
Tässä copypastena tältä palstalta yhden asiantuntijan kuvaus (kiitokset alkuperäiselle kirjoittajalle):
"Tuota noin; ahdistuneisuushäiriö on yleiskategoria ja paniikkihäiriö yksi sen alalaji.
Karkeasti ottaen mielenterveysongelmat jaetaan
mielialahäiriöihin (masennus eri muodoissaan, kaksisuuntainen mielialahäiriö), psykoottisiin häiriöihin (psykoosit=varsinaiset mielisairaudet), ahdistuneisuushäiriöihin, sopeutumishäiriöihin ja joihinkin muihin erityisryhmiin ja sen lisäksi on olemassa persoonallisuushäiriöt.
Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen, suljettujen paikkojen kammo, hissikammo jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9) tarkemmmin luokittelematon ahdistushäiriö.
Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.
Vielä pätkä aiempaa viestiäni samaan kysymykseen liittyen:
Laitan tähän pätkän vastauksestani toiseen kirjoitukseen tällä palstalla.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois."
Itsellänikin on kohtauksen aikana mennyt pari kertaa taju. Pahan kohtauksen aikana en pysty muuta kuin makaamaan paikallani, "kylmää hikeä" tuntuu erittyvän litroittain ja vatsakipu on aivan kammottava.
Ei ole fyysisesti vaarallista, mutta ilman hoitoa pahenee ja saattaa johtaa masennukseen (minulla kävi niin). Lääkityksenä käytetään yleisesti mielialalääkkeitä, itselläni on ollut jo vuosia Cipramil/Sepram, joka kyllä pitää kohtaukset poissa.
Kuulostaa aika tutulta tuossa asiantuntijan kirjoituksessa pari kohtaa... Minulla ei ole aiemmin ollut mitään paniikkihäiriöön viittaavaa, mutta olen ollut todella pitkään masentunut johtuen lapsuusajan kiusaamisesta ja yksinäisyydestä. En maininnut tätä viestissäni koska tunsin ettei se liity mitenkään tähän, mutta... Vähän ennen pyörtymistäni tunsin tosi outoa pelkoa, melkein paniikkia jostain syystä. Tuntui siltä etten ollut omassa ruumiissani, vaan olin jotenkin siirtynyt johonkin vieraaseen paikkaan ja outoon seuraan, en osaa kuvailla tunnetta paremmin.
Yritin kuitenkin ahdistuneena lähteä liikkeelle, päästä kauemmas siitä paikasta, mutta kun liikahdin, tuntui että vatsalaukku "kääntyy ympäri", meinasin oksentaa ja menetin tajuntani. Herätessäni maasta olo oli taas ihan normaali pientä huimausta lukuunottamatta, eivätkä ambulanssimiehet löytäneet arvoistani mitään poikkeavaa.
Outoa on se että masennukseni on ollut jo pitkään poissa saatuani ystäviä ja alettuani seurustelemaan, eli en ymmärrä miksi tällainen kohtaus tulee nyt eikä aiemmin...?
Olen kyllä edelleen levoton, pientä keskittymishäiriötä on ja toisinaan iltaisin iskee ahdistus jos olen yksin, mutta pahin masennus on jo ohi.
Nyt viimeisen kohtauksen jälkeen olo on ollut normaali, ainoastaan eilen ollessani ostoskeskuksessa aloin tuntemaan huimausta, mutta se meni ohi istuttuani hetken paikallani.
Jos tämä johtuu psyykkisistä asioista, en tiedä saanko siihen apua tavallisen tutkimuksen kautta? Eli nyt kun saan lähetteen lekurille, hän ei varmaankaan löydä minusta mitään fyysisesti epänormaalia, sanoo vaan että olet terve, lakkaa kitisemästä!=)
Niin, siis nykyisin paniikkihäiriö on aika hyvin tunnettu ja tiedostettu asia, siitä on puhuttu niin paljon. Hoito ei ole vaikeaa mutta sinun kannaltasi tosi tarpeellista ottaen huomioon taustasi.