Artisteilla omat hovit?

Olen tässä jonkin aikaa käynyt silloin tällöin yhden artistin keikoilla ja seuraillut hänestä käytävää keskustelua useammallakin palstalla.

En ole koskaan aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut kenestäkään artistista ja olen ollut aika hämmästynyt siitä, mitä kaikkia lieveilmiöitä jonkun artistin fanitukseen liittyy. Siksi kysynkin keikoilla kävijöiltä ja jonkun artistin ihailijoilta, että onko mainitsemani asiat aivat yleistä meininkiä musiikkimaailmassa.

Kerran nuorempana pääsin sattumoisin tuttavan "siivellä" yhden musamaailmamme kestotähden ravintolapöytään istumaan keikan jälkeen. En ollut kyseisestä artistista mitenkään kiinnostunut, mutta ajattelin, että mennään nyt ihan uteliaisuuttaan katsomaan, miten elämä staran ympärillä pyörii. Olin aivan pöyristynyt huomatessani nuoren kriittisen ihmisen silmillä, miten tämän muusikon ympärillä pyöri oikein hovi kaikenlaista selkääntaputtajaa, hovinarria ja perskärpästä. Kaikki mitä kyseinen artisti suustaan päästi oli "huippua tai runoutta" ja sitä piti suureen ääneen ylistää, vaikka kyse olisi ollut hyvinkin tuikitavallisesta lauseesta!
Olisin vielä jotenkin ymmärtänyt tällaisen menon, jos tämä "hoviväki" olisi ollut nuoria, joille merkitsee jotain hienoa tulla bongatuksi jonkun kuuluisuuden kupeesta, mutta kun suurin osa oli jo pitkälle aikuisikään ehtineitä, jopa viiskymppisen näköisiä miehiä! En voinut muuta kuin pyöritellä päätäni ja nauraa sisäänpäin.

Palataanpa sitten nykyaikaan. Olen käynyt siis aloittelevan artistin keikoilla. Mutta samanlainen "hovi" tuntuu hänenkin ympärillä silti hyörivän ja nettikirjoituksissaan he aina vaan ylistävät suosikkiaan. Kaikki hänen tekemisensä ovat oikeutettua, jokaikinen hänen esittämänsä biisi on "huippukamaa" etc. Keikoilla vakiofanit vartiovat häntä mustasukkaisesti kuin vihainen koiralauma, niin että tavallliset keikallakävijät eivät uskalla aina häntä lähestyäkään, vaikka nimmarinjakotilaisuudet toki ovat kaikille tarkoitettuja. Kerran näin, kun tämä stara jätti nimmareidenkirjoittamisen kesken vedoten siihen "että nyt täytyy mennä". Mutta...hän kävelikin suoraan reunemmalla odottavan vakkarifanijoukon luo ja sitten ei enää ollutkaan mitään kiirettä.

Olen tässä mietiskellyt, että haluavatko esinntyvät artistit ja muut taiteilijat oikeasti, että heitä ympäröi tällainen ylistävä hovi. Ovatko esiintyvät taiteilijat niin narsisteja, että heitä hivelee suuresti tällainen vakkarikannattajajoukko, jonka silmissä hän on aina "kingi". Vai onko niin, että usein keikoilla käyvät fanit muodostavat epämuodollisen "fanikerhon" ja joukkokäyttäytymisellään tavallaan painostavat artistia ottamaan heidät yhä enenevässä määrässä huomioon muiden musiikinkuluttajien kustannuksella. Jos artisti ei joskus sitten toimisikaan heidän toivomallaan tavallaan, niin kai he sitten soittaisivat juorulehtiin juttuvinkkinsä tyyliin "nyt sillä on kusi noussut päähän, kun ei huomio fanejaan".

Edelleen ymmärtäisin, jos tämänkin artistin ympärillä häärivä porukka olisi lapsia ja teinareita (joita heitäkin kyllä on), mutta fanaattisimmat kannattajat näyttävät olevan iältään noin 20-40 vuotiaita, sekä miehiä että naisia...Itse en taida ko. artistille ollakkaan mikään fani, vaan tavallinen keikoillakävijä ja musiikinkuluttaja, koska minusta hän ei ole mitenkään täydellinen, kaiken arvostelun yläpuolella oleva kingi, eikä hänen musiikkinsakaan mitään klassikkoainesta ole. Mutta tunnollisesti työtään tekevä, kivalta kuulostava artisti, jota on mukava katsellakin hän on, siksi olen hölmöstä hovimeiningistä huolimatta viitsinyt käydä keikoilla.