Vasemmistolaisen politiikan ongelma on hajallaan olo ja intressien hajanaisuus. Lisäksi vasemmistopuolueiden sisällä on eriseuraisuutta poliittisesta linjasta. Tämä hajallaan olemisen ongelma on johtanut päättämättömyyteen ja vaikuttamattomuuteen, mikä on hyvin nähtävissä nykyisen vasemmistohallituksen kohdalla.
Ennen vaaleja ja Keskustan vaalivoiton jälkeen vähän aikaa näytti jopa siltä, että olemme saamassa Suomeen pitkästä aikaa hyvinkin vasemmistolaista politiikkaa harjoittavan hallituksen. Keskustan silloinen puheenjohtaja suomi kovin sanoin uusliberalistista talouspolitiikkaa ja sinipunahallituksen oikeistolaisia linjauksia luvaten, että politiikka palaa taas talouttakin koskevaan päätöksentekoon. Toisin kuitenkin kävi ja hallitus alensi töikseen tuloverotusta.
Keskustan intressit ovat niin vahvasti maaseudullisessa edunvalvonnassa, että vasemmiston politiikka rapautuu helposti keskinäiseksi tulonjakopolitiikaksi sen sijaan, että politiikka talouden ohjauskeinona palautettaisiin entiselle paikalleen kuten Jäätteenmäen linjauksista oli luettavissa.
Uusliberalistinen talouspolitiikka ei ole huolissaan työttömyydestä. Erityisen vähän se on huolissaan kansallisesta työttömyydestä. Yritykset irtisanovat väkeä osavuosikatsausten näkymien perusteella ja siirtävät toimintojaan taloudellisen tehokkuuden nimissä ulkomaille. Työttömyyspoliitiikan perälauta vuotaa koko ajan. Ennen muinoin työpaikka oli lähestulkoon ikuinen ja siihen oli suoranainen oikeus. Inflaatio sallittiin mutta työttömyyttä ei.
Eri tutkimuksista on luettavissa, että yritysten tuloksesta koko ajan suurempi osuus valuu pääomatuloiksi sijoittajille ja ulkomaille ja koko ajan pienevä osuus jakautuu palkatulle työvoimalle, jonka huolena on sitten näistä suhteellisesti vähenevistä tuloistaan jakaa erilaisten palvelujen yms. hyvinvointivaltion toimien ylläpitämiseen. Lapissa tehdyn tuorehkon tutkimuksen mukaan yrittäjille suunnatut vero- ja muiden työllistämisen esteiden poisto ei johtanut työpaikkojen lisääntymiseen, vaan jo palkattujen palkkojen nostoon ja ylitöihin. Tulos oli suuri pettymys EVAlle ja työantajien eduspiireille.
Työttömyys ei vähene, ellei markkinatalouden suhdanne olennaisesti parane ja kasvu kiihdy. Politiikka on jättäytynyt täysin tämän varaan ja ainoa ohjauskeino on yrittää veronalennuksilla elvyttää taloutta. Yritykset itse elvyttävät sitä saneerauksin eli potkaisemella ns. liikaväen pellolle.
Vasemmisto eli SDP ja Keskusta ovat täysin aseettomia tämän kehityksen edessä. Sitä seurataan lähinnä katseella ja toivotaan kädet ristissä kaikkea hyvää edes vaalikaudeksi, jotta äänestäjien usko seuraavankin vaalikauden mandaattiin kantaisi.
Saamattomuus tai pikemminkin neuvottomuus johtuu osaltaan vasemmistopolitiikan ja intressien hajanaisuudesta ja osaltaan siitä, ettei tosiaankaan tiedetä, miten politiikan voisi palauttaa taloudelliseen päätöksentekoon, kun markkinat ja pääomat liikkuvat vapaasti maasta toiseen. Ay-liikkeen vaatimusten läpimeno taas heijastuu siinä, että työantajien into investoida Suomeen vähenee ja työpaikat katovat sitä myöten eli se perälauta vuotaa. Metsäteollisuudessa lienee käymässä nyt juuri näin.
Yksi keino olisi olla aina kehityksen kärjessä ja satsata voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä pitää huolta väestön korkeasta koulutuksesta. Tämäkin on vaikea tehtävä Suomen pienillä verovaroilla toteutettavaksi varsinkin kun vasemmiston intressien hajanaisuus jakaa rahaa pikkuerinä sinne ja tänne, mistä seuraa, ettei missään ole varaa tehdä minkäänalaisia innovaatioita. Tämä hajanaisuus ei koske vain Suomea. Koko EU on valjastettu maatalous- ja aluepolitiikan ansiosta ylläpitämään tällaista hajautta.
Vasemmistolaiseen poliitiikkaan tähtäävien puolueiden kannatus on meillä erittäin suuri. SDP, Vasemmistoliiton, Keskustan ja Vihreiden yhteinen ääni- ja edustajamäärä muodostavat selvän enemmistön. Silti tämän enemmistön tahto ei enää juuri mitenkään näy politiikassa. Markkinavoimat, joita johtavat suuryritykset ja niihin sijoittaneiden intressit johtavat myös talouspolitiikkaa.
Oliskohan vasemmiston jo aika ryhdistäytyä ja edes yrittää jotain. Muutoin tässäkin mennään jatkuvan muutosprosessin kautta, minkä seurauksena on yleensä aina jonkinlainen tyytymättömyyden purkautuminen katastrofina. Euroopassa ja Suomessa tosin väestön nykyinen ikäjakuma voi ratkaista työttömyyskysymyksen. Mahdollisessa työvoimapulassa onkin kiinnosta nähdä, miten yritykset tilanteeseen tulevat reagoimaan. Ennen vanhaanhan työvoimapula merkitsi inflaation rajua kiihtymistä ja nykyinen talousideologia lähteen nimenomaan inflaation torjumisesta vakauden saavuttamiseksi.
Vasemmiston ongelma
58
1680
Vastaukset
- epätoivo
Käytät ongelman muotoiluun rutosti tarpeita. Se on kyllä sanottavissa yksinkertaisemminkin.
Tuotannon pitäisi tuottaa myös yleistä hyvää. Nyt niin ei tapahdu. Mitä tehokkaammin talouden pyörät pyörivät, sitä suuremmiksi kurjistumisen kuilut kasvavat ja sitä pahemmaksi maailma muuttuu.
Ongelma on Marxin kuvaama. Ainoa tapa saattaa tuotantovälineet yleistä hyvää tuottavaan "yhteisomistukseen" on jakaa tuottoa yhteisin poliittisin päätöksin. Siis periaatteessa jakopolitiikka.
Mitään muuta keinoa ei ole.
Tai voidaan tietysti odottaa että nykyinen, historiallisesti uusia talousmuotoja kuten rahatalouden autonomian ja globaalitalouden kasvattanut turbokapitalismi romahtaa omaan epärealismiinsa, mutta aika paljon kärsimystä ja kuolemaa ehditään tällä tiellä nähdä. Vain jakopolitiikan kunniaan nostaminen on toimiva vaihtoehto.
Jos pitäisi näiltä sivuilta mainita joku joka juuri jakopolitiikkaa jokseenkin jokaisessa jutussaan periaatteessa mitätöi, leimaa ja haukkuu, se olisit sinä.
Mieti sitä.- juha210
Jakopolitiikka on luuserien politiikkaa. Eiko ole tullut mieleen, että sen hyvän saamiseksi voisi kokeilla vaikkapa työn tekoa.
- Ökyisäntä
Ei kannata yrittääkään toivoa, että keskustelun avaaja käyttäisi totuttuja käsitteitä ja määritelmiä politiikasta tai sen suhteesta talouteen. Hän keksii niitä sitä mukaa itse kuin niitä mielen hourioista putkahtelee.
Sanot, että periaatteessa jakopolitiikka on ainoa keino. Tässä olen samaa mieltä, mutta esitän joitakin varauksia. Ensinnäkin jaettavan määrä tulee pyrkiä jos ei ihan maksimoimaan niin mahdollisimman suureksi kuitenkin tekemään. Isosta kakusta on helpompi jakaa useammille kuin pienestä.
Toiseksi pitäisi löytää keinot imperiumin vastaiskun torjumiseen. Ja tämä onkin sitten jo paljon hankalampi juttu kuin ensimmäinen varaukseni. Yrityksiin kohdistuvat jakovaateet nimittäin pyritään väistämään nin paljon kuin mahdollista välttämällä ihmistyövoiman palkkaamista ja sijoittamalla tuotantolaitoksia ulkomaille. Tuotannon voitot puolestaan pyritään niin paljon kuin mahdollista siirtämään myös ulkomaisiin veroparatiiseihin. Kun suuryrityksiä alkaa ahdistella jakovaatimuksilla, ne yrittävät tällaisia väistöliikkeitä ja siinä myös helposti tulevat onnistumaan. Vain kotimarkkinayritykset jäävät paikalleen niin kauan kuin yritystoiminta niissä on kannattavaa. Siltä puolelta ei kuitenkaan liene niin paljon löysiä otettavissa.
Ei pidä lainkaan paikkaansa, että mitä haukkuisin ja mitätöisin tällä palstalla jakopolitiikkaa ja tekisin sitä vielä useimmin kuin muut. Esim. nimimerkit Jaba ja City-Keskusta ovat leimallisesti ay-liikkeen valtaa ja vaatimuksia arvostelemassa. Silloin kun ay-liikkeestä on puhe, minä ole täällä mieluummin ensimmäisten joukossa sitä puolustamassa. Lisäksi olen pitänyt varsin ihanteellisena sitä tilannetta, mikä vallitsi keyneslaisen talouspolitiikan kulta-aikoina ennen öljykriisiä 1973.
Jakopolitiikan osalta ole kritisoinut lähinnä sen sisältöä. Huomaat varmaan, että asetin edellä sen varauksen, että jaettavan kakun tulisi olla mahdollisimman iso. Suomalaisessa jakopolitiikassa ei pantu kaikkia voimia kakun isontamiseen, vaan on puuhatseltu huonosti tuottavilla aloilla kuten maataloudessa ja satsattu aluepolitiikan nimissä tehottomuuteen. Tältä osin juuri Keskusta on ollut aktiivisesti tuhoamassa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.
Kannatan mieluusti jakopolitiikkaa ja vieläpä siinä muodossa, että kaikki halukkaat kansalaiset pääsisivät työllään osallistumaan tuon kakun tekemiseen, josta jako tehdään. Tällainen osallistuminen pitää kansalaiset vireänä ja heitä on siten helpompi kouluttaa kunkin ajan uusiin haasteisiin. Suomen kaltaisen pienen maan tulee löytää mahdollisimman tehokkaat tavat tuottaa yhteistä kakku. Siinä tuskin on silloin kovin suurta sijaa silloin sellaisella puuhatselulla kuin kotimainen maataloustuotanto. Maaseudun maisemointiin kelpaavat mökkiläisetkin ja eläkevöityvät kansalaiset, jos vain viikate pysyy käsissä. Aktiivisin ja tuotteliain väestö tulee valjastaa tuottavampiin töihin eikä pitkin kevättä roudan sulamisen tarkkailemista varten.Ökyisäntä kirjoitti:
Ei kannata yrittääkään toivoa, että keskustelun avaaja käyttäisi totuttuja käsitteitä ja määritelmiä politiikasta tai sen suhteesta talouteen. Hän keksii niitä sitä mukaa itse kuin niitä mielen hourioista putkahtelee.
sinä vaan käsitteitä ja peukaloitasi, niin me isot pojat keskustelemme asioista. Minä katselen enemmän Keskustan politiikan sisältöä käytännössä ja voin sen jälkeen heittää sen oikeaan lokeroonsa eli vasemmistoon. Keskustalainen arvokonservatismi lokeroi kyllä joissain muissa asioissa puolueen suvaitsemattomaan äärioikeistoon, mutta sillä ei ole käytännön politiikassa suurempaa merkitystä.
- Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
sinä vaan käsitteitä ja peukaloitasi, niin me isot pojat keskustelemme asioista. Minä katselen enemmän Keskustan politiikan sisältöä käytännössä ja voin sen jälkeen heittää sen oikeaan lokeroonsa eli vasemmistoon. Keskustalainen arvokonservatismi lokeroi kyllä joissain muissa asioissa puolueen suvaitsemattomaan äärioikeistoon, mutta sillä ei ole käytännön politiikassa suurempaa merkitystä.
...isot pojat asioista. Me miehet teemme niitä. Ja käyhän kanssa loppuun ne aloittamasi keskustelut, jotta aikasi kuluu mukavasti niin, ettei tarvitse törmätä tosielämään, esim mennä töihin, jonka tulosten jakamisesta niin mielellään keskustelet...
- maanviljelijät...
Mielipidepankki kirjoitti:
Sanot, että periaatteessa jakopolitiikka on ainoa keino. Tässä olen samaa mieltä, mutta esitän joitakin varauksia. Ensinnäkin jaettavan määrä tulee pyrkiä jos ei ihan maksimoimaan niin mahdollisimman suureksi kuitenkin tekemään. Isosta kakusta on helpompi jakaa useammille kuin pienestä.
Toiseksi pitäisi löytää keinot imperiumin vastaiskun torjumiseen. Ja tämä onkin sitten jo paljon hankalampi juttu kuin ensimmäinen varaukseni. Yrityksiin kohdistuvat jakovaateet nimittäin pyritään väistämään nin paljon kuin mahdollista välttämällä ihmistyövoiman palkkaamista ja sijoittamalla tuotantolaitoksia ulkomaille. Tuotannon voitot puolestaan pyritään niin paljon kuin mahdollista siirtämään myös ulkomaisiin veroparatiiseihin. Kun suuryrityksiä alkaa ahdistella jakovaatimuksilla, ne yrittävät tällaisia väistöliikkeitä ja siinä myös helposti tulevat onnistumaan. Vain kotimarkkinayritykset jäävät paikalleen niin kauan kuin yritystoiminta niissä on kannattavaa. Siltä puolelta ei kuitenkaan liene niin paljon löysiä otettavissa.
Ei pidä lainkaan paikkaansa, että mitä haukkuisin ja mitätöisin tällä palstalla jakopolitiikkaa ja tekisin sitä vielä useimmin kuin muut. Esim. nimimerkit Jaba ja City-Keskusta ovat leimallisesti ay-liikkeen valtaa ja vaatimuksia arvostelemassa. Silloin kun ay-liikkeestä on puhe, minä ole täällä mieluummin ensimmäisten joukossa sitä puolustamassa. Lisäksi olen pitänyt varsin ihanteellisena sitä tilannetta, mikä vallitsi keyneslaisen talouspolitiikan kulta-aikoina ennen öljykriisiä 1973.
Jakopolitiikan osalta ole kritisoinut lähinnä sen sisältöä. Huomaat varmaan, että asetin edellä sen varauksen, että jaettavan kakun tulisi olla mahdollisimman iso. Suomalaisessa jakopolitiikassa ei pantu kaikkia voimia kakun isontamiseen, vaan on puuhatseltu huonosti tuottavilla aloilla kuten maataloudessa ja satsattu aluepolitiikan nimissä tehottomuuteen. Tältä osin juuri Keskusta on ollut aktiivisesti tuhoamassa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.
