huolestuttaa

join fiinisti viiniä. Ja brandya, calvadosia, sherryä... Paitsi että silloin tällöin oli pakko hakea lisäksi olutta, ja mitä enemmän join niin sitä halvempiin laatuihin siirryin. Olin mukamas viininharrastaja, mutta lopulta ostin viinini 2-3 litran pahvilaatikoissa. Se siitä "makunautinnosta"...

Selityksiä löytyi myös. En mukamas saanut inspiraatiota töihin (luova työ) ilman "paria paukkua". Tai olin stressaantunut liiasta työstä ja tarvitsin "pari paukkua" rentoutuakseni. Jos jännitin jotain asiaa tai tulevaa tapahtumaa niin se oli hyvä syy ottaa parit. Sitten jälkeen päin oli taas hyvä syy ottaa parit. Jos myöhästyin metrosta niin oli hyvä syy käydä Alkossa. Jos ehdin metroon niin oli hyvä syy jäädä pari pysäkkiä aikaisemmin pois ja käydä Alkossa. Siivouspäivä oli hyvä syy juoda. Ja kun koti oli siisti niin oli mukava juoda. Jne jne.

En tiedä oliko se missään vaiheessa pelkkä tapa vai heti alusta alkaen riippuvuutta, mutta ainakaan vähentämisyritykset eivät onnistuneet, vaikka kerta toisensa jälkeen itselleni sääntöjä teinkin ('ei enää koskaan keskellä viikkoa'; 'ei enää yksin juomista'; 'ei ennen työpäivää'...)

Minun kohdallani toimi vasta AA, mutta se on sitten toiminutkin niin hyvin ettei enää tarvitse yhtään kaivata niiden entisten brandyjen ja viinien perään.

Jos haluat kuulla AA:sta lisää niin soita vastauspalveluun 040 8484000, saat langan päähän toisen naisalkoholistin (arvaan että olet nainen, arvaanko väärin?). Suosittelen, et voi ainakaan hävitä mitään!

Mutta mä ajattelen taas toisin päin, eli ajattelin olevani ihan ok normaali äijä, kun vedän kaljan aina joka väliin. Sitten kun en ole pöhnässä niin en meinaa saada unta ja maailma masentaa.

Tarvii koittaa nyt olla pari viikkoa juomatta, ettei tule oikeasti deekuksi.

Ennen tuota maailmalle kuuluttamaani kännäystä olin liki 3 kuukautta vesilinjalla, ja myönnettävä on, että parempi siirtyä takaisin vesilinjalle. Pari ensimmäistä viikkoa on vaikeaa. Välillä iskee hillittömän levottomuuden ja tyytymättömyyden, ja ihmeellisintä on, kun ei itsekään tiedä mikä veetuttaa? Sen kuitenkin tiedostan, että hermostohan se rallattaa, ja huutaa lisää viinaa. Siitä se sitten olo rauhottuu, ja alkaa mieli kirkastumaan. Kolmannella viikolla huomaa, että eihän tässä mitään hätää ole. Suomessa ei kukaan nälkään kuole, ja kattokin on pään päällä. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Alan tässä varttumaan puolukoiden kypsymistä, mutta niitä en tarvitse kossua varten, vaan syötäväksi.

onkaan, että nuo kotityöt jostain syystä sujuvat niin helposti ja vaivattomasti, kun on viinilasi odottamassa hyllyn reunalla pölyjä pyyhkiessä. Silitysrautakin luistaa kumman liukkaasti, kun viinitilkan hörppäsee välillä. Aikani minäkin olen sitä tehnyt ja nyt olen lopullisen päätökseni tehnyt, että se on loppu. Jääkööt kotityöt tekemättä, jos ne eivät ilman viiniä tule tehtyä. Tipattomuus ottaa koville, hermot on kireällä ja muutenkin raivo päällä. Mutta eiköhän se jossain vaiheessa helpota. Toivottavasti.

[email protected] eiköhän se
ratkaisu löydy..jos vain on sitä omaa halua.