Olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta. Nyt viikon ajan tuntuu, että oireet ovat taas alkaneet pahentua...ruokahaluttomuus, en jaksa nousta sängystä ylös,ahdistus, mieli maassa koko ajan, itkettää. Olen syönyt Cipralexia ennen raskautta.
Onko muita, jotka ovat syöneet masennuslääkkeitä raskauden aikana, esim. Cipramil...tuntuu olevan niin kovin ristiriitaista tietoa netissä masennuslääkkeistä raskauden aikana, sopivatko ne. Ja onko vauva ollut "normaali" kaikin puolin synnytyksen jälkeen, jos olet syönyt lääkkeitä? Ja vaikka vastasyntynyt olisikin täysin normaali synnyttyään, vaikuttaakohan lääkitys sitten myöhempään älylliseen kehitykseen..oppimiseen, jne.?
Tuntuu etten jaksa tätä masennustakaan millään ilman lääkitystä vielä 7 kk:tta. Lääkäreilläkin on niin kovin ristiriitaista tietoa...
Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille ja voimia odotukseen.
Onko muita, jotka ovat syöneet masennuslääkkeitä raskauden aikana, esim. Cipramil...tuntuu olevan niin kovin ristiriitaista tietoa netissä masennuslääkkeistä raskauden aikana, sopivatko ne. Ja onko vauva ollut "normaali" kaikin puolin synnytyksen jälkeen, jos olet syönyt lääkkeitä? Ja vaikka vastasyntynyt olisikin täysin normaali synnyttyään, vaikuttaakohan lääkitys sitten myöhempään älylliseen kehitykseen..oppimiseen, jne.?
Tuntuu etten jaksa tätä masennustakaan millään ilman lääkitystä vielä 7 kk:tta. Lääkäreilläkin on niin kovin ristiriitaista tietoa...
Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille ja voimia odotukseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ite oon viikolla 25 ja kun n. 1,5 kk sitten perhepiirissämme sattui traaginen kuolemantapaus, käväisin lääkärin juttusilla, koska pelkäsin masentuvani ym. Hän kertoi, että jos siltä tuntuu, voin saada Cipramilia. Se on kuulemma jo erittäin varmaksi todettu turvallinen lääke raskaudenaikaiseen masennukseen, koska tutkimustuloksia sen vaarattomuudesta alkaa olla runsaasti. Raskaudenaikainen masennus on hirmu yleinen.
Myös tuttuni käytti Cipramilia koko raskauden ajan masennukseensa, joka oli ajoittain todella paha. Syntyneessä lapsessa ei ollut mitään vikaa; päinvastoin hän on kaikin puolin terve, hyväntuulinen, ulospäinsuuntautunut ja normaalisti kehittynyt parivuotias vesseli. Ehkäpä moni asia voisi olla toisin jos lapsen äiti olisi vajonnut siihen rajuun masennukseen joka häntä jatkuvasti uhkasi.
Mie oon syöny kyllä cipramilia koko raskauden ajan(lääkäri sano ettei kannata lopettaa lääkitystä) ja jo ennenkin sitä n. kolme vuotta (paniikkihäiriö/masennus). Nyt jouduin vaihtamaan lääkkeen halvempaan kun kela ei enää korvaakaan sitä.. Tää lääke on aika uusi mut luotan ku lääkäri sano et voin rauhassa syödä sitä. Uskon kyllä että voit lääkettä jatkoskii syödä, ei tee vauvallekaan hyvää jos äiti voi huonosti! Voimia odotukseen!!
Hei!