Kannatan mieluusti jakopolitiikkaa ja vieläpä siinä muodossa, että kaikki halukkaat kansalaiset pääsisivät työllään osallistumaan tuon kakun tekemiseen, josta jako tehdään. Tällainen osallistuminen pitää kansalaiset vireänä ja heitä on siten helpompi kouluttaa kunkin ajan uusiin haasteisiin. Suomen kaltaisen pienen maan tulee löytää mahdollisimman tehokkaat tavat tuottaa yhteistä kakku. Siinä tuskin on silloin kovin suurta sijaa silloin sellaisella puuhatselulla kuin kotimainen maataloustuotanto. Maaseudun maisemointiin kelpaavat mökkiläisetkin ja eläkevöityvät kansalaiset, jos vain viikate pysyy käsissä. Aktiivisin ja tuotteliain väestö tulee valjastaa tuottavampiin töihin eikä pitkin kevättä roudan sulamisen tarkkailemista varten.pitäisi sinun mielestä saada vielä tuottavanpiin töihin?
Mitä järkeä siinä olis? Koko ajanhan sinä valitat sitä, että maanviljelijöillä, (sillä alati vähenevällä joukolla) menee liiankin hyvin. maanviljelijät... kirjoitti:
pitäisi sinun mielestä saada vielä tuottavanpiin töihin?
Mitä järkeä siinä olis? Koko ajanhan sinä valitat sitä, että maanviljelijöillä, (sillä alati vähenevällä joukolla) menee liiankin hyvin.Jos veronmaksajat panisivat Nokian pottiin vuosittain aina toisenkin mokoman suuruisen liikevaihdon, niin menisipä sillä yrityksellä tosi hyvin ja tuottoisa olisi kuin mikä. Ehkä nyt ymmärrät paremmin tuon "tuottoisuuden".
Ökyisäntä kirjoitti:
...isot pojat asioista. Me miehet teemme niitä. Ja käyhän kanssa loppuun ne aloittamasi keskustelut, jotta aikasi kuluu mukavasti niin, ettei tarvitse törmätä tosielämään, esim mennä töihin, jonka tulosten jakamisesta niin mielellään keskustelet...
Paljonpa sinulla olikin sanottavaa asiaan. Määritelmä ja käsitteet menivät nyt varmaankin ihan oikein, kun määrittelet tosielämää. Minun aikani kuluu ihan mukavasti ja olen junaillut asiani niin, ettei enää välttämättä tarvitse törmätä siihen tosielämään sinun määrittelemälläsi tavalla. Töitä olen tehnyt varmasti enemmän kuin keskivertosuomalainen elämänsä aikana, jos työtunteja käytetään mittarina ja verojakin olen takuulla maksanut paljon enemmän kuin keskivertosuomalainen. Eli on näitä törmäyksiä tosielämään kuitenkin ollut. Ja niitä on ollut sen verran paljon, että katson ihan oikeudeksi vähän esittää mielipiteitä myös niiden tulosten jakamisesta.
- Otsikossa hymiö
Ökyisäntä kirjoitti:
Ei kannata yrittääkään toivoa, että keskustelun avaaja käyttäisi totuttuja käsitteitä ja määritelmiä politiikasta tai sen suhteesta talouteen. Hän keksii niitä sitä mukaa itse kuin niitä mielen hourioista putkahtelee.
...
- Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
Paljonpa sinulla olikin sanottavaa asiaan. Määritelmä ja käsitteet menivät nyt varmaankin ihan oikein, kun määrittelet tosielämää. Minun aikani kuluu ihan mukavasti ja olen junaillut asiani niin, ettei enää välttämättä tarvitse törmätä siihen tosielämään sinun määrittelemälläsi tavalla. Töitä olen tehnyt varmasti enemmän kuin keskivertosuomalainen elämänsä aikana, jos työtunteja käytetään mittarina ja verojakin olen takuulla maksanut paljon enemmän kuin keskivertosuomalainen. Eli on näitä törmäyksiä tosielämään kuitenkin ollut. Ja niitä on ollut sen verran paljon, että katson ihan oikeudeksi vähän esittää mielipiteitä myös niiden tulosten jakamisesta.
Oikeus on mielipteitä esittää, mutta ei pitäisi pitää niitä sen vuoksi suuressa arvossa jos on tehnyt töitä enemmän kuin keskivertosuomalainen. Mielipiteitä arvioidaan kaiketi demokraattisessa yhteiskunnassa niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella.
- Otsikossa hymiö
Ökyisäntä kirjoitti:
Oikeus on mielipteitä esittää, mutta ei pitäisi pitää niitä sen vuoksi suuressa arvossa jos on tehnyt töitä enemmän kuin keskivertosuomalainen. Mielipiteitä arvioidaan kaiketi demokraattisessa yhteiskunnassa niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella.
- sitä...
Mielipidepankki kirjoitti:
Jos veronmaksajat panisivat Nokian pottiin vuosittain aina toisenkin mokoman suuruisen liikevaihdon, niin menisipä sillä yrityksellä tosi hyvin ja tuottoisa olisi kuin mikä. Ehkä nyt ymmärrät paremmin tuon "tuottoisuuden".
kuluttaja maksaakkin kännykästä enemmän kuin lenkkimakkaran hinnan, kun sitä ei tarvitse jokapäivä ostaa!
Ökyisäntä kirjoitti:
Oikeus on mielipteitä esittää, mutta ei pitäisi pitää niitä sen vuoksi suuressa arvossa jos on tehnyt töitä enemmän kuin keskivertosuomalainen. Mielipiteitä arvioidaan kaiketi demokraattisessa yhteiskunnassa niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella.
En minä mielipiteitäni arvottanut suuriksi, vaan puhuin oikeudesta esittää mielipiteitä. Arvolauseet ovat omia uniasi. Itse en arvioi mielipiteitä ensisijaisesti niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella, vaan sisällön. Keskustalaisia ei voi arvioida edes sisällön perusteella, koska he puhuvat muuta kuin tekevät. Ovat kyllä siinä olleet varsin johdonmuaksia, mikä ei kylläkään saa minulta ainakaan suurta ymmärrystä osakseen.
- Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
En minä mielipiteitäni arvottanut suuriksi, vaan puhuin oikeudesta esittää mielipiteitä. Arvolauseet ovat omia uniasi. Itse en arvioi mielipiteitä ensisijaisesti niiden johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella, vaan sisällön. Keskustalaisia ei voi arvioida edes sisällön perusteella, koska he puhuvat muuta kuin tekevät. Ovat kyllä siinä olleet varsin johdonmuaksia, mikä ei kylläkään saa minulta ainakaan suurta ymmärrystä osakseen.
...ovat sisällön välittämisen edellytyksiä. Jos ne puuttuvat, on mielipiteen sisällöstä kovin vaikeaa saada selvää...
- juha210
Suomen ongelmaksi on muodostunut se, että yrityspuoli eli työnantajat ovat omaksuneet liberaalin talouspolitiikan lait ja porskuttavat globaalissa markkinavirrassa kohtuullisen hyvällä menestyksellä, mutta työntekijäpuoli - kiitos ay-liikkeen - on jäänyt viime vuosituhannelle jäykkine yleissitovine sopimuksineen.
Ennen EUta jousti valuutta ja kansallisen tullimuurin suojissa oli helppo laskea housuihin kuvittelemalla, että suomalainen työ ja laatu olivat jotakin erityislaatuista ulkomaalaiseen nähden. Nyt EUn ja yhteisen valuutan aikana joustaa vain työllisyys, sillä palkkojahan ei voi muuttaa - kiitos ay-liikkeen - ja silmät ovat avautuneet eli ei se suomalainen työ ja laatu ollutkaan niin erinomaista, kuin oli kuviteltu. Osataan sitä muuallakin ja paikka paikoin jopa paremmin ja paremmilla ehdoilla.
Halonen ja muut populistipellet vaativat puheissaan yrityksiltä yhteiskuntavastuuta, joka tarkoittaa suomeksi rahan vapaaehtoista vastikkeetonta jakamista yritysten kassasta. Se, jos mikä, olisi todella yhteiskuntavastuutonta toimintaa yrityksiltä. Toisaalta, eipä näytä tuo työntekijöidenkään solidaarisuus toisiaan kohtaan päätään nostavan, kuten kirjoituksesi Lapin esimerkki osoittaa.
Vasemmiston politiikkaan ei usko enää kukaan - ei edes vasemmisto itse, vaikka juhlapuheissa muuta väitetäänkin. Ay-liike nykymuodossaan alkaa olla historiaa - onneksi - mutta vähän liian myöhään, sillä vahinko on jo tapahtunut. Raha virtaa maasta ulos kiihtyvällä vauhdilla.
Täytyy muistaa, että korjaavan liikkeen tekeminen ei ole koskaan liian myöhäistä, ajoituksella voidaan joko helpottaa tai vaikeuttaa jaloilleen pääsemistä ja mitä kauemmin odotellaan, sitä vaikeampaa se on.
Nyt on vaan aika ruveta tekemään töitä riittävän kilpailukykyisillä ehdoilla, että pystymme vastaamaan muiden vauhtiin. Tässä kohtaa valtion rooli on ottaa ohjat tukevasti käsiinsä ja jatkaa veroasteen alentamista koko rintamalla, sillä lähes 50% kokonaisveroaste on todellakin kohtuuton. Ihmisille pitää jäädä tekemisestään selkeä palkkio ja puolet jonkun muun taskuun on liikaa.- Jaba_43
Toit jutussasi esiin ne pointit, jotka omassani jätin tuomatta esiin, kun keskityin vain yrittämisen edellytyksiin.
Suljetussa taloudessa ei ollut ehkä niin väliä, vaikka veroaste olikin korkea, koska valtio voi omilla investoinneillaan tasailla suhdanteita. Avoimessa markkinataloudessa tilanne on kokonaan toinen varsinkin kun meillä on suljetun talouden jäänteenä aivan liian raskas julkisen hallinnon byrokratiakoneisto, jota ei ole osattu ajoissa purkaa.
Nyt olisi aika katsoa ennakkoluulottomasti, mitkä ovat ne tärkeimmät yhteiskunnan tehtävät, jotka tulee rahoittaa yhteisestä pussista ja yksityistää kaikki muu. verot on saatava minimiin, jotta kotimarkkinoille saadaan riittävä ostovoima elättämään yrittäjyyttä ja kasvattamaan työllisyyttä.
Nykymenolla Suomi nimittäin häviää Euroopan kartalta, sillä viisimiljoonaisen kansan "suuryritykset" ovat aivan liian pieniä elleivät ne fuusioidu todellisten suuryritysten kanssa. Ja sen tien päässä on tilanne, jossa valtion päätöksillä ei ole näiden yritysten toimiin mitään merkitystä. - juha210
Jaba_43 kirjoitti:
Toit jutussasi esiin ne pointit, jotka omassani jätin tuomatta esiin, kun keskityin vain yrittämisen edellytyksiin.
Suljetussa taloudessa ei ollut ehkä niin väliä, vaikka veroaste olikin korkea, koska valtio voi omilla investoinneillaan tasailla suhdanteita. Avoimessa markkinataloudessa tilanne on kokonaan toinen varsinkin kun meillä on suljetun talouden jäänteenä aivan liian raskas julkisen hallinnon byrokratiakoneisto, jota ei ole osattu ajoissa purkaa.
Nyt olisi aika katsoa ennakkoluulottomasti, mitkä ovat ne tärkeimmät yhteiskunnan tehtävät, jotka tulee rahoittaa yhteisestä pussista ja yksityistää kaikki muu. verot on saatava minimiin, jotta kotimarkkinoille saadaan riittävä ostovoima elättämään yrittäjyyttä ja kasvattamaan työllisyyttä.
Nykymenolla Suomi nimittäin häviää Euroopan kartalta, sillä viisimiljoonaisen kansan "suuryritykset" ovat aivan liian pieniä elleivät ne fuusioidu todellisten suuryritysten kanssa. Ja sen tien päässä on tilanne, jossa valtion päätöksillä ei ole näiden yritysten toimiin mitään merkitystä.Lähestyimme molemmat samaa asiaa vähän eri suunnasta, mutta oikeilla lääkkeillä. Itse painotan erityisesti kokonaisveroasteen pudottamista nykytasoa reilusti alemmas. Se tuo ihmisten yksityistalouksiin liikkumavaraa ja omaa päätösvaltaa, mikä taas ruokkii jokaisen omaa itsetuontoa ja sitä kautta koko kansantalouden toimivuutta. Kulutuspäätös on saatava lähemmäs ihmistä.
Paljon puhuttu tulevaisuuden työvoimapula on suurelta osin populistista höpinää. Kuten itsekin mainitsit, meillä on aivan liian suuri julkinen sektori, joka kustannetaan verovaroista. Siellä on paljon kohtuullisen hyvin koulutettua väkea, jonka osaaminen pitää ohjata uusiin, oikeasti positiivista jalostusarvoa tuottaviin tehtäviin. Toimenpide vaatii vaan rohkeita päätöksiä ja paljon töitä.
Mitä tulee kansamme kokoon, niin olet oikeassa, me olemme pieni kansa ja senpä takia tullaksemme kuulluksi ja huomioon otetuksi globaaleilla markkinoilla, meidän pitää pitää itsestämme tavanomaista kovempaa meteliä. Meteliä saamme aikaan vain tekemällä sitä meteliä - passivoiva jako- ja tukipolitiikka ei sitä tuota.
Markkinatalous on luomisvoimansa osoittanut, miksi ihmeessä emme anna sen toimia vapaasti koko markkinan leveydeltä mukaan lukien työmarkkinat? - Jaba_43
juha210 kirjoitti:
Lähestyimme molemmat samaa asiaa vähän eri suunnasta, mutta oikeilla lääkkeillä. Itse painotan erityisesti kokonaisveroasteen pudottamista nykytasoa reilusti alemmas. Se tuo ihmisten yksityistalouksiin liikkumavaraa ja omaa päätösvaltaa, mikä taas ruokkii jokaisen omaa itsetuontoa ja sitä kautta koko kansantalouden toimivuutta. Kulutuspäätös on saatava lähemmäs ihmistä.
Paljon puhuttu tulevaisuuden työvoimapula on suurelta osin populistista höpinää. Kuten itsekin mainitsit, meillä on aivan liian suuri julkinen sektori, joka kustannetaan verovaroista. Siellä on paljon kohtuullisen hyvin koulutettua väkea, jonka osaaminen pitää ohjata uusiin, oikeasti positiivista jalostusarvoa tuottaviin tehtäviin. Toimenpide vaatii vaan rohkeita päätöksiä ja paljon töitä.
Mitä tulee kansamme kokoon, niin olet oikeassa, me olemme pieni kansa ja senpä takia tullaksemme kuulluksi ja huomioon otetuksi globaaleilla markkinoilla, meidän pitää pitää itsestämme tavanomaista kovempaa meteliä. Meteliä saamme aikaan vain tekemällä sitä meteliä - passivoiva jako- ja tukipolitiikka ei sitä tuota.
Markkinatalous on luomisvoimansa osoittanut, miksi ihmeessä emme anna sen toimia vapaasti koko markkinan leveydeltä mukaan lukien työmarkkinat?Vasemmiston pahin virhe on siinä, että tasapäistävä tasa-arvoisuus - niin kivalta kuin se laiskojen korvassa soinnahtaakaan - ottaa ihmisiltä pois ahkeruuden ja yrittämisen motiivin. Miksi hitossa tekisin töitä hullun lailla, jos siitä ei saa itselle enempää rahaa eikä juuri kiitostakaan.
