En tiedä onko muillakin sellaista, mutta itse koen tarvetta että mies olisi sellainen joka suojelee perhettään. Se ei tarkoita että nainen ei saisi olla itsenäinen ja itsevarma.
Jos miehellä on pitkä pinna, itsevarmuutta ja hän kunnioittaa perhettään, niin se saa tuntemaan että mies on tuki ja turva. Sitä kautta taas seksuaalinen halukkuuteni nousee koska tuntuu että mies on vieressä suojelemassa vaikeinakin aikoina.
Jos miehellä on pitkä pinna, itsevarmuutta ja hän kunnioittaa perhettään, niin se saa tuntemaan että mies on tuki ja turva. Sitä kautta taas seksuaalinen halukkuuteni nousee koska tuntuu että mies on vieressä suojelemassa vaikeinakin aikoina.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, mikähän alkukantainen piirre siinä on ? Minäkin olen itsenäinen ja vahva ihminen, eronnut joku aika sitten. Jotenkin sitä haluaa rinnalleen ihmisen, joka on luotettava. Päässäni on mielikuva eräästä miehestä, jonka siis jo tunnen jotenkuten, mutta ei ole vielä selvä "tapaus" :=) Mielikuvissani nojaan hänen leveää rintaansa vasten ja olen ikäänkuin suojassa, siinä ajatuksessa on erittäin vahva lataus, seksuaalinenkin. Ensin kavahdin sitä ja ajattelin, että turvaako olenkin hakemassa miehestä, pärjäänhän minä yksinkin. Mutta ei se ehkä niin ole, kyllä siinä voi olla kyse jostain syvemmästä tarpeesta, aikojen takaa. Ehkäpä mies on naiselle ja perheelle merkinnyt turvaa joskus ja ehkä vieläkin.
Pieni asia sinänsä, mutta vaikuttaa aika voimakkaasti siinä vaiheessa, kun kumppania etsitään.
Olen itse huomannut, etten nauti seksistä, jos en tunne olevani kaikin puolin luotettavan ja turvallisen kumppanin kanssa. Sellaisen, johon voi nojata myös vaikeina aikoina ja joka haluaa minut kokonaisuudessaan naisena. Siksi en näe yhdenillan suhteissa mitään puoleensavetävää.
Jos alkukantaisesti ajatellaan, niin on ymmärrettävää, että nainen haluaa itselleen miehen, josta on tukemaan häntä mahdollisten lastenkin aikana ja joka pysyy rinnalla.
Aito, rento, rempseä, NAINEN! saa miehen kuntoon.
Vaikeasti saavutettavat tiukkapipot ei sytytä!
Mitä enemmän lataatte "odotus vaatimus" paineita miehelle, sen huonommaksi homma menee.
Lasten syntymän jälkeen on vaimo alkanut tuntua paljon enemmän NAISELTA. En tiedä mikä siinä on, mutta kai se lapsista huolehtiva tiikeriemo on tuonut vähän lisää kissamaisuutta muuhunkin olemukseen.
Mitenkähän tämä liittyi tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen. Ensinnäkään kukaan ei ole puhunut pihtareista, päinvastoin ja nuo ajatukset miehestä ja miehisyydestä ovat ainoastaan positiivisia miehen suhteen. Ja naiset ihan aitoja naisellisia naisia.
Olen juuri kuvailemasi mies. Turvallinen, luotettava, tosi pitkäpinnainen, kohtuullisen raamikaskin. Mutta juuri nämä ominaisuudet eivät sytytä tyttöystävääni yhtään.
Mitä paremmin arkielämä sujuu, sitä vähemmän on seksiä.
Outoa?
Turparuvelle niin alkaa hommat pyöriin...
No ei sentäs, jos te olette nnaisen mielestä kaverit?
No on kyllä tosi outoa. Huono arki ja hyvä seksi. Ei kuulosta ihan oikealta yhtälöltä. Mikä sun tyttöystävän sit sytyttää?
hyvä arki ja huono seksi heillä?Pitäis naisen olla vähän kiitollisempi ja sitä myöten myös anteliaampi.Mikäli meinaa miehen pitää,ja vielä noin hyvän miehen!
ei se sujuva arki tunnu kiihottavan ketään. Se että kotielämä sujuu mallikkaasti on näköjään toisille itsestäänselvyys.
