muistatko "suakkunoita"
suakkunoiksi nimitettiin
karjalassa semmosia suusta
suuhun kulkevia juttuja
jotka kertoivat yleensä
arjen tapahtumista, humoris-
tisistakin
kerronpa malliksi suakkunan:
naapurin leskiemännältä
oli salama tappanut
ainoan lehmän
oli pitänyt lehmää
riimussa ja riimu oli
piikkilangan päällä
jota pitkin salama tuli
illalla oli teurastustalkoon
ja naapurin isäntä kevensi
tunnelmaa nostamalla lehmän
utareet rinnoilleen sanoen:
"kattokeehan pojat,
nämä ne on oikein lollo-liivit"
sekös meitä koltiaisia huvitti
kerrohan sinäkin suakkuna, jos
olet juttutuulella
suakkunoiksi nimitettiin
karjalassa semmosia suusta
suuhun kulkevia juttuja
jotka kertoivat yleensä
arjen tapahtumista, humoris-
tisistakin
kerronpa malliksi suakkunan:
naapurin leskiemännältä
oli salama tappanut
ainoan lehmän
oli pitänyt lehmää
riimussa ja riimu oli
piikkilangan päällä
jota pitkin salama tuli
illalla oli teurastustalkoon
ja naapurin isäntä kevensi
tunnelmaa nostamalla lehmän
utareet rinnoilleen sanoen:
"kattokeehan pojat,
nämä ne on oikein lollo-liivit"
sekös meitä koltiaisia huvitti
kerrohan sinäkin suakkuna, jos
olet juttutuulella
Vastaukset 22
Vanhimmat
tämä suakkuna-nimitys. Täytyypä miettiä, josko jotain mieleen muistuisi arjen humoristisista tapahtumista ...
Kerronpahan tapahtuman kummityttäreni kertomana. Siinä on mukana hiukan tätä suomenkielen kummallisuutta.
Kummityttäreni oli kotiin tullessaan löytänyt kadoksissa olleen ylioppilaslyyran. Riemestuneena hän kysyi kolmelta aikuiselta lapseltaan:
Kuka minun kulleistani on tämän löytänyt?
Kamalan naurunremakan säestämänä lapset kysymään.
Tajuak sää äiti ollenkaan mitä sää kysyt?
Ehkä Frederiikka tietää miten lapsikultia pitäisi nimittää yhdellä sanalla.
Kullanmurut - näin minä kutsun omia lemmikkejäni. Vai tuleekohan siitäkin suomenkielen kukkasia? Kielikukkasesta muistui mieleeni sairaalakasku.
Henkilökuntaa oli muistutettu toisen kotimaisen käytön välttämättömyydestä. Niinpä puhelimen soidessa Tri Kalle Varis vastasi opinhaluisena huumorimiehenä:"M:s sjukhus, Dr Kalle Kråka ..."
Turun Muna tarvitsi puhelinvälittäjää ja sellainen valittiinkin kun hakija oli vakuuttanut töihinottajan riittävän hyvästä ruotsinkielestä.
Tuli ensimmäinen puhelu ja välittäjä vastasi
-Turun muna, Åbo kikkel.
Onko sinulla kullitetut korut ja kullitetut hammaspaikat?
Tapahtui ennen sotia.
Tilta(Tilda) - syntyjään savolaisia, oli tullut pääkaupunkiin piikomaan ja oppinut siinä herrsväeltä jonkunverran ruotsia ja meni sitten naimisiin ruotsinkielisen Erikin kanssa. Tiltan kielitaito ei oikein ottanut sujuakseen, mutta koska oli paljon fiininpää puhua ruotsia kuin suomea hän käytti sitä joka tilanteessa.
Eräänä aamuna Tilta pyyhälsi läheiseen maitokauppaan jossa jo ennestään oli muutamia kulmakunnan rouvia. Touhukkaana hän kertoi myyjättärelle kirjoittaneensa vastikään tyttärelleen kirjeen tähän tapaan. "Jag riiva reeven på flickan..."