Kun ei pääse mihinkään siitä, että ihmisiä ajaa eteenpäin ennen muuta ahneus ja kunnianhimo, niin yhteiskunnan tulisi toimia tavalla, jossa nämä hyvin itsekkäät motiivit saadaan toimimaan ns. win-win -peraatteella, jolloin aina kun yksilö hyötyy ja tulee palkituksi ahkeruudestaan, myös yhteiskunta hyötyy.
Tämä tarkoittaa nimenomaan veroprogression madaltamista ja margiunaaliveron alentamista ja nimenomaan palkkaerojen kasvun sallimista.
Tätä vastustaessaan vasemmisto ja keskusta vastustavat hyvinvoinnin kasvua ja parhaimmillaankin ainoastaan tasa-arvoistavat keskimääräistä kurjuutta yhtä paljon kaikille.
Kateus on kamala voima, kun sillä haitataan jo vasemmiston ja keskustan omaakin hyvinvointia.
- Jaba_43
Vasemmistolaisen - ja keskustalaisenkin - työllisyyspolitiikan pahin ongelma on, ettei kumpikaan puolue ymmärrä mitään yrittämisestä eikä yrittäjyydestä, vaikka valtion tulisi edistää työllisyyttä siten, että se edistää yrittämisen edellytyksiä.
Ongelma juontaa juurensa historiaan, suljetun suunnitelmatalouden aikoihin. Silloinhan punamullan vasemmistohallitukset kykenivät ohjaamaan talouselämää ja yrityksiä. niiltä ajoilta on kotoisin myös se asenne, että valtion talouspolitiikkaa tehdään vain suuryritysten ehdoilla. STK, TT ja nyttemmin EK on aina ollut vahva teollisuuden edunvalvoja, joka on saanut tarvittaessa tukea SAK:n teollisuusliitoilta. Kauppa ja palvelualojen merkittävin volyymi - hotellit ja ravintolat - ovat aina olleet keskittyneet keskusliikkeiden haltuun, joissa keskustalla ja vasemmistolla oli omat lehmät ojassa, eli S-ryhmä ja EKA-yhtymä, nyttemmin Tradeka ja Rantasipi.
Kiitos punamullan vuosikymmenien aikaisen hallinnon, Suomessa on väkilukuun nähden paljon vähemmän perheyrityspohjaista pienyrittäjyyttä verrattuna muihin ns. länsimaihin. Pienyrittäjyyden kasvattaminen merkittävässä määrin, niin että sillä olisi työllisyysvaikutuksia, on myös hankalaa, koska kauppa ja tärkeimmät palvelualat ovat 3-4 todella suuren konsernin omistyamien ketjujen hallussa. Ei sinne pääse pienyrittäjä mukaan ilman mahdottomia pääomia, ja jos pääseekin ja alkaa menestyä, niin iso konserni tulee ja nitistää yrittäjän dumppaushinnoillaan tai sitten ostaa yrityksen itselleen, jos se on parempi vaihtoehto.
Suomessa tarvittaisi kokonaan uutta ajattelua pk-yritysten ja perheyrittäjyyden suhteen. Tarvittaisi uudistuksia yritysverotukseen ja kilpailuesteiden poistoa kartellien harvainvaltaa purkamalla.
Tätä ajattelua ei ikävä kyllä löydy vasemmistosta eikä keskustasta, eikä sen puoleen löytynyt kokoomuksestakaan. tiedän, kun aikoinani hieman yritin.
Fakta nimittäin on, että kaikissa länsimaissa, joissa on suhteessa väkilukuun enemmän perheyrityspohjaisia pk-yrityksiä, on myös selvästi pienempi työttömyys kuin Suomessa.En halua väittää tässä kohdin vastaan, koska en oikein tiedä asiasta. Periaatteessa suhtaudun kyllä myötämielisesti tämänkaltaiselle ajatukselle.
Olisi mielenkiintoista nähdä joki sellainen eurooppalainen tilasto, jossa verrattaisiin perheyrityspohjaisten pk-yritysten väestöön suhteutettuja määriä. Rinnan sen kanssa olisi mukava olla myös tietoa kunkin maan työllisten (yrittäjät mukaan lukien) määristä. Jos tilaston kärkimaita ovat esim. Italia ja muut Etelä-Euroopan maat, se voi nimittäin johtua siitä, että niissä maissa naisen paikka on edelleen paljon useammin hellan ääressä kotona kuin meillä Suomessa. Tällainen vertailu tarkasti suoritettuna ei ole muutenkaan ihan simppeli, koska pitäisi ottaa lukuun vain työikäinen väestö ja huomioida esim. opiskeluaikojen massan vaikutus työllisten määrissä.- Näkökulma
Yrittäjäteesisi perustelut ontuvat hieman. Esim. USA:ssa on suhteellisesti vähemmän pk-yrityksiä kuin Suomessa.
Itseasiassa USA on suorastaan epä-yrittäjä-ystävällinen maa. Markkinat ovat kehittyneet, tunkeutuminen on vaikeaa. Lisäksi lainsäädäntö (esim. korvauspykälät) tekevät pienyrittämisestä lähes mahdotonta. - Jaba_43
Mielipidepankki kirjoitti:
En halua väittää tässä kohdin vastaan, koska en oikein tiedä asiasta. Periaatteessa suhtaudun kyllä myötämielisesti tämänkaltaiselle ajatukselle.
Olisi mielenkiintoista nähdä joki sellainen eurooppalainen tilasto, jossa verrattaisiin perheyrityspohjaisten pk-yritysten väestöön suhteutettuja määriä. Rinnan sen kanssa olisi mukava olla myös tietoa kunkin maan työllisten (yrittäjät mukaan lukien) määristä. Jos tilaston kärkimaita ovat esim. Italia ja muut Etelä-Euroopan maat, se voi nimittäin johtua siitä, että niissä maissa naisen paikka on edelleen paljon useammin hellan ääressä kotona kuin meillä Suomessa. Tällainen vertailu tarkasti suoritettuna ei ole muutenkaan ihan simppeli, koska pitäisi ottaa lukuun vain työikäinen väestö ja huomioida esim. opiskeluaikojen massan vaikutus työllisten määrissä.Tilastoista en osaa tarkemmin sanoa, kun en ole niitä vähään aikaan tarvinnut. Asia muistui mieleeni vajaan 10 vuoden takaisesta työryhmästä, jossa asia nousi esiin ja tilastojakin vilauteltiin. En enää muista edes mistä valtioista oli kyse, jos niitä tarkemmin edes mainittiin. Mieleen kyllä tulevat benelux-maat, Hollanti, saksa, Ranska ja Britannia mieluummin kuin välimeren maat.
Joka tapauksessa tilannetta perusteltiin sillä, että maat, joissa esim vähittäiskauppa, ravintola-ala, hotellit eivät ole niin keskitetysti ketjuuntuneita kuin meillä toimivat hyvin tehokkaasti, kun perheyrittäjillä on oma leipä kiinni yrittämisestä. Meillä on suosittu keskittymistä suuriin yksiköihin ja harvojen omistajien käsiin, mistä seuraa yrittäjän ja asiakkaan etääntyminen, kun asiakaskontaktit jäävät palkatun henkilöstön hoidettaviksi.
Perheyrittäjien sanotaan myös työllistävän joustavammin kysynnän mukaan, eli palkkaavan herkemmin lisää väkeä, kun kysyntä kasvaa. Isot konsernit toimivat kankeammin ja antavat mieluummin asiakkaiden jonottaa kuin lisäävät kustannuksiaan kovin herkästi.
Suomalaisesta harvoihin käsiin keskittyneestä suuromistuksesta seuraa myös, että parhaat liikepaikat menevät keskusliikkeiden kaupoille, kahviloille ja ravintoloille. Tämäkin on kilpailun este, kun perheyrittäjille jää toimitiloiksi enää lähiöistä lopetettujen pankin konttoreiden liiketiloja.
On Suyomessa toki yli 200 000 pienyritystä, jotka työllistävät 1-9 ihmistä. Jos hallitus saisi aikaiseksi jotain, mikä antaisi näille nykyistä paremmat menestymisen mahdollisuudet niin, että vaikka joka toinen palkkaisi keskimäärin yhden ihmisen lisää, niin se olisi jo 100 000 työtöntä vähennmä,
Näitä ajatuksia ei vasemmisto juurikaan ajattele. - Jaba_43
Näkökulma kirjoitti:
Yrittäjäteesisi perustelut ontuvat hieman. Esim. USA:ssa on suhteellisesti vähemmän pk-yrityksiä kuin Suomessa.
Itseasiassa USA on suorastaan epä-yrittäjä-ystävällinen maa. Markkinat ovat kehittyneet, tunkeutuminen on vaikeaa. Lisäksi lainsäädäntö (esim. korvauspykälät) tekevät pienyrittämisestä lähes mahdotonta.Minun tietojeni mukaan USAssa on helpompaa perustaa yritys kuin Suomessa. Byrokratia on vähäisempää, alkuvuodet ovat yritykselle verovapaita ja USAn vahva antitrustilainsäädäntö varmistaa meikäläistä kilpailulakia paremmin, etteivät isot yritykset rajoita pienyritysten kilpailunvapautta.
Tuotevastuulainsäädäntö korvausoikeudenkäynteineen on toki eri homma kuin meillä.
Wisconsinissa tehtiin joitain vuosia sitten kokeilu, jossa edistettiin nimenomaan pienyrittämistä ja sen tuloksena osavaltio lähes täystyöllistyi ja hyvinvointi parani kaikilla asukkailla merkittävästi. - Näkökulma
Jaba_43 kirjoitti:
Minun tietojeni mukaan USAssa on helpompaa perustaa yritys kuin Suomessa. Byrokratia on vähäisempää, alkuvuodet ovat yritykselle verovapaita ja USAn vahva antitrustilainsäädäntö varmistaa meikäläistä kilpailulakia paremmin, etteivät isot yritykset rajoita pienyritysten kilpailunvapautta.
Tuotevastuulainsäädäntö korvausoikeudenkäynteineen on toki eri homma kuin meillä.
Wisconsinissa tehtiin joitain vuosia sitten kokeilu, jossa edistettiin nimenomaan pienyrittämistä ja sen tuloksena osavaltio lähes täystyöllistyi ja hyvinvointi parani kaikilla asukkailla merkittävästi.Voihan se olla helppoa perustaa vaikka snagari. Eri asia sitten on kehittää siitä toimiva konsepti. Siksi Jenkkilässä snagari onkin Mäkkäri tai Burger King. Niinhän asianlaita alkaa olla jo meilläkin. Mutta onhan se Mäkkärinkin pitäjä pienyrittäjä, totta hitossa.
Olen yhtä mieltä kanssasi siitä, ettei pienyrittäjyyttä varmaan koskaan liikaa ole, ja jos on, niin liika kuolee pois. Minusta Suomessa tuetaan pienyritysten syntyä jo aivan tarpeeksi (starttiraha, TEKES, EU- tuet yms.) Jos tuessa mennään äärimmäisyyksiin, syntyy paljon elinkelvottomia yrityksiä, jotka kaatuvat heti, kun yhteiskunnan tarjoamia "tukipuita" aletaan purkaa. - Jaba_43
Näkökulma kirjoitti:
Voihan se olla helppoa perustaa vaikka snagari. Eri asia sitten on kehittää siitä toimiva konsepti. Siksi Jenkkilässä snagari onkin Mäkkäri tai Burger King. Niinhän asianlaita alkaa olla jo meilläkin. Mutta onhan se Mäkkärinkin pitäjä pienyrittäjä, totta hitossa.
Olen yhtä mieltä kanssasi siitä, ettei pienyrittäjyyttä varmaan koskaan liikaa ole, ja jos on, niin liika kuolee pois. Minusta Suomessa tuetaan pienyritysten syntyä jo aivan tarpeeksi (starttiraha, TEKES, EU- tuet yms.) Jos tuessa mennään äärimmäisyyksiin, syntyy paljon elinkelvottomia yrityksiä, jotka kaatuvat heti, kun yhteiskunnan tarjoamia "tukipuita" aletaan purkaa.Mäkkärin pitäjä on franchising-yrittäjä, joka toimii itsenäisenä yrittäjänä mutta maksaa "vuokraa" Mäkkärin liikeidean käytöstä, imagosta ja markkinointituesta.
Pienyritykset eivät tarvitse mitään tukea. Se raha menee suoraan kankkulan kaivoon. Yrittäjän on alusta alkaen opittava siihen, että tuotot on hankittava asiakkailta eikä yhteiskjunnalta. Tästä syystä en kannata mitään starttirahoja, enintään starttilainaa, joka sekin pitäisi myöntää ainoastaan kunnollista liikeideaa ja bisnessuunnitelmaa vastaan asiantuntija-arvioiden jälkeen. ja lainahan on tietysti maksettava aikanaan takaisin.
Verovapaus sen sijaan olisi paras starttiraha, jos valtio malttaisi olla ennakkoverottamatta alkavia yrityksia esim. kolmen ensimmäisen vuoden ajan, niin yrittäjillä olisi mahdollisuus panostaa isompi osa myyntituloista yrityksen kasvattamiseen, kun verottajan koura ei kahmisi veroja jo ennen kuin tulotkaan ovat syntyneet. Neljäntenä vuonna tulisivat sitten veroliput kolmen ensimmäisen vuoden keskimääräisen myyntitulon mukaan.
- oppikirjatapaus
Tälle keskustelulle oli olemassa erinomainen pohjustus, jossa Mielipidepankki toteaa tosiasiat:
""Eri tutkimuksista on luettavissa, että yritysten tuloksesta koko ajan suurempi osuus valuu pääomatuloiksi sijoittajille ja ulkomaille ja koko ajan pienevä osuus jakautuu palkatulle työvoimalle, jonka huolena on sitten näistä suhteellisesti vähenevistä tuloistaan jakaa erilaisten palvelujen yms. hyvinvointivaltion toimien ylläpitämiseen. Lapissa tehdyn tuorehkon tutkimuksen mukaan yrittäjille suunnatut vero- ja muiden työllistämisen esteiden poisto ei johtanut työpaikkojen lisääntymiseen, vaan jo palkattujen palkkojen nostoon ja ylitöihin.""
""Vasemmisto eli SDP ja Keskusta ovat täysin aseettomia tämän kehityksen edessä.""
Näihin hyvin muotoiltuihin kysymyksiin reagoin:
""Ongelma on Marxin kuvaama. Ainoa tapa saattaa tuotantovälineet yleistä hyvää tuottavaan "yhteisomistukseen" on jakaa tuottoa yhteisin poliittisin päätöksin. Siis periaatteessa jakopolitiikka.
Mitään muuta keinoa ei ole.
Tai voidaan tietysti odottaa että nykyinen, historiallisesti uusia talousmuotoja kuten rahatalouden autonomian ja globaalitalouden kasvattanut turbokapitalismi romahtaa omaan epärealismiinsa, mutta aika paljon kärsimystä ja kuolemaa ehditään tällä tiellä nähdä. Vain jakopolitiikan kunniaan nostaminen on toimiva vaihtoehto. ""
Mielestäni aiheen käsittely näyttää rajoittuneen tähän.