Tiesitkö että raskauteen kuuluu muutenkin juuri noi oireet jotka kuvailit?En ymmärrä miksi pitää heti turvautua lääkkeisiin.Olen ammatiltani lähihoitaja ja näen työssäni päivittäin ihmisiä jotka ovat lääkeriippuvaisia ja katuvat sitä että ovat aloittaneet sen.(eli hoidan keski-ikäisiä jotka ikänsä käyttäneet vähän vahvempia lääkkeitä)Minä ajattelen niin että jos odotan lasta en voisi käyttää mitään lääkkeitä.Koskaan mikään ei ole varmaa etteikö lääkkeet ole haitaksi.Olen itsekkin ollut rappiolla.Äitini kuoleman jälkeen.Tuntui ettei ollut mitään...Käytin jopa huumeita.Turrutin itseni lääkkeillä,huumeilla,tai viinalla että jaksoin yhden päivän kerrallaan.Sitten mulla välähti ettei se siitä paremmaksi muutu vaikka vetäisin kaikki maailaman pamit sun muut.Ajattelin itseäni.Voin sanoa että elän nyt täysillä päivän kerrallaan mutta en murehdi vaan nautin joka hetkestä!!Kun mietin vuosien taakse päiviäni,en muista kun tyttöni lähti kävelemään tai en muista päiviä joita tyttöni muistaa..:(Elin vain sumussa.Nyt odotan toista lastani rv36.Alku oli mullakin hankalaa itkin ja nauroin vuoron perään mutta tiedostin että se kuuluu raskauteen.Hormoonit hyrrää!Ei pidä luovuttaa helpolla elämäänsä lääkkeiden käsiin.Nauti raskauden mullistuksista ja sitten vasta nautitkin kun vauva tulee.Se on sinun aikaan saannoksesi!:)Ja hyvä sellainen!Toivottavasti osaat lukea edes rivien välistä mitä yritän sanoa.Tarkoitan vain hyvää.Mukavaa ja tunteiden täyttämää odotusta:)
Olen kuule sairaanhoitaja ja lähihoitaja ja työkokemusta 10 vuotta. Tiedän tasan tarkkaan milloin kannattaa lääkkeisiin turvautua!!!Olen ollut raskaana aikaisemminkin, ja olisi paremmin mennyt lapsen kanssa viimeksi, jos olisin heti ottanut lääkkeitä. Ei olisi tarvinnut itkeskellä synnytysmasennuksen kourissa ja raahautua hoitamaan lasta sängyn pohjalta. Sitä en enää aio kokea!!!Vaan haluan nauttia lapsesta täysin mitoin lääkkeiden voimalla, koska ne auttavat tosi paljon.
Kannattaa hieman miettiä mitä kirjoittaa ennen kuin antaa ohjeita muille. Ei se lähihoitajan koulutus nyt niin hieno ole, että voi todellakin tuollaisia ohjeita täällä jaella. ja varsinkaan jos itsellä ei ole kokemusta todella syvästä depressiosta!
ei se sairaanhoitajan koulutuskummenenkaan ole...
pistää mietityttämään jos tollanen olo tulee lapsen teosta
Suositellaan, jos mahdollista ensimmäiset 12 viikkoa pysymään lääkkettä. Cipralexhan ei ole sama lääke kuin Cipramil, vaikka näin nimistä voisi päätellä. Zoloft on mielialalääkkeistä ehkä turvallisimmaksi havaittu raskauden aikana ts. pidemmälle tutkittu. Tosin Cipramilin tutkimukset varmaan jo pian samalla tasolla. Cipralex yksi uusimmista lääkkeistä, sikäli en tiedä tutkimusten määrästä.
Lääkityksen käyttö on perusteltua monissa tilanteissa, esim. kun voidaan ajatella äidin lääkkeettömän olon olevan sikiölle haitallisempi kuin lääkkeiden käyttöön liittyvät riskit. Esim. paniikkihäiriön hoidossa näin on. Silloinkin pyritään lääkkeettömään 12 viikkoon.
Selviämisen tueksi sinulla toivottavasti on terapia jossain muodossa? Lääkkeisiin sinulle vastaa parhaiten psykiatri, joka tuntee ko. lääkkeet. Esim. neuvolalääkäriltä puuttuuu erityisosaaminen psyykelääkkeistä, jos haluat hyvää, perusteltua tietoa.
Että voi käyttää raskauden alusta asti mutta ennen synnytystä pitäis asteittain lopettaa. Saattaa aiheuttaa vauvalle "vierotusoireita" kun yhtäkkiä loppuu. Kouristuksia, itkuisuutta ym... Kyllähän varmaan me kaikki jotka tällaisia lääkkeitä joskus olemme syöneet tiedämme mitä tapahtuu jos esim. unohtaa pari pilleriä...
...Deprakinea ja Cipralexia ennen raskautta yli vuoden, just ennen kun sain tietää olevani raskaana, lääkkeet loppu enkä ehtinyt uusia, ja onneks, koska sainkin tietää olevani raskaana. Ja Cipralexhan ei ole ollenkaan hyväksi alkiolle.
Kumminkin, muutenkin oon elämäni ristiaallokossa ollut sen lääkkeiden syönnin ajan, ja juuri loppuvaiheessa alkoi asiat kirkastua, mutta kun olin sitten raskaana niin masennus on tullut takaisin kaksinkertasena, ainakin välillä siltä tuntuu :( Ja isä on todella huonosti tukena, lupas kyllä olla mutten oo kuullut siitä vähään aikaan ollenkaan ja alkaa todella olemaan sellanen olo että oon yksin, lihon ja on vielä kamalan huono olo koko aika.. Ja varsinkin kun lääkkeet loppuu noin yhtäkkiä ja vielä tämmönen juttu päälle, niin ei ihmekään kun pää on sekasin. Että tällasta täällä.
Voi mailailla: [email protected]
Sori, äskeisen viesti eka lause on vähän hieman outo :D