Näillä palstoilla puhutaan silloin tällöin että, pitäisi olla seurakunnalle kuuliainen.
Mistä tälläinen on alkanut ? Itse en ole löytänyt raamatusta paikkoja joissa siitä puhutaan.
Mistä tälläinen on alkanut ? Itse en ole löytänyt raamatusta paikkoja joissa siitä puhutaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kaikki uskollisuuden waatimukset seurakunnalle, ovat peräisin lihallisten ihmisten vallanhimosta, ja siitä himosta johtuvasta vallan tavoittelusta seurakunnassa.
Seurakuntahan rakentuu kokonaan alamaisuuten Kristukselle, ja Kristukselle alaimaisten alamausuuteen, toinen toisiaan kohtaan. Jumalan Seurakunnassa kaikki palvelevat toinen toisiaan rakkaudessa.
Matteus 18
"17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa."
Matt. 18:15
*Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan*, ...
... niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
Ei pitäisi olla niin huolimaton ja ymmärtämätön Raamatun lukemisessa!
Tässähän puhutaan veljesten väisestä riitakysymyksestä.
Lisäksi tulee huomata se että sopiminen edellyttää aina nöyryyttä myös siltä psapuolelta jota kohtaan on tehty vääryyttä, jotta voidaan puhutella tposta rakkaudella ja näin voidaaan voittaa veljen rakkaus takaisin.
käppäilijän raamattu kehottaa antamaan veljelle anteeksi? Vai mennäänkö käräjille heti yhden kerran jälkeen?
Raamattua tulee lukea tarkasti, mutta Raamattu on myös kokonaisuus, jonka osat täydentävät toisiaan.
Ja päästämisestä vielä: Tarkasti ottaen Matteuksen evankeliumi ei k ä s k e sitomaan tai päästämään. Se jää ihmisen rakkauden ja rakastamattomuuden varaan.
On syytä pohtia, mikä saa ihmisen ajattelemaan toisen ihmisen sitomista. Minusta siinä on rakkaudettomuus lähellä. Rakkauden tilalle tulee kovuus, ehdottomuus ja vaatimus. Näistä mikään ei ole rakkauden hedelmä. Enemminkin vanhemman veljen ominaisuuksia.
Mitäs ystävät, jos sitominen tarkoittaisikin siinä ihan eri asiaa?
Sovinnontekotilanteessa on kaksiosainen ihminen asian kanssa tekemisissä.
Me saatamme sanoa yhtä, mutta ajatella toista.
Onko vierasta, että suulla on annettu anteeksi, mutta sydän ei ole mukana ja silloin sama asia nousee uudelleen esille melko helposti.
Jos me sidomme suullisella tasolla poikkimenneet rakkauden siteet, meidän pitäisi pyytää Jumalalta apua, että voisimme sitoa ne myös sydämessämme.
Sen takia Jeesus kehottaakin meitä antamaan veljelleen seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa anteeksi. Hän tietää, ettei meistä ole siihen, joten teemme syntiä aivan samalla tavalla kuin veli. Annamme suullisesti anteeksi, ja ajattelemme sydämessä: "katokkin että oli viimeinen kerta".
Sitominen on vaikea asia, ja sitä ei tule mielestäni tehdä silloin, kun ei tiedä mitä oikein on tekemässä. Jos Pyhä Henki jollekin kirkastaa tätä asiaa, laittakoon ihmeessä siitä tekstiä.
ilmaisee asian toisin,´jos veljes tekee syntiä, mene ja ota asia kahden kesken puheeksi...´
Ehkä siinä ei kuitenkaan ole niinkään suuresta erosta. Synti on tullut kahden veljen väliin, onko se henkilökohtainen tai muu synti. Tällainen asia ei sulaudu ilman jonkinlaista käsittelyä.
Jos joku rikkoo minua vastaan, siinä tulee synti, mutta myös minun puoleltani loukkaantuminen.
Jos veljessä on minua koskematon synti, en ole loukkaantunut, mutta suhde ei ole normaali ilman käsittelyä.
En muista että raamatussa suoraan puhuttaisiin kuuliaisuutta seurakuntaa kohtaan, mutta kuuliaisuudesta muuten puhutaan paljon.
Kuuliaisuus on enemmän kuin uhri, se on siis enemmän kuin rikkomusten korjaaminen ristillä.
Jumaöan sanalle pitäisi seurakunnankin olla kuuliainen. Seurakunta on kaikki Jumalan ihmiset yhdessä, ei suinkaan mikään Jumala taikka Jumalan sijainen.
Ei varmaankaan ole isompi asia.
Anna olla, jo Esa.
Puhutaan sovitusuhrista Vanhan testamentin mukaan.
Mitä on ainoa kuuliaisuus Jumalan edessä?
Se on luottamusta ja uskoa Hänen sanaansa ja lupaukseensa, joka toteutui Kristuksessa.
Luotamme yksin häneen, elämässä ja kuolemassa.
Mikäli en ole väärässä, tuo uhri/kuuliaisuus kuuluu erääseen täsmälliseen tapahtumaan.