Muilta osin keskustelusta löytyy tuskin mitään, josta esitetyt ongelmat olisivat edes tunnistettavissa. Keskustelu on ollut pelkästään taloususkonnon evankeliumien toistelua. Ei ole ymmärretty, etteivät nykyiset talouden toimintaan liittyvät ongelmat mitenkään ratkea, vaikka kaikki taloustoimijat innolla toistelisivat omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan. Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat periaatteessa kaikkein järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla ei seuraa, että maailma muuttuisi paremmaksi. Päin vastoin, ongelma juuri nyt on talouden muuttuminen rahataloudelliseksi globaalimittaiseksi molokiksi, joka ei enää palvele ihmisten hyvinvointia.
Äänessä täällä ovat näköjään olleet lähinnä yrittäjähenkiset liberalistit, jotka psykologisista syistä eivät pysty edes ajattelemaan taloutta muuten kuin oman motoriikkansa kautta. Heitä riivaa sekä etologinen toimintadraivi että yleinen, myös älyllinen, kehittymättömyys. He yrittävät toiminnalla ratkaista ongelmia jotka vaatisivat ajattelua. Näitä keskusteluja on turha käydä niin kauan kun heidän määränsä ja määreensä määräävät keskustelun sisällön.- juha210
"Ei ole ymmärretty, etteivät nykyiset talouden toimintaan liittyvät ongelmat mitenkään ratkea, vaikka kaikki taloustoimijat innolla toistelisivat omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan."
Tämä on nimenomaan ymmärretty ja senpä takia onkin aika lopettaa turhat höpinät ja ruveta tekemään töitä, jotta sitä jakamista riittää jatkossakin.
"Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat periaatteessa kaikkein järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla ei seuraa, että maailma muuttuisi paremmaksi."
Jos kaikki todella toimisivatkin kaikkein järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla, tulos olisi varmasti paras mahdollinen, mutta kun kaikki eivät toimi näin, vaan aina sekaan mahtuu näitä lusmuja, jotka hokevat vain jakamisen mantraa tekemisen sijaan kaiken pelastavana tekijänä, niin lopputulos onkin jotain muuta.
Ihminen on etologinen ihme, jonka käyttäytymistä ohjaavat kuitenkin erilaiset vietit, etenkin hengissäpysymisen vietti, mikä vaatii ajattelua ja tekemistä. Tämän tukahduttaminen aiheuttaa veltostumista, mistä seuraa, että loppujen lopuksi tuotannossa on vain vasemman jalan saappaita ja sitten ihmetellään, missä meni pieleen.
Kun nyt noin kovasti peräät älyllistä keskustelua talouden ja siihen tiukasti liittyvän ihmisen toiminnasta, niin kuka tai mikä instanssi on mielestäsi niin viisas, että pystyy päättämään kaikkia tyydyttävän jakopolitiikan säännöt eli
1. Mitä jaetaan?
2. Mistä jaetaan?
3. Kenelle jaetaan?
4. Milloin jaetaan?
5. Miten paljon jaetaan? - jakaja
juha210 kirjoitti:
"Ei ole ymmärretty, etteivät nykyiset talouden toimintaan liittyvät ongelmat mitenkään ratkea, vaikka kaikki taloustoimijat innolla toistelisivat omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan."
Tämä on nimenomaan ymmärretty ja senpä takia onkin aika lopettaa turhat höpinät ja ruveta tekemään töitä, jotta sitä jakamista riittää jatkossakin.
"Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat periaatteessa kaikkein järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla ei seuraa, että maailma muuttuisi paremmaksi."
Jos kaikki todella toimisivatkin kaikkein järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla, tulos olisi varmasti paras mahdollinen, mutta kun kaikki eivät toimi näin, vaan aina sekaan mahtuu näitä lusmuja, jotka hokevat vain jakamisen mantraa tekemisen sijaan kaiken pelastavana tekijänä, niin lopputulos onkin jotain muuta.
Ihminen on etologinen ihme, jonka käyttäytymistä ohjaavat kuitenkin erilaiset vietit, etenkin hengissäpysymisen vietti, mikä vaatii ajattelua ja tekemistä. Tämän tukahduttaminen aiheuttaa veltostumista, mistä seuraa, että loppujen lopuksi tuotannossa on vain vasemman jalan saappaita ja sitten ihmetellään, missä meni pieleen.
Kun nyt noin kovasti peräät älyllistä keskustelua talouden ja siihen tiukasti liittyvän ihmisen toiminnasta, niin kuka tai mikä instanssi on mielestäsi niin viisas, että pystyy päättämään kaikkia tyydyttävän jakopolitiikan säännöt eli
1. Mitä jaetaan?
2. Mistä jaetaan?
3. Kenelle jaetaan?
4. Milloin jaetaan?
5. Miten paljon jaetaan?1. Mitä jaetaan?
Sitä kansantalouden tulosta, joka on yrittäjien ja työntekijöiden sekä rahoittajien työnteolla syntynyt.
2. Mistä jaetaan?
Kansantalouden kassavirrasta valtion ja kuntien budjettien kautta.
3. Kenelle jaetaan?
Kaikille suomalaisille koulutuksen muodossa. Tästä sinäkin olet päässyt nauttimaan niin henkilökohtaisesti kuin henkilökuntasi osaamisen kautta. Terveydenhoidossa, joka on kansantalouden koneen huoltoa. Infrassa, joka takaa sinunkin bisneksen toimivuuden. ym.ym.
4. Milloin jaetaan?
Kustannusten syntymisen mukaan. Sinäkin olet saanut ison osan jo ennenkuin maksoit ensimmäistäkään veromarkkaa.
5. Miten paljon jaetaan?
Demokraattisesti valittujen päättäjien päättämä määrä. - juha210
jakaja kirjoitti:
1. Mitä jaetaan?
Sitä kansantalouden tulosta, joka on yrittäjien ja työntekijöiden sekä rahoittajien työnteolla syntynyt.
2. Mistä jaetaan?
Kansantalouden kassavirrasta valtion ja kuntien budjettien kautta.
3. Kenelle jaetaan?
Kaikille suomalaisille koulutuksen muodossa. Tästä sinäkin olet päässyt nauttimaan niin henkilökohtaisesti kuin henkilökuntasi osaamisen kautta. Terveydenhoidossa, joka on kansantalouden koneen huoltoa. Infrassa, joka takaa sinunkin bisneksen toimivuuden. ym.ym.
4. Milloin jaetaan?
Kustannusten syntymisen mukaan. Sinäkin olet saanut ison osan jo ennenkuin maksoit ensimmäistäkään veromarkkaa.
5. Miten paljon jaetaan?
Demokraattisesti valittujen päättäjien päättämä määrä.Tilanne on Suomessa juuri kuvaamasi kaltainen ja se ei näytä toimivan.
Kukaan ei kiellä sitä, etteikö yhteiseen pottiin keräämistä pitäisi toimittaa, mutta nyt onkin kysymys siitä, kuinka paljon meidän pitää omasta tekemisestämme jakaa toisten käytettäväksi. Mielestäni Suomessa me olemme ylittäneet kipukynnyksen jo aikoja sitten ja se näkyy yleisenä lisääntyvänä pahoinvointina. juha210 kirjoitti:
Tilanne on Suomessa juuri kuvaamasi kaltainen ja se ei näytä toimivan.
Kukaan ei kiellä sitä, etteikö yhteiseen pottiin keräämistä pitäisi toimittaa, mutta nyt onkin kysymys siitä, kuinka paljon meidän pitää omasta tekemisestämme jakaa toisten käytettäväksi. Mielestäni Suomessa me olemme ylittäneet kipukynnyksen jo aikoja sitten ja se näkyy yleisenä lisääntyvänä pahoinvointina.Kysymys (siis ongelman ydin) ei perimmiltään ole lainkaan siitä, kuinka paljon kunkin on omasta tekemisestään jaettava yhteiseen kassaan ja toistenkin käytettäväksi. Yhteiseen kassaan jaettavan suhteellinen osuus koko kakusta vähenee koko ajan, koska oman tekemisen arvostus on vähentynyt. Tässä on tapahtunut ja tapahtumassa olennainen muutos.
Työntekijän palkka on oman tekemisen mitta. Se on yritysten näkökulmasta kuitenkin yhä enemmän kustannuserä. Yhä enemmän tarkoittaa sitä, että palkkavaateet ovat korvautuneet pääomavaateilla. Yirtysten toimintaa ohjailee pääomien liikkeiden oikullisuus. Pääomia pitää houkutella yritykseen kaikin tavoin ja mittarina on sijoitetun pääoman tuottavuus. Tämä tuottavuus paranee, tai ainakin pääomapiireissä sen uskotaan paranevan, kun yrityksen työvoimakustannukset vähenevät. Pörssikurssi nousee yleensä aina, kun väkeä irtisanotaan. Sijoittaja on tyytyväinen, kun työvoimakustannukset tai työntekijöiden palkat alenevat, jolloin yritys näyttää parempaa tulosta ja sijoittajan odotusarvot kasvavat.
Työelämän muutokset ovat valtavia. Työstä on tullut kustannustehokasta niuhottamista, tehokkuussvaatimuksia on ulotettu aivan älyttömille alueille kuten julkiselle sektorille. Monessa kohdin tämä tapahtuu laadun kustannuksella. Esim. sairaanhoitajan työ voidaan mitoittaa siten, että hänellä on potilasta kohden aikaa käytettävissä kaksi minuuttia. Siinä ajassa ehtii ehkä juuri ja juuri vaihtaa vaipat.
Kunkin oman tekemisen hyöty on valunut entistä suuremmassa määrin sijoittajille ja ulkomaille. Tämä on ongelman ydin jase seurauksena kunkin omasta työstä saadusta on lohkaistava isompi osa yhteiseen kassaan, jos tuo kassa halutaan pitää samansuuruisena. Kun maksuosuuttaan ei kukaan halua lisätä, seurauksena on myös yhteiskunnallisia rationalisointeja eli sairaanhoitajien on lopetettava turha seurustelu vuodepotilaiden kanssa.- juha210
Mielipidepankki kirjoitti:
Kysymys (siis ongelman ydin) ei perimmiltään ole lainkaan siitä, kuinka paljon kunkin on omasta tekemisestään jaettava yhteiseen kassaan ja toistenkin käytettäväksi. Yhteiseen kassaan jaettavan suhteellinen osuus koko kakusta vähenee koko ajan, koska oman tekemisen arvostus on vähentynyt. Tässä on tapahtunut ja tapahtumassa olennainen muutos.
Työntekijän palkka on oman tekemisen mitta. Se on yritysten näkökulmasta kuitenkin yhä enemmän kustannuserä. Yhä enemmän tarkoittaa sitä, että palkkavaateet ovat korvautuneet pääomavaateilla. Yirtysten toimintaa ohjailee pääomien liikkeiden oikullisuus. Pääomia pitää houkutella yritykseen kaikin tavoin ja mittarina on sijoitetun pääoman tuottavuus. Tämä tuottavuus paranee, tai ainakin pääomapiireissä sen uskotaan paranevan, kun yrityksen työvoimakustannukset vähenevät. Pörssikurssi nousee yleensä aina, kun väkeä irtisanotaan. Sijoittaja on tyytyväinen, kun työvoimakustannukset tai työntekijöiden palkat alenevat, jolloin yritys näyttää parempaa tulosta ja sijoittajan odotusarvot kasvavat.
Työelämän muutokset ovat valtavia. Työstä on tullut kustannustehokasta niuhottamista, tehokkuussvaatimuksia on ulotettu aivan älyttömille alueille kuten julkiselle sektorille. Monessa kohdin tämä tapahtuu laadun kustannuksella. Esim. sairaanhoitajan työ voidaan mitoittaa siten, että hänellä on potilasta kohden aikaa käytettävissä kaksi minuuttia. Siinä ajassa ehtii ehkä juuri ja juuri vaihtaa vaipat.
Kunkin oman tekemisen hyöty on valunut entistä suuremmassa määrin sijoittajille ja ulkomaille. Tämä on ongelman ydin jase seurauksena kunkin omasta työstä saadusta on lohkaistava isompi osa yhteiseen kassaan, jos tuo kassa halutaan pitää samansuuruisena. Kun maksuosuuttaan ei kukaan halua lisätä, seurauksena on myös yhteiskunnallisia rationalisointeja eli sairaanhoitajien on lopetettava turha seurustelu vuodepotilaiden kanssa.Irtisanottu työntekijä on yrityksen kannalta tietysti myös poistunut kustannuserä, mutta toisaalta, miksi yritys pitää työntekijää palkkalistoillaan turhan panttina, jos se tulee ilmankin toimeen?
Jokainen irtisanominen on varmasti tarkkaan harkittu ja loppuun laskettu toimenpide. Sehän on yritysjohdolta äärettömän lyhytnäköistä, jos vain pikavoittojen vuoksi annetaan tuottaville yksilöille lopputili - suoraan sanottuna housuihin laskemista. Sellainen yritys ei kauaa markkinoilla toimi, vaan tilalle tulee toinen paremmin asiansa hoitava toimija.
Sairaanhoitajan työ on siitä epäkiitollista, että sen mittaaminen on erittäin vaikeaa, ja kun maksajana on julkinen taho, niin hoitajan työstä muodostuu juuri kuvaamasi kaltainen pakkosuorittaminen alhaisimmalla mahdollisella tasolla niin laadun, kuin palkkauksenkin suhteen. Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne on toinen - mitä paremmin palvelet, sen paremmin sinulle maksetaan.
Irtisanotun kohtalosta vielä sen verran, että jos irtisanottu katsoo työpanoksensa olleen jalostusarvoltaan todella rahanarvoinen, niin eikö tässä kohtaa olisi tekemisen paikka ja aloittaa oma kilpaileva liiketoiminta? - Jaba_43
Kun mies kirjoittaa tällaista tekstiä:
"Äänessä täällä ovat näköjään olleet lähinnä yrittäjähenkiset liberalistit, jotka psykologisista syistä eivät pysty edes ajattelemaan taloutta muuten kuin oman motoriikkansa kautta. Heitä riivaa sekä etologinen toimintadraivi että yleinen, myös älyllinen, kehittymättömyys. He yrittävät toiminnalla ratkaista ongelmia jotka vaatisivat ajattelua. Näitä keskusteluja on turha käydä niin kauan kun heidän määränsä ja määreensä määräävät keskustelun sisällön"
...on hänet syytä jättää keskustelemaan itsensä kanssa. - kuvaillen
Mielipidepankki kirjoitti:
Kysymys (siis ongelman ydin) ei perimmiltään ole lainkaan siitä, kuinka paljon kunkin on omasta tekemisestään jaettava yhteiseen kassaan ja toistenkin käytettäväksi. Yhteiseen kassaan jaettavan suhteellinen osuus koko kakusta vähenee koko ajan, koska oman tekemisen arvostus on vähentynyt. Tässä on tapahtunut ja tapahtumassa olennainen muutos.
Työntekijän palkka on oman tekemisen mitta. Se on yritysten näkökulmasta kuitenkin yhä enemmän kustannuserä. Yhä enemmän tarkoittaa sitä, että palkkavaateet ovat korvautuneet pääomavaateilla. Yirtysten toimintaa ohjailee pääomien liikkeiden oikullisuus. Pääomia pitää houkutella yritykseen kaikin tavoin ja mittarina on sijoitetun pääoman tuottavuus. Tämä tuottavuus paranee, tai ainakin pääomapiireissä sen uskotaan paranevan, kun yrityksen työvoimakustannukset vähenevät. Pörssikurssi nousee yleensä aina, kun väkeä irtisanotaan. Sijoittaja on tyytyväinen, kun työvoimakustannukset tai työntekijöiden palkat alenevat, jolloin yritys näyttää parempaa tulosta ja sijoittajan odotusarvot kasvavat.
