Mutta entäs Buddha? Ei tainut olla? Nyt kun olen kiinnostunut molemmista em. kavereista ja myöskin luonnossaliikkumisesta heidän laillaan, niin entäpä tämä kalastusasia? Tuskaa ei saisi mielellään tuottaa elollisille olennoille, mutta asialliselta tuntuisi edes leikkiä omavaraistaloutta ja hakea hauki kaislikosta ruokapöytään. Onko tämä väärin?
Jos olen pahoillani kalan puolesta ja vilpittömästi pyydän anteeksi kalikallapäähänkopauttamista, niin onnistuuko tämä homma myös buddhalaisesta vinkkelistä toimien vai onko pakko pysyä ihan vaan kristittynä tässä asiassa?
Jos olen pahoillani kalan puolesta ja vilpittömästi pyydän anteeksi kalikallapäähänkopauttamista, niin onnistuuko tämä homma myös buddhalaisesta vinkkelistä toimien vai onko pakko pysyä ihan vaan kristittynä tässä asiassa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Käy hyvä mies vaan kalassa ja napauta nopeasti kala hengiltä, ei se kala edes tiedä mitä tapahtuu. Kyllä kaikki luonnosta saatava on ihmiselle ruuaksi tarkoitettua.
Asian vierestä voisi sanoa, että viettäessään prinssin elämää ennen valaistumistaan eli Buddhaksi tuloaaan Siddhartha otti luultavasti ainakin osaa metsästysretkiin, jos ei itse välttämättä riistaa tappanutkaan. Metsästyshän on ollut kaikkialla maailmassa ylimysten suosituimpia harrastuksia.
..Siddhartha Gautaman kerrota syöneen lihaa?
buddhalaisilla on monia ajatuksia lihansyönnistä.
Perusperiaate on, että eläviä olentoja ei saa vahingoittaa tai tappaa.
Toisaalta buddhalaisuuteen kuuluu kiitollisuus tarjotusta ruoasta. Kiitollisuuteen ei kuulu ruoan valikoiminen tai erikoisruokavalion vaatiminen. Syy munkkien kerjäämiseen on se, että se toimii harjoituksena, jossa opetellaan kiitollisuutta ruoasta.
Sitten on se periaate, että liha ei saisi olla juuri sinua varten tapettua. Näen kuitenkin lihan tehotuotannon niin julmana, että siten tuotettua lihaa ei voi hyvällä omatunnolla syödä vaikka se ei ole henkilökohtaisesti ketään varten tapettua. Toisaalta tehotuotanto on kaikkia länsimaisia ihmisiä varten...
Toisaalta esimerkiksi raskaana olevan naisen kannattaa syödä lihaa, ainakin silloin tällöin, vauvan kehityksen turvaamiseksi. Monet ovat tästäkin eri mieltä mutta lääkärien yleinen kanta on tämä.
Oma lihansyöntipolitiikkani on sellainen, että en osta liharuokia. Jos joku tarjoaa liharuokaa, niin yleensä syön sitä, jos muuta ei ole. Jos tarjolla on sekä kasvis- että liharuokaa, niin valitsen kasvisvaihtoehdon.
Jokainen pystyy varmasti itse pohtimaan itselleen sopivimman ja moraalisesti kestävän tyylin, jos päätöksen perustaa tosiasioihin. Biologisestihan ihminen on sekasyöjä, jonka ruoansulatuselimistö ei ole erikoistunut joko liha- tai kasvisravintoon vaan ihminen tarvitsee molemmista saatavia ravintoaineita. Lihassahan ei sinänsä ole mitään sellaista, mitä ei saisi pelkästä kasvisravinnosta mutta liha on vakiintunut proteiinin ja B12(?)-vitamiinin lähde.
Olen aikoinani ollut vuosia melko tiukkapipoinenkin kasvissyöjä, ja se tuntui sopivalta. Lopulta tuli tunne, että nyt on saatava lihaa ja kasvissyönti loppui siihen, vaikka olin siihen asti ajatellut, että pysyn loppuun asti kasvissyöjänä. Syyt olivat mm. juuri eettisiä, eläintenoikeuksiin liittyviä, mukana myös ajoittain terveysneuroottista ajattelua.
Nyt en oikeastaan voisi kasvissyöjäksi ryhtyäkään, sillä minulla on pieniä lapsia(?!). Siis: en jaksaisi tehdä kaksia ruokia, sillä lapsia en kasvissyöjiksi latistaisi ikuna, siinä määrin hintelää on pikkulapsen ruokailu ajoittain muutenkin, että näen mahdollisimman monipuolisen ravinnon ainoana vaihtoehtona.
Tässä tilanteessa en oikeastaan, tarkemmin ajatellen, näe mitään eettistä ristiriitaa kalastamisen suhteen. Syönhän K-kaupan jauhelihaakin, joku muu sen minulle tappaa. Kala on sentään elänyt oikean kalanelämän siellä kaislikossa ja kuolee kuten rocktähti, nuorena ja nopeasti. Ja tappajahan se on itsekin ollut, hauki ja ahven ja moni muu. Syöhän matokin minut, kun hautaan laittavat. Mitähän sanoisi tähän Buddha?
