Yleensä en kysele muilta mitä tehdä koska kuitenkin teen kaiken ihan erilailla :) Mutta sanokaa mitä TE tekisitte tässä tilanteessa.
15- vuotiaasta lähtien olen ollut rakastunut yhteen ja samaan poikaan, oon nyt 18. Hän on mua 1,5 v vanhempi.Seurusteltiin vähän yli puoli vuotta kun olin 15 ja erottiin sitten. Erosimme suurimmaksi osaksi siksi että mussa oli vikaa. Noh, oltiin kk erossa...vinguin häntä takasin ja lupasin muuttuvani (kyse ei ole pettämisestä). Hänellä oli jo uusi eikä välittänyt. No sit kuitenkin rupesimme näkemään toisiamme uudestaan ja uudestaan. Hän vietti paljon meillä aikaansa. No sitten mä rupesin seurustelee ja olin onnellinen, lopetin exän perään vinkumisen. No siinä vaiheessa ku exä huomas etten ole häneen peräänsä enää hän soitti mulle itkien joka ilta et haluaa mut takasin, oli aina mun oven takana jne. No kuukaus sitä kesti ja jätin poikakaverini ja menimme exän kanssa takaisin yhteen, ja olin muuttunut niinkuin olin luvannutkin. Noh, seurustelimme vajaan vuoden ja erosimme taas. Nyt taas haluan hänet taas takasin. En ole vinkunut häntä takaisin, hän tietää että jos hän haluaa tulla takasin, mä olen täällä ja rakastan häntä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja yhdessä vaiheessa juttelimme yhteen palaamisesta, hän sanoi vaan että häntä pelottaa. Ymmärrän sen hyvin, ei olla puhuttu siitä pitkään aikaan. En tiedä mutta luulen että hänellä on tyttöystävä vaikka hän mun kanssa välillä pyöriikin. Ehkä olen liiankin hanakasti toitottanut hänelle et oon aina tääl ja rakastan. Ehkä peliä laittas pyörimään jos oisin kylmempi ja kaikkee et hän huomais...
15- vuotiaasta lähtien olen ollut rakastunut yhteen ja samaan poikaan, oon nyt 18. Hän on mua 1,5 v vanhempi.Seurusteltiin vähän yli puoli vuotta kun olin 15 ja erottiin sitten. Erosimme suurimmaksi osaksi siksi että mussa oli vikaa. Noh, oltiin kk erossa...vinguin häntä takasin ja lupasin muuttuvani (kyse ei ole pettämisestä). Hänellä oli jo uusi eikä välittänyt. No sit kuitenkin rupesimme näkemään toisiamme uudestaan ja uudestaan. Hän vietti paljon meillä aikaansa. No sitten mä rupesin seurustelee ja olin onnellinen, lopetin exän perään vinkumisen. No siinä vaiheessa ku exä huomas etten ole häneen peräänsä enää hän soitti mulle itkien joka ilta et haluaa mut takasin, oli aina mun oven takana jne. No kuukaus sitä kesti ja jätin poikakaverini ja menimme exän kanssa takaisin yhteen, ja olin muuttunut niinkuin olin luvannutkin. Noh, seurustelimme vajaan vuoden ja erosimme taas. Nyt taas haluan hänet taas takasin. En ole vinkunut häntä takaisin, hän tietää että jos hän haluaa tulla takasin, mä olen täällä ja rakastan häntä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja yhdessä vaiheessa juttelimme yhteen palaamisesta, hän sanoi vaan että häntä pelottaa. Ymmärrän sen hyvin, ei olla puhuttu siitä pitkään aikaan. En tiedä mutta luulen että hänellä on tyttöystävä vaikka hän mun kanssa välillä pyöriikin. Ehkä olen liiankin hanakasti toitottanut hänelle et oon aina tääl ja rakastan. Ehkä peliä laittas pyörimään jos oisin kylmempi ja kaikkee et hän huomais...
Vastaukset 4
Vanhimmat
... Jos kerran tämä ei ole juuri tällä hetkellä kiinnostunut, niin älä välitä. Elä omaa elämääsi, elä täysillä, älä mieti tätä jätkää. Etsi myös itsellesi oma kulta. UUsi tuttavuus. Mun mielestä juttu ei voi ikinä toimia, jos se on jo noin monta kertaa pistetty poikki (tiedän kokemuksesta). Olkaa ystäviä, mutta vain ystäviä. Ainakin nyt. Tietysti en voi sinun puolesta päättää... HYvää kesää sinulle !!
tossa on kyse siitä,että kumpikaan ei oikein tiedä vielä miten seurustellaan....en väitä että oisitte kokemattomia,mut on vaan olemassa sellasia ihmisiä jotka ei pysty tavalla tai toisella sitoutumaan...voitte olla tällaisia tietämättännekin.Jollainlailla kuitenkin.Jos seurustelette vuoden,ja rakastatte toisianne,niin mikä ihme saa teidät taas eroamaan???oletko kysynyt poikaystävältäsi että oletko sä nyt todellakin oikeesti muuttunut senkin mielestä,sillä hän voi olla erimieltä...vaikee sanoa,koska en tiedä mikä se vika oli...Mä henk.koht. (toivon etten koskaan joudu tollaseen tilanteeseen) tekisin varmaan niin,että pyytäisin sen kundin johonkin,jossa voitas puhua ihan rauhassa ja sit puhuttais,puhuttais niin kauan,kunnes kaikki ois selvää!puhuttais siitä mitä se TODELLA haluaa ja mitä mä TODELLA haluan...ja mitä me halutaan toisiltamme.Jos kumpikin rakastaa toista yli kaiken oikeesti,ni voitas kyllä olla yhessä,ellei kumpikaan ois pettäny toista ja ei voiskaan koskaan pettää...mut jos kundi vaikka haluu vapaaks suhteesta sen takia,että haikailee jonkun toisen perään iana välillä,mä en ainakaan ois sen kanssa hetkeekään,mä en vois kestää sitä et mun sydän särkyis aina uudelleen ja jatkaisin vaan sen jätkän rakastamista...mut,todellakin puhuminen auttaa aina..en tarkota mitään tunnin mittasta keskustelu palaveria vaan todellakin puhumista...menee moneen tuntiin...mitä enemmän puhutte sitä parempi...jos kummallakaan ei oo mitään sanottavaa..niin siinä tapauksessa kehottasin antamaan olla...mut kuten tosta tekstistä vois kuvitella,teil on ollu kumminkin paljon hyvää aikaa yhessä,joten suosittelisin miettimään TARKKAAN mitä teette...kannattaako todellakin hyvä (ainakin joskus) suhde heittää pois vai kannattaisko harkita oisko jossain sittenkin kenties sellanen ihminen jonka kanssa yhdessä PYSYMINEN ei ois noin hankalaa...Onnee sulle...koita selviytyä...:)
fiksun tekstin laitoit :) kiitos.
yksi pieni vinkki :
älkää haikailko ex : nne perään !