Työelämän muutokset ovat valtavia. Työstä on tullut kustannustehokasta niuhottamista, tehokkuussvaatimuksia on ulotettu aivan älyttömille alueille kuten julkiselle sektorille. Monessa kohdin tämä tapahtuu laadun kustannuksella. Esim. sairaanhoitajan työ voidaan mitoittaa siten, että hänellä on potilasta kohden aikaa käytettävissä kaksi minuuttia. Siinä ajassa ehtii ehkä juuri ja juuri vaihtaa vaipat.
Kunkin oman tekemisen hyöty on valunut entistä suuremmassa määrin sijoittajille ja ulkomaille. Tämä on ongelman ydin jase seurauksena kunkin omasta työstä saadusta on lohkaistava isompi osa yhteiseen kassaan, jos tuo kassa halutaan pitää samansuuruisena. Kun maksuosuuttaan ei kukaan halua lisätä, seurauksena on myös yhteiskunnallisia rationalisointeja eli sairaanhoitajien on lopetettava turha seurustelu vuodepotilaiden kanssa.On kiitettävää yrittää kuvailla keskustelussa vakiintunein termeinsitä hirveyttä mitä taloudessa nyt tapahtuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei keskustelussa näin päästä käsiksi itse ongelmiin.
Talousajattelumme ja sille ominaiset kuvailevat käsitteet ovat historian tuottama harha, joka syntyi valistusajan rajoittuneista lähtökohdista ja kehitti käsitteellisen sisäisen koherenssinsa nimenomaan palvelemaan taloustoimijoiden kokemuksia eikä hallitsemaan talouden kokonaisuutta. Talousajattelu edellyttää jonkin toimijaosapuolen etujen sisäistämistä, eikä tällä ajattelulla ole luonnontieteille ominaista ilmiöitä ulkoapäin tarkastelevaa näkökulmaa. Käsitteet ovat kehittyneet pikemminkin legitimoimaan toimijoiden kokemuksia, eli siis peittämään toiminnan yhteisvaikutuksia, kuin tiedollisiksi työkaluiksi, joilla hallintaa saavutettaisiin.
Tämän ajatushistoriallisen kehityksen pienoiskuvana näyttäytyy tässäkin keskustelussa taloustoimijoiden kiihkeitä kannanottoja, joissa omat kokemukset laajennetaan koko taloutta koskeviksi totuuksiksi. Tätä oman näkökulman yleistämistä vastaan pitäisi siis toiseen vaakakuppiin panna esim. se tosiasia, että vaikka kaikki taloustoimijat toimisivat omalta näkökannaltaan järkevimmällä ja tehokkaimmalla tietämällään tavalla, seurauksena ei nyt ole yleisen hyvän lisääntyminen, vaan meneillään olevan yhteiskunnallisen katastrofin syveneminen.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa menneen maailman käsitteillä kuvataan ilmiöitä jotka ovat historiallisesti aivan uusia. Rahatalouden autonomia ja globaalitalous eivät kuitenkaan käyttämillämme käsitteillä tule edes kunnolla kuvatuiksi, saati sitten että näiden ilmiöiden tuhoavuus voitaisiin vallitsevalla ajattelulla torjua.
Miltei sataprosenttisesti kaikki raha-arvonmuodostus tapahtuu autonomiseksi muuttuneella rahatalouden alueella. Raha ei enää ole vaihdon väline, eikä rahaa "määrällisestikään" käytetä enää reaalitalouden yhteyksissä kuin muutaman prosentin verran rahaliikkeistä. On todellakin mahdollista, että irtisanomalla reaalista tulosta tekevää työvoimaa saadaan pörssikurssi nousemaan niinkin paljon, että maailmaan syntyy enemmän rahaa kuin porukan työstä kuunaan olisi syntynyt. Talouden parhaat voimat ja parhaat miehet on valjastettu rahatalouden alueelle. Kaikki reaalimaailmaa koskevat päätökset syntyvät pelkästään spekulatiivisten ja itsetarkoituksellisiksi muuttuneiden sijoitusliikkeiden vaikutuksesta.
Talouden rakenteet ovat muuttuneet tätä historiallista irtiottoa vastaaviksi. Siirtymävaiheessa voittoja ulosmitattiin yhtiöittämällä ja fuusioimalla firmoja. Kun jättiläiset ovat jäljellä, ne muodostavat koneistoja joiden rinnalla mikä tahansa valtiomahti jää mitättömäksi. Suuryhtiöiden maailmassa talous muuttuu tunnustukselliseksi valtauskonnoksi, ja kansallisen politiikan mahdollisuudet kuihtuvat marginaaliseksi. Politiikka on muuten sellainen vallankäytön alue, joka ei aidosti ja oikeasti voi toimia muuta kuin kansalliselta pohjalta.
Mielenkiintoista olisi mittailla sitä miten paljon rahaohjasteinen talous tarvitsee esim. uusien yritysten perustamisia ja vanhojen konkursseja. Liberalismin alkuperäinen dynamiikka, uusien alkujen tarve, näyttäisi nyt puhkeavan kukkaan. Ja kuten kuvaan kuuluu, talousajattelumme ei noteeraa eikä meillä ole edes kunnollisia käsitteitä sen kysymyksen tarkasteluun, kuka markkinataloudessa maksaa konkurssien kustannukset. Ne merkitsevät vain raha-arvonmuodostuksen nollauksia, uusia alkuja.
Tänä päivänä länsimaisen talouden historiassa vaikuttaneet ja talousajattelua muovanneet ajatussuunnat tai opit, siis liberalismi, marxismi ja keynesläisyys, ovat taaksejääneitä kuvailutapoja. Nyt eivät ole enää vastakkain liberalismi ja sosialismi, vaan rahatalous ja reaalitalous, eli kapitalismi ja markkinatalous.
Palstalla joskus aiemmin mainittu kapitalismin kriitikko David C Korten on kirjoittanut mainion kirjan kapitalismista suuryhtiöiden maailmassa, ja myös kirjan elämästä kapitalismin jälkeen. Tällaisten kriittisten ja hyvin läpiajateltujen näkemysten luulisi olevan kaikkien taloudesta joko toimijan roolissa tai teoreettisesti kiinnostuneiden ihmisten jokapäiväistä lempilukemistoa. Mutta niin ei näytä olevan.
Meillä on yhä keskuudessamme näitä lihasmotorikkaa ajatteluna pitäviä, etologisen toimintadraivin riivaamia yrittäjähenkisiä liberalisteja, joille toimiminen merkitsee vapautusta ajattelun vaikeudesta. He ovat kuin aaseja, jotka eivät koskaan pysty kyseenalaistamaan kuononsa edessä killuvaa porkkanaa. Heidän näkökulmansa suppeus olkoon kaikille varoittavana esimerkkinä siitä millaisia ovat ne voimat, jotka talouden dynaamista draivia ylläpitävät - ja tällä hetkellä vievät reaalimaailmaa yhä hirveämpään tilaan. - Jaba_43
jakaja kirjoitti:
1. Mitä jaetaan?
Sitä kansantalouden tulosta, joka on yrittäjien ja työntekijöiden sekä rahoittajien työnteolla syntynyt.
2. Mistä jaetaan?
Kansantalouden kassavirrasta valtion ja kuntien budjettien kautta.
3. Kenelle jaetaan?
Kaikille suomalaisille koulutuksen muodossa. Tästä sinäkin olet päässyt nauttimaan niin henkilökohtaisesti kuin henkilökuntasi osaamisen kautta. Terveydenhoidossa, joka on kansantalouden koneen huoltoa. Infrassa, joka takaa sinunkin bisneksen toimivuuden. ym.ym.
4. Milloin jaetaan?
Kustannusten syntymisen mukaan. Sinäkin olet saanut ison osan jo ennenkuin maksoit ensimmäistäkään veromarkkaa.
5. Miten paljon jaetaan?
Demokraattisesti valittujen päättäjien päättämä määrä.Miten motivoit ihmiset kasvattamaan yhteistä, jaettavaksi tarkoitettua kansantalouden kakkua yhtä ahkerasti kuin he kasvattaisivat sitä kansantalouden kakkua, josta suurin osa jää suoraan heille itselleen?
- Jaba_43
kuvaillen kirjoitti:
On kiitettävää yrittää kuvailla keskustelussa vakiintunein termeinsitä hirveyttä mitä taloudessa nyt tapahtuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei keskustelussa näin päästä käsiksi itse ongelmiin.
Talousajattelumme ja sille ominaiset kuvailevat käsitteet ovat historian tuottama harha, joka syntyi valistusajan rajoittuneista lähtökohdista ja kehitti käsitteellisen sisäisen koherenssinsa nimenomaan palvelemaan taloustoimijoiden kokemuksia eikä hallitsemaan talouden kokonaisuutta. Talousajattelu edellyttää jonkin toimijaosapuolen etujen sisäistämistä, eikä tällä ajattelulla ole luonnontieteille ominaista ilmiöitä ulkoapäin tarkastelevaa näkökulmaa. Käsitteet ovat kehittyneet pikemminkin legitimoimaan toimijoiden kokemuksia, eli siis peittämään toiminnan yhteisvaikutuksia, kuin tiedollisiksi työkaluiksi, joilla hallintaa saavutettaisiin.
Tämän ajatushistoriallisen kehityksen pienoiskuvana näyttäytyy tässäkin keskustelussa taloustoimijoiden kiihkeitä kannanottoja, joissa omat kokemukset laajennetaan koko taloutta koskeviksi totuuksiksi. Tätä oman näkökulman yleistämistä vastaan pitäisi siis toiseen vaakakuppiin panna esim. se tosiasia, että vaikka kaikki taloustoimijat toimisivat omalta näkökannaltaan järkevimmällä ja tehokkaimmalla tietämällään tavalla, seurauksena ei nyt ole yleisen hyvän lisääntyminen, vaan meneillään olevan yhteiskunnallisen katastrofin syveneminen.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa menneen maailman käsitteillä kuvataan ilmiöitä jotka ovat historiallisesti aivan uusia. Rahatalouden autonomia ja globaalitalous eivät kuitenkaan käyttämillämme käsitteillä tule edes kunnolla kuvatuiksi, saati sitten että näiden ilmiöiden tuhoavuus voitaisiin vallitsevalla ajattelulla torjua.
Miltei sataprosenttisesti kaikki raha-arvonmuodostus tapahtuu autonomiseksi muuttuneella rahatalouden alueella. Raha ei enää ole vaihdon väline, eikä rahaa "määrällisestikään" käytetä enää reaalitalouden yhteyksissä kuin muutaman prosentin verran rahaliikkeistä. On todellakin mahdollista, että irtisanomalla reaalista tulosta tekevää työvoimaa saadaan pörssikurssi nousemaan niinkin paljon, että maailmaan syntyy enemmän rahaa kuin porukan työstä kuunaan olisi syntynyt. Talouden parhaat voimat ja parhaat miehet on valjastettu rahatalouden alueelle. Kaikki reaalimaailmaa koskevat päätökset syntyvät pelkästään spekulatiivisten ja itsetarkoituksellisiksi muuttuneiden sijoitusliikkeiden vaikutuksesta.
Talouden rakenteet ovat muuttuneet tätä historiallista irtiottoa vastaaviksi. Siirtymävaiheessa voittoja ulosmitattiin yhtiöittämällä ja fuusioimalla firmoja. Kun jättiläiset ovat jäljellä, ne muodostavat koneistoja joiden rinnalla mikä tahansa valtiomahti jää mitättömäksi. Suuryhtiöiden maailmassa talous muuttuu tunnustukselliseksi valtauskonnoksi, ja kansallisen politiikan mahdollisuudet kuihtuvat marginaaliseksi. Politiikka on muuten sellainen vallankäytön alue, joka ei aidosti ja oikeasti voi toimia muuta kuin kansalliselta pohjalta.
Mielenkiintoista olisi mittailla sitä miten paljon rahaohjasteinen talous tarvitsee esim. uusien yritysten perustamisia ja vanhojen konkursseja. Liberalismin alkuperäinen dynamiikka, uusien alkujen tarve, näyttäisi nyt puhkeavan kukkaan. Ja kuten kuvaan kuuluu, talousajattelumme ei noteeraa eikä meillä ole edes kunnollisia käsitteitä sen kysymyksen tarkasteluun, kuka markkinataloudessa maksaa konkurssien kustannukset. Ne merkitsevät vain raha-arvonmuodostuksen nollauksia, uusia alkuja.
Tänä päivänä länsimaisen talouden historiassa vaikuttaneet ja talousajattelua muovanneet ajatussuunnat tai opit, siis liberalismi, marxismi ja keynesläisyys, ovat taaksejääneitä kuvailutapoja. Nyt eivät ole enää vastakkain liberalismi ja sosialismi, vaan rahatalous ja reaalitalous, eli kapitalismi ja markkinatalous.
Palstalla joskus aiemmin mainittu kapitalismin kriitikko David C Korten on kirjoittanut mainion kirjan kapitalismista suuryhtiöiden maailmassa, ja myös kirjan elämästä kapitalismin jälkeen. Tällaisten kriittisten ja hyvin läpiajateltujen näkemysten luulisi olevan kaikkien taloudesta joko toimijan roolissa tai teoreettisesti kiinnostuneiden ihmisten jokapäiväistä lempilukemistoa. Mutta niin ei näytä olevan.
Meillä on yhä keskuudessamme näitä lihasmotorikkaa ajatteluna pitäviä, etologisen toimintadraivin riivaamia yrittäjähenkisiä liberalisteja, joille toimiminen merkitsee vapautusta ajattelun vaikeudesta. He ovat kuin aaseja, jotka eivät koskaan pysty kyseenalaistamaan kuononsa edessä killuvaa porkkanaa. Heidän näkökulmansa suppeus olkoon kaikille varoittavana esimerkkinä siitä millaisia ovat ne voimat, jotka talouden dynaamista draivia ylläpitävät - ja tällä hetkellä vievät reaalimaailmaa yhä hirveämpään tilaan.Tai ehkä ymmärsin itse väärin, kun olin riviesi välistä lukevinani, että taloutta pitäisi "hallita" jollain tavalla, jota me "libersalistit" emme ymmärrä, kun olemme sinun mielestäsi aaseja.
Ei tällä pallolla ole mitään sellaista toimijaa, joka omilla päätöksillään voisi hallita taloutta. Edes Suomessa ei ole sellaista toimijaa, joka voisi hallita Suomen kansantaloutta, vaikka meitä on sentään vähemmän kuin siirtolaisia Lontoossa.
Itse lähden siitä, että taloutta voi yrittää poliittisin päätöksin hallita ainoastaan luomalla edellytyksiä sille, että sekä kapitalismi että markkinatalous toimisivat itseohjautuvasti sellaisella tavalla, jossa kansantalouden jaettava kakku kasvaisi maksimaalisesti, mutta tavalla josta on yhteiskunnalle vähiten haittaa.
