Täällä valitetaan aina että eron jälkeen mies ei enää välitä koko perheestä edes lapsistaan. Se on totta, mutta miksi te naiset annatte miehen noin vain päästä helpolla? Vaatikaa miestä osallistumaan lasten menoihin ja isän velvollisuuksiin.
Yhteiselämä jos on päättynyt, niin ei se lasten osalta ole päättynyt. Isät ovat velvollisia kuljettamaan lapsensa harrastuksiin, korjaamaan heidän pyöränsä, auttamaan kotiläksyissä ja kaikessa missä lapsi vanhempiaan tarvitsee.
On vain helppo jättää ne toisen vastuulle.
Vaikka isän elämässä olisi niitä nyxiä ja naxia enemmän tai vähemmän, vaatikaa ja vaatikaa! Huono isä on sellainen joka laskee ketään lasten edelle! Huono isä on myös, joka kuuntelee näitä nyxiä ja naxia, jotka epätoivoissaan yrittävät pelastaa miehen lasten kynsistä. Ikävä kyllä he onnistuvat siinä useimmiten, ja lapset jäävät toiseksi.
Ei isä ole sellainen joka hakee lapsensa joka toinen viikoloppu, ja palauttaa kuin tyhjän kaljakorin takaisin! Oikealla isällä on aikaa.
Valitettavan usein näkee isiä jotka kysyvät lapselta itseltään hänen asioita tai hänen äidiltään ja ihmettelee että vai sellaista, tai että onpa hienoa! Eihän omalta lapselta kysellä hänen asioita ne pitäisi tietää! Lapsen elämän kuuluisi olla joka hetki isän elämässä ja isä tietoinen oman lapsensa elämästä. Nyt vaan käy niin että oma lapsi on lähes vieras!
Ei äidille kuulu tehdä tiedotteita lapsesta, vaan isän velvollisuus on olla läsnä ja kiinnostunut mitä lapsi tekee. Tämä aikakausi on vain julma ja kohtelee lapsia epäoikeudenmukaisesti. Kun miehet herää, on heiltä isyys ohi, ja he ihmettelevät että oli mulla joskus lapsiakin, mutta mihin kummaan ne on kadonneet, vai olikohan niitä sittenkään. Ei voi muuta sanoa kuin että hyvä että syyllisyys tuli sittenkin vaikka korjata sitä ei enää voi.
Yhteiselämä jos on päättynyt, niin ei se lasten osalta ole päättynyt. Isät ovat velvollisia kuljettamaan lapsensa harrastuksiin, korjaamaan heidän pyöränsä, auttamaan kotiläksyissä ja kaikessa missä lapsi vanhempiaan tarvitsee.
On vain helppo jättää ne toisen vastuulle.
Vaikka isän elämässä olisi niitä nyxiä ja naxia enemmän tai vähemmän, vaatikaa ja vaatikaa! Huono isä on sellainen joka laskee ketään lasten edelle! Huono isä on myös, joka kuuntelee näitä nyxiä ja naxia, jotka epätoivoissaan yrittävät pelastaa miehen lasten kynsistä. Ikävä kyllä he onnistuvat siinä useimmiten, ja lapset jäävät toiseksi.
Ei isä ole sellainen joka hakee lapsensa joka toinen viikoloppu, ja palauttaa kuin tyhjän kaljakorin takaisin! Oikealla isällä on aikaa.
Valitettavan usein näkee isiä jotka kysyvät lapselta itseltään hänen asioita tai hänen äidiltään ja ihmettelee että vai sellaista, tai että onpa hienoa! Eihän omalta lapselta kysellä hänen asioita ne pitäisi tietää! Lapsen elämän kuuluisi olla joka hetki isän elämässä ja isä tietoinen oman lapsensa elämästä. Nyt vaan käy niin että oma lapsi on lähes vieras!
Ei äidille kuulu tehdä tiedotteita lapsesta, vaan isän velvollisuus on olla läsnä ja kiinnostunut mitä lapsi tekee. Tämä aikakausi on vain julma ja kohtelee lapsia epäoikeudenmukaisesti. Kun miehet herää, on heiltä isyys ohi, ja he ihmettelevät että oli mulla joskus lapsiakin, mutta mihin kummaan ne on kadonneet, vai olikohan niitä sittenkään. Ei voi muuta sanoa kuin että hyvä että syyllisyys tuli sittenkin vaikka korjata sitä ei enää voi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että joskus isää ei päästetä lähemmäs jälkikasvuaan, päinvastoin yritetään loitontaa.
Niinpä niin; asialla, kuin asialla on kaksi puolta.
...ole stressata itseään vaatimalla ja vaatimalla. Vastuuntuntoa, rakkautta ja aitoa välittämistä ei voi saada vaatimalla, ja lapset vaistoavat helposti mikä on aitoa ja mikä ei. Tärkeintä on, että itse kantaa vastuunsa ja välittää lapsestaan aidosti ja aikaa laskematta, ettei lapselle tule sellainen olo että äiti on sysäämässä häntä iskälle, kun ei sitäkään oikein huvittais huolehtia.
Olen sanonutkin että en pyydä enkä vaadi mitään. Kaikki pitää olla vapaa ehtoista.
Lapset kyllä aikuistuessaan tietävät ketä kunnioittavat ja arvostavat.
Niinhän se sananlaskukin sanoo että sitä niittää, mitä kylvää.
Minä nautin omista lapsistani ja olen heistä ylpeä. En kuluta energiaani ruikuttamiseen. Lasten henkinen hyvinvointi kärsii siitä jos lähi vanhempi katkerana ruikuttaa.
Jos toinen vanhemmista ei välitä tai halua osallistua lastensa elämään, niin antaa hänen olla. Hän itse siinä eniten tulee häviämään. Jos ei tajua nyt, niin tajuaa tulevaisuudessa.
mieltä. Mä nautin olosta lapsen kanssa ja näin iltaisn on aikaa itselle.
Kuka eroo mistäkin syystä? Olisiko juuri yksi syy ettei jaksa taistella lasten puolesta kokoajan ja sivussa myös oman huomion saamisesta isältään/puolisoltaan? Helpompaa heittää pihalle sellainen isukki ja saada edes joskus pari kertaa kuukaudessa omaa aikaa itselleen ja lapsilleen sitä arvokasta isin kanssa viettävää aikaa kuin taistella sen saamisesta jatkuvasti.
Jos taas tuo etävanhempi ei silloinkaan edes siitä vähästä ajasta halua pitää huolta, onhan sitten kuitenkin tuo paikka taloudessa avoimmena ja täytettävissä kelpo yksilöllä aikanaan, =))
Parempi on unohtaa taistella siitä, mikä ei toimi vapaaehtoisesti aikusella ihmisellä velvollisuuksiensa hoidossa jälkikasvuunsa.
Meillä oli mahtava isä kun olimme perhe. Vielä eromme jälkeenkin olimme paljon tekemisissä isän kanssa. Kun sitten ilmestyi jostain kolosta tämä uusi nainen, isä häipyi olemattomiin, myös lapsiltamme. Nyt siitä katomaisesta on kulunut kolme vuotta, eikä isästä ole kuulunut mitään. Ei synttärienä, ei jouluna, ei meillä kai ole enää isää. Olis kiva tietää minkä näköinen on, jos tulee vastaan?! Elarit kyllä tulee sovitusti, on varmaan suoravelotus sopimus, muuten ei varmaan tulisi, mutta isä katosi.
Joten kyllä se unohtaminen on helppoa.