Buddhalainen periaate, että lihaa saa syödä, jos eläintä, josta liha saadaan ei ole tapettu juuri "minua varten" haiskahtaa pahasti tekopyhältä. Voisi myös kysyä, onko kasvien tappaminen ja syöminen eettisesti yhtään sen hyväksyttävämpää? Eikö sekin tuota karmaa? Lisäksi erikoistuneeseen vegetarismiin, kuten pelkkään marjan- ja hedelmänsyöntiin keskittymiseen liittyy siihenkin eettisiä ongelmia!
Etsi oma totuutesi.Löydä itse vastaukset siihen miksi joku asia on jotenkin.miksi kalaa ei saisi syödä, miksi ihminen kärsii ym..jos nojaa buddhaan tai jeesukseen voi totuus jäädä näkemättä tai se vääristyy..
Tuota on vaikea ymmärtää toisiaan tuotakin. Voi siis syödä huoletta vaikka naapurin kissan, jos sen joku minulle antaa, kunhan sitä ei ole "minulle tapettu", voinhan siten harjoitella tuntemaan kiitollisuutta ruuasta?
Montaa muutakaan asiaa en oikein ymmärrä, mutta juuri tuo tekopyhyys (meditoin juuri, katsokaa minua, olen tyyni kuin Himalaya!) on asia, johon minun mielestäni buddhalaisuudessa kovin helposti törmää. Toki myös kristillisyydessä... Sen paremmalta se ei tunnu siinäkään.
näsäviisas länsimaalainen voi kysyä vatsa täynnä: "Onko elämä eettinen ongelma?"
Miksi elämä on muutenkin niin monelle "ongelma"?
Saivarteluksi asia menee, jos mitään ei voi tehdä ilman että kokee sen ongelmaksi.
Joudun tappamaan elääkseni vaikka ymmärrän buddhalaisena ettei kuolemaa ole.Mutta jotenkin tämä selitys ontuu.
Ehkä rehellisempi ilmaisu olisi että tarvittaessa joudun tappamaan vaikka naisia ja lapsia elääkseni(vaikka en koe tappamista kuolemaksi jne. mutta aina eivät selityksetkään auta realiteettien edessä.)
en syö teollistä lihaa, en kasvatettua kalaa. syön luonnonkalaa ja riistaa (porot mukaan lukien) jotka saivat elää elämänsä vapaana ja kokivat "luonnollisen" kuoleman ja eritoten elämän.
"(meditoin juuri, katsokaa minua, olen tyyni kuin Himalaya!)"
tämä on ylpeyttä joten hän ei ole tajunnut ohjeet viel..
"minulle tapettu" ajatus on Theravada Buddhalaisten säännöt ei varsinaisesti buddhalaisen tapa ajatella..
Väkivallattomuus.Eläminen rauhanomaisesti ja pyrkimys olla tappamatta tarkoituksellisesti pieniäkään eläimiä silloin, kun se on mahdollista.
Jos syö kalaa ja lihaa muutenkin, niin eikö se ole sama onko eläimen teurastanut itse tai teurastaja? Omavaraistalous on ihan jees. Omntunnon herkkyys on hieno asia, mutta täytyy ihmisen syödä pysyäkseen hengissä. Kala tuskin ymmärtää puhetta, joten anteeksipyynnöllä kaiketi hakee syylisyydentunnolleen helpotusta. Itse kalastan ja syön muitakin eläintuotteita vaivaamatta omaatuntoani
että eipä tainnut sen paremmin Buddha kuin Jeesuskaan itse tappaa uhrejaan, mutta kyllä kelpasi kun muut tarjosivat lihaa ja kalaa... Eli joku toinen sai hoitaa "likaisen homman" eli tappamisen ja teurastamisen!
Olikohan se Buddha vai joku intialainen jumala joka paransi jonkin linnun jonka hänen serkkunsa oli ampua losauttanut taivaalta alas?
Sitten taas toisaalta voi ajatella että jos joku tyyppi on penteles puolijumala suorastaan, niin ehkä se on eläimelle suurikin kunnia tulla hänen syömäkseen... Kun kumminkin se nirri lähtee ennemmin tai myöhemmin jollain tapaa.
Toisaalta itse katson että kuolema on kuolemaa, oli syy ja seuraus mikä hyvänsä. Kunhan ei aiheuta tarpeetonta kärsimystä, niin katsoisin että nälkäänsä saa syödä eläimiäkin. (Siis nirri veke mahd. pian.)
Olikohan muuten niin että Buddha kuoli syötyään jotain liharuokaa(?) josta hän sai ruokamyrkytyksen?