Pääomien (yritysten omistuksen) globaali keskittyminen, monikansallisten jättikonsernien ylikansallinen valta ja hallitseva markkina-asema ovat minunkin mielestäni asioita, jotka tukahduttavat vapaan markkinatalouden toimintaa, eli aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jos markkinatalouden halutaan toimivan ideaalisti, pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikilla mahdollisilla toimialoilla on hyvin runsaasti tasavahvoja toimijoita. Kun nämä toimijat vapaasti kilpailevat asiakkaiden rahoista, on siitä itsestään selvänä seurauksena, että toiminta tehostuu ja hintataso asettuu edullisimmalle mahdolliselle tasolle.
Ja tämän seurauksena muyös kansantaloudet kasvavat maksimaalisesti, eli kaipaamaasi jaettavaa syntyy enemmän kuin missään muussa poliittisesti ohjatussa talousjärjestelmässä. juha210 kirjoitti:
Irtisanottu työntekijä on yrityksen kannalta tietysti myös poistunut kustannuserä, mutta toisaalta, miksi yritys pitää työntekijää palkkalistoillaan turhan panttina, jos se tulee ilmankin toimeen?
Jokainen irtisanominen on varmasti tarkkaan harkittu ja loppuun laskettu toimenpide. Sehän on yritysjohdolta äärettömän lyhytnäköistä, jos vain pikavoittojen vuoksi annetaan tuottaville yksilöille lopputili - suoraan sanottuna housuihin laskemista. Sellainen yritys ei kauaa markkinoilla toimi, vaan tilalle tulee toinen paremmin asiansa hoitava toimija.
Sairaanhoitajan työ on siitä epäkiitollista, että sen mittaaminen on erittäin vaikeaa, ja kun maksajana on julkinen taho, niin hoitajan työstä muodostuu juuri kuvaamasi kaltainen pakkosuorittaminen alhaisimmalla mahdollisella tasolla niin laadun, kuin palkkauksenkin suhteen. Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne on toinen - mitä paremmin palvelet, sen paremmin sinulle maksetaan.
Irtisanotun kohtalosta vielä sen verran, että jos irtisanottu katsoo työpanoksensa olleen jalostusarvoltaan todella rahanarvoinen, niin eikö tässä kohtaa olisi tekemisen paikka ja aloittaa oma kilpaileva liiketoiminta?Irtisanomiset eivät tapahdu pelkästään pikavoittojen takia. Eivät yritykset tarvitse pikkukeinottelijoiden rahoja, siitä ei ole kysymys. Sen sijaan yritykset kilpailevat pääomista muuten ja silloin esim. kansainvälinen suurpääoma on aina kiinnostava. Suurpääoman näkökulmasta yrityksen täytyy olla hyvässä tuloskunnossa kaiken aikaa. Suurpääomalle löytyy nimittäin aina vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Yritysjohdon täytyy näyttää tälle suurpääomalle, että se on kaiken aikaa valveilla ja poistaa turhia kustannuseriä heti, jos ne vaikuttavat lyhyellä aikavälillä tulokseen negatiivisesti. Yritysten perspektiivi on vaihtunut vuosikymmenien tähtäimestä vuosiin, jopa vuosineljänneksiin. Pääoma miellyttämisestä on tullut tärkeämpi osa suuryritystoimintaa kuin ajatus siitä, että työntekijä olisi pitkäaikainen investointi.
Ennen vanhaan, kun ulkomainen suurpääoma ei heilutellut yritysten toimintaa, työväkeä ei irtisanottu suhdannenotkahtelujen vuoksi. He olivat turhan panttinakin töissä, jotta ammattitaito pysyi tallella siä silmällä pitäen, kun koneet taas kävivät ylikierroksilla.
Hyvin tyypillinen ala joukkoirtisanomisille on ollut informaatioteknologia. Näiden yritysten irtisanomisuutisia tulee tämän tästä. 1990-luvun nousuhuumassa tämän alan työntekijöistä oli pulaa ja heitä palkattiin hyvällä liksalla töihin, koska päivääkään ei saanut hukata, kun valtaisa kysyntä tuotteille näytti odottavan jo oven takana. Huumaa kuvaa hyvin se, kuinka pitkät olivat jonot, kun F-Secure (listautuessa joku toinen nimi) listautui pörssiin ja osakkeita myytiin täysin epärealistiseen hatusta vedettyyn hintaan. Nyt kun kupla on puhjennut, se on mahdollistanut myös palkkakustannusten alentamisen. Tämä tapahtuu osittain näiden joukkoirtisanomisten kautta. Kun yritykset seuraavan kerran palkkaavat samoja ihmisiä takaisin, tarjotaankin jo paljon pienempää palkkaa. Tällainen palkkojen alentamisprosessi lienee yleisemminkin yksi joukkoirtisanomisten syy. Onhan se tuotannolinen ja taloudellinen syy.
Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne ei ole laisinkaan toisin. hyvänä esimerkkinä on siivousala. Jokainen voi jo silmämääräisesti havaita tason laskun sen jälkeen, kun siivousalueet mitoitettiin yksityisten siivousyritysten toimesta niin suuriksi, että niistä ei mennä enää edes juosten läpi työajan puitteissa. Tällainen yksityinen matalapalkka-alan palvelutyö on ns. pätkätyötä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on päivittäistä. Mitään ammattitaito ja sen mukaista laatua ei ehdi kehittyä työmotivaatioista puhumattakaan.
Yksityinen palveluntarjonta sairaanhoitoalalla sopii kyllä hyvin silloin, kun ei välitetä kustannuksista. Yksityissairaaloiden palvelutasoon päästään vasta, kun henkilökunnan palkkoja vähintäänkin tuplataan ja siihen yhteiskunnalle ei liene ihan heti varaa.
Miten kummassa yksityinen voi aloittaa jonkin kilpailevan toiminnan sellaisella alueella kuin informaatioteknologia, kun ala vaatii kehitystyövaiheessa nimenomaan pääomia. Mistä irtisanottu tällaisia pääomia lohkaisisi. Nurkkipajatoiminta oli mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun tehtiin jotain uutta kuten virustoiminnan alalla. Mutta heti kun keksintö oli keksitty, piti saada rutkasti rahaa markkinointiin ja ohjelmien ylläpitoon sekä jatkokehittelyyn kuten F-Securen tapauksessa. Minusta ehdotuksesi on suorastaan lapsekas, mutta varmaankin vilpitön.- bannattuna
Jaba_43 kirjoitti:
Tai ehkä ymmärsin itse väärin, kun olin riviesi välistä lukevinani, että taloutta pitäisi "hallita" jollain tavalla, jota me "libersalistit" emme ymmärrä, kun olemme sinun mielestäsi aaseja.
Ei tällä pallolla ole mitään sellaista toimijaa, joka omilla päätöksillään voisi hallita taloutta. Edes Suomessa ei ole sellaista toimijaa, joka voisi hallita Suomen kansantaloutta, vaikka meitä on sentään vähemmän kuin siirtolaisia Lontoossa.
Itse lähden siitä, että taloutta voi yrittää poliittisin päätöksin hallita ainoastaan luomalla edellytyksiä sille, että sekä kapitalismi että markkinatalous toimisivat itseohjautuvasti sellaisella tavalla, jossa kansantalouden jaettava kakku kasvaisi maksimaalisesti, mutta tavalla josta on yhteiskunnalle vähiten haittaa.
Pääomien (yritysten omistuksen) globaali keskittyminen, monikansallisten jättikonsernien ylikansallinen valta ja hallitseva markkina-asema ovat minunkin mielestäni asioita, jotka tukahduttavat vapaan markkinatalouden toimintaa, eli aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jos markkinatalouden halutaan toimivan ideaalisti, pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikilla mahdollisilla toimialoilla on hyvin runsaasti tasavahvoja toimijoita. Kun nämä toimijat vapaasti kilpailevat asiakkaiden rahoista, on siitä itsestään selvänä seurauksena, että toiminta tehostuu ja hintataso asettuu edullisimmalle mahdolliselle tasolle.
Ja tämän seurauksena muyös kansantaloudet kasvavat maksimaalisesti, eli kaipaamaasi jaettavaa syntyy enemmän kuin missään muussa poliittisesti ohjatussa talousjärjestelmässä.>> ehkä ymmärsin itse väärin, kun olin riviesi välistä lukevinani,
Joo, ymmärsit väärin. Näet sen mihin sinulla on vetoa.
Se historiallinen harha, jota talousajatteluksi sanotaan, sisältää näkemyksen taloudesta kokonaisuutena. Tämä kokonaisuus kuvataan koneistona, mekanismina, "taloudellisina lainalaisuuksina", "talouden realiteetteina", tms, ja ajatushistoriaan enemmän perehtyneet voisivat nimittää sitä tyypilliseksi kartesiolaiseksi koneeksi. Todellisuudessa se on koherentti kompensaatio sille ettei taloudessa ole saavutettavissa mitään luonnontieteellistä ilmiöiden kuvailua ja hyötyvaljastamista vastaavaa hallintaa. Tämä oli tarkoitus sanoa.
En puutu edes tältä pohjalta kirjoituksessasi esiin tuleviin sisäisiin ristiriitaisuuksiin, vaan saat pitää ne osana omaa koherenttista kokonaisnäkemystäsi. - Jaba_43
Mielipidepankki kirjoitti:
Irtisanomiset eivät tapahdu pelkästään pikavoittojen takia. Eivät yritykset tarvitse pikkukeinottelijoiden rahoja, siitä ei ole kysymys. Sen sijaan yritykset kilpailevat pääomista muuten ja silloin esim. kansainvälinen suurpääoma on aina kiinnostava. Suurpääoman näkökulmasta yrityksen täytyy olla hyvässä tuloskunnossa kaiken aikaa. Suurpääomalle löytyy nimittäin aina vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Yritysjohdon täytyy näyttää tälle suurpääomalle, että se on kaiken aikaa valveilla ja poistaa turhia kustannuseriä heti, jos ne vaikuttavat lyhyellä aikavälillä tulokseen negatiivisesti. Yritysten perspektiivi on vaihtunut vuosikymmenien tähtäimestä vuosiin, jopa vuosineljänneksiin. Pääoma miellyttämisestä on tullut tärkeämpi osa suuryritystoimintaa kuin ajatus siitä, että työntekijä olisi pitkäaikainen investointi.
Ennen vanhaan, kun ulkomainen suurpääoma ei heilutellut yritysten toimintaa, työväkeä ei irtisanottu suhdannenotkahtelujen vuoksi. He olivat turhan panttinakin töissä, jotta ammattitaito pysyi tallella siä silmällä pitäen, kun koneet taas kävivät ylikierroksilla.
Hyvin tyypillinen ala joukkoirtisanomisille on ollut informaatioteknologia. Näiden yritysten irtisanomisuutisia tulee tämän tästä. 1990-luvun nousuhuumassa tämän alan työntekijöistä oli pulaa ja heitä palkattiin hyvällä liksalla töihin, koska päivääkään ei saanut hukata, kun valtaisa kysyntä tuotteille näytti odottavan jo oven takana. Huumaa kuvaa hyvin se, kuinka pitkät olivat jonot, kun F-Secure (listautuessa joku toinen nimi) listautui pörssiin ja osakkeita myytiin täysin epärealistiseen hatusta vedettyyn hintaan. Nyt kun kupla on puhjennut, se on mahdollistanut myös palkkakustannusten alentamisen. Tämä tapahtuu osittain näiden joukkoirtisanomisten kautta. Kun yritykset seuraavan kerran palkkaavat samoja ihmisiä takaisin, tarjotaankin jo paljon pienempää palkkaa. Tällainen palkkojen alentamisprosessi lienee yleisemminkin yksi joukkoirtisanomisten syy. Onhan se tuotannolinen ja taloudellinen syy.
Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne ei ole laisinkaan toisin. hyvänä esimerkkinä on siivousala. Jokainen voi jo silmämääräisesti havaita tason laskun sen jälkeen, kun siivousalueet mitoitettiin yksityisten siivousyritysten toimesta niin suuriksi, että niistä ei mennä enää edes juosten läpi työajan puitteissa. Tällainen yksityinen matalapalkka-alan palvelutyö on ns. pätkätyötä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on päivittäistä. Mitään ammattitaito ja sen mukaista laatua ei ehdi kehittyä työmotivaatioista puhumattakaan.
Yksityinen palveluntarjonta sairaanhoitoalalla sopii kyllä hyvin silloin, kun ei välitetä kustannuksista. Yksityissairaaloiden palvelutasoon päästään vasta, kun henkilökunnan palkkoja vähintäänkin tuplataan ja siihen yhteiskunnalle ei liene ihan heti varaa.
Miten kummassa yksityinen voi aloittaa jonkin kilpailevan toiminnan sellaisella alueella kuin informaatioteknologia, kun ala vaatii kehitystyövaiheessa nimenomaan pääomia. Mistä irtisanottu tällaisia pääomia lohkaisisi. Nurkkipajatoiminta oli mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun tehtiin jotain uutta kuten virustoiminnan alalla. Mutta heti kun keksintö oli keksitty, piti saada rutkasti rahaa markkinointiin ja ohjelmien ylläpitoon sekä jatkokehittelyyn kuten F-Securen tapauksessa. Minusta ehdotuksesi on suorastaan lapsekas, mutta varmaankin vilpitön.Puhut suurpääomasta ikään kuinn se olisi joku itsenäinen toimija. Minä puhuisin mieluummin vain sijoittajista ja yritysten omistajista. Silloin, kun mennään pörssiin, yritykset tarvitsevat pääomia, joita ne saavat juuri sijoittajilta. Näitä tietysti kiinnostaa ainoastaan sijoitetun pääoman tuotto, jolloin yrityksiä on pörssiinmenon jälkeen johdettava sellaisella tavalla, että sijoitetun poääoman tuotto on kilpailukykyinen sijoittajien käsissä olevien muiden vaihtoehtojen kanssa.
Ei tässä muusta ole kyse.
Tilanne on kokonaan toinen silloin, kun yritys ei ole pörssissä ja sen omistus on hyvin harvoissa käsissä. Näitä ovat etenkin perheomistuspohjaiset yritykset. Niissä omistaja usein myös itse johtaa yritystään, jolloin mm. henkilöstöpolitiikka voi olla pitkäjänteisempää, jos omistaja niin itse haluaa.
Suurpääoma ei siis heiluttele mitään, vaan päätökset tekee aina yrityksen toimiva johto ja hallitus. Siinä toki voisi noudattaa tasapuolisempaa sidosryhmätasapainoa, kun nyt näyttäisi äkkiä katsoen siltä, että omistajat ja sijoittajat ovat ainoana sidosryhmänä toimivan johdon mielessä. Tällaisen kuvan media ainakin asiasta antaa.
Oli miten oli, niin johtamisessa olisi paljon kehitettävää. Perjantaina tulee Hämeenlinnassa tarkastukseen väitöskirja, jossa on tutkittu luovien asiantuntijaorganisaatioiden innovatiivisuutta ja ihmisten työssä jaksamista. It-ala lienee juuri tällainen, vaikka ko. tutkija onkin tarkastellut väitöksessään mainostoimistoalaa. Mielenkiintoinen huomio, jota Taloussanomat tänään siteeraa, on että johtajilla on aika vähän vaikutusta työilmapiiriin. Eniten vaikuttavat tavoitteet: suoritus- ja tulostavoitteiden painottaminen heikentää työilmapiiriä ja jaksamista parantaa, jos tavoitteet kytketään työntekijöiden oppimiseen ja kehittymiseen. Siinä korostuvat johtajien ihmissuhdetaidot, joissa meillä taitaa olla aika lailla parammettavaa.