Oli kyse sotaretkestä ja Jumala kielsi ottamasta mitään saalista. Kansa otti kuitenkin eläimiä ja muistelen profeetta kysyi: Mikä määkiminen sinun tarhastasi kuuluu?
Saaliin ottajat vakuuttivat, että olivat ottaneet eläimiä uhratakseen niitä Herralle. Tähän sanottiin tuo kuuluisa lause.
Tärkeämpi olisi ollut kuuliaisuus olla ottamatta saalista, kuin sen uhraaminen.
Tässä olisi mahdollisuus kokeilla, kuka löytää raamatusta tämän kohdan.
1. Sam. 15:14 Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?"
1. Sam. 15:15 Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu; sillä kansa säästi parhaat lampaat ja raavaat uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi; mutta muut me olemme vihkineet tuhon omiksi."
1. Sam. 15:16 Silloin Samuel sanoi Saulille: "Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut." Hän sanoi hänelle: "Puhu."
1. Sam. 15:17 Samuel sanoi: "Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.
1. Sam. 15:18 Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.'
1. Sam. 15:19 Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?"
1. Sam. 15:20 Saul vastasi Samuelille: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset.
1. Sam. 15:21 Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa."
1. Sam. 15:22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? ...
------------------------------------
Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
------------------------------------
1. Sam. 15:23 Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."
1. Sam. 15:24 Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.
1. Sam. 15:25 Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa."
1. Sam. 15:26 Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana."
1. Sam. 15:27 Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.
1. Sam. 15:28 Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.
Mitä sitten kínaat.
Esahan puhui täyttä puutaheinää mitätöidessään
Golgatan sovitusuhrin.
Nythän oli puhe oinaasta.
> Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. <
Juuri tästä paikasta puhuin, minkä olit tähän kopioinut.
> 1. Sam. 15:28 Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. <
Katsokaa miten Saulille kävi.
> Esahan puhui täyttä puutaheinää mitätöidessään
Golgatan sovitusuhrin.<
En ole mitätöinyt Golgatan sovitusuhria, sanoin.
"Kuuliaisuus on enemmän kuin uhri, se on siis enemmän kuin rikkomusten korjaaminen ristillä. "
Ristillä korjattiin rikkomukset, mutta on vielä enemmän jos et riko. Kaikki tarvitsemme sovitustyötä, koska ei ole yhtään joka ei olisi joskus pois poikennut.
> Ei varmaankaan ole isompi asia.<
1. Sam. 15:22 Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? ...
------------------------------------
Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
Ihan oikein sanot, Jumalan sanalle seurakunnankin pitäisi olla kuuliainen.
Luulempa, että tuo uhraaminen jo sanana on meille outo.
Ajattelen niin, että tämä rakoittaisi tahallista väärintekoa vastoin Jumalan tahtoa ja sitten meinataan, että tehdään parannus.
Siinähän otettiin saalista vastoin nimenomaista käskyä. Tarkoituksena uhrta sitten Jumalalle.
Kävisköhän tähän vertaus: kierrän veroja, että voin laittaa seurakunnalle enemmän. Tiedä häntä???
"Kaikki tarvitsemme sovitustyötä, koska ei ole yhtään joka ei olisi joskus pois poikennut."
Mistä se joskus siihen tuli?
Meidän lihammehan tuottaa nimittäin peikkää syntiä sekunnista toiseen. Siksi ihmisen on synnyttävä uudesti HENGESTÄ, koska kaikki se mikä munasolun ja siittiösolun hedelmöittyessä on syntnyt on pois poikennut ja kelvottomaksi tullut liha.
> Meidän lihammehan tuottaa nimittäin peikkää syntiä sekunnista toiseen. Siksi ihmisen on synnyttävä uudesti HENGESTÄ <
Mitä eroa on tällä Hengestä uudestisyntyneellä, ja vanhalla ihmisellä?
Vanha ihminen ei edes osaa tehdä oikein, ja tämä uusi Hengestä syntynyt on täydellinen.
Katso mitä itse kirjoitit, "Siksi ihmisen on synnyttävä uudesti HENGESTÄ" Eikö tämä ole synnitön? Syntiä osaat tehdä uudestisyntymättäkin.
Lihamme varmasti on syntinen ja pysyy syntisenä. Eikä vanhan ihmisen luonto miksikään muutu, vaikka mitä sille tekisit. Siksi tämä vanha ihminen käskettiinkin riisua pois tekoinensa, ja pukea tilalle uusi ihminen. Vai etkö halua sitä tehdä?
> Luulempa, että tuo uhraaminen jo sanana on meille outo. <
Vanhan liiton aikana syntiä tehnyt joutui katsomaan vierestä kun viaton eläin uhrattiin, synnin sovitukseksi. Tämä uhri oli kuva Kristuksesta, joka myös viattomana kärsi synnin rangaistuksen.
Tähän päivään sama uhri asia tuotuna kerrotaan Kristuksesta. Koska kuuliaisuus on enemmän kuin uhri, on enemmän olla tekemättä syntiä, kuin Kristuksen sovitustyö sen synnin takia.
En halveeraa tässä Golgatalla tapahtunutta ristiinnaulitsemista. Päinvastoin haluan sanoa, että jokainen synti, lisää Kristuksen tuskaa.