Syntyjään ruotsinkielinen isäni kertoi paljon juttuja, niin ruotsin-kuin suomenkielistenkin kielikommelluksista, tässä eräs.
Huonosti ruotsia osaava nainen oli mennyt naimisiin ruotsinkielisen merimiehen kanssa, jolloin kanssaihmiset kyselemään miten elämä sujuu niin etäällä toisistaan. Vastaus oli:
Nu koor te nu, ja riivas min kuppes reve o min kuppe riivas min reve.
Näitä juttuja ei valitettavasti ymmärrä kuin me puoli-tai kaksikieliset.
Nauratti niii...
Ollaanko ymmärretty suakkunat tarkoittamallasi tavalla?
Suakkuna saa yleensä hyvälle mielelle.
Kyllä näistä hymy irtoaa.
Kerronpa taas yhden suakkunan:
Olin asumassa Kuhmossa vanhalla koululla.
Talonmiehellä oli kaksi poikaa.
Pojat olivat innokkaita mehtääjiä.
Niinpä kerran taas talonmies-Kallen
pojat oli olleet koko päivän koirineen
kairassa, mutta huonoin tuloksin. Tulivat
väsyneinä illan suussa kotiin. Kalle tuumi,
että pitää kävästä iltakusella koulun
nurkalla metikössä. Otti haulikon huvikseen
mukaan. Viidentoista minuutin päästä Kalle
tulee ukkometson kanssa, jolla on veritippa
nokassa. Pojat: " Ei perkele tuota Kallee!"
Tämän jutun kuulin lapsuudessa. On kuulema tapahtunut kotipuolessa silloin, kun radio alkoi ilmaantua kirkonkylän mökkeihin. Ja Maria-mummokin sellaisen oli hankkinut ...
Istuttiin rovastin kanssa lähetysompeluseurassa kahvikupposen ääressä ja juteltiin kuulumisia. Kohteliaasti rovasti tiedusteli Maria-mummolta, että mikä on syynä, kun ei tätä ole näkynyt viime aikoina kirkon penkissä. "Voi, voi, Hyvä Rovasti!
Myö kuunnellaa radiosta parempii saarnoi"...
niinhän se oli silloin ennen kun
radio teki tuloaan, mutta livenä
lienee vähän antoisampi, makee
juttu!!!! ;)
että olet yhä hengissä, ainakin jotenkin coolia ja jotenkin hengissä... mites loma rykii näin alkumetreillänsä?
Voisitteko kertoa mistä on kysymys? Olen uusi täällä. Miljoonan Nikin Pelle/Repe Ruutikallio-kisailusta ilmeiseti? Miten se liittyy tähän keskusteluun 65? Miten olisi uusi Repe/MNP-palsta?
Olen totaalisesti suivaantunut Repen tyyliin mollata joitakin palstalaisia.
Yhdyn täydellisesti kysymykseesi- miksi näin?
Osa työssäolostani on kulunut sairaalamaailmassa ja siellä on suusta suuhun kulkenut näitä suakkunoita joltinenkin määrä. Tässä pari:
Äidin huolet...
Vanhainkodissa oli meneillään lääkärinkierto. Tapansa mukaan lääkäri kyseli asukkaan kuulumisia. Emma-Mummolla oli usein huolia, milloin vatsan toiminnassa, milloin mitäkin kremppaa. Mutta tänään oli Emma-Mummolla yllätyskuulumisia:
- Hyvää huomenta! Mitä tänään kuuluu?
- Voi, voi tohtori! Tänään on kaikki hyvin. Vatsa on toiminut kolme kertaa ja nuorinkin lapsistani pääsee VANHAINKOTIIN ...
Tehokas kesäapulainen ...
Suomalainen sairaanhoitaja ja sairaanhoitajaoppilas olivat kesätöissä 1960-luvulla ruotsalaisessa vanhainkodissa. Aamutöitä jaettaessa sairaanhoitaja antoi oppilaalle helpolta tuntuvan työn: auttaa asukkaita hammasproteesien pesussa. Oppilas tuli takaisin yllättävän nopeasti. Ja tätä sairaanhoitaja hämmästelemään. Innosta hehkuen oppilas heilutti suurta muovipussia, joka oli täynnä puhtaita hammasproteeseja: "Ne ovat tässä kaikki. Olipa mukava työ!"