Uskoisin, että vasemmistoa ja varmaan keskustaakin vaivaa aika lailla stereotypioitunut käsitys yritysjohtajista, mikä varmaan on jarruna sille, ettei yritysasioista oikein mitään synny punamultahallituksissa. - Jaba_43
bannattuna kirjoitti:
>> ehkä ymmärsin itse väärin, kun olin riviesi välistä lukevinani,
Joo, ymmärsit väärin. Näet sen mihin sinulla on vetoa.
Se historiallinen harha, jota talousajatteluksi sanotaan, sisältää näkemyksen taloudesta kokonaisuutena. Tämä kokonaisuus kuvataan koneistona, mekanismina, "taloudellisina lainalaisuuksina", "talouden realiteetteina", tms, ja ajatushistoriaan enemmän perehtyneet voisivat nimittää sitä tyypilliseksi kartesiolaiseksi koneeksi. Todellisuudessa se on koherentti kompensaatio sille ettei taloudessa ole saavutettavissa mitään luonnontieteellistä ilmiöiden kuvailua ja hyötyvaljastamista vastaavaa hallintaa. Tämä oli tarkoitus sanoa.
En puutu edes tältä pohjalta kirjoituksessasi esiin tuleviin sisäisiin ristiriitaisuuksiin, vaan saat pitää ne osana omaa koherenttista kokonaisnäkemystäsi.>>En puutu edes tältä pohjalta kirjoituksessasi esiin tuleviin sisäisiin ristiriitaisuuksiin, vaan saat pitää ne osana omaa koherenttista kokonaisnäkemystäsi.
kuvaillen kirjoitti:
On kiitettävää yrittää kuvailla keskustelussa vakiintunein termeinsitä hirveyttä mitä taloudessa nyt tapahtuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei keskustelussa näin päästä käsiksi itse ongelmiin.
Talousajattelumme ja sille ominaiset kuvailevat käsitteet ovat historian tuottama harha, joka syntyi valistusajan rajoittuneista lähtökohdista ja kehitti käsitteellisen sisäisen koherenssinsa nimenomaan palvelemaan taloustoimijoiden kokemuksia eikä hallitsemaan talouden kokonaisuutta. Talousajattelu edellyttää jonkin toimijaosapuolen etujen sisäistämistä, eikä tällä ajattelulla ole luonnontieteille ominaista ilmiöitä ulkoapäin tarkastelevaa näkökulmaa. Käsitteet ovat kehittyneet pikemminkin legitimoimaan toimijoiden kokemuksia, eli siis peittämään toiminnan yhteisvaikutuksia, kuin tiedollisiksi työkaluiksi, joilla hallintaa saavutettaisiin.
Tämän ajatushistoriallisen kehityksen pienoiskuvana näyttäytyy tässäkin keskustelussa taloustoimijoiden kiihkeitä kannanottoja, joissa omat kokemukset laajennetaan koko taloutta koskeviksi totuuksiksi. Tätä oman näkökulman yleistämistä vastaan pitäisi siis toiseen vaakakuppiin panna esim. se tosiasia, että vaikka kaikki taloustoimijat toimisivat omalta näkökannaltaan järkevimmällä ja tehokkaimmalla tietämällään tavalla, seurauksena ei nyt ole yleisen hyvän lisääntyminen, vaan meneillään olevan yhteiskunnallisen katastrofin syveneminen.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa menneen maailman käsitteillä kuvataan ilmiöitä jotka ovat historiallisesti aivan uusia. Rahatalouden autonomia ja globaalitalous eivät kuitenkaan käyttämillämme käsitteillä tule edes kunnolla kuvatuiksi, saati sitten että näiden ilmiöiden tuhoavuus voitaisiin vallitsevalla ajattelulla torjua.
Miltei sataprosenttisesti kaikki raha-arvonmuodostus tapahtuu autonomiseksi muuttuneella rahatalouden alueella. Raha ei enää ole vaihdon väline, eikä rahaa "määrällisestikään" käytetä enää reaalitalouden yhteyksissä kuin muutaman prosentin verran rahaliikkeistä. On todellakin mahdollista, että irtisanomalla reaalista tulosta tekevää työvoimaa saadaan pörssikurssi nousemaan niinkin paljon, että maailmaan syntyy enemmän rahaa kuin porukan työstä kuunaan olisi syntynyt. Talouden parhaat voimat ja parhaat miehet on valjastettu rahatalouden alueelle. Kaikki reaalimaailmaa koskevat päätökset syntyvät pelkästään spekulatiivisten ja itsetarkoituksellisiksi muuttuneiden sijoitusliikkeiden vaikutuksesta.
Talouden rakenteet ovat muuttuneet tätä historiallista irtiottoa vastaaviksi. Siirtymävaiheessa voittoja ulosmitattiin yhtiöittämällä ja fuusioimalla firmoja. Kun jättiläiset ovat jäljellä, ne muodostavat koneistoja joiden rinnalla mikä tahansa valtiomahti jää mitättömäksi. Suuryhtiöiden maailmassa talous muuttuu tunnustukselliseksi valtauskonnoksi, ja kansallisen politiikan mahdollisuudet kuihtuvat marginaaliseksi. Politiikka on muuten sellainen vallankäytön alue, joka ei aidosti ja oikeasti voi toimia muuta kuin kansalliselta pohjalta.
Mielenkiintoista olisi mittailla sitä miten paljon rahaohjasteinen talous tarvitsee esim. uusien yritysten perustamisia ja vanhojen konkursseja. Liberalismin alkuperäinen dynamiikka, uusien alkujen tarve, näyttäisi nyt puhkeavan kukkaan. Ja kuten kuvaan kuuluu, talousajattelumme ei noteeraa eikä meillä ole edes kunnollisia käsitteitä sen kysymyksen tarkasteluun, kuka markkinataloudessa maksaa konkurssien kustannukset. Ne merkitsevät vain raha-arvonmuodostuksen nollauksia, uusia alkuja.
Tänä päivänä länsimaisen talouden historiassa vaikuttaneet ja talousajattelua muovanneet ajatussuunnat tai opit, siis liberalismi, marxismi ja keynesläisyys, ovat taaksejääneitä kuvailutapoja. Nyt eivät ole enää vastakkain liberalismi ja sosialismi, vaan rahatalous ja reaalitalous, eli kapitalismi ja markkinatalous.
Palstalla joskus aiemmin mainittu kapitalismin kriitikko David C Korten on kirjoittanut mainion kirjan kapitalismista suuryhtiöiden maailmassa, ja myös kirjan elämästä kapitalismin jälkeen. Tällaisten kriittisten ja hyvin läpiajateltujen näkemysten luulisi olevan kaikkien taloudesta joko toimijan roolissa tai teoreettisesti kiinnostuneiden ihmisten jokapäiväistä lempilukemistoa. Mutta niin ei näytä olevan.
Meillä on yhä keskuudessamme näitä lihasmotorikkaa ajatteluna pitäviä, etologisen toimintadraivin riivaamia yrittäjähenkisiä liberalisteja, joille toimiminen merkitsee vapautusta ajattelun vaikeudesta. He ovat kuin aaseja, jotka eivät koskaan pysty kyseenalaistamaan kuononsa edessä killuvaa porkkanaa. Heidän näkökulmansa suppeus olkoon kaikille varoittavana esimerkkinä siitä millaisia ovat ne voimat, jotka talouden dynaamista draivia ylläpitävät - ja tällä hetkellä vievät reaalimaailmaa yhä hirveämpään tilaan.Olen melkein kaikessa samaa mieltä kanssasi. Ja "melkeinkin" on vaan siltä varalta, ettet lue minua noihin "aaseihin" eli mielluummin sitten vaikka "muuleihin". Pane nyt Aku tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan korvan taaksesi, kun seuraavan kerran alat nimitellä minua palstan pahimmaksi uusliberalistiksi.
- jakaja
Jaba_43 kirjoitti:
Miten motivoit ihmiset kasvattamaan yhteistä, jaettavaksi tarkoitettua kansantalouden kakkua yhtä ahkerasti kuin he kasvattaisivat sitä kansantalouden kakkua, josta suurin osa jää suoraan heille itselleen?
Kylmä tosiasia on, että ihmisiä ei voi motivoida! Ihmisiä toki voi auttaa motivoitumaan. Se siitä.
Entisenä yrittäjänä sanoisin, että kaikki mitä työntekijä ei saa omaan käteensä on pahasta. Kun palkasta päältä otetaan vero, ei se kirpaise, koska työntekijä tuijottaa ainoastaan tilinauhan loppusummaa, käteen jäävää osaa. Pahinta on se, että yrittäjä ajaa firman pihaan taas uudella Mersulla. Isoissa yrityksissä suuret osingot vaikuttavat samalla tavalla motivaatioon. Tunne on se, että tässä on niska limassa painettu hommia ja toiset korjaavat hedelmät. Tavallaan suuryritysten osalta tässä ollaan oikeassa, koska se raha ulkomaisten sijoittajien osalta on pois kansan 'yhteisestä' kassasta. - palkat...
Jaba_43 kirjoitti:
Miten motivoit ihmiset kasvattamaan yhteistä, jaettavaksi tarkoitettua kansantalouden kakkua yhtä ahkerasti kuin he kasvattaisivat sitä kansantalouden kakkua, josta suurin osa jää suoraan heille itselleen?
.., niinkö?
- Jaba_43
jakaja kirjoitti:
Kylmä tosiasia on, että ihmisiä ei voi motivoida! Ihmisiä toki voi auttaa motivoitumaan. Se siitä.
Entisenä yrittäjänä sanoisin, että kaikki mitä työntekijä ei saa omaan käteensä on pahasta. Kun palkasta päältä otetaan vero, ei se kirpaise, koska työntekijä tuijottaa ainoastaan tilinauhan loppusummaa, käteen jäävää osaa. Pahinta on se, että yrittäjä ajaa firman pihaan taas uudella Mersulla. Isoissa yrityksissä suuret osingot vaikuttavat samalla tavalla motivaatioon. Tunne on se, että tässä on niska limassa painettu hommia ja toiset korjaavat hedelmät. Tavallaan suuryritysten osalta tässä ollaan oikeassa, koska se raha ulkomaisten sijoittajien osalta on pois kansan 'yhteisestä' kassasta.Raha ei juurikaan auta ihmistä motivoitumaan siihen, että hän tekisi sitä enemmän töitä (kasvattaisi firman tulosta, ja sitä kautta kansantalouden kakkua) mitä enemmän saisi palkkaa.
Tämä on todettu yrityksissä, jotka käyttävät provisiopalkkausta. Niiden yritysten myyntitulokset ovat usein vaatimattomampia kuin yrityksissä, joissa on kiinteät palkat mutta avoin palkkapolitiikka.
Kateudella en selittäisi motivoitumisesta yhtään mitään, joten yrittäjän mersut ja osingot ovat ulkona tästä keskustelusta paitsi, että ne ilmaisevat kyllä sen, ettei sellainen yrittäjä osaa johtaa ihmisiä. huonon johtamisen seurauksena purnataan tietenkin pomon autosta ja osingoista, mutta mitään motivaatiota heikentäviä asioita ne eivät koskaan ole, jos muut asiat ovat kunnossa. Jaba_43 kirjoitti:
Miten motivoit ihmiset kasvattamaan yhteistä, jaettavaksi tarkoitettua kansantalouden kakkua yhtä ahkerasti kuin he kasvattaisivat sitä kansantalouden kakkua, josta suurin osa jää suoraan heille itselleen?
Tähän motivointiin tulee pyrkiä ja päästä siten nykytilanteesta ulos. Kakun rakentamisen hyödystä tulee sen tekijöille vain vähäinen osa. Suuri osa menee pääomatuloina sijoittajille. Ei sellainen ketään motivoi muuhun kuin keinotteluun. Näiden yritysten toimintaa määrittää kapitalistinen pääoma, joka ei suinkaan tee mitään, vaan ainoastaan ohjaa. Tästä ohjauksesta se kerää sitten suurimman potin itselleen ja rankaisee niitä, jotka eivät olleet kuuliaisia vetämällä ohjausrahansa muualle.
Perhe- ja pienyritysten laita on toisin ja niitä varmaankin pidit esimerkkinä kirjoituksessasi. Niin kauan kun ne pysyvät kapitalistien houkutuksista kaukana, asia on ok. Mutta heti kun kapitalistinen pääoma päättää ostaa tai fuusioida ne, tilanne muuttuu pahemmaksi.- Jaba_43
palkat... kirjoitti:
.., niinkö?
Palkankorotus ei motivoi tekemään enempää töitä, millä en tarkoita sitä, etteikö palkan pitäisi olla sellaisella tasolla, että sen määrä koetaan oikeudenmukaiseksi vastikkeeksi työntekijän työpanoksesta.
Jotkut sanovat palkkaa vain korvaukseksi menetetystä vapaa-ajasta. Itse työn tekemisen motiivit ovat ihan muualla ihmisen sosiaalisissa tarpeissa tulla hyväksytyksi, saada kiitosta, kokea kuuluvansa joukkoon, tuntea tekevänsä jotain arvokasta, omassa oppimisessa, itsensä kehittämisessä, turvallisuuden tavoittelussa, jne... - sitten...
Jaba_43 kirjoitti:
Palkankorotus ei motivoi tekemään enempää töitä, millä en tarkoita sitä, etteikö palkan pitäisi olla sellaisella tasolla, että sen määrä koetaan oikeudenmukaiseksi vastikkeeksi työntekijän työpanoksesta.
Jotkut sanovat palkkaa vain korvaukseksi menetetystä vapaa-ajasta. Itse työn tekemisen motiivit ovat ihan muualla ihmisen sosiaalisissa tarpeissa tulla hyväksytyksi, saada kiitosta, kokea kuuluvansa joukkoon, tuntea tekevänsä jotain arvokasta, omassa oppimisessa, itsensä kehittämisessä, turvallisuuden tavoittelussa, jne......sairaanhoitajien palkkausta aina väitetään liian pieneksi ja ahtaajien liian suureksi?
- jakaja
Jaba_43 kirjoitti:
Raha ei juurikaan auta ihmistä motivoitumaan siihen, että hän tekisi sitä enemmän töitä (kasvattaisi firman tulosta, ja sitä kautta kansantalouden kakkua) mitä enemmän saisi palkkaa.
Tämä on todettu yrityksissä, jotka käyttävät provisiopalkkausta. Niiden yritysten myyntitulokset ovat usein vaatimattomampia kuin yrityksissä, joissa on kiinteät palkat mutta avoin palkkapolitiikka.
Kateudella en selittäisi motivoitumisesta yhtään mitään, joten yrittäjän mersut ja osingot ovat ulkona tästä keskustelusta paitsi, että ne ilmaisevat kyllä sen, ettei sellainen yrittäjä osaa johtaa ihmisiä. huonon johtamisen seurauksena purnataan tietenkin pomon autosta ja osingoista, mutta mitään motivaatiota heikentäviä asioita ne eivät koskaan ole, jos muut asiat ovat kunnossa.Ihan perusasetelmaasi.
