onko sattunut jannittavia tilanteita?

...olen viettänyt auton ratissa varusmiesaikana ollesani palaamassa yksikkööni aamuyöstä. Sää oli todella sumuinen. Yht'äkkiä havahduin voimakkaaseen ropinaan. Olin nukahtanut rattiin ja auto oli ajautunut jo vastakkaiselta kaistalta osittain ulos kuskinpuoleisten pyörien heittäessä soraa lokasuojiin kovalla ropinalla. Äkkinäisellä ohjausliikkeellä sain auton palautettua takaisin omalle kaistalle eikä onneksi sattunut tulemaan ketään vastaankaan. Autoni oli onneksi isopyöräinen Saab 96, joka nousi helposti takaisin asfaltille. Joku pienipyöräinen auto olisi vastaavassa tilanteessa saattanut lähteä holtittomasti pyörimään asfaltin reunasta. Tilanteesta selvittyäni ja tajuttuani kuinka olisi saattanut käydä, pysäytin auton hetkeksi rauhoittaakseni itseni.

ja aika monesti onkin. Yksi karmeimpia tapauksia sattui noin kolmekymmentä vuotta sitten; olimme heinällä kuprikkoisella pellolla ja olin silloin ainoa traktorinkäyttötaitoinen ja kun olen tällainen hmmm.. hieman keskonen vieläkin, anikka silloin - läksin siirtämään vajaata heinäkuormaa seuraavalle pysäkille ja kaasujalkani oli ehkä..:/ pikkuisen liian raskas olosuhteet huomioiden..ja kun jarrutin traktori meni sujona kuprikon reunalle alas, olimme mennä melkoiseen rotkoon...lapset siinä kuorman päällä - se on elämäni karmein kokemus..se ei unohdu...

Toinen tapaus sattui kutostiellä kevättalvella joitakin vuosia sitten, oli jo pimeää ja ajelin jostain kurssilta puoli kymmenen maissa illalla kotiin, ihan reipasta vauhtia...yhtäkkiä tielle tuli kolmen hirven "seurue", minä polin jarrua, ja eihän se olisi pysähtynyt, mutta hirvet hyppäsivät viime tingassa toiselle metsään, autoni ja hirven väliä ei varmasti ollut kuin joku sentti...
Jalkani vapisivat ja vispasivat tapauksen jälkeen tovin, meni tovi ennenkuin pystyin ajamaan eteenpäin.

Tämmösiä miulla..

on ollut muutaman kerran vaarassa.

Lapsena harrastin kilpauintia, ja kerran harjoitusten aikana vedin vissiin itseni liikaa hapoille, ja keskellä allasta tuli tunne että en jaksa enää yhtään - aloin uppoamaan ja roikuin kiinni siinä narussa joka kulkee ratojen välissä, onneksi valmentaja huomasi tilanteen ja tuli hakemaan minut pois.
Itse en olisi pystynyt uimaan enää puolta metriä. Ja jaloillani en pysynyt, kun minut altaan reunalle rahattiin.

Lääkärireissu siitä tuli, mutta todettiin että kai se sitten oli vain liiallinen treeni, ja liian pieni nesteenjuonti. Sen jälkeen pelkäsin pitkään aina kun olin keskellä allasta...

Onhan noita muitakin tilanteita ollut, josta olen nipinnapin selvinnyt. Tekevälle sattuu niinhän sitä sanotaan...

Purettiin kerran rakennusta. Kävelin kadulla myöhään illalla. Katu oli tyhjä liikenteestä. Aivan mielijohteesta siirryin kadun toiselle puolelle. Kuului kovaa rytinää, ja purettavan talon seinä sortui jalkakäytävälle. Ellen olisi siirtynyt kadun toiselle puolelle, putoavat kivet olisivat tappaneet minut.

olo oli vuosia sitten kun heräsin kesken
umpparileikkauksen. Arvata saattaa, että tuli
uutta tainnutusta nopeasti.
En ehtinyt paljon siinä kommentoida.

Tietysti Amerikan puolella ollaan tiukkoja, mutta onko tosiaan niin, että joutuu vaikeuksiin, jos kaksi luotia löytyy taskusta? Nykyin kyllä ollaan tiukkoja joka puolella.

Ymmärrä hyvin, että kylmä rinki tuli siitä, että pelkäsit myöhästyväsi koneesta.

Minulle sattui niin, että ruotsin ylioppilaskirjoituksiin mennessäni jouduin pistokokeeseen. Taskuni tarkastettiin. Näytin, mitä taskuissa oli. Sitten rehtori sanoi: "Näytäpä vielä se toinen povitasku". Vastasin, ettei vasemmalla puolella ole povitaskua. Luulin puhuvani totta, sillä minulla oli yksi takki, jossa ei ollut kuin yksi povitasku.

Vasta kirjoitusten jälkeen huomasin, ettei tämä takki ollutkaan se, josta puuttuu vasemmanpuoleinen povitasku. Päin vastoin! Tasku oli, ja siitä löytyi suomalais-ruotsalainen sanakirja! Siis sellainen pikkuriikkinen käteen peittyvä sanakirja. Huhhuh.