Sain reilut 15-vuotta sitten tietää, että "isäni" ei olekkaan oikea(biologinen)isäni. Se oli samalla järkytys, että helpotus. Isäni on ollut aina minulle vain vkl-isä, joten ei oltu läheisiä, ainakaan omasta mielestäni... Luonteeltamme ollaan kaukana toisistamme! Eli, kysymykset kuuluu... Haluaisin nähdä OIKEAN isäni. Kannattaako nähdä vaivaa sen eteen? Kerronko isälleni asiasta? Onhan hän maksanut minusta elatusmaksut 16vuotta...turhaan! Kaikille se olisi varmasti shokki, eli pidänkö asian kylmästi itselläni??? Kertokaa vapaasti, en tuomitse kenenkään mielipiteitä :)
ottakaa kantaa
bailumuisto
4679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voisit ehkä hieman kuulla äitisi syvällisiä ja teräviä mielipiteitä moraalista, vastuusta ja vanhemmuudesta... tai älä kuulekkaan.
Faija on faija on faija. Ota selvää kuka on ja ota vaikka yhtetyttä!
minkälaisen riesan saat, jos biologinen isäsi on esim. alkoholisti, mielenterveys ongelmainen...
Ota selvää, mutta älä ota yhteyttä ennen kuin olet varma minkälainen ihminen isäsi on.
Miksi muuten äitisi ei mennyt naimisiin hänen kanssaan.
KYSY ÄIDILTÄSI!!!!!!
Äitini käsittääkseni oli naimisissa. Olen vain yhden syrjähypyn jälkiseuraus! Vasta jälkeen päin äitini tajusi, ettei isäni ole biologinen isäni. Minulla on siis enemmänkin perhettä muualla, joita en ole nähnyt(eikä ne tiedä minusta mitään).
Taitaa olla parasta pitää turpa kiinni ja jatkaa omaa elämää...
Sitä tullaan käyttämään täällä päässä.