En vain voi asialle mitään, olen luonteeltani mukava.
Ehkä toiset naiset tarvitsevat asiaan enemmän haastetta, vaikean miehen, yms mutten kyllä ymmärrä mitä peliä tämä tällainen on??
Kun asiat on hyvin niin eikö sitä pitäisi olla onnellinen?
No, mukavan kuoren alta löytyy jokatapauksessa vahva luonne ja oma tahto. Se tahto on alkanut sanoa että ajattelisin enemmän itseäni. Pettäjäksi en ala mutta sen tiedän että jossei tulevaisudessa tilanne parane niin asiat muuttuvat. Enemmän harrastuksia, enemmän kavereita, vähemmän kotona. Ja lopputuloshan on siinä yhtälössä varma- suhde jossa kummallakaan ei ole mitään yhteistä. Ja minun luonteellani voin kertoa että sitä en kauaa katsele, tärkeää on suhteessa se että molemmat ovat onnellisia, pidetään se toinen tyytyväisenä. Yksin se ei onnaa
Olen puhunut usein ihmisille tästä samasta asiasta, ja minut on leimattu sovinistiksi, konservatiiviksi ja ties miksi.
Kun mies osoittaa kiinnostusta tunteisiini ja pitää perheemme hyvinvointia sydämenasianaan, tunnen että minua rakastetaan ja minustä välitetään. Sitä kautta on helpompi latautua myös eroottisesti.
Tuen totta kai miestäni samalla tavalla elämän vastoinkäymisissä, mutta tunne siitä, että mies on määrätietoinen perheen pää. Se on seksikästä!
tätä.Kaksi erilaista miestä-toinen hyvin vahva sisäisesti.Ei kerjää kosketuksia olemuksellaan.
Toinen taas joka kerjää kosketuksia jopa sanoillaan:Olen elänyt suhteessa jossa en tunteellisena ihmisenä saanut hellyyttä ja tämähän on minun oma asiani jos nyt etsin tässä vaiheessa sitä mitä en ole saanut,vaikka olen vielä kiinni siinä suhteessani.Mistä johtuu,että vastustamaton haluni on antaa tälle ensin mainitsemalle miehelle sitä mitä tämä toinen kerjää?
Tätä pitää miettiä.
Hän on juuri tuollainen. Pitää huolen (esim. lähtiessään sanoo näin, pärjäätkö nyt täällä...), kunnioittaa, arvostaa, on miehekäs, vakaa, kärsivällinen!
Juuri sellainen minua kiihottaa, kun toinen on vakaa persoona ja itsevarma, eikä ota pulttia joka asiasta. Kestää minun oikkunikin. :)
Oma kokemukseni on, että miehen ollessa rauhallisen varma omasta miehisyydestään se antaa naiselle mahdollisuuden olla naisellinen sanan parhaassa merkityksessä. Tällä asialla on suuri merkitys juuri seksissä. Siinä jos missä pitää saada tuntea olevansa selvästi nainen aidon miehen kanssa.
Se, että nainen muuten elämässään on itsenäinen, pärjäävä, fiksu, uranainen, koulutettu ja älykäs, ei mitenkään ole ristiriidassa sen naiseksi itsensä tuntemisen kanssa.
Päädyin lukemaan näitä juttuja, kun jotenkin lähiaikoina seksi poikaystäväni kanssa ei enää tunnu edes ajatuksena kivalta. On siihen asiaan varmasti muitakin syitä, mutta jotenkin hän ei vaan tunnu enää niin "mieheltä". Kun olen oppinut tuntemaan häntä parin vuoden aikana paremmin, olen alkanut epäillä, että hän haluaisi naista joka dominoi häntä vuoteessa tms. Minä taas haluan kokea miehen miehisenä, enkä heikkona pikkupoikana, joka alistuu. En tiedä kaatuuko suhteemme tähän (ja muihin juttuihin) Kovasti pähkäilen kannattaako jatkaa, kun en pysty näkemään häntä enää miehisenä.
Vai pitäisikö toisaalta olla ymmärtäväisempi?