Kuinka paljon kotimarkkinoiden pienyrittäjän kysyntää lisää ulkomaiselle osakkeenomistajalle maksettava osinko ja kuinka paljon työntekijälle maksettava palkanlisä tai uusien työntekijöiden palkkaaminen. - juha210
Mielipidepankki kirjoitti:
Irtisanomiset eivät tapahdu pelkästään pikavoittojen takia. Eivät yritykset tarvitse pikkukeinottelijoiden rahoja, siitä ei ole kysymys. Sen sijaan yritykset kilpailevat pääomista muuten ja silloin esim. kansainvälinen suurpääoma on aina kiinnostava. Suurpääoman näkökulmasta yrityksen täytyy olla hyvässä tuloskunnossa kaiken aikaa. Suurpääomalle löytyy nimittäin aina vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Yritysjohdon täytyy näyttää tälle suurpääomalle, että se on kaiken aikaa valveilla ja poistaa turhia kustannuseriä heti, jos ne vaikuttavat lyhyellä aikavälillä tulokseen negatiivisesti. Yritysten perspektiivi on vaihtunut vuosikymmenien tähtäimestä vuosiin, jopa vuosineljänneksiin. Pääoma miellyttämisestä on tullut tärkeämpi osa suuryritystoimintaa kuin ajatus siitä, että työntekijä olisi pitkäaikainen investointi.
Ennen vanhaan, kun ulkomainen suurpääoma ei heilutellut yritysten toimintaa, työväkeä ei irtisanottu suhdannenotkahtelujen vuoksi. He olivat turhan panttinakin töissä, jotta ammattitaito pysyi tallella siä silmällä pitäen, kun koneet taas kävivät ylikierroksilla.
Hyvin tyypillinen ala joukkoirtisanomisille on ollut informaatioteknologia. Näiden yritysten irtisanomisuutisia tulee tämän tästä. 1990-luvun nousuhuumassa tämän alan työntekijöistä oli pulaa ja heitä palkattiin hyvällä liksalla töihin, koska päivääkään ei saanut hukata, kun valtaisa kysyntä tuotteille näytti odottavan jo oven takana. Huumaa kuvaa hyvin se, kuinka pitkät olivat jonot, kun F-Secure (listautuessa joku toinen nimi) listautui pörssiin ja osakkeita myytiin täysin epärealistiseen hatusta vedettyyn hintaan. Nyt kun kupla on puhjennut, se on mahdollistanut myös palkkakustannusten alentamisen. Tämä tapahtuu osittain näiden joukkoirtisanomisten kautta. Kun yritykset seuraavan kerran palkkaavat samoja ihmisiä takaisin, tarjotaankin jo paljon pienempää palkkaa. Tällainen palkkojen alentamisprosessi lienee yleisemminkin yksi joukkoirtisanomisten syy. Onhan se tuotannolinen ja taloudellinen syy.
Yksityisellä palveluntuottajalla tilanne ei ole laisinkaan toisin. hyvänä esimerkkinä on siivousala. Jokainen voi jo silmämääräisesti havaita tason laskun sen jälkeen, kun siivousalueet mitoitettiin yksityisten siivousyritysten toimesta niin suuriksi, että niistä ei mennä enää edes juosten läpi työajan puitteissa. Tällainen yksityinen matalapalkka-alan palvelutyö on ns. pätkätyötä, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on päivittäistä. Mitään ammattitaito ja sen mukaista laatua ei ehdi kehittyä työmotivaatioista puhumattakaan.
Yksityinen palveluntarjonta sairaanhoitoalalla sopii kyllä hyvin silloin, kun ei välitetä kustannuksista. Yksityissairaaloiden palvelutasoon päästään vasta, kun henkilökunnan palkkoja vähintäänkin tuplataan ja siihen yhteiskunnalle ei liene ihan heti varaa.
Miten kummassa yksityinen voi aloittaa jonkin kilpailevan toiminnan sellaisella alueella kuin informaatioteknologia, kun ala vaatii kehitystyövaiheessa nimenomaan pääomia. Mistä irtisanottu tällaisia pääomia lohkaisisi. Nurkkipajatoiminta oli mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun tehtiin jotain uutta kuten virustoiminnan alalla. Mutta heti kun keksintö oli keksitty, piti saada rutkasti rahaa markkinointiin ja ohjelmien ylläpitoon sekä jatkokehittelyyn kuten F-Securen tapauksessa. Minusta ehdotuksesi on suorastaan lapsekas, mutta varmaankin vilpitön.Yksinkertaisesti, jos yritysjohdon suurpääoman miellyttämishalut ajavat ohi yrityksen todellisen tuloksentekokyvyn, niin markkinat korjaavat tilanteen hyvin nopeasti, ja johtajan vastuu realisoituu sen mukaan - yleensä ulko-ovi on hyvin helposti auki. Toki siinä saattavat kärsiä alaisetkin, mutta näinhän se on joka paikassa.
Otat kirjoituksessasi esimerkin IT-alalta. Ei se ole sen kummoisempi ala kuin muutkaan. Markkinat täyttyvät aina ennemmin tai myöhemmin, minkä jälkeen pärjätäkseen on keksittävä jotain muuta. - Jaba_43
Mielipidepankki kirjoitti:
Tähän motivointiin tulee pyrkiä ja päästä siten nykytilanteesta ulos. Kakun rakentamisen hyödystä tulee sen tekijöille vain vähäinen osa. Suuri osa menee pääomatuloina sijoittajille. Ei sellainen ketään motivoi muuhun kuin keinotteluun. Näiden yritysten toimintaa määrittää kapitalistinen pääoma, joka ei suinkaan tee mitään, vaan ainoastaan ohjaa. Tästä ohjauksesta se kerää sitten suurimman potin itselleen ja rankaisee niitä, jotka eivät olleet kuuliaisia vetämällä ohjausrahansa muualle.
Perhe- ja pienyritysten laita on toisin ja niitä varmaankin pidit esimerkkinä kirjoituksessasi. Niin kauan kun ne pysyvät kapitalistien houkutuksista kaukana, asia on ok. Mutta heti kun kapitalistinen pääoma päättää ostaa tai fuusioida ne, tilanne muuttuu pahemmaksi.Pääomamarkkinat ovat omat markkinansa, jossa toimivat ne yritykset, jotka tarvitsevat paljon osakepääomaa. Näillä markkinoilla sijoittajat toimivat täysin itsenäisesti etsien sijoittamilleen pääomille parasta mahdollista tuottoa, toiset pitkäjänteiesti ja turvallisuushakuisesti, toiset riskejä ottaen ja pikavoittoja tavoitellen.
Nämä sijoittajat, eli osakkeenomistajat valitsevat yrityksille hallitukset, jotka puuolestaan palkkaavat yrityksen muun toimivan johdon.
Tästä seuraa, että yritysten hallitukset ja toimiva johto pyrkivät tuottamaan omistajilleen mahdollisimman hyvän sijoitetun pääoman tuoton, koska muuten omistajat valitsevat paremmin tuottavia sijoituskohteita muista yrityksistä.
Millään muulla tavalla "kapitalistinen pääoma" ei siis ohjaa yritysten toimintaa. - onkin
juha210 kirjoitti:
Yksinkertaisesti, jos yritysjohdon suurpääoman miellyttämishalut ajavat ohi yrityksen todellisen tuloksentekokyvyn, niin markkinat korjaavat tilanteen hyvin nopeasti, ja johtajan vastuu realisoituu sen mukaan - yleensä ulko-ovi on hyvin helposti auki. Toki siinä saattavat kärsiä alaisetkin, mutta näinhän se on joka paikassa.
Otat kirjoituksessasi esimerkin IT-alalta. Ei se ole sen kummoisempi ala kuin muutkaan. Markkinat täyttyvät aina ennemmin tai myöhemmin, minkä jälkeen pärjätäkseen on keksittävä jotain muuta.Ongelma onkin sijoittajien liian suuret tuottovaatimukset. Noin kolmannes hakee pikavoittoja. Raha liikkuu liian nopeasti. Monta hyvää ideaa ja yritystä tuhoutuu.
Pelkkä markkinaosuuden ostaminen on tyhmää. Se kannattaa vain silloin, kun se johtaa oligopoliin.
Globalismissa sijoittajat eivät välitä jälkeensä jäävistä raunioista mitään. - Jaba_43
jakaja kirjoitti:
Ihan perusasetelmaasi.
Kuinka paljon kotimarkkinoiden pienyrittäjän kysyntää lisää ulkomaiselle osakkeenomistajalle maksettava osinko ja kuinka paljon työntekijälle maksettava palkanlisä tai uusien työntekijöiden palkkaaminen.Ulkomaiselle osakkeenomistajalle maksettu osinko lisää tämän ostovoimaa niillä markkinoilla, joilla ko osakkeenomistaja osinkotulojaan kuluttaa. Jos suomalainen pienyrittäjä toimii niillä markkinoilla, niin hänellä on mahdollisuus saada rahoista osansa.
Työntekijälle maksettava palkanlisä tai uusien työntekijöiden palkkaaminen lisäävät näiden palkansaajien ostovoimaa. Jos he ostavat kotimaisen pienyrittäjän palveluja, niin silloin tämän myyntitulot kasvavat niiltä osin, eli hän saa osan palkkakuluistaan takaisin.
Henry Ford - likuhihnatuotannon kehittäjä - asetti palkkapolitiikkansa sekä hinnoitteli autonsa niin, että hänen omilla työntekijöillään oli mahdollisuus ostaa auto. Se oli silloin tavatonta, mutta johti suurempiin tuotantovolyymeihin ja alhaisempiin yksikkokustannuksiin, mistä Henry Ford nettosi rahaa. - Jaba_43
sitten... kirjoitti:
...sairaanhoitajien palkkausta aina väitetään liian pieneksi ja ahtaajien liian suureksi?
En osaa sanoa sairaanhoitajista enkä ahtaajista mitään, mutta palkka on luonnollisesti myös arvostuksen mitta. Moni palkansaaja kokee työnsä sitä arvostetummaksi, mitä kovempaa palkkaa hän saa.
Ehkäpä sairaanhoitajan palkassa ei riittävästi näy se arvostus, jonka työn luonne ansaitsisi.
Toisaalta kolmisen kymmentä vuotta sitten mainosalalla ihmeteltiin kovasti, miten on mahdolista, että mainostoimistot voivat maksaa parikymppisille suunnittelijoille isompaa palkkaa kuin ministesrit saivat. Selitys oli luonnollinen: suunnittelijoita ei ollut tarpeeksi paljoa. niinpä mainostoimistot ryhtyivät yhteistyöhön ja toteuttivat yhteisrekrytoinnin ja koulutuksen saadakseen lisää suunnittelijoita ja pitääkseen palkkakilpailun aisoissa. - juha210
onkin kirjoitti:
Ongelma onkin sijoittajien liian suuret tuottovaatimukset. Noin kolmannes hakee pikavoittoja. Raha liikkuu liian nopeasti. Monta hyvää ideaa ja yritystä tuhoutuu.
Pelkkä markkinaosuuden ostaminen on tyhmää. Se kannattaa vain silloin, kun se johtaa oligopoliin.
Globalismissa sijoittajat eivät välitä jälkeensä jäävistä raunioista mitään.Jos sijoittaja ns. hinnoittelee itsensä ulos pyytämällä liian suurta katetta tuotteelleen, markkinat hoitavat tämänkin. Voi olla, että ei löydykään sijoitettavaa kohdetta ja raha makaa tuottamattomana. Ja sitä paitsi yhtälailla ne sijoittajankin markkinat kyllästyvät ennemmin tai myöhemmin - sitä kutsutaan pörssiromahdukseksi.
- päivänä
Jaba_43 kirjoitti:
Pääomamarkkinat ovat omat markkinansa, jossa toimivat ne yritykset, jotka tarvitsevat paljon osakepääomaa. Näillä markkinoilla sijoittajat toimivat täysin itsenäisesti etsien sijoittamilleen pääomille parasta mahdollista tuottoa, toiset pitkäjänteiesti ja turvallisuushakuisesti, toiset riskejä ottaen ja pikavoittoja tavoitellen.
Nämä sijoittajat, eli osakkeenomistajat valitsevat yrityksille hallitukset, jotka puuolestaan palkkaavat yrityksen muun toimivan johdon.
Tästä seuraa, että yritysten hallitukset ja toimiva johto pyrkivät tuottamaan omistajilleen mahdollisimman hyvän sijoitetun pääoman tuoton, koska muuten omistajat valitsevat paremmin tuottavia sijoituskohteita muista yrityksistä.
Millään muulla tavalla "kapitalistinen pääoma" ei siis ohjaa yritysten toimintaa.kun on sidottuna päivystykseen voimatta tehdä mitään, parasta ajankulua on houkutella sinut keskustelemaan yritystoiminnasta tai taloudesta. Siinä saa nauraa koko päivän. Nyt kun toinen asiantuntija kaakonkulmilta on tullut mukaan on nauru kaksinkertaistunut. Kiitos Jäbä ja Juha
- juha210
päivänä kirjoitti:
kun on sidottuna päivystykseen voimatta tehdä mitään, parasta ajankulua on houkutella sinut keskustelemaan yritystoiminnasta tai taloudesta. Siinä saa nauraa koko päivän. Nyt kun toinen asiantuntija kaakonkulmilta on tullut mukaan on nauru kaksinkertaistunut. Kiitos Jäbä ja Juha
Kun kaikki taloustoimijat toimivat omalta näkökannaltaan järkevimmällä ja tehokkaimmalla tietämällään tavalla, seurauksena on yleisen hyvän lisääntyminen. Olemme elävästi osoittaneet teorian yleispitävyyden saadessamme kaikki kaikinpuolin makeat naurut.
- Jaba_43
päivänä kirjoitti:
kun on sidottuna päivystykseen voimatta tehdä mitään, parasta ajankulua on houkutella sinut keskustelemaan yritystoiminnasta tai taloudesta. Siinä saa nauraa koko päivän. Nyt kun toinen asiantuntija kaakonkulmilta on tullut mukaan on nauru kaksinkertaistunut. Kiitos Jäbä ja Juha
Tuntematta aatemaailmaasi voin kuitenkin sanoa, että muistutat hyvin vahvasti sellaisia vakaumuksellisia vasemmistolaisia, joiden on uskonsa vastaista hyväksyä mitään asioita yritystoiminnasta ja taloudesta, jotka ovat heidän uskonsa vastaisia.
- JormaKKorhonen
Sinulle pari päivää sitten alkoholipolitiikkaa koskeneeseen avaukseesi jättämäni lyhyen vastineen jälkeen en ole täällä pistäytynytkään ennen tätä iltaa. Ei olisi ollut mahdollistakaan, sillä olin tuttavaperheen mökillä saaressa Kemiössä.
Tuon sinunkin kommentoiman avaukseni tehtyäni hieman lueskelin aikaisempiakin. Tässä olet saanut taas syntymään ihan oikeaa keskustelua, jossa on esitetty erilaisia (vastakkaisiakin) mielipiteitä enimmäkseen sivistyneesti ja taitavasti. Minulla ei taitaisi olla lisäantia tähän keskusteluun, joten totean vain: hienoa!
Olisipa enemmän tällaista, niin ehkä minäkin taas innostuisin olemaan täällä enemmän - olisipa se sitten hyväksi tai pahaksi muille. Nyt en kuitenkaan toistaiseksi jatka yhtään pitemmälle, en tässä enkä muualla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911107
- 125886
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa110881"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten278675- 76648
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait73603Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64572Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54546Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist38510- 72483