Pari viikkoa osastolla sitten louskuteltiin, soviteltiin hampaita ja epäiltiin, josko sittenkään ovat omat? Oliskohan naapurilla kuitenkin minulle paremmin sopivat ...
tosi hyviä suakkunoita:
Pistänpä minäkin yhden:
sodassa oli hyökkäykseen lähtö
oli jouluaatto lähellä
kukaan ei olisi halunnut lähteä
silloinkos
keksi tämä
joukkueenjohtaja:
lauloi säkkijärven polkan
nuotilla: "ja enkeli taivaan
lausui näin, miks hämmästyitte
säikähtäin" sanoi: "eiköhän pojat
mennä tuonne kukkulalle että heilahtaa"
pojat nauraa hekottivat ja valtasivat
kukkulan tuotapikaa
Hyvä Suomi-Pojat! - Luulin, etten tiedä yhtään suokkunaa, mutta nyt niitä nousee mieleen jatkuvasti. Kai ne joskus loppuvat. Jatkanpa siis muistilokeroiden siivousta. Tässä taas yksi, jonka kuulin yhden luennon "avauksena".
On kuulema tosi juttu.
Piispat olivat menneet uimaan yleiselle uimarannalle. Koska ketään ei näkynyt rannalla eikä uimahousuja ollut mukana, menivät veden viileyteen ilkosillaan. Mutta kuinkas kävikään? Eevan tyttäriähän uimarannalle putkahti yhtäkkiä iloinen parvi. Piispat miettimään, että mitenkähän tästä uimareissusta kunniallisesti vaatteiden luo selvitään. Pienen neuvonpidon jälkeen piispat nousivat järvestä peittäen käsillään intiimit paikat. Paitsi yksi: hän peitti käsillään kasvonsa. Tästä toiset piispat nuhtelemaan virkaveljeään.
- Veli Hyvä! Kuinka sinä nyt tuolla tavalla?
- Minut tunnetaan näillä seuduilla paremminkin kasvoistani ...
Minulla oli savolainen heila joku vuosi sitten, hän kysyi aina rakastellessa suotkosä.
Että se näistä murteista.
Johan pistit makeen suakkunan
Tuli mieleen miullekin piispoista:
Eräs ortodoksinen rovasti oli piispaa
kyydissä ( piispa oli Johannes)Lapin
Sevettijärvelle pitämään vedenpyhitystä.
Sevettijärven tiellä piispa ojentaa
rovastille takapenkiltä Sisu-askia.
Mikä siinä auttoi rovastin kuin ottaa
Sisu. Mutta samalla auto tärähti tien-
vieren kiveen. Piispa jatkoi matkaa
toisessa autossa ja rovasti, joka teki
virheen jäi odottamaan apua kolaripaikalle.
Siitä lähtien on ortodoksipiireissä sitä
kiveä, joka erottuu selvästi tien varressa,
sanottu "piispankiveksi".
savolaistytölle olis pitänyt vastata: naatitaan ei laakasta
Presidentti Kekkosesta kerrotaan monenmoisia suakkunoita. Tulipa mieleeni yksi:
Presidentti Kekkonen oli maakuntavierailullaan poikennut maalaistaloon. Kahvipöytä oli korea pellavaliinoineen kaikkineen. Mutta presidentille sattui vahinko: häneltä kaatui kahvikuppi pöytäliinalle. Emäntä tähän heti lohduttelemaan, ettei haittaa, ei yhtikäs mittään. Mutta annas olla. Pian kaatui kahvikuppi talon isännältäkin pöytäliinalle. Ja emäntäpä tähän tokaisi: Sinäkin siinä, TOINEN TOHELO! Kului muutama päivä ja emäntä sai postissa paketin. Sen kätköistä löytyi upouusi pellavapöytäliina ja Presidentti Kekkosen omakätisesti kirjoittama kiitoskortti allekirjoituksella "SE TOINEN TOHELO"