Buddhasta on olemassa vanha, runsaan rönsyilevä, itämaisen hehkuttava kirjallisuusperinne, josta ei aina voi erottaa, mikä on faktaa ja mikä legendaa. Eräässä tarinassa muistaakseni ollessaan metsästysseurueen mukana hänen kävi sääliksi seurueensa nuolella haavoittamaa joutsenta, jonka hän sitten paransi.
Kyllä lihansyöjän pitäisi ajatella olevansa vastuussa eläimen tappamisesta, vaikka sen olisi joku muu ketä varten tahansa tappanut.
ja minä kun olin jostain kuulevani, että myyttien tulkitseminen faktoiksi devalvoi ne.
http://www.goveganradio.com:8484/shows/128kbps/go-vegan-with-bob-linden-2005-03-27.mp3
http://www.goveganradio.com:8484/shows/128kbps/go-vegan-with-bob-linden-2005-03-27.mp3
http://www.goveganradio.com/veg/1003/Listen_to_Past_Shows.htm
"Jeesushan oli kyllä kalamiehiä"
terveiset HH Dalai Laman opetuksista Zurichista, muutaman viikon takaa;
Buddhalaisuutta harjoittavien tulisi olla kasvissyöjiä. Joissakin
tietyissä harjoituksissa jopa vegaaneja.
Ruokansa kerjäämällä saavien ei tulisi kuitenkaan kieltäytyä
mistään annetusta ruuasta, paitsi;
- jos tietää että eläin on varta vasten tapettu häntä varten
- jos on nähnyt tai kuullut kun eläin tapetaan
Liharuokaa voi taas syödä, kun kakistelematta kykenee syömään
eläimestä myös luut, suolet ja juomaan tämän virtsan.
-------(edellä mainittu vapaa käännös omasta muistista)-----
Dilgo Khyentse Rinpoche, jo edesmennyt tiibetiläinen opettaja,
on sanonut joskus, että lihan syömisen voi aloittaa tien varrelta
löytyneestä kuolleesta kissasta (tämä oli Tsok -uhrausten
kontekstissa, tsok on tiibetinbuddhalainen "nyyttikesti",
ruokauhraus).
Äkkiseltään omalla päällä ajatellen, omavaraistalous on
länsimaista tehotuotantoa parempi vaihtoehto. Siinä kantaa
itse karmiset seuraukset, sanotaanhan että eläimen tappami-
sesta syntyvät samat karmiset seuraukset saavat kaikki
prosessissa mukana olleet, jopa siitä tappamisesta vain
iloinneet.
Jotkut buddhalaiset opettajat todella syövät lihaa. Väitän
kuitenkin ettei se ole aivan sama asia kuin tämmöisen
mistään ymmärtämättömän aloittelijan ruuanhimo ja
makunautintojen perässä liihottelu. Dharman harjoittamisen
lähtökohtia ovat rakkaudellisen myötätunnnon kehittäminen
ja sen yhtyminen tyhjyyden viisauteen. Kun nämä ominaisuu-
det täyteen, tai ainakin lähes täyteen potentiaaliin kehittänyt
olento syö kuollutta toista olentoa, saa tämä syötäväkin
olento kosketuksen puhtaaseen myötätuntoon ja viisauteen.
(viittaan siihen että esim. eläimen tietoisuus on välitilassa
ja pystyy olemaan paikalla kun ruumistaan käsitellään.
mm. tiibetiläisessä kuolleidenkirjassa välitilan kestoksi
määritellään n. seitsemän viikkoa, jona aikana kyllä miltei
kaikki syötäväksi kasvatettu/tapettu ruumis syödään).
HH Dalai Lama syö itse lihaa lääkärin määräyksestä. Myös
monet muut tiibetiläiset, buddhalaisetkin syövät lihaa, sillä
tiibetissä ei aikoinaan ollut juuri muuta kuin jakin lihaa
syötäväksi. Vuosituhansinen perinne vaikuttaa jo geeniperimään
eikä ruumis sopeudu välttämättä kasvissyöntiin.
Kuitenkin tulisi ymmärtää, että luonnottoman kuoleman
tuottamisen prosessiin liittyminen luo kielteistä karmaa.
Jos tavoitteena on vapautua kärsimyksestä, tässä ja tulevissa
elämissä tai vapauttaa jopa muut olennot kärsimyksestä,
täytyy poistaa kärsimyksen syyt; lopettaa pahanteko, tehdä
hyvää ja kesyttää mielensä.
Joten, jos jotain on tehtävissä lihan syönnin suhteen, voi
yrittää suhtautua syömäänsä eläimeen myötätuntoisesti.
Aikamoinen uhraus kuolla toisen ravinnoksi.
Entä nähdäänkö vegetarismissa mitään eettisesti arveluttavaa ja eikö silläkin pitäisi olla karmisesti vahingollisia vaikutuksia?
On aivan loistava otsikko! Tuostahan saisi joku punk-bändi nimen tai jotain.
jos kasvi tapetaan vihan vallassa niin se on erittäin huono karma jos ei niin vähemmän huono.. (huono siin mielessä että sekavuus tilat lisääntyyvät)