Hei!
olen vasta raskauden alkuvaiheessa ja ajattelin kysyä teiltä kokeneemmilta että miten koette raskauden? onko se ihana olotila vai koetko sen kamalaksi?? vatsa kasvaa ja kiloja tulee lisää, alkaa särkemään sieltä ja täältä, saattaa tulla suonikohjuja ja peräpukamia, loppuvaiheessa ei edes pysty enää nukkumaan yms. onko se todella niin ihanaa/kamalaa kuin puhutaan? kiitos niille jotka viitsivät vastata!
olen vasta raskauden alkuvaiheessa ja ajattelin kysyä teiltä kokeneemmilta että miten koette raskauden? onko se ihana olotila vai koetko sen kamalaksi?? vatsa kasvaa ja kiloja tulee lisää, alkaa särkemään sieltä ja täältä, saattaa tulla suonikohjuja ja peräpukamia, loppuvaiheessa ei edes pysty enää nukkumaan yms. onko se todella niin ihanaa/kamalaa kuin puhutaan? kiitos niille jotka viitsivät vastata!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on juuri niin ihanaa tai kamalaa kuin sen kokeee.
Alkuraskaudessa minulla oli rinnat arat, vatsassa nippaili, väsytti koko ajan, paha olo...
Sitten oireet helpotti ja oli kuin ei raskaana oltaisikaan :P
Nyt taas näin loppuvaiheessa, kun tuota masua on vähän tullut, niin on taas hankalampaa.
Lonkkaa juilii, masussa möyryää kun vaavi monottaa kylkiluihin, ei oikein saa hyvää asentoa sängyssä, ei taivu nostamaan tavaraa lattialta, pakko tepsutella hiljaa eteenpäin...
Öisin herään monta kertaa vessaan, suonta vetää ja jalat turpoaa.
Mutta.. onnellinen minä olen ^^
Potkut tuntuu oikeastaan ihanalta, siellä se minun oma pieni, rakas vauvani ilmoittelee itsestään ja mahasta kaikki tutut ja tuntemattomat näkee heti, että ollaan pieniin päin.
On tietysti hyviä ja huonoja päiviä.
Yhtenä päivänä tuntuu siltä, että toivoisi mahan poksahtavan huit hiiteen ja toisena päivänä taas levittelee tyytyväisenä kosteusvoidetta, ettei ne raskausarvet nyt niin kovasti leviäisi...
Tämä on ollut elämäni kamalinta aikaa. Ei ajatus lapsesta tokikaan, mutta tervettä päivää en ole nähnyt vielä kun rv 19 1. Ei kun muistanpas muuten yhden; pari viikkoa sitten oli tosi hyvä päivä jota luulin kaiken käännekohdaksi, no se loppui lyhyeen. Nyt jouduin jo jättämään kunnon hikiliikunnatkin väliin, eilen viimeinen kerta. No, kai lopputulos kruunaa tämän ajan.
suuremmaksi osaksi olen kokenut ihankaksi, varsinkin nyt kun vauva potkii... tai siis raskaana olosta en sillä tavalla pidä nyt loppuvaiheessa(koska on niin iso olo), mutta vauvan potkut on ihania =)
se on tympeetä kun ei löydy oikeen mieleisiä vaatteita..
sitten kun vauva masu alkoi näkymään niin oli kiva tunne... vauvan sydänäänen kuunteleminen ja ultrat ovat ihania hetkiä..
välillä on oikeen ärsyttävä olo kun pelkää että jos vauvalla ei ole kaikki hyvin tms. vaikka kaikki pitäs olla kunnossa...
raskausarpia minulle on tullut ne ovat minulle kamalinta tässä koko asiassa!
nyt olen rv39 ja synnytys alkaa voi alkaa milloin tahansa, sitä tässä kovasti odotan...
tää loppuajan odotus tuntuu pitemältä entä koko raskaus aika yhteensä!!
tuli vähän sekavasti, mutta kai tästä jotai selvää saa :)
Itsellä oli tosi odotettu ja toivottu raskaus. Kyllä se alku oli hankalaa, 12h yöunien jälk vaati 2-3 krt 3h päiväunet. Närästi ja ruuan haju sai etomaan, oksensin ja pahimmillaan ei vesikään pysynyt sisällä. Sitten kun se alkoi helpottamaan, flunssakierre, 3 krt 3 kk:ssa ja ei oo entisestä ehtinyt toipua kun uusi tulee. Nenä on ollut toukokuusta asti tukossa, allergiatestejä ei vain tehdä raskaana oleville, Nasolinia ei sais käyttää mutta käytän silti. Joka yö herää siihen, että tukehtuu ja sitten on päivisin tosi väsynyt. Nyt vkot 22 6 ja peukalo lähtee 4-5 krt viikossa sijoiltaan, vanha vamma joka alkanut nyt oireileen joka asiasta... sipulin leikkuu riittää siihen. Tuska on kauhea kunnes saa tuupattua takas paikalleen. Jalkaterästä vetää suonta, etenkin rakastellessa ja selkä on alkanut oireilla istumatyössä.
Mutta kaiken kaikkiaan mun mielestä vaivat on ollut aika vähäisiä, kun lukee muita täällä, joilla maitoa tulee litratolkulla jo alkuraskaudesta ja supistuksia ja liitoskipuja ym. joista mulla ei ole tietoakaan.
Ja kyllähän se pieni potkuillaan aina muistuttaa, miksi pienet vaivat kannattaa kärsiä. Onni on iso asia.
Olen nyt raskausviikolla 39 2 ja olo on mahtava=) olen koko raskausajan ollut valitettavasti sairaslomalla, se on odottamisesta tehnyt vähän tylsempää. Töissä aika olisi mennyt nopeammin, mutta nyt ainakin olen ehtinyt keskittyä tulevaan vauvaan ja raskausteeni.
odotin malttamattomana milloin vattaa alkaa tulemaan, ja kun se alkoi kasvaa tuntui raskaus aina vaan todenmukaisemmalta. kiloja on tullut 15kg, ei hälyyttävästi sillä olen pitkä ja hoikka. Jossain kohtaa alkoi puntarilla käynti häiritä, mutta sekin olo meni ohitse. Kyllä ne siitä sitten karisee taas..
Odotus on itselläni mennyt erinomaisesti, olen edelleen todella hyvässä kunnossa, ainoastaan yöt tulee nukuttua huonosti kun täytyy vessassa rampata ja iso vatsa on tiellä. Nyt nautin luultavasti viimeisistä raskauspäivistäni..kohta alkaakin uudenlaiset ajat=)
Onnea odotukseen, kyllä tämä enempi positiivista on ollut kuin negatiivista..