Huh Huh

Jätetään tästä lähtien noteeraamatta näiden "aikuisten" viestit ja eletään täysin omaa elämäämme. AJan myötä ne ymmärtää ettei saa meidän päitä kääntymään.
On aikuista ajatella jokaisen taaplaavan tyylillään. Aikuisuutta ei ole muiden asioihin puuttuminen, ellei sitten tarkoita pelastaa jotakuta. Teinivanhemmuudelta ei voi ketään "pelastaa", koska teinivanhemmuus pelastaa monia ihmisiä masennukselta, alkoholikierteeltä ja muulta paskalta, joita nuorille voi tulla hyvinkin herkästi.
Jokaisen oma elämä - jokaisen onni - jokaisen tapa tehdä asioita omasta näkökulmastaan parhaaksi katsottuna on mulle hyve. Mun puolesta saa kulkee vaikka pellevaatteissa jos siitä tulee onnelliseksi. Ei kuulu mulle.
En oleta, että asiani kuuluvat näille vastuullisille kolmekymppisille (joista moni vastuullinen on tappanut omat lapsensa jne.).
Enpä jaksa enää puida tätä asiaa. Jätän tästä lähtien vain välittämättä :).

meillä kun on ihan lähipiirissä teiniperhe niin todella tiedän mistä on kyse. se ei ole helppoa, mutta ei sen pidäkkään olla. tosiasia vaan on että monella usko äitiydestä on jotain ihan muuta kuin se isomman kuin imeväisen hoitaminen! se vauva kun on söpö ja se on sitä niin kovin vähän aikaa!

meillä mielipide oli koko asiasta että hullun hommaa alkaa kakarana mukuloita vääntää, mutta kun alkaa niin hoitaa kanssa! eli meille sai tulla väsyneenä nukkumaan mutta biletystä varten oli turha hoitoapua odottaa, leffa joskus oli ok tms. jos rahat oli loppu sai tulla syömään ja vippiä annettiin kohtuudella hätätilassa. vaatetta ja muuta tavaraa laitettiin menemään ja laitetaan edelleen. mielestäni oltiin aika tiukkoja ja neuvoja jaettiin myös mielellään..

nyt jälkeenpäin on tullut kiitos useamman kerran. monasti tiukkapipoiksi oli kommentoitu varsinkin kun teiniäidin oma äiti oli paljon ymmärtäväisempi mutta onneksi eri paikkakunnalla.. nyt lapsia on jo kaksi, papin puheilla on käyty ja arki sujuu kuin muillakin lapsiperheillä, mutta kyllä se on ajoittain koville ottanut ja ovet ovat paukkuneet, itkua on väännetty yms enemmän kuin kenelläkään vanhemmalla parilla. sama kuulemma ollut heidän muillakin kavereilla samassa tilanteessa kun ei ole kypsyyttä käsitellä asioita aina kovin hyvin. niin niistä kiitoksista joita on tullut nimenomaan siitä että ei paapottu, mutta autettiin hädässä. oikeasti oli enemmän apua torkuista ja soppalautasesta kuin vapaaillasta, vaikka se ei silloin siltä tuntunutkaan.

omat lapset ja muutkin ovat tuota elämään opettelua katselleet ja tulleet ehdottomasti siihen tulokseen että ensin koulu ja koti ja sitten lapset, työkin olisi kiva olla muttei pakko. ehkä elävä malli onkin paras varoitus?

kyseinen perhe ei tekisi silti mitään toisin vaan ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa. ja tyytyväisiä ja kiitollisia meistä kolmekymppisistä joita on apuna ja tukena ollut! ei se helppoa ole todella heistäkään ollut, mutta toistaiseksi heille oikea ratkaisu.

eli turhaa vastakkainasettelua ei kannata harrastaa. monasti vaan tuntuu että ärsyyntyminen on juuri siksi niin suurta että me vanhemmat oikeasti olemme ainakin osittain oikeassa? ja ihan totta: kyllä lähellä nelikymppiset äidit uraputkessaan on vielä pahempia torveloita kuin teinit!! ne on nimittäin ihan pihalla kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan...

ps. eiköhän se raha ole se joka eniten kirjotuttaa? no, sossu on niitä varten joilla ei muuta tuloa ole, mutta se ei liene tavoiteltava olotila kellään - eihän?

Jokainen taaplaa tyylillään!Minulla ei ole vielä vauvakuukmetta tullut vaikka olen jo täyttänyt 38v ja sama suhde kestänyt 16 vuotta, mutta tarkoitus olisi tehdä ainakin yksi perinnönsaaja.