Olen ns. herkkuperse. Siis siinä mielessä, että kaikki ruoka, karkki, sipsi, pelkkä leipäkin vaikka, on mielestäni nannaa. Syöminen on niiin mukavaa, etenkin kun on kivaa, surullista, yksinäistä, seuraa, tylsää, ihan mitä vaan. Joskus saatan syödä niin paljon, etenkin juhlissa ym, että tekee mieli oksentaa ihan vaan oloa parantaakseen. (Ja siksi, etten lihoisi ja tuntisi oloani kelvottomaksi) En tee sitä kuitenkaan, sehän olisi sairasta.
Menin Painonvartijoihin, kun mitat olivat 75kg/171cm. Jo puoltoista vuotta on mennyt, nyt olen 65 kiloinen. Ja vielä kaks kiloa pitäis saada pois. Ihan hyvä on kyllä näinkin, mutta kun pitäis saada vielä pois, olla yhtä ohut kuin ylppärijuhlissa. Eihän se tietysti tee yhtään onnellisemmaksi, mutta jos se kuitenkin tekis...
Häpeän myöntää, mutta kun itse olen opetellut vihaamaan läskiäni ja hankkiutumaan siitä eroon, on tämä asenne heijastunut myös suhtautumiseeni lihaviin ihmisiin. Joskus esim. kaupassa saatan havahtua siihen, että ajattelen myrkyllisesti jostain "läskistä", joka "kehtaa tulla lyllertämään ton näkösenä julkiselle paikalle". "Älä nyt herran tähden osta mitään sipsiä enää, mitä säkin ajattelet?" Enkä mä oikeasti ole tollanen, tuomitse ketään ulkonäön perusteella.
Että voiko sanoa, että mulla ei ole syömishäiriötä? Kun kyttään kaiken Points-pisteinä, paitsi silloin kun syön kuin viimeistä päivää, päivän, pari tai viikkoja? Kuka voi rehellisesti sanoa, ettei itsellä ole minkäänlaisia ongelmia suhteessa ruokaan? Veikkaisin, että aika harva...
Menin Painonvartijoihin, kun mitat olivat 75kg/171cm. Jo puoltoista vuotta on mennyt, nyt olen 65 kiloinen. Ja vielä kaks kiloa pitäis saada pois. Ihan hyvä on kyllä näinkin, mutta kun pitäis saada vielä pois, olla yhtä ohut kuin ylppärijuhlissa. Eihän se tietysti tee yhtään onnellisemmaksi, mutta jos se kuitenkin tekis...
Häpeän myöntää, mutta kun itse olen opetellut vihaamaan läskiäni ja hankkiutumaan siitä eroon, on tämä asenne heijastunut myös suhtautumiseeni lihaviin ihmisiin. Joskus esim. kaupassa saatan havahtua siihen, että ajattelen myrkyllisesti jostain "läskistä", joka "kehtaa tulla lyllertämään ton näkösenä julkiselle paikalle". "Älä nyt herran tähden osta mitään sipsiä enää, mitä säkin ajattelet?" Enkä mä oikeasti ole tollanen, tuomitse ketään ulkonäön perusteella.
Että voiko sanoa, että mulla ei ole syömishäiriötä? Kun kyttään kaiken Points-pisteinä, paitsi silloin kun syön kuin viimeistä päivää, päivän, pari tai viikkoja? Kuka voi rehellisesti sanoa, ettei itsellä ole minkäänlaisia ongelmia suhteessa ruokaan? Veikkaisin, että aika harva...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heh! Ihan samaa tekstiä tulis mun suusta! =) En oo ollu kyl painonvartijoissa, mut muuten ajattelen AINA kun syön, että nyt meni 200 kaloria jne... Eli en voi ikinä syödä tavallisesti, vaikka olisin kaverin luona, kotona tai missä tahansa. Oon alkanu välttelemään sukulaisten (isovanhempien) luo menemistä, kun siellä on aina herkkuja ja mä oon niin tavaton herkkuperse, joten JOS on ruokaa tarjolla, ni mie syön... Ja jälkeenpäin haukun itteäni niin tyhmäksi ja lihavaksi tai jotai sellasta. Mulle tulee aina sellasia ahmimiskohtauksia, jotenkin muutun toiseksi ihmiseksi ja ajattelen et "mitä niist kaloreist sitten..." ja ahmin jotai 800 kaloria tosta vain. Myöhemmin sit haukun taas itteäni ja lähden äkkiä lenkille... =(
ihan samalta kuulostaa munki ajatukset. En oo kyllä käynyt painonvartioissa ikinä.Eikä mun tarviskaan. Suhtautuminen ruokaan on vaan niin pirun sairasta. Kumpa voisin olla ajattelematta sitä joka hetki. Olin joskus norempana pyöreä, mutta en silloinkaan läski. Sieltä se kaikki alkoi varmaan... ihme piltti dieteistä ja sellasista...
On kamalaa kun miettii aina että lihottaako tämä minkä verran ku jotain pistää suuhunsa. Kuitenkin tykkään leipoa paljon ja syödä herkkuja. Morkkis on vaan niin kova syönnin jälkeen! Tahdon olla normaali!
Se on vaa hiukan sairasta, ku on menossa kaverin mökille jussina, ja sen isä on kokki... Arvaa onko epäkohteliasta sanoo koko ajan, et ei mulla oo nälkä, kiitos =( Mut ku tolleen ei tappahdu, vaan mä luultavasti tuun ahmimaan siellä taas liikaa ruokaa... =(
Musta tuntuu, et haluisin sulkeutuu johonkin, missä ei oo muita ihmisiä, ei ruokamainoksia, ei mitään... =/
...sitten kun maha kuristen sanot ettei oo nälkä. Nolo tilanne. Kesä on ainakin mun mielestä ruuan kannalta kamalaa aikaa. Joka paikassa tuputetaan jätskiä jne. En minä voi normaalisti käydä edes siiderillä ku mietin että montako kaloria siinä tulee ylimäärästä. Se on ihan hirveetä. Tottakai sillon tällön käyn ja voitan itseni. Tukehdutan sen pienen mutta niin voimakkaan äänen sisälläni suurempaan määrään alkoholia. -HUKUTAN SEN-
Niin ku aikasemmin sanoin pidän paljon ruuan laitosta ja leipomisesta. Se on kivaa, mutta nykysten olen alkanu tekeen sitä vaan muille ja ite popsinu jotain ihan muuta. =( Tää alkaa olla ihan tolloa jo... tahtois olla normaali. Taidan lähtee tästä lenkille keventään